Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Minä en kuulu tänne elämään. En vain kuulu.
12.09.2021 |
En ole siis mitenkään erityistapaus enkä noista itseäni jalustalle. Enkä muutakaan provosoivaa. Ihan koko sydämestäni kirjoitan ja mietin. Sääliä en tarvitse tai mitään sellaista.
Haluaisin tietää, onko täällä muita jotka ajattelee samalla tavalla kuitenkin?
En oikein edes tiedä mistä aloittaa.
Koen elämän unen kaltaisena maailmana. Kaikki on epätodellista mutta myös raskasta. En käsitä miksi tekisin mitään koska kaikki tuntuu turhalta ja vähäpätöiseltä. Opiskelen ja kohta pitäisi mennä jälleen työelämään, oravanpyörään - ei kiinnosta yhtään.
Kaikki draamailu, ongelmat, kulttuuri, ylellinen elämäntyyli, rikkaudet, älykkyys, tieto ja taito yms.. Ei kiinnosta, ei vain kiinnosta! En vain tahdo olla mukana täällä toteuttamassa mitään. Tämä maailma ei sovi minulle. En tiedä. Kehollinen minäni ei halua olla täällä.
Tahtoisin vain jo pois, täällä ei ole mitään miksi minä tahtoisin jatkaa yhteiskunnan rattaissa pyörimistä. En keksi mitään asiaa miksi täällä haluaisin olla.
Ainoat ovat nopeat nautinnon lähteet mutta kun ei sekään ole ihan sitä ihmisen elämää. Se on nykyelämässä ainoa hengissä pysyvä tapa, saada jotain tyydytystä ja nopeasti, jotta pää kestää. Loput ajat pelkkää kärsimystä ja loppupeleissä esimerkiksi ruoan, huumeiden tai seksin tuomalla nautinnolla ei ole väliä. Se on vain jotain hetkellistä, joka ei korjaa itse juurisyytä miksi nautintoja pitää hakea.
Toisaalta onko niilläkään syillä väliä ja miksi täytyy olla tekopyhänä tässä elämässä mukana. Tuntuu, että yhtä teatteria koko homma.
Minulla ei riitä energia eikä motivaatio täällä. En koe, että kohtaan ihmisiä aidosti ja keitä he todella ovat. Tässä ollaan jotenkin eksyksissä, minäkin itseni kanssa. Kuin olisi joidenkin tyyppien ajatuksien luomassa maailmassa, joka on kuin vankila ainakin minunlaiselle ihmisille.
Tuntuu kuin eläisi väärässä maailmassa ja tämä elämä ei ole "se" jonka vuoksi meidän tänne piti tulla vaan jotain joka saa itseni voimaan pahoin.
Kommentit (71)
61/71
|
13.09.2021 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Samaistun kovasti kirjoitukseesi.
Kuulostat sielunsisarelta.
Minäkään en sovi tänne. Tunnen kuuluvani jonnekin muualle. Sinne missä kaikki on paljon helpompaa. Ei tällaista pinnallista, sydämetöntä, kylmää.
Minuakaan ei motivoi maanpäälliset asiat, raha, mammona , ei kiinnosta. Raha ei motivoi, työnteko ei motivoi ei vaan kiinnosta oravanpyörä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat masentuneelta. Masentunut, ilman sairauden tuntoa. Eli niin sanotusti tottunut olemaan sairas. Hakeudu hoitoon.
masentuneet ovat halveksittavaa pohjasakkaa. eivät kykene edes itseään tappamaan, vaikka haluaisivat
Hmm..
Teen ehkä päässäni asioista muutenkin liian vaikeaa. Kun ajattelen sitten avun hakemista niin päähän tupsahtaa sitten taas ajatukset siitä, että minua on pakko auttaa koska olen mt-ongelmainen. Enkä edes ole varma mihin haen apua. Koska luulen, että tämä yleinen tyytymättömyys johtuu useasta tekijästä.
Kun menen lääkäriin inulle tehdään kartoitus, annetaan diagnoosi sekä lääkkeet.
Näin sä yleensä menee ja viimeksi kokeilin kyllä lääkkeitä. Lihosin 15kg aivan uskomattoman nopeasti ja sain outoja tuntemuksia, sähköiskun kaltaisia päässäni. Lopetin ne joidenkin kuukausien jälkeen hiljakseen mutta kokonaan.
No eipä tuossakaan, kiva, että edes pyritään auttamaan. Sehän on hienoa, että erilaisiin terveydellisiin ongelmiin saa apua. Olen kuitenkin pahoillani, että en koe sen riittävän. Koska miksi meillä ei hoideta juurisyitä? Minkä takia tämä elämä menee koko ajan lääketiede edellä, pinnallisuus ja raha edellä, medikalisaatiota jne.
