Sisko naureskeli kun tyttöni ei mennyt lukioon vaan ammattikouluun vaikka hänen lapset pääsivät lukioon, nyt

Minusta ainoat kunnon akateemiset alat on DI, lääkäri ja juristit.

Repikää siitä🤭muut on pilipalitutkintoja.

Vierailija kirjoitti:

Itseä kiinnosti lukiossa eräs oppiaine mutta en lähtenyt sitä lukemaan koska olisin valmistunut tukijaksi tai opettajaksi.

Lähdin kaupalliselle alalle ja tämä ala on mun juttu.

Suosittelen kaikille muillekin. Esim K-ryhmä kouluttaa työntekijöitään ja tavallaan opiskelet ilmaiseksi. Mahdollisuus in ihan kauppiaaksi ja hyviin ansioihin.

Kaikkea hyvää niille jotka valitsevat yliopiston.

Kyllä. Itsekin arvostan kassaneitejä siinä missä muitakin ja tervehdin teitä aina kauniisti.

Minun yksi monista siskoistani,levitti sanomaa olin pakottanut tyttäreni lukioon.Poikani jo oli.Hän itse valitisi lukion.Vahva nuori nainen ,joka teki päätöksensä itse.En minä hänen valintohin tehnyt, Kahden lapsen yksinhuoltajan en pystynyt tekemään muutakuin.Kuljetin molempia töihini väliin kun olivat teinejä.Tälläisiin hantti homiin pääsette heti,jos opiskelu ei mastu.Minulla ei orpona ollut elätäjä,ei koulutuksen maksajaa. Kansakoulusta töihin ja maksaa petipaikka jossain nurkassa,puhtaus ja ravinto.Ei sitä ilmasiksi eletty,eikä tukia nosteltu kun olin nuori. Kenties puri heihin?Koulu kun koulu oli lukio tai ammatti koulu,Ihan mikä vaan on hyvä asia.Nuori itse voi tähtää opiskelulla ammatin kuin ammatiin.Oli se sitten rakennusalat,siivoja tai kokki. jne.Jos opiskelu ei kinosta,suoran oppisopimustyöhön.Onneksi tänä päivänä mahdolisuuksia paljon.(ps. niitä jota ärsytää kaiken päälle txtini luki häirö,en näe virheet txt:ni.Anteksi)

Ammattikoulu > lukio

Tätä lukiolaiset elitistit ei tietenkään halua/pysty myöntämään. Luulevat olevansa parempia ihmisiä, kun ovat käyneet "sivistävän" koulun, niin katsovat ammattikoululaisia alaspäin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla C:n paperit. Kaksi kertaa ensimmäisellä yrittämällä yliopistoon. Viimeisin kerta 4 vuotta sitten. Yli 20 vuotta työelämässä.

Pointtisi oli mikä?

Sivusta sanon näin vanhempana ihmisenä että olen esimerkiksi nähnyt erään, joka aloitti ammattikoulussa ja päätyi tekniikan tohtoriksi.

Ja muitakin pidemmän tien kulkijoita, jotka ovat päätyneet hyville paikoille.

Ja toisaalta yliopiston käyneitä, jotka ovat tehneet koko elämänsä töitä ammatissa joka ei olisi vaatinut yliopistokoulutusta.

Ei kannata alkaa kovin varhaisessa vaiheessa arvioimaan kenenkään valintoja, jos kuitenkin tekee töitä eikä pelkästään lusmuile.

Eikä sillä että ihminen tulee monenlaisilla valinnoilla onnelliseksi kun elämä on niin paljon muutakin kuin ammatti.

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivänä moni yliopiston opettaja asuu vuokrakämpässä perheensä kanssa, kun taas esim. rakennusalalla työskentelevillä on omakotitalot jo 30-vuotiaana. Jos opiskelee yliopistossa jotain kulttuurintutkimusta saa varautua asumaan vuokrakämpässä koko ikänsä.

Näin on. Täällä yksi raksaduunari jolla velaton omakotitalo ja lapsetkin tehty. Ikää alle 40