Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapset eivät ole ihania uusperhekuvioissa?
12.09.2021 |
Tämä on aina mietityttänyt. Jos lapset kerran ovat ihania sinänsä, miksi tuntuu, että uusperhekuvioissa lapsiperhearki koetaan usein raskaaksi.
Täytyykö lapsen olla oma ollakseen rakas? Mitenkäs adoptiolapset?
Tuleeko lasten luoma onni niistä lapsista vai siitä, että saa toteuttaa lisääntymisviettiään?
Kommentit (55)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Itse en lähde noihin uusperhe kuvioihin. Omissa on ollut ihan tarpeeksi hoidettavaa. Siinä muodostuu ongelmaksi usein erilaiset kasvatus tavat. Entinen puoliso. Hyvin vähäinen kahdenkeskinen aika. Minusta se ei ole edes parisuhde, jossa hoidetaan entisen liiton lapsia yhdessä.
En ole koskaan ajatellut, että lapset olisivat ihania. Oma lapsi oli ihana (ja on nyt aikuisenakin). En olisi voinut kuvitellakaan jakavani elämääni jonkun toisen lasten kanssa saman katon alla.
En tiedä, onko tässä eroja sukupuolten välillä, koska oma mieheni näyttää rakastavan lapsia kokosydämisesti, vaikka he eivät olekaan hänen biologisia lapsiaan.
Ehkä naisilla asia on sidottu voimakkaammin biologiaan, koska nainen on synnyttäjä.
Mieshän tulee vähän kuin sivusta sisään omien lastenkin kanssa.
Kukapa vieraiden ihmisten kakaroista pitäisi? Varsinkaan omassa kodissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.
No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän monta ydinperhettä jossa lapsiperhearki koetaan todella raskaaksi, ei todellakaan ole vain uusperheiden ongelma.
Minusta ei olisi uusperheäidiksi, jo omien lasten kanssa on riittävästi kaikkea säätöä. Enkä halua heille mahdollisesti vastentahtoista uusperheisää. Siksi olen yksin kunnes viimeinenkin lapsi on saatu kammettua omilleen.
Tämä vaan ei mene perille ystäville ja sukulaisille, minua pidetään surkeana reppanana joka ei saa miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän monia tosi onnistuneitakin uusperhekuvioita. Ei ole mikään automaatio, että kaikilla menee huonosti. Itse asiassa jopa suurin osa tuntemistani uusperheistä on kivoja perheitä. Esim. serkkuni vaimolla on kaksi, nyt jo aikuista lasta edellisestä suhteesta. He ovat serkulleni ihan kuin omia lapsia, vaikka lapsilla on myös läheiset välit isäänsä (heillä oli aikoinaan viikko-viikko-huoltajuus). Asuivat samassa kodissa siitä, kun lapset olivat suunnilleen ekaluokkalaisia siihen, kunnes lapset muuttivat omilleen. Serkkuni sai myös yhteisiä lapsia vaimonsa kanssa. Sitten on naapurini, jolla on yksi lapsi (hänkin nyt jo aikuinen ja perheellinen) aiemmasta suhteesta ja kaksi nykyisen miehen kanssa. Tämä nykyinen mies on hänen vanhimmalle lapselleen läheisempi kuin oikea isä ja täysin isähahmo. Sitten on ystäväperhe, jossa miehellä on kaksi lasta aiemmista suhteista ja kaksi nykyisen vaimon kanssa. Nyk. vaimo on ottanut aina lapset avosylin vastaan eikä hänellä ole ollut koskaan mitään hapanta sanottavaa heistä.
Mun miesystävän lapset ovat ihan huippuja ja olen sekä kiitollinen että onnellinen kun olen saanut heidät elämääni.
Minusta tuntuu, että tällä hetkellä madiassa on vain kaksi tapaa kirjoittaa lapsiperheistä; Lapsiperhe-elämä on kamalaa, oli kyseessä sitten uus- tai ydinperhe ja toisaalta sitten taas nämä 17 lapsen perhe lataa suorat sanat siitä, kuinka vanhemmuus on itsestä kiinni ja ihanaa, kun asenne on kohdillaan + kertovat miten ruokkivat katraansa 120 €/kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.
Ei ne puolison lapset ole raskaita, jos puoliso kantaa oman vastuunsa. Eli uusperheessä biologisen vanhemman tulee kantaa hoito-, viihdytys- ja kasvatusvastuunsa, niin homma pelittää.
Olen monesti tällä palstalla kertomut teesini: väitän,,että uusperheet hajoavat usseinmiten juuri tähän, ettei mies vastuutaan kanssa. Sanon mies, koska miehillä on stereotyyppisesti tapana antaa vastuu pois, jos joku sen heiltä ottaa. Sitten äitipuoli lähtee kasvattamaan, kuulee ”sä et oo mun äiti”, ja lopputuloksena uupuminen.
Jokainen tuntemani uusperhe, jossa molemmat etupäässä kantavat vastuun omistaan, eikä sysää mitään puolison harteille, toimii mainiosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt sen järkyttävän erehdyksen. Sotkeutunut uuspaskakuvioihin. Mikä aisuri olenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Sitten äitipuoli lähtee kasvattamaan, kuulee ”sä et oo mun äiti”, ja lopputuloksena uupuminen.
Tuota ongelmaa ei ollut siihen aikaan, kun äitipuolilla oli vielä mahdollisuus kurittaa lapsipuoliaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.
Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia. Alkaessani parisuhteeseen aikuisen ihmisen kanssa olen hyvin tietoinen siitä, että hänellä on mitä todennäköisemmin ollut aiempia suhteita. Oli niitä lapsia tai ei. Ne suhteet ovat osa tämän henkilön historiaa, siinä missä muutkin tapahtumat hänen elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ne puolison lapset ole raskaita, jos puoliso kantaa oman vastuunsa. Eli uusperheessä biologisen vanhemman tulee kantaa hoito-, viihdytys- ja kasvatusvastuunsa, niin homma pelittää.
Olen monesti tällä palstalla kertomut teesini: väitän,,että uusperheet hajoavat usseinmiten juuri tähän, ettei mies vastuutaan kanssa. Sanon mies, koska miehillä on stereotyyppisesti tapana antaa vastuu pois, jos joku sen heiltä ottaa. Sitten äitipuoli lähtee kasvattamaan, kuulee ”sä et oo mun äiti”, ja lopputuloksena uupuminen.
Jokainen tuntemani uusperhe, jossa molemmat etupäässä kantavat vastuun omistaan, eikä sysää mitään puolison harteille, toimii mainiosti.
Ei se hoitovastuun kantaminen vie sitä lasta pois kodistasi, vaikka isä kuinka hyvin tahansa sen hoitaa. Harva haluaa omaan kotiinsa toisten lapsia esim vkl kun haluaa juurikin rentoutua työviikon jälkeen. Ei se tunnu oikealta. Ja se ei toimi, että äiti tai isäpuoli ei osallistu - silloin ulkopuolisuuden tunteet tulee entistä kovemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ne puolison lapset ole raskaita, jos puoliso kantaa oman vastuunsa. Eli uusperheessä biologisen vanhemman tulee kantaa hoito-, viihdytys- ja kasvatusvastuunsa, niin homma pelittää.
Olen monesti tällä palstalla kertomut teesini: väitän,,että uusperheet hajoavat usseinmiten juuri tähän, ettei mies vastuutaan kanssa. Sanon mies, koska miehillä on stereotyyppisesti tapana antaa vastuu pois, jos joku sen heiltä ottaa. Sitten äitipuoli lähtee kasvattamaan, kuulee ”sä et oo mun äiti”, ja lopputuloksena uupuminen.
Jokainen tuntemani uusperhe, jossa molemmat etupäässä kantavat vastuun omistaan, eikä sysää mitään puolison harteille, toimii mainiosti.
Ei se hoitovastuun kantaminen vie sitä lasta pois kodistasi, vaikka isä kuinka hyvin tahansa sen hoitaa. Harva haluaa omaan kotiinsa toisten lapsia esim vkl kun haluaa juurikin rentoutua työviikon jälkeen. Ei se tunnu oikealta. Ja se ei toimi, että äiti tai isäpuoli ei osallistu - silloin ulkopuolisuuden tunteet tulee entistä kovemmin.
Vastuun kantaminen tarkoittaa sitä, että vanhempi keksii lapsensa kanssa sellaista tekemistä, että toinen rentouduttua. Tietty, jos lapsi on pieni ja koko ajan läsnä, niin uusperhekuvio olisi pitänyt miettiä etukäteen. Jos ei yhtään kestä lapsia, niin…
Ulkopuolisuuden tunne on läsnä joka tapauksessa. Se poistuu vasta ajan myötä, ei sillä, että pakotetaan leikkimään vanhempa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi edustaa aina entistä elämää ja suhdetta. Kuka haluaa muistutuksen miehen exästä?
Se on toisen naisen lapsi.No ei tuolla kyllä ole ollut minulle mitään merkitystä. Olen aikoinani seurustellut kahden yh-isän kanssa. Toisen eksän tapasinkin pariin otteeseen, vierailimme mm. hänen ja hänen uuden puolisonsa mökillä. Ihan kiva ihminen ja jos silloin olisi ollut olemassa Fb, niin olisimme varmaan liittäneet toisemme fb-kavereiksi. Toista eksää en koskaan tavannut mutta enpä liioin suonut hänelle ajatustakaan.
Toisen miehet lapset olivat ihan jees, toisen lapsilla oli neurokirjon juttuja ja koska mies oli lähes totaali-yh niin suhteemme loppui alle vuodessa.
Miten lapsellista. Huomaa, että suhde on ollut hyvin lyhyt ja pinnallinen. Eihän kyse ole siitä onko eksä "kiva" ja vaikkapa juuri fb kaveri.
Ne ei poista sitä faktaa, että lapsi ei ole sinun vaan puolisosi ja tämän eksän ja lapsi puhuu eksästä (äiti tai isä). Hän on muistutus oman kumppanisi entisestä parisuhteesta.
Kun suhde on jtn muuta kuin sinun säätösi yh isän kanssa, siihen liittyy puolin ja toisin suuria tunteita ja siihen panostaa aikaa ja resursseja.Mä en ymmärrä tätä ajatusmallia. Alkaessani parisuhteeseen aikuisen ihmisen kanssa olen hyvin tietoinen siitä, että hänellä on mitä todennäköisemmin ollut aiempia suhteita. Oli niitä lapsia tai ei. Ne suhteet ovat osa tämän henkilön historiaa, siinä missä muutkin tapahtumat hänen elämässään.
Tottakai, mutta ei kukaan halua niistä ed suhteista syntyneitä rakkauden rusinoita hoitaa saati ottaa kotiinsa säännöllisesti.
Jatkuva muistutus kumppanin exästä.