Minkä takia meillä ei ole yhteisöä, jossa pyritään pitämään jo ensisijaisesti toisistamme huolta siinä määrin, että me emme sairastu alunalkaenkaan.
Täällä on jokin vikana joka saa minut lujasti suuttumaan ja ärsyyntymään mutta ääntä ei kuitenkaan ole, kyllä se masentaa. On vain jotain sellaista tekopyhyyttä jonka vaistoaa kun kurkistaa hieman pinna alle - hyvin monessa globaalissa asiassa.
No mutta toki on ihanaa, että on esimerkiksi noita hoitajia jonka luona minäkin olen käynyt, terapiaa ja muuta terveydenhuoltoa. Itse kuitenkin katsoin, että minkä takia näille on olemassa niin suuri tarve ja itse terveydenhuoltoalallakaan työskentelevät eivät voi hyvin, puhumattakaan myös muista aloista. No, otetaan vaikka ulkomailta lisää työvoimaa, he tekevät ja ovat hiljaa vallitsevista ongelmista ja taas kierretään jotain oleellista.
Jokin on hassusti. Enkä edes tiedä risooko minua juuri nuo asiat vaan jokin ydin mitä en osaa sanoiksi pukea. Jokin on siellä taustalla kadoksissa. Elämämme on kai oikeasti muuttunut elokuvaksi, epätodelliseksi, teknologiaa ja kuolemattomuutta ihailtavaksi kommuuniksi.
Keitä me ihmiset enää olemme?
Siksikin maalle muutto, pakoon täältä arjesta olisi lohdullinen ajatus mutta ei sielläkään itsekseen pärjää. Yhteisöä tarvitsimme ja sitä kautta asioiden järjestystä.
Jos Suomessa on kaupunki, jossa tällaisia ajatuksia arvostetaan ja johon pääsee mukaan osaksi rakentamaan inhimillisempää elämää, niin sinne lähden. Siinäkään työ ei ole niin kuluttavaa koska sitä tehdään oikeista asioista käsin. Ei tätä, jossa tuotot menee vain isojen herrojen taskuihin vaikka koko ajan raadetaan tiukemmin ja tuloksellisemmin.
Ap
Mielenterveystoimiston kautta voi olla mahdollista myös saada terapiaa. Tai tk:n kautta maksusitoumus. Kannattaa ainakin kysyä. Kuulostaa siltä että hyötyisit terapiasta.
Tähän ketjuun on tullut joitakin ilkeitä kommentteja jotka kertovat muiden pahasta olosta. Älä välitä niistä, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm..
Teen ehkä päässäni asioista muutenkin liian vaikeaa. Kun ajattelen sitten avun hakemista niin päähän tupsahtaa sitten taas ajatukset siitä, että minua on pakko auttaa koska olen mt-ongelmainen. Enkä edes ole varma mihin haen apua. Koska luulen, että tämä yleinen tyytymättömyys johtuu useasta tekijästä.Kun menen lääkäriin inulle tehdään kartoitus, annetaan diagnoosi sekä lääkkeet.
Näin sä yleensä menee ja viimeksi kokeilin kyllä lääkkeitä. Lihosin 15kg aivan uskomattoman nopeasti ja sain outoja tuntemuksia, sähköiskun kaltaisia päässäni. Lopetin ne joidenkin kuukausien jälkeen hiljakseen mutta kokonaan.No eipä tuossakaan, kiva, että edes pyritään auttamaan. Sehän on hienoa, että erilaisiin terveydellisiin ongelmiin saa apua. Olen kuitenkin pahoillani, että en koe sen riittävän. Koska miksi meillä ei hoideta juurisyitä? Minkä takia tämä elämä menee koko ajan lääketiede edellä, pinnallisuus ja raha edellä, medikalisaatiota jne.
Minkä takia meillä ei ole yhteisöä, jossa pyritään pitämään jo ensisijaisesti toisistamme huolta siinä määrin, että me emme sairastu alunalkaenkaan.
Täällä on jokin vikana joka saa minut lujasti suuttumaan ja ärsyyntymään mutta ääntä ei kuitenkaan ole, kyllä se masentaa. On vain jotain sellaista tekopyhyyttä jonka vaistoaa kun kurkistaa hieman pinna alle - hyvin monessa globaalissa asiassa.
