Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset eivät ole ihania uusperhekuvioissa?
12.09.2021 |
Tämä on aina mietityttänyt. Jos lapset kerran ovat ihania sinänsä, miksi tuntuu, että uusperhekuvioissa lapsiperhearki koetaan usein raskaaksi.
Täytyykö lapsen olla oma ollakseen rakas? Mitenkäs adoptiolapset?
Tuleeko lasten luoma onni niistä lapsista vai siitä, että saa toteuttaa lisääntymisviettiään?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia. Alkaessani parisuhteeseen aikuisen ihmisen kanssa olen hyvin tietoinen siitä, että hänellä on mitä todennäköisemmin ollut aiempia suhteita. Oli niitä lapsia tai ei. Ne suhteet ovat osa tämän henkilön historiaa, siinä missä muutkin tapahtumat hänen elämässään.
Tottakai, mutta ei kukaan halua niistä ed suhteista syntyneitä rakkauden rusinoita hoitaa saati ottaa kotiinsa säännöllisesti.
Vai, että oikein rakkauden rusinoita. Aihe on ilmeisesti sinulle herkkä, kun käytät lapsista tuollaisia ilmaisuja.
Minä olen lähtenyt ihan halusta uusperheelliseksi ja kuten tuossa aiemmin kirjoitin, olen näistä elämääni tulleista lapsista onnellinen. Minulle ei tuota ongelmaa elää heidän kanssaan ja osallistua hoitamiseen, vaikka vastuu heistä toki vanhemmilla on. Exäkään ei ole mikään muistutus jostain miehen pelottavasta menneisyydestä. Mukava ihminen ja meitä yhdistää sama miesmaku, vaikka heillä homma eroon päättyikin.
Uusperhekuviota helpottaa, kun kaikki aikuiset osapuolet osaavat käyttäytyä kuten aikuisilta voi odottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun lapset ja minun lapset, ompi yksi yhteinenkin ja kaikilla niin mukavaa. Tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia. Alkaessani parisuhteeseen aikuisen ihmisen kanssa olen hyvin tietoinen siitä, että hänellä on mitä todennäköisemmin ollut aiempia suhteita. Oli niitä lapsia tai ei. Ne suhteet ovat osa tämän henkilön historiaa, siinä missä muutkin tapahtumat hänen elämässään.
Tottakai, mutta ei kukaan halua niistä ed suhteista syntyneitä rakkauden rusinoita hoitaa saati ottaa kotiinsa säännöllisesti.
Vai, että oikein rakkauden rusinoita. Aihe on ilmeisesti sinulle herkkä, kun käytät lapsista tuollaisia ilmaisuja.
Minä olen lähtenyt ihan halusta uusperheelliseksi ja kuten tuossa aiemmin kirjoitin, olen näistä elämääni tulleista lapsista onnellinen. Minulle ei tuota ongelmaa elää heidän kanssaan ja osallistua hoitamiseen, vaikka vastuu heistä toki vanhemmilla on. Exäkään ei ole mikään muistutus jostain miehen pelottavasta menneisyydestä. Mukava ihminen ja meitä yhdistää sama miesmaku, vaikka heillä homma eroon päättyikin.
Uusperhekuviota helpottaa, kun kaikki aikuiset osapuolet osaavat käyttäytyä kuten aikuisilta voi odottaa.
Ja se vasta ihanaa olisikin jos asuisitte kaikki vielä saman katon alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia. Alkaessani parisuhteeseen aikuisen ihmisen kanssa olen hyvin tietoinen siitä, että hänellä on mitä todennäköisemmin ollut aiempia suhteita. Oli niitä lapsia tai ei. Ne suhteet ovat osa tämän henkilön historiaa, siinä missä muutkin tapahtumat hänen elämässään.
Tottakai, mutta ei kukaan halua niistä ed suhteista syntyneitä rakkauden rusinoita hoitaa saati ottaa kotiinsa säännöllisesti.
Vai, että oikein rakkauden rusinoita. Aihe on ilmeisesti sinulle herkkä, kun käytät lapsista tuollaisia ilmaisuja.
Minä olen lähtenyt ihan halusta uusperheelliseksi ja kuten tuossa aiemmin kirjoitin, olen näistä elämääni tulleista lapsista onnellinen. Minulle ei tuota ongelmaa elää heidän kanssaan ja osallistua hoitamiseen, vaikka vastuu heistä toki vanhemmilla on. Exäkään ei ole mikään muistutus jostain miehen pelottavasta menneisyydestä. Mukava ihminen ja meitä yhdistää sama miesmaku, vaikka heillä homma eroon päättyikin.
