Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Minä en kuulu tänne elämään. En vain kuulu.
12.09.2021 |
En ole siis mitenkään erityistapaus enkä noista itseäni jalustalle. Enkä muutakaan provosoivaa. Ihan koko sydämestäni kirjoitan ja mietin. Sääliä en tarvitse tai mitään sellaista.
Haluaisin tietää, onko täällä muita jotka ajattelee samalla tavalla kuitenkin?
En oikein edes tiedä mistä aloittaa.
Koen elämän unen kaltaisena maailmana. Kaikki on epätodellista mutta myös raskasta. En käsitä miksi tekisin mitään koska kaikki tuntuu turhalta ja vähäpätöiseltä. Opiskelen ja kohta pitäisi mennä jälleen työelämään, oravanpyörään - ei kiinnosta yhtään.
Kaikki draamailu, ongelmat, kulttuuri, ylellinen elämäntyyli, rikkaudet, älykkyys, tieto ja taito yms.. Ei kiinnosta, ei vain kiinnosta! En vain tahdo olla mukana täällä toteuttamassa mitään. Tämä maailma ei sovi minulle. En tiedä. Kehollinen minäni ei halua olla täällä.
Tahtoisin vain jo pois, täällä ei ole mitään miksi minä tahtoisin jatkaa yhteiskunnan rattaissa pyörimistä. En keksi mitään asiaa miksi täällä haluaisin olla.
Ainoat ovat nopeat nautinnon lähteet mutta kun ei sekään ole ihan sitä ihmisen elämää. Se on nykyelämässä ainoa hengissä pysyvä tapa, saada jotain tyydytystä ja nopeasti, jotta pää kestää. Loput ajat pelkkää kärsimystä ja loppupeleissä esimerkiksi ruoan, huumeiden tai seksin tuomalla nautinnolla ei ole väliä. Se on vain jotain hetkellistä, joka ei korjaa itse juurisyytä miksi nautintoja pitää hakea.
Toisaalta onko niilläkään syillä väliä ja miksi täytyy olla tekopyhänä tässä elämässä mukana. Tuntuu, että yhtä teatteria koko homma.
Minulla ei riitä energia eikä motivaatio täällä. En koe, että kohtaan ihmisiä aidosti ja keitä he todella ovat. Tässä ollaan jotenkin eksyksissä, minäkin itseni kanssa. Kuin olisi joidenkin tyyppien ajatuksien luomassa maailmassa, joka on kuin vankila ainakin minunlaiselle ihmisille.
Tuntuu kuin eläisi väärässä maailmassa ja tämä elämä ei ole "se" jonka vuoksi meidän tänne piti tulla vaan jotain joka saa itseni voimaan pahoin.
Kommentit (71)
Olet taitava kirjoittaja ja osaat hyvin ilmaista itseäsi. Sinusta voisi tulla vaikkapa kirjailija. Mitä ikinä päätätkin tehdä, älä unohda kirjoittamista.
Minulla on paljon samanlaisia ajatuksia, mutta en olisi osannut pukea niitä noin hyvin sanoiksi. Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla on masennus, d-vitamiinin puutos, raudanpuutos jne. puutoksia, jotain sulta puuttuu jos susta tuntuu tuolta, se ei ole normaalia.
Toisaalta, ehkä sun ja kaltaistesi elämä on ihan liian helppoa. Ihmisen elämähän on ollut viime vuosikymmeniin asti, ja osalla edelleenkin jatkuvaa taistelua jotta pysyy hengissä. Monet taistelevat kuolettavia sairauksia vastaan, ovat kokeneet vaikka mitä kauheuksia ja teikäläinen sanoo vaan että en mä vaan jaksa.. tää on ku unta... oikein lelliperseen puhetta kun ei ole oikeita ongelmia. Menisitte vaikka auttamaan sitten niitä joilla on oikea hätä, maailma on täynnä paikkoja joissa tarvitaan auttajia, joissa ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä, ehkä herättäis vähän siitä ruususenunesta.
Hmph. Minulla ei ole oikeita ongelmia....
Huoh. Tämä ihmisten empatiakyvyttömyys on juurikin vahvana osana tätä minun maailmankuvaani.
En tiedä listaatko näitä oikeiksi ongelmiksi mutta koen, että niitä elämässäni on ollut valitettavan paljon. Tai ainakin sellaisia asioita joita minun ei olisi tarvinnut kokea.
Olen alkoholistien lapsi, vanhemmat lapsuudessa eronneita molemmat juoppoja. Toinen joutui mielisairaalaan synnyttyäni. Olen kokenut kotona väkivaltaa sekä hyväksikäyttöä, myös yksi sisaruksistani on ja oli vakavasti mielisairas, itsetuhoinen (olen nähnyt lapsena paljon verta) ja minuakin pienenä joskus veti turpiin niin, että hampaita lähti. Tässä vain murto-osaa. Olen myös ollut todistamassa äitini miesystävän väkivaltaista toimintaa oikeudessa, esimerkiksi. Tarinoita riittäisi.