No mutta toki on ihanaa, että on esimerkiksi noita hoitajia jonka luona minäkin olen käynyt, terapiaa ja muuta terveydenhuoltoa. Itse kuitenkin katsoin, että minkä takia näille on olemassa niin suuri tarve ja itse terveydenhuoltoalallakaan työskentelevät eivät voi hyvin, puhumattakaan myös muista aloista. No, otetaan vaikka ulkomailta lisää työvoimaa, he tekevät ja ovat hiljaa vallitsevista ongelmista ja taas kierretään jotain oleellista.Jokin on hassusti. Enkä edes tiedä risooko minua juuri nuo asiat vaan jokin ydin mitä en osaa sanoiksi pukea. Jokin on siellä taustalla kadoksissa. Elämämme on kai oikeasti muuttunut elokuvaksi, epätodelliseksi, teknologiaa ja kuolemattomuutta ihailtavaksi kommuuniksi.
Keitä me ihmiset enää olemme?
Siksikin maalle muutto, pakoon täältä arjesta olisi lohdullinen ajatus mutta ei sielläkään itsekseen pärjää. Yhteisöä tarvitsimme ja sitä kautta asioiden järjestystä.
Jos Suomessa on kaupunki, jossa tällaisia ajatuksia arvostetaan ja johon pääsee mukaan osaksi rakentamaan inhimillisempää elämää, niin sinne lähden. Siinäkään työ ei ole niin kuluttavaa koska sitä tehdään oikeista asioista käsin. Ei tätä, jossa tuotot menee vain isojen herrojen taskuihin vaikka koko ajan raadetaan tiukemmin ja tuloksellisemmin.
Ap
Kuin minun ajatuksiani. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. On kiitollisuus että apua on tarjolla, mutta on suru ja pettymys siitä että maailmanmeno on sairastuttavaa.
On hirveän vaikeaa parantaa yksilöä ilman, että parannetaan koko järjestelmää. Mutta älä ainakaan ajattele että olisit turha, sinun tavallasi ajattelevia pitäisi olla paljon enemmän tässä maailmassa. Uskon että sinullekin löytyy vielä paikka ja tarkoitus täältä.
En halua leikkiä terapeuttia, mutta mulle kuulostaa että Ap:llä on SEKÄ traumataustasta johtuvia mt-ongelmia että jonkinlainen identiteettikriisi joka voi hyvinkin johtua siitä että tämä maailma oikeasti on aika raaka ja yhteisöllisyys puuttuu. Eli jos haetkin apua akuutteihin mt-ongelmiin ja saat jonkin diagnoosin, ei se tarkoita että sun pitäisi samalla hyväksyä ja sopeutua oravanpyöräelämään. Ehkä hoitoon ja terapiaan hakeutuminen voi olla ensi askel sille, että voisit viedä elämää siihen suuntaan jossa sun olis hyvä olla. Kuulostaa, että pystyisit ja haluaisit monenlaisiakin asioita vielä tässä elämässä, kunhan saisit apua traumojen ja niiden tuomien ongelmien käsittelyyn.
Tykkäätkö lukea? Jokin traumoihin tai tunnelukkoihin liittyvä kirjallisuus voisi myös avata uusia ovia. Lisäksi voit koittaa esim Mielenterveystalon nettiterapiaa, se on lääkärin lähetteellä maksutonta: https://www.mielenterveystalo.fi/nettiterapiat/esittely/Pages/default.a…
Jos sulla on taipumusta ylianalysoida, ota tueksi jotain ruumiillista tekemistä. Juoksulenkit tai sinne sienimetsään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteisöllisiä pikkukuntia löytyy Suomesta mm. Lapinjärvi, Rautalampi, Inkoo, Rääkkylä ehkä jokin pieni saaristolaiskylä tosin en tiedä pitäisikö silloin osata Ruotsia. Ja Lapissa on moni viihtynyt, siellä on eri tavalla yhteisöllisyyttä kuin etelässä. Itse muutin erakoksi elelemään Pohjois-Karjalaan. Täällä piisaa tyhjiä tönöjä ja ihmisetkin vallan mukavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia kuin minulla. Vilpittömästi en ymmärrä, että miksi ihmisellä ei ole lupa poistua tästä maailmasta halutessaan, niin että siihen olisi saatavilla kivuton ja nopea palvelu. Miksi joku on päättänyt, että kun tänne synnyt, niin täällä olet? Välillä toivon, että ahnetta petoa muistuttavat pomoni söisivät minut joku päivä elävältä.
Kuka kieltää poistumasta, ellei kiinnosta? Anna palaa vaan.
Oikeasti hukkaat ainutkertaista elämääsi typeryyksiin.