Uusperhekuviota helpottaa, kun kaikki aikuiset osapuolet osaavat käyttäytyä kuten aikuisilta voi odottaa.
Et sinä niistä lapsista pidä, nielet vain nega tunteet mutta kauaa sitä kulissia et jaksa. Sano minun sanoneen.
Omat lapseni on jo aikuisia, mutta miehelläni on kaksi alaikäistä lasta. Nämä lapset ovat kyllä oikein ihania, niin kuin mukavat ihmiset yleensäkin ovat. Jos asiat on sovittu ja yhteisymmärryksessä ollaan lasten asioiden suhteen, eli ns. samalla kartalla, niin en ole nähnyt suurempia ongelmia. Isoimmat ongelmat mitä olen muiden suhteissa huomannut, ovat tulleet tilanteissa joissa ei ex-puoliso närkästyy jostain, ja alkaa kiusaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia. Alkaessani parisuhteeseen aikuisen ihmisen kanssa olen hyvin tietoinen siitä, että hänellä on mitä todennäköisemmin ollut aiempia suhteita. Oli niitä lapsia tai ei. Ne suhteet ovat osa tämän henkilön historiaa, siinä missä muutkin tapahtumat hänen elämässään.
Tottakai, mutta ei kukaan halua niistä ed suhteista syntyneitä rakkauden rusinoita hoitaa saati ottaa kotiinsa säännöllisesti.
Mä monesti oikein odotan sitä että miehen lapset saapuu :D JA sitten harmittelen kun lähtevät. Jos ovat yli viikon putkeen niin alkaa jo vähän rasittaakin :D
Tärkeitä ja rakkaita ovat <3 Hoitamaan en alkanut, eikä sitä edes koskaan ole ehdotettu. Olen saanut, ja vaatinut olla sellainen aikuinen lapsille kuin minusta tuntuu hyvältä. Tämä on varmasti edesauttanut hyviä välejä kaikkien kanssa, ja luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia. Alkaessani parisuhteeseen aikuisen ihmisen kanssa olen hyvin tietoinen siitä, että hänellä on mitä todennäköisemmin ollut aiempia suhteita. Oli niitä lapsia tai ei. Ne suhteet ovat osa tämän henkilön historiaa, siinä missä muutkin tapahtumat hänen elämässään.
Tottakai, mutta ei kukaan halua niistä ed suhteista syntyneitä rakkauden rusinoita hoitaa saati ottaa kotiinsa säännöllisesti.
Mä monesti oikein odotan sitä että miehen lapset saapuu :D JA sitten harmittelen kun lähtevät. Jos ovat yli viikon putkeen niin alkaa jo vähän rasittaakin :D
Tärkeitä ja rakkaita ovat <3 Hoitamaan en alkanut, eikä sitä edes koskaan ole ehdotettu. Olen saanut, ja vaatinut olla sellainen aikuinen lapsille kuin minusta tuntuu hyvältä. Tämä on varmasti edesauttanut hyviä välejä kaikkien kanssa, ja luottamusta.
Ja höpöhöpö 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.
Lapsellista? Että ne lapset eivät edustaneet minulle miehen entistä elämää ja suhdetta? Minunko olisi varta vasten pitänyt alkaa miettiä miehen entistä elämää ja suhdetta aina, kun lapset olivat mukana tapaamisissamme? Pinnallinen? Säätö? Mitä jos antaisit ihan itse muiden ihmisten määritellä omat suhteensa. Minusta suhde ei ole pinnallinen silloin, kun siinä tutustutetaan se uusi aikuinen ihminen myös lapsiin ja vietetään aikaa heidän kanssaan. Äitipuoleksi en heille koskaan edes antanut ymmärtää ryhtyväni, oli päivänselvää, että vaikka tapasimme myös lapsiviikoilla ja -viikonloppuina, niin meistä ei tulisi uusperhettä. Eikä sillä ollut mitään tekemistä sen kanssa, että ne lapset olisivat edustaneet sitä miehen entistä elämää ja suhdetta vaan sen, että en ole milloinkaan halunnut asua muiden kuin oman lapseni kanssa.
Mulla on riittävästi omissa lapsissakin, joten en vasn jaksaisi muita lapsia enää. Ei omatkaan lapset tunnu aina ihanilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse arvostan eniten kaikkea itsetehtyä, pätee myös lapsiin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.Lapsellista? Että ne lapset eivät edustaneet minulle miehen entistä elämää ja suhdetta? Minunko olisi varta vasten pitänyt alkaa miettiä miehen entistä elämää ja suhdetta aina, kun lapset olivat mukana tapaamisissamme? Pinnallinen? Säätö? Mitä jos antaisit ihan itse muiden ihmisten määritellä omat suhteensa. Minusta suhde ei ole pinnallinen silloin, kun siinä tutustutetaan se uusi aikuinen ihminen myös lapsiin ja vietetään aikaa heidän kanssaan. Äitipuoleksi en heille koskaan edes antanut ymmärtää ryhtyväni, oli päivänselvää, että vaikka tapasimme myös lapsiviikoilla ja -viikonloppuina, niin meistä ei tulisi uusperhettä. Eikä sillä ollut mitään tekemistä sen kanssa, että ne lapset olisivat edustaneet sitä miehen entistä elämää ja suhdetta vaan sen, että en ole milloinkaan halunnut asua muiden kuin oman lapseni kanssa.
Eli te ette asunut ja elänyt yhdessä, oli kyse juurikin sellaisesta suhteesta mistä mainitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs uusperheen miespuolinen rakasti lapsesta asti tuntemiaan lapsia niin kovasti, että tyttären tultua teini-ikään, neuvoi ja opetti tämän seksielämän saloihin.
Mun yhden pennin ajatus. Jep olen vanha. Omia lapsia kolme, opettajana toiminut yläasteella ikuisuuden. Erityisopettaja joka omalla ajallaan käy hakemassa oppilaita kouluun, syöttää omilla rahoillaan, kuuntelee, ymmärtää ja yrittää kaikkensa että kaikilla olisi hyvä olla.
Rehellisesti ajatellen, jos pari näistä asuisi luonani +tietysti uusi mies/ hänen ideat kasvatuksesta/ lasten traumat-oman äidin ikävä jne jne
Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Ihmettelen miten ihmiset kuvittelevat tällaisen yhtälön toimivan. Mielikuvituksessani näen sen toimivan erittäin harvoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uusperheessä "isäpuoli". Kyllähän tämä välillä hankalaa on, kun en ole ottanut enkä halunnut ottaa mitään kasvatusvastuuta. Lapsi on hieman ärsyttävän luontoinen, ehkä vähän lellitty ja käy aika monesti hermoilleni (ja myös äitinsä hermoille). Voin suoraan sanoa että en rakasta lasta enkä varmasti tule koskaan rakastamaankaan, olemme liian erilaisia. Mutta voin olla lapselle luotettava aikuinen, se on parasta mihin pystyn. Lapsen äitiä toki rakastan ja siksi olen tähän kuvioon lähtenytkin.
Olen täällä ennenkin puhunut uusperheiden puolesta, koska minulle tämä on ollut lottovoitto. Kyllähän ne mustasukkaisuuden tunteet kuuluivat asiaan alussa, vieraat omassa kodissa aiheuttivat ahdistusta jne. Mutta sitkeästi työstin niitä tunteita ja pyrin sitkeästi ajattelemaan kaikkia meidän perheen lapsina.
Nyt uusperhearkea on neljä vuotta takana ja jokainen lapsista on rakas omana itsenään. Ei enää isänsänsä jatkona.
Asun miehen kanssa jolla on edellisestä suhteesta alle kaksi vuotias lapsi. Eli ei ole meillä paljoa vielä mutta kunhan kasvaa niin sitä mukaa sitten enemmän. Jos lapsi olisi ollut jo vanhempi tuskin olisin tähän suhteeseen lähtenyt. Nyt lapsi kasvaa siihen että tämä on hänelle normaali tilanne.
Minä en ole koskaan olettanutkaan, että kumppanini pitäisi lapsiani ihanana. Ehkä se johtuu siitä, että olen itsekin aika ajoin kokenut lapsiperhe-elämän raskaana ja olen yhden parisuhteen sille jo menettänyt (lasteni isän kanssa). Olen ollut siinä mielessä onnekas, että olen löytänyt kumppanin, jonka ei edes tarvitse asua kanssani saman katon alla ollakseen kanssani sitoutuneessa parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuhlaisin elämäni elättääkseni kumppaniani nussineen jälkeläisiä?
Miksi luulet, että heidän elättäminen on sinun vastuullasi?
Onhan ne ihania mutta ei mulla puolisoni uutena kumppanina ole oikeutta heitä ylenmäärin liehitellä vaan jätän sen suosiolla biologisille vanhemmilleen ja isovanhemmilleen sekä tädeilleen, sedilleen, enoilleen ja kummeilleen. Samoin jätän sen uusperheen väliin ja asutaan erillään, tavataan silloin kun lapset eivät ole miehellä, toki olen lapsetkin tavannut muttei aikomusta heille äitipuoleksi alkaa koska heillä on ihan kelpo äiti.
Kuka sulle on antanut mandaatin puhua siitä, mitä kaikki ihmiset haluavat/eivät halua?