Olen kuitenkin nuoruus ikäni ollut melko kiltti itse, anteeksi pyytelevä ja jotenkin poissaoleva tai jotenkin piilossa. Pienenä lapsena olin kyllä todella räikeä ja iloinen persoona, todella sosiaalinen ja onnellinen mutta nuo asiat mitä kotona tapahtui niin sai minut jotenkin käpertymään kuoreeni.
Olen hakenut helpotusta olooni vääristä asioista, huonoista suhteista (aina vanhempia miehiä, jotka alkoholisteja) ja hoivannut läheisiäni. Pistänyt toiset etusijalle ja tuhonnut elämääni tiedostamatta, nykyään tiedostaen.
Olen tehnyt myös hulluna töitä ja uuvuttanut itseni. Halusin olla paras, menestynyt enkä mikään taakka ja tein töitä ilmaiseksikin. No..
Ei sekään tarina hyvin päättynyt ja rahatkin kulutettu aikapäiviä sitten vaikka sainkin talouden kuntoon (maksoin ulosoton ja vuositulot olivat erittäin hyviä nuorelle).
Kaikenlaista ollut ja vielä kolmekymppisiin on matkaa. En ole kuitenkaan saanut elämääni mitään pysyvää, tarvitsen jo rauhaa ja vakautta.
Nyt uutta alaa ja olen ehkä nykyään..tietoisempi mutta edelleen eksyksissä ja yksinäinen.
Niin, että ehkä me tällaiset kermaperseet sitten olemme ansainneet tämän kohtalomme kärsiä kun on niin helppoa ollut aina.
Ap
Mitä oot ottanut? Oletko perheellinen?
Suosittelen menemään terveysasemalle mahdollisimman pian.
Se on kuitenkin niin ,että jokainen joka syntyy, on tarkoitettu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedät mitä kohti sinun pitää pyrkiä: mahdollisuus asua maalla ja tehdä mielekästä ruumiillista työtä siellä. Jossain humisee tälläkin hetkellä se metsä, johon menet tulevaisuudessa kävelemään.
POIS: sokeri, akoholi, kahvi, vehnä, trans rasva
KYLLÄ: raskausajan multitabs
Syö mahdollisimman monipuolisesti. Erilaisia öljyjä kannattaa syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lekurille. Hoitakaa serotoniini tasot kuntoon
Vaihtoehtoisesti luontoretkelle termarin ja eväiden kanssa
Muuta maalle, ja ala elämään yksinkertaista, luonnonläheistä elämää.
Itselläni oli vähän samankaltaisia ajatuksia vielä jokin aika sitten. Asuin kaupungissa, missä "kaikki" oli lähellä: Kaupat ym. palvelut, kulttuuritarjonta ja naapureiden ihmissuhdeongelmat (joita kuuntelin viimeisenä yönäni kaupungissa, ennen muuttoa tänne).
Muutin maalle, en maaseututaajamaan, vaan oikeasti maalle. Lähimpään pikku taajamaan on n. 10 km matka. Nautin täysin siemauksin kaikesta siitä, mikä täällä on erilaista kuin kaupungissa. En ole koko aikuisiällä voinut fyysisesti enkä henkisesti niin hyvin kuin nyt.
Ei täällä kaikki ole kaukana. Keittiön ja makuuhuoneen ikkunoista näkyy vain peltoa ja metsää. Marja- ja sienimetsä on kävelymatkan päässä kotoa. Naapuritkaan eivät ole liian kaukana, mutta sen verran on kuitenkin matkaa, että heitä ei ole mikään pakko tavata, jos en halua. Täällä on vapaus ajatella myös poliittisesti epäkorrekteja ajatuksia. Enkä nyt tarkoita minkään tietyn poliittisen puolueen agendoja, vaan ihan niitä omia henkilökohtaisia ajatuksia, mitkä eivät kaikki ole minkään poliittisen (tai uskonnollisenkaan) suuntauksen näkökulmasta hyväksyttäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suuri kiitos tähän mennessä vastanneille. Saan tästä kirjoittamisesta voimaa ja kun ihmiset tuntuvat ymmärtävän, vertaistukea. Saatan jopa alkaa uskomaan kaukaisiin ja mahdottomalta tuntuviin haaveisiin.
Vastailen myöhemmin ehkä erikseen viesteihin, piti vain kiittää tässä välissä yleisesti ennen maate menoa.
Ap
Lopeta vinkuminen ja mene kuntosalille.
Lue joku innostava kirja. Mieti mitä hyvää voit maailmalle tai edes lähimmillesi tehdä.
Tee joku hyvä asia joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi sain elää lapsuuteni 1980-luvulla, jolloin elämä oli vielä elämisen arvoista. Sen jälkeen tästä on tullut kuin painajais -dystopia, jossa ei tavallisen ihmisen ole hyvä elää. Vain jo valmiiksi rikkaaseen perheeseen syntyneillä on enää hauskaa, muille on tarjolla vain kituuttamista mitättömillä paskapalkoilla helvetin kalliilla elinkustannuksilla, muita vaihtoehtoja ei ole :/
Mitäpä jos kokeilisit muuttaa ulkomaille johonkin aurinkoiseen maahan? :) Aurinko tekee positiivisemmaksi mielen <3 Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaisille voisi juuri sopia muutto maalle ja omien ruokien kasvattaminen. Elämä saa yllättäen merkityksellisyyttä, kun joutuu tekemään hommia jotta pystyy pitämään itsensä hengissä.
Tiedätkö mitä mieltä fatim diarra on maalle muutosta?
Hän todennäköisesti kiivastuisi jos kuulisi että ehdotat moista jollekkin.
Luin nyt lisää AP:n kirjoituksia tästä ketjusta.
Annan pari neuvoa:
1) Jos sinulla on vielä elämässäsi henkilöitä, jotka aiheuttivat sinulle lapsuudessasi ja nuoruudessasi pahaa oloa, ulkoista heidät pois elämästäsi. Lähisukulaisiisi (vanhemmat, sisarukset) voit pitää jonkinlaiset etäiset ja muodolliset välit. Mutta älä anna heidän vaikuttaa elämääsi ja valintoihisi.
2) Aina, kun alkaa ahdistaa, muistuta itseäsi, että lähelläsi olevat ihmiset eivät ole niitä, jotka aiheuttivat sinulle sen ahdistuneisuuden.
Olipa kiva lukea, miten ap alkoi vähän innostua maalle muuttamisesta. Ehkä olet tosiaan väärässä paikassa nyt, mutta löydät vielä oman paikkasi, kun etsit.
Ja ei me kaikki olla niin materialisteja kuin miltä näyttää. Jokainen valitsee, meneekö oravanpyörään, tai mihin niistä. Toivottavasti löydät muita kaltaisiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaisille voisi juuri sopia muutto maalle ja omien ruokien kasvattaminen. Elämä saa yllättäen merkityksellisyyttä, kun joutuu tekemään hommia jotta pystyy pitämään itsensä hengissä.
Tiedätkö mitä mieltä fatim diarra on maalle muutosta?
Hän todennäköisesti kiivastuisi jos kuulisi että ehdotat moista jollekkin.
AP tuskin on Fatim Diarra. Eri ihmisille sopii erilainen elämäntapa.
Voi ap. Kerroit kokemuksistasi, joten ei ihmekään että mielesi on reagoinut. Käy ihmeessä juttelemassa ammattilaisella ja kenties hankkimassa oikea, tilannetta helpottava lääkitys.
Yksi merkittävä asia on myös, että moni meistä voi huonosti (tavalla tai toisella) jos joutuu elämään täysin "ei itsensä näköistä" elämää. Kerroit haaveilevasi aivan toisenlaisesta elämästä maalla, sitä kohti tai jotain sen tapaista sinun pitäisi siis pyrkiä. Et ole velvollinen elämään kenenkään muun toiveiden mukaan, vaan omien haaveittesi. Vastoin itseäsi tekemällä ja elämällä voit huonosti.
Kirjoitat tosiaan hyvin, ilmaiset itseäsi ja tuntemuksiasi selkeästi. Siinä voisi olla yksi ulottuvuus elämääsi - auttaa myös muita kirjoittamalla.
Kaikkea hyvää tiellesi. <3
ADD? Unenomaisuus ominaista heille.
Sulla on masennus, d-vitamiinin puutos, raudanpuutos jne. puutoksia, jotain sulta puuttuu jos susta tuntuu tuolta, se ei ole normaalia.
Toisaalta, ehkä sun ja kaltaistesi elämä on ihan liian helppoa. Ihmisen elämähän on ollut viime vuosikymmeniin asti, ja osalla edelleenkin jatkuvaa taistelua jotta pysyy hengissä. Monet taistelevat kuolettavia sairauksia vastaan, ovat kokeneet vaikka mitä kauheuksia ja teikäläinen sanoo vaan että en mä vaan jaksa.. tää on ku unta... oikein lelliperseen puhetta kun ei ole oikeita ongelmia. Menisitte vaikka auttamaan sitten niitä joilla on oikea hätä, maailma on täynnä paikkoja joissa tarvitaan auttajia, joissa ihmisiä kuolee kuin kärpäsiä, ehkä herättäis vähän siitä ruususenunesta.