Oletko koskaan ottanut lopputiliä jostakin työpaikasta sen takia, että olosi siellä on tehty erittäin tukalaksi?

Ex-työpaikkani muistutti Selviytyjiä. Paitsi että oli monta kertaa pahempaa selkäänpuukotusta yms. Ei sitä vain todeksi usko, mitä sontaa ihmisissä luuraa sisällä. Sellaistenkin, jotka ovat olevinaan niin hyviä ihmisiä mukamas, sivaria, sateenkaarityyppiä sun muuta. Eli niin maailmanparantajaa että... Kuitenkin kun vähän pintaa raapaisee, löytyy pahempaa saastaa kuin useimmista taviksista...

"Kaveri ei tarvitse olla, mutta työt pitää hoitaa asiallisesti. Jos toinen aukoo päätään, niin siihen voi todeta, ettei se ole asiallista käytöstä."

Onko sulla joku aikaraja tähän? Kestätkö moista päiviä, viikkoja, kuukausia, jopa vuosia?

Vierailija kirjoitti:

Ex-työpaikkani muistutti Selviytyjiä. Paitsi että oli monta kertaa pahempaa selkäänpuukotusta yms. Ei sitä vain todeksi usko, mitä sontaa ihmisissä luuraa sisällä. Sellaistenkin, jotka ovat olevinaan niin hyviä ihmisiä mukamas, sivaria, sateenkaarityyppiä sun muuta. Eli niin maailmanparantajaa että... Kuitenkin kun vähän pintaa raapaisee, löytyy pahempaa saastaa kuin useimmista taviksista...

Nämä on pahimpia, ulkokultaiset ihmiset, jotka somessa hehkuttavat auttavaisuuttaan ja suvaitsevaisuuttaan. Pahimpia selkäänpuukottajia ja työapaikkiusaajia ever.

Olen. Tietoisena myös siitä, että savustajat myhäilivät sen jälkeen tyytyväisinä. Mutta muu ei auttanut siinä tilanteessa. Esim. pomo ei suhtautunut asiaan vakavasti jne.

Kyllä. Eräässä paikassa se alkoi jo heti ekana päivänä. Kun yritin esittäytyä yhdelle kollegalle, hän tiuskaisi päin naamaa kysyen: - Mitä sinä haluat? Jatkuvaa nälvimistä, mitään en osannut hänen mielestään tehdä oikein. Jopa ollessamme tauolla samaan aikaan ja keittäessä mikrossa kuumaa teevettä, hän tuli luokseni ja näytti ivallisesti, että on meillä tuossa vedenkeitinkin. Mutta kerran kostin oikein kunnolla. Hän oli tulossa iltavuoroon (kaksivuorotyö), minä sanoin hänelle, että teen tänään yhdistetyn aamu- ja iltavuoron enkä lähde tästä palvelutiskiltä mihinkään. Tee sinä jossain muualla, mitä lystäät. Tämä työntekijä lähti toimistotiloihin järkyttyneenä itku kurkussa. En silti kadu päivääkään, että tein näin. Ja työsuhde oli määräaikainen, se päättyi aikanaan. Onneksi.

En ole. En ikinä alentuisi moiseen vaan tekisin muiden olon vielä tukalammaksi.

Olen. Korkeasti koulutetut, muka sivistyneet ihmiset, käyttivät huomattavasti energiaansa siihen, että saivat maksettua ns. kalavelkansa aiemmilta vuosilta.

Kamalin pomoni oli ravintola-alalla, hän nimitteli työntekijöitään ja maisteli sormillaan keittoja ja muita kastikkeita. Hygieniataso oli järkyttävä. Suuttuessaan hän saattoi heittää lusikan tai muun kauhan työntekijöitään kohti ja huus aina omalla äidinkielellään niin että koko sali raikui. Karmein työpaikka kokemus ikinä.

Mun entisellä työpaikalla oli moni eläinlaji edustettuna:). Oli lentävää apinaa (narskun hovissa), hyeena (aina ensimmäisenä pilkallisesti hirnunauraen paikalla illistämässä, virtahepo (esimies), kukko tunkiolla (narsku).

Huh ei ole ikävä. Ihanaa kun saa nykyään viettää aikaa henkisesti terveiden ihmisten kanssa.

Ps. Oli siellä muutama kivakin tyyppi, mutta muuten meno oli kuin eläintarhassa.

"Jos toinen aukoo päätään, niin siihen voi todeta, ettei se ole asiallista käytöstä."

Entä jos sillä ei ole mitään vaikutusta? Tai jopa kettuilee pahemmin siitä lähtien? Mitä köökkipsykologi sanoo siihen?

Vierailija kirjoitti:

Mun entisellä työpaikalla oli moni eläinlaji edustettuna:). Oli lentävää apinaa (narskun hovissa), hyeena (aina ensimmäisenä pilkallisesti hirnunauraen paikalla illistämässä, virtahepo (esimies), kukko tunkiolla (narsku).

Huh ei ole ikävä. Ihanaa kun saa nykyään viettää aikaa henkisesti terveiden ihmisten kanssa.

Ps. Oli siellä muutama kivakin tyyppi, mutta muuten meno oli kuin eläintarhassa.

:D

Vierailija kirjoitti:

Kamalin pomoni oli ravintola-alalla, hän nimitteli työntekijöitään ja maisteli sormillaan keittoja ja muita kastikkeita. Hygieniataso oli järkyttävä. Suuttuessaan hän saattoi heittää lusikan tai muun kauhan työntekijöitään kohti ja huus aina omalla äidinkielellään niin että koko sali raikui. Karmein työpaikka kokemus ikinä.

Kuulostaapa tutulta. Oliko mies sattumoisin turkkilainen ja kyseessä sesonkiravintola?

Hygienitaso tosiaan oli olematon ja terveystarkastajien kanssa olikin ongelmia.

Se tavallinen tarina. Kiusaajat jäivät, minä lähdin.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Ihan muut syyt on olleet, kun olen työpaikkaa vaihtanut. Aina niitä välillä tulee ei-niin-mukavia ihmisiä vastaan, mutta niitä on kaikkialla. Jos kaikkia ikäviä ihmisiä välttelisi, niin ei tarvitsisi töissä olla. Sitä vain pitää opetella kaikkien kanssa tulemaan riittävän hyvin toimeen. Kaveri ei tarvitse olla, mutta työt pitää hoitaa asiallisesti. Jos toinen aukoo päätään, niin siihen voi todeta, ettei se ole asiallista käytöstä. Monesti kiireessä ihmiset myös ymmärtävät toisensa väärin.

Et selvästi ole kokenut systemaattista kiusaamista työpaikalla. Siinä ei auta sanoa, että ”hei toi ei ole asiallista käytöstä” tai ”voisitko olla asiallinen”. Eikä auta vaikka kuinka tulisi kaikkien kanssa toimeen Tak yrittäisi itse olla asiallinen ja keskusteleva tai mitä vaan. Jos toinen on päättänyt tehdä toisen olon vaikeaksi ja purkaa omaa pahaaoloaan työkaveriin… kaikkein paskamaisinta on silloin, kun oma esimies tekee tämän. Siinä on aika vaikea puolustautua. Ja on työpaikkoja joissa nämä tilanteet halutaan lakaista maton alle ylimmän johdon ohjeesta. Irtisanouduin todella hyvästä työpaikasta jossa olin ollut pitkään, koska uusi esimies päätti pääsyä musta eroon. Ei auttanut mikään ymmärrys tai yhteistyön yrittäminen. Oli valittava joko oma terveys tai työpaikka.

Aion lähteä kun tulevaisuudessa joudun taas samaan työpisteeseen selkäänpuukottajan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Ex-työpaikkani muistutti Selviytyjiä. Paitsi että oli monta kertaa pahempaa selkäänpuukotusta yms. Ei sitä vain todeksi usko, mitä sontaa ihmisissä luuraa sisällä. Sellaistenkin, jotka ovat olevinaan niin hyviä ihmisiä mukamas, sivaria, sateenkaarityyppiä sun muuta. Eli niin maailmanparantajaa että... Kuitenkin kun vähän pintaa raapaisee, löytyy pahempaa saastaa kuin useimmista taviksista...

Ja uskovaisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole. Ihan muut syyt on olleet, kun olen työpaikkaa vaihtanut. Aina niitä välillä tulee ei-niin-mukavia ihmisiä vastaan, mutta niitä on kaikkialla. Jos kaikkia ikäviä ihmisiä välttelisi, niin ei tarvitsisi töissä olla. Sitä vain pitää opetella kaikkien kanssa tulemaan riittävän hyvin toimeen. Kaveri ei tarvitse olla, mutta työt pitää hoitaa asiallisesti. Jos toinen aukoo päätään, niin siihen voi todeta, ettei se ole asiallista käytöstä. Monesti kiireessä ihmiset myös ymmärtävät toisensa väärin.

Et selvästi ole kokenut systemaattista kiusaamista työpaikalla. Siinä ei auta sanoa, että ”hei toi ei ole asiallista käytöstä” tai ”voisitko olla asiallinen”. Eikä auta vaikka kuinka tulisi kaikkien kanssa toimeen Tak yrittäisi itse olla asiallinen ja keskusteleva tai mitä vaan. Jos toinen on päättänyt tehdä toisen olon vaikeaksi ja purkaa omaa pahaaoloaan työkaveriin… kaikkein paskamaisinta on silloin, kun oma esimies tekee tämän. Siinä on aika vaikea puolustautua. Ja on työpaikkoja joissa nämä tilanteet halutaan lakaista maton alle ylimmän johdon ohjeesta. Irtisanouduin todella hyvästä työpaikasta jossa olin ollut pitkään, koska uusi esimies päätti pääsyä musta eroon. Ei auttanut mikään ymmärrys tai yhteistyön yrittäminen. Oli valittava joko oma terveys tai työpaikka.

Noissa tapauksissa kannattaa ohittaa esimies ja laittaa viestiä tämän esimiehelle, tai jopa porrasta ylemmäs. Yksi sai potkut kun työntekijä uskalsi kertoa ylemmille.

Olen. Työ kävi myös kropan päälle, olin joka tavalla loppu. Sain uuden työpaikan puolen vuoden työttömyyden jälkeen. 

Kyllä. Palasin takaisin kun henkilöstö oli vaihtunut ja terrorisoinut pomo oli häipynyt.

Kyllä. Aloittaessani siellä se oli uusi, vajaan vuoden toiminnassa ollut yksikkö, jossa oli tiimin vetäjä, tässä vaikka "A", toinen minun laillani kokeneempi työntekijä "B", ja pari aloittelijaa. Oikeasti sitä porukkaa johti vahvatahtoinen B, joka koki minut uhkana omalle asemalleen. A:n johtamistaidot olivat aivan hakusessa, ja kun hän yritti tehdä jämäkän päätöksen, se oli epäkäytännöllinen, epäoikeudenmukainen tai pelkästään typerä, tai kaikkia näitä. B haukkui A:ta meille muille ja meitä muita A:lle. Oli turhauttavaa, kun meidän olisi oikeasti pitänyt ratkaista vaikeita asioita ja saada yksikkö kunnolla toimimaan, mutta paketti hajoili jatkuvasti toimintatapojen sakkaavuuteen ja käytöstapojen ala-arvoisuuteen. Pahinta oli, kun perättömiä syytöksiä saattoi tulla aivan puskista. Kerrankin olin tehnyt sovitun raportin ja lisäksi paljon taustatyötä, ja menin sovittuna aikana A:n ovelle raportin kanssa valmiina keskustelemaan asiasta. A tuskin edes katsoi minua, tuijotti vain tietokonettaan ja ärähti: "Et sä mitään ole sen hyväksi tehnyt!" Tuijotin äimistyneenä ja yritin vielä sanoa, että olen kyllä kirjoittanut tämän niin kuin sovittiin. "Etkä ole!" Se oli täysin absurdi tilanne: mulla oli mustaa valkoisella siinä käsissäni ja lisää juttua mielessä, ja reaktio olikin tuollainen. Sain muistaakseni vielä jonkin rangaistuksenkin, jonkin edun menetyksen (en muista tarkkaan mikä se oli). Lopulta oli todella helpottavaa tunnustaa itselleni, että nyt peli poikki, tämä ei ole normaali työilmapiiri. Yksi työntekijä oli lähtenyt jo ennen minua (hyvin samoin perustein kuin minä) ja eikä seuraajanikaan siinä kauan viihtynyt. En tiedä, miten siellä nykyään menee, mutta on se ilmeisesti pystyssä kuitenkin.