Oletko koskaan ottanut lopputiliä jostakin työpaikasta sen takia, että olosi siellä on tehty erittäin tukalaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Ihan muut syyt on olleet, kun olen työpaikkaa vaihtanut. Aina niitä välillä tulee ei-niin-mukavia ihmisiä vastaan, mutta niitä on kaikkialla. Jos kaikkia ikäviä ihmisiä välttelisi, niin ei tarvitsisi töissä olla. Sitä vain pitää opetella kaikkien kanssa tulemaan riittävän hyvin toimeen. Kaveri ei tarvitse olla, mutta työt pitää hoitaa asiallisesti. Jos toinen aukoo päätään, niin siihen voi todeta, ettei se ole asiallista käytöstä. Monesti kiireessä ihmiset myös ymmärtävät toisensa väärin.

Et selvästi ole kokenut systemaattista kiusaamista työpaikalla. Siinä ei auta sanoa, että ”hei toi ei ole asiallista käytöstä” tai ”voisitko olla asiallinen”. Eikä auta vaikka kuinka tulisi kaikkien kanssa toimeen Tak yrittäisi itse olla asiallinen ja keskusteleva tai mitä vaan. Jos toinen on päättänyt tehdä toisen olon vaikeaksi ja purkaa omaa pahaaoloaan työkaveriin… kaikkein paskamaisinta on silloin, kun oma esimies tekee tämän. Siinä on aika vaikea puolustautua. Ja on työpaikkoja joissa nämä tilanteet halutaan lakaista maton alle ylimmän johdon ohjeesta. Irtisanouduin todella hyvästä työpaikasta jossa olin ollut pitkään, koska uusi esimies päätti pääsyä musta eroon. Ei auttanut mikään ymmärrys tai yhteistyön yrittäminen. Oli valittava joko oma terveys tai työpaikka.

Noissa tapauksissa kannattaa ohittaa esimies ja laittaa viestiä tämän esimiehelle, tai jopa porrasta ylemmäs. Yksi sai potkut kun työntekijä uskalsi kertoa ylemmille.

Ei auta. Sen verran pitkä työura takana, että kaksi kertaa on ollut työsuojeluvaltuutetut, isoimmat pomot ja asianajajakin selvittelemässä, mutta työyhteisön kiusaajaa ei ole saatu pois.

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta. Kiusaajat ja klikit ovat saaneet minut lähtemään 5 kertaa.

Paljon henkistä väkivaltaa, nöyryytystä, valehtelua, turhaa työtä, ym. Kiusaaminen on tosi yleistä työpaikoilla ja esimiehet eivät ota sitä tosissaan tai sitten he itse kiusaavat. Luottamusmiehet eivät usko kertomuksia, aiheuttahan se heillä lisätyötä, eikä johda mihinkään. Minkäs teet - muutakuin pillit pussiin... Kolme kuukautta karenssia omasta pussista. Ja sen jälkeen alkaa painostus työkkärin puolelta.

Olen kyllä nähnyt, että esim. esimiehet kohtelevat tosi kettumaisesti muitakin. Yleensä tosi päteviä työntekijöitä ja samaan aikaan pitävät omia suosikkeja.

Hyvä, jos työpaikkakiusaamistakin vihdoin nostetaan tikunnokkaan! Elämä on kyllä melkoista kompurointia ja siihen on ollut pakko alistua. Työterveyskään ei ole auttanut mitenkään, ehkä yhdessä tapauksessa lääkäri soitti esimiehelle. Mutta ei se johtanut mihinkään hyvään, sillä esimies oli itse narsisti.

Läjä kiusaajia voi osua kerran tai pari tai äärimmäisen huonolla mäihällä vaikka kolmekin kertaa kohdalle. Viidellä kerralla ehkä sitä vikaa voi alkaa etsimään peilistäkin...

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen aina vaan sitä että sorsittava on se joka joutuu melkein aina lähtemään. Ja jos puolustaudut kunnolla muututkin herkästi työpaikkakiusaajaksi.

Niin. Mutta milläs todistat.

Erittäin hyvä esimerkki, mutta ei työpaikalta vaan eräältä foorumilta Foorumeilla on aina säännöt, ja mitä ei ole erikseen kielletty, on kohteellisuuden rajoissa sallittu.

No, kävi sitten niin että eräs asiallisesti kirjoittava kritisoi jatkuvasti erästä tuotetta josta kyseisellä foorumilla keskustellaan. Hän ei käyttäytynyt epäasiallisesti ja kaikki kritiikki oli perusteltua. Muutama häirikkö alkoi jatkuvasti vastaamaan hänen kommentteihinsa, mutta niin etteivät heidän kommenttinsa kuuluneet lainkaan ketjun aiheeseen.

Yritin muutaman kerran varoittaa noita häiriköitä sääntöjen rikkomisesta, eli yhden henkilön ulossavustamisesta, mutta heillähän on aina ne parhaimmat argumentit joilla perustella omat kiusaamisviestinsä.

Nyt kaksi päivää sitten, yhdelle noista häiriköistä kyseinen heppu vastasi jotain asiallista, mutta joka sisälsi epämiellyttävän totuuden, ja tuo häirikkö sanoi että "älä hermostuta minua", ja kyse oli uhkauksesta, ei varoituksesta tai kehotuksesta.

Pari tuntia sen jälkeen, ylläpito poisti aivan kaikki viestit tuolta yhdeltä henkilöltä jota nuo muutamat häiriköt olivat savustaneet ja bannasivat hänet lopullisesti. Aikaisemmin kun joku sai porttikiellon, viestit säilyivät, mutta kun joku bannataan lopullisesti, kaikki viestit paitsi lainatut viestit poistuvat. Lainauksista näkee kyllä kuinka asiallisesti hän käyttäytyi aina.

Kuka oli jutussa se kiusattu ja ketkä kiusaajia? Vastaus on päivänselvä, mutta koska ihmiset eivät reagoi kiusaamiseen, eivätkä käske häiriköiden olla uhkailematta ja savustamatta uhria ulos, vaikka muutoin kyllä suureen ääneen tuomitsevat kiusaamisen, käy juuri niinkuin nyt kävi. Uhri on täysin yksin.

Kirjoitin ylläpidolle tästä ja kerroin että nyt he poistivat väärän henkilön. Mutta arvatkaa huomioivatko he minun viestejä, koska säännöt eivät koske kuin heitä jotka nuolevat ylläpitäjien arsea ja kaikki muut ovat löysässä hirressä? Kiitos siitä että puolustin tuota tyyppiä, olen nyt itse käytännössä tarkkailussa, ja jos yritän vielä ottaa yhteyttä ylläpitäjiin, keskustellen, he suuttuvat ja pelkästään se että he suuttuisivat minun asiallisesta viestistä, riittää syyksi hiljentää minut lopullisesti.

Ja nyt vielä tarkennuksena, ettei kyse ollut tästä foorumista, eikä suomalaisesta foorumista, vaan ulkomaisesta foorumista, eikä kyse ollut todellakaan mistään sananvapaushölinästä tai politiikasta, vaan ihan pelkästään tietystä tuotteesta.

Nyt, kun tuon uhrin viestit on poistettu, ja kun ihmiset yrittävät puolustaa häntä sanoen että hän ei häirinnyt ketään paitsi noita muutamaa fania, kaikki häiriköt pystyvät väittämään vastaan koska tässä tilanteessa, ylläpidon siunauksella, on pelkästään sana sanaa vastaan tilanne. Ihan samoin kuin kaikissa työpaikka ja koulukiusaamistilanteissa! Puolustajilla ei ole todisteita ja ylläpito vetoaa sääntöön, jossa "moderaattoreiden päätöksistä ei saa julkisesti keskustella".

Turhauttavaa että kaikki ne, jotka kuvittelevat omaavansa hyvän sydämen ja olevansa kiusaamista vastaan, ovat siitä jänniä ihmisiä, että heitä ei näy eikä kuulu kun jotakin oikeasti kiusataan, ja on taatusti päivänselvää tuollakin foorumilla että ihmiset ovat nähneet sen mitä on tapahtunut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta. Kiusaajat ja klikit ovat saaneet minut lähtemään 5 kertaa.

Paljon henkistä väkivaltaa, nöyryytystä, valehtelua, turhaa työtä, ym. Kiusaaminen on tosi yleistä työpaikoilla ja esimiehet eivät ota sitä tosissaan tai sitten he itse kiusaavat. Luottamusmiehet eivät usko kertomuksia, aiheuttahan se heillä lisätyötä, eikä johda mihinkään. Minkäs teet - muutakuin pillit pussiin... Kolme kuukautta karenssia omasta pussista. Ja sen jälkeen alkaa painostus työkkärin puolelta.

Olen kyllä nähnyt, että esim. esimiehet kohtelevat tosi kettumaisesti muitakin. Yleensä tosi päteviä työntekijöitä ja samaan aikaan pitävät omia suosikkeja.

Hyvä, jos työpaikkakiusaamistakin vihdoin nostetaan tikunnokkaan! Elämä on kyllä melkoista kompurointia ja siihen on ollut pakko alistua. Työterveyskään ei ole auttanut mitenkään, ehkä yhdessä tapauksessa lääkäri soitti esimiehelle. Mutta ei se johtanut mihinkään hyvään, sillä esimies oli itse narsisti.

Läjä kiusaajia voi osua kerran tai pari tai äärimmäisen huonolla mäihällä vaikka kolmekin kertaa kohdalle. Viidellä kerralla ehkä sitä vikaa voi alkaa etsimään peilistäkin...

- Ikävä kuulla, että koet voivasti toimia tuomarina, noin vain fiilispohjalta.... Takana sentään voi olla 40 vuotta työelämää, ja katkos voisi olla noin 10 vuoden välein juuri kiusaamisten kasaantumisista. Kateellisuus ja itsekkyys työpaikoilla on kasvanut hurjasti ja ne aiheuttavat ongelmia joka suunnasta, eikä siis pitäisi olla yllätys. Ettei vain olisi oman nahan puhdistamista. Vastaava kommentti näkyi jo aiemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka työpaikassa, olen kai semmonen jota sen in-porukan on kiva selän takana nälviä, päin naamaa ei uskalleta. Tehkää työt minunkin puolestani, en aio alistua paskaanne.

Mulla väkisin kyllä herää pieni epäluulo siitä, jos joku väittää tulleensa useissa eri työpaikoissa aina kiusatuksi ja syrjityksi. Näitä kaikkia eri työyhteisöjä ja kollegoja yhdistää näissä tapauksissa ainoastaan se "kiusattu" työntekijä.

Ja onhan näitä tapauksia et paljastuu et se kiusatuksi kaikissa työpaikoissa tullut onkin paljastunut kunnon narsistiksi ja kiusaajaksi itse, kun on eri työporukoiden ihmiset päässeet vähän avautumaan omasta näkökulmastaan asioista.

Väitän että se on prosentin tuhannesosan luokkaa se todennäköisyys, että yks ihminen joutuu maalitauluksi kaikissa (esim yli neljä) työpaikoissaan ja aina aivan täysin ilman syytä.

Höpö,höpö, et vaan ole joutunut itse kokemaan ja näkemään kiusaamistapauksia. Narsistit ei lähe työpaikoilta ainakaan sen takia että muka olisivat kiusattuja, narsistit ovat niitä , jotka keräävät hovin ympärilleen ja saa kaikki puolelleen kieroudellaan. Minutkin yritettiin saada tuntemaan itseni syylliseksi, ihan hirveetä touhua. Ja jos kiusattu alkaa pitämään puoliaan niin sitten vasta sitä ollaankin koko työpaikan pahis.

Se narsisti jää sinne ekaan työpaikkaan, kiusattu matkaa seuraavaan. Siellä on taas narsisti joka kiusaa, se jää sinne ja kiusattu jatkaa matkaa uuteen duuniin. Kuinka ollakaan, taas on narsisti ovella vastassa, onpa huonoa tuuria, kiusattu jatkaa seuraavaan mestaan. Neljännessä paikassa on monta narsistia, kaikki kiusaa just tätä yhtä tyyppiä ilman syytä. Kiusattu jatkaa viidenteen paikkaan, taas kiusataan vaikka mitään syytä ei ollut jne.

Oikeesti. Noin ei vaan käy kovin monelle. Tai sit se oma osuus suljetaan täysin pois mielestä. Oon kyllä nähny näitä ihmisiä joilla bestikset vaihtuu kahen vuoden välein ja aina syy on niissä muissa. Duunitkin vaihtuu samaa tahtia ja yllätys, syy on aina työpaikassa, pomossa tai työkavereissa, mut ei koskaan tässä "liian kiltissä ja hyväuskoisessa" tuuliviirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minut savustettiin ulos vaikean raskauden takia. Ymmärrän, että tilanne oli työnantajalle(yksityinen päiväkoti) vaikea, kun olin poissa pieniä pätkiä ja minulle ei aina saatu sijaista. En kuitenkaan voinut ennenaikaisille supistuksille mitään.

Joku asennevamma siellä päässä oli jo ihan raskauteni alusta asti. Juoru raskaudestani levisi jo aika alussa (olin kertonut omalle tiimille ja yhtäkkiä kaikki tiesi). Sain flunssan enkä voinut käyttää normaaleja lääkityksiä raskaana. Jouduin olemaan pois töistä, kun en astmaatikkona saanut kunnolla henkeä ilman asianmukaista lääkitystä. Kun palasin töihin, pomo otti puhutteluun ja sanoo painokkaasti, että ”raskaus ei sitten ole sairaus!” Tästä meni useampi kuukausi siihen, että aloin saamaan ennenaikaisia supistuksia. Kahden lyhyen sairasloman jälkeen työnantaja käski mennä työterveyteen, varasi minulle ajan ja käytännössä antoi ymmärtää, etten ole tervetullut takaisin. Työterveyslääkäri kirjoitti saikkulapun äitiysloman alkuun kyselemättä mitään. Jäi hirveä fiilis.

Mä tekisin mitä vaan, että saisin saikkulapun loppuraskauden ajaksi. Astmakohtaukset, selkäkivut ja liitoskivut ovat nyt puolivälissä raskautta jo niin hirveät, että ihmettelen vaan miksi edes haluavat pitää mua töissä.

Työkykyneuvottelussa pomo tuntuu kuvittelevan, että raskaus ei ole sairaus ja että työ onnistuu kun vaan tsemppaa. Saikutan muutaman päivän putkissa ja palaan taas viikoksi toimistoon huomaamaan, että en pysty edes seisomaan hengästymättä.

Miten onnistuit saamaan saikkua äitiyslomaan asti? 🤕

Sain yksityiseltä gynekologilta. Jopa kysyi kuinka pitkä kirjoitetaan. Selkäkivut syy.

Kerran, kaksi tai kolme kertaa voi joutua kiusatuksi epäterveessä työympäristössä, mutta nämä jotka väittävät että se on tapahtunut kaikissa työpaikoissa (5 tai enemmän) joutaisivat kyllä katsomaan peiliin itse. Vaihtuuko siviilielämässäkin lähipiiri, ystävät, harrastusporukat parin vuoden välein? Onko sukulaisten ja perheen kanssa välit kunnossa?

Yleensä nämä multi-kiusatut ovat sössineet myös muut ihmissuhteensa aika tehokkaasti ja silti kaikki syy on aina muissa ihmisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka työpaikassa, olen kai semmonen jota sen in-porukan on kiva selän takana nälviä, päin naamaa ei uskalleta. Tehkää työt minunkin puolestani, en aio alistua paskaanne.

Mulla väkisin kyllä herää pieni epäluulo siitä, jos joku väittää tulleensa useissa eri työpaikoissa aina kiusatuksi ja syrjityksi. Näitä kaikkia eri työyhteisöjä ja kollegoja yhdistää näissä tapauksissa ainoastaan se "kiusattu" työntekijä.

Ja onhan näitä tapauksia et paljastuu et se kiusatuksi kaikissa työpaikoissa tullut onkin paljastunut kunnon narsistiksi ja kiusaajaksi itse, kun on eri työporukoiden ihmiset päässeet vähän avautumaan omasta näkökulmastaan asioista.

Väitän että se on prosentin tuhannesosan luokkaa se todennäköisyys, että yks ihminen joutuu maalitauluksi kaikissa (esim yli neljä) työpaikoissaan ja aina aivan täysin ilman syytä.

Höpö,höpö, et vaan ole joutunut itse kokemaan ja näkemään kiusaamistapauksia. Narsistit ei lähe työpaikoilta ainakaan sen takia että muka olisivat kiusattuja, narsistit ovat niitä , jotka keräävät hovin ympärilleen ja saa kaikki puolelleen kieroudellaan. Minutkin yritettiin saada tuntemaan itseni syylliseksi, ihan hirveetä touhua. Ja jos kiusattu alkaa pitämään puoliaan niin sitten vasta sitä ollaankin koko työpaikan pahis.

Se narsisti jää sinne ekaan työpaikkaan, kiusattu matkaa seuraavaan. Siellä on taas narsisti joka kiusaa, se jää sinne ja kiusattu jatkaa matkaa uuteen duuniin. Kuinka ollakaan, taas on narsisti ovella vastassa, onpa huonoa tuuria, kiusattu jatkaa seuraavaan mestaan. Neljännessä paikassa on monta narsistia, kaikki kiusaa just tätä yhtä tyyppiä ilman syytä. Kiusattu jatkaa viidenteen paikkaan, taas kiusataan vaikka mitään syytä ei ollut jne.

Oikeesti. Noin ei vaan käy kovin monelle. Tai sit se oma osuus suljetaan täysin pois mielestä. Oon kyllä nähny näitä ihmisiä joilla bestikset vaihtuu kahen vuoden välein ja aina syy on niissä muissa. Duunitkin vaihtuu samaa tahtia ja yllätys, syy on aina työpaikassa, pomossa tai työkavereissa, mut ei koskaan tässä "liian kiltissä ja hyväuskoisessa" tuuliviirissä.

Oikea ongelma voi olla liian mataliin tehtäviin palkkaaminen. Jo pomo voi olla asenteellinen uutta kohtaan, samoin alaiset. Asema on kehno, ihmiset suhtautuvat sen mukaisesti. Voi siinä yrittää tuoda itseään ja osaamistaan esiin, mutta helposti asenne palaa aina "pelkkä X se vaan on"-tilanteeseen. Jos ei pääse käyttämään osaamistaan, voi tilanne olla sama kuin pahoissa kiusaamistapauksissa.

Jos työpaikalla sitten palkataan uusia ja ehkä nuorempia halutaan kannustaa ylenemään, siinä joko hymyilee ja esittää kynnysmattoystävää muille tai suunnittelee pois lähtemistä. Pomo voi nauttia siitä että vanhempi vaikuttaa naurettavalta jos tulee ehdottamaan tai anomaan muita töitä. Onni voi joskus kääntyä mutta monella ei.

Liian kiltti ei kannata olla. Löytyy lähes jokaisesta hierarkisesta työpaikasta niitä jotka etsivät kynnysmattoa jalkojensa alle.

Pakko oli, muuten olisin menettänyt koko identiteettini ja psyykkeen. Vieläkin nousee karvat pystyyn ja flashbäkkinä kaikki kuviot. Seurauksena post-traumaattinen stressireaktio. En olisi uskonut, että heitä pitäisi kutsua ihmisiksi. Kaikkea baskaa heille!

Olen, mutta olin etsinyt valmiiksi seuraavan työpaikan.

Olen Kannelmäen vanhainkoti. Esimies lapsi ja täysin märäntynyt ilmapiiri. Eivät edes tervehtineet, kun aloitin ja tervehdin ja kerroin nimeni.

Olen irtisanoutunut kerran eräästä ravintolasta.

Yksi työntekijä kiusasi siellä muita työntekijöitä ja sai pilattua työilmapiirin.

Itsekin jouduin hänen kiusaamisen kohteeksi.

Tästä kiusaamisesta ja kiusaajasta puhuttiin esimiehelle mutta ei se mitään auttanut, kun esimies on kiusaajan ystävä.

Käytiin puhumassa esimiehen esimiehellekin mutta hänhän puolusti tätä kiusaajaa ja esimiestä ja oli sitä mieltä ettei työpaikalla ole mitään ongelmaa.

Kiusaaja ja esimies jatkavat edelleen tuolla työpaikassa mutta työntekijät vaihtuvat tiuhaan tahtiin tuolla työpaikassa.

Kokemus on työporukasta joka suureen ääneen julisti hyvää yhteishenkeä, mutta jossa puhuttiin p*skaa kaikki toistensa selän takana enemmän kuin yhdessäkään muussa työyhteisössä jossa olen ollut. Enköhän minäkin saanut siitä osani, kun vuoronperään haukuttiin kaikki muutkin. 

Koin ignoorausta, sähköposteihini ei vastattu, oleellisiin palavereihin ei kutsuttu jne... työn tekeminen alkoi olla lähes mahdotonta. Oli pakko lähteä.

Minua ei kiusattu, mutta työntekijät oli mitoitettu niin vähiin, että ei ollut aikaa edes taukoihin. Koko työpäivä oli ajan kanssa kilpaa juoksemista. Olin siellä epäinhimillisessä riistopaikassa kaksi viikkoa. En jaksanut enempää. Työ oli eräässä yliopiston lounasravintolassa.

Vaihtuvuus oli suurta siinä paikassa.

Kirjoitat raatorehellisen palautteen niin saat potkut nopeasti. Nimimerkillä samana päivänä potkut kun kirjoitin välinpitämättömistä esimiehistä.

Vierailija kirjoitti:

Olen irtisanoutunut kerran eräästä ravintolasta.

Yksi työntekijä kiusasi siellä muita työntekijöitä ja sai pilattua työilmapiirin.

Itsekin jouduin hänen kiusaamisen kohteeksi.

Tästä kiusaamisesta ja kiusaajasta puhuttiin esimiehelle mutta ei se mitään auttanut, kun esimies on kiusaajan ystävä.

Käytiin puhumassa esimiehen esimiehellekin mutta hänhän puolusti tätä kiusaajaa ja esimiestä ja oli sitä mieltä ettei työpaikalla ole mitään ongelmaa.

Kiusaaja ja esimies jatkavat edelleen tuolla työpaikassa mutta työntekijät vaihtuvat tiuhaan tahtiin tuolla työpaikassa.

Munatonta menoa. Kun teet kirjallisen ja julkisen palautteen niin kovemmankin ääliön poskia alkaa punoittaa. Toistat tätä tarpeeksi usein niin mörkö ei taatusti pysy kaapissa.

Aika monessa viestissä sanotaan, ettei esimiehelle tästä asiasta sanominen johtanut mihinkään... Hmmh.

Esimieheksi pyrkii näitä narsistisia piirteitä omaavia, joten tuloskin on sen mukainen. Usein näissä riitatilanteissa saisi olla jo psykoterapeutin koulutuksen omaava ja osalla ihmisistä on käytöstavat ihan hukassa.

Osa myös ottaa pienestäkin itseensä eikä ymmärrystä ja anteeksiantoa löydy vaikka pahoitellaan ja asia on tapahtunut vain yhdesti. Toki löytyy niitä, jotka ovat pahansuopia ja kyttäävät toisten tekemisiä, laakelmoivat, puhuvat pahaa muille jne. Ja kellään ei ole aikaa pureutua näihin päiväkoti-ikäisesti käyttäytyvien kasvattamiseen. Siitä se soppa syntyy ja tulipaloja sammutellaan miten nyt siinä kiireessä ehtii.

Itse vaihdan työpaikkaa mikäli tilanne menee siihen, että jään miettimään asioita yhtenään vapaa-ajallakin enkä todella jää väittelemään yhtään kenenkään kanssa enkä myöskään antamaan sen tarkempia "oikeita syitä" ja selontekoa miksi lähdin. Ei siellä ole aikaa ihmisillä työnohella kasvattaa osaa porukasta. Onneksi on olemassa myös näitä työpaikkoja, jossa saa normaalisti keskittyä työhön. Toki kenellä tahansa voi joskus olla huono työpäivä, stressiä työstä ja sen jokusen kerran ikävästä möläytyksestä annan anteeksi ja ja jatkan töitäni.

Vierailija kirjoitti:

Kerran, kaksi tai kolme kertaa voi joutua kiusatuksi epäterveessä työympäristössä, mutta nämä jotka väittävät että se on tapahtunut kaikissa työpaikoissa (5 tai enemmän) joutaisivat kyllä katsomaan peiliin itse. Vaihtuuko siviilielämässäkin lähipiiri, ystävät, harrastusporukat parin vuoden välein? Onko sukulaisten ja perheen kanssa välit kunnossa?

Yleensä nämä multi-kiusatut ovat sössineet myös muut ihmissuhteensa aika tehokkaasti ja silti kaikki syy on aina muissa ihmisissä.

Olipa harvinaisen ylimielinen kommentti.

Kokemuksesta voin sanoa, että on aloja ja työpaikkoja, joissa on paljon normaalia suurempi riski joutua kiusatuksi: sairaalat, yliopistot, julkishallinnon virastot (erityisesti, jos olet poliittisesti sitoutumaton), IT-talot, apteekit ja monet koulut. Ja näiden kommenttien perusteella myös ravintolat.

Lisäksi kiusaajilla on taipumus ottaa kohteekseen tietynlaisia henkilöitä: liian osaavia, liian itsenäisiä (jotka eivät osallistu juoruiluun), introvertteja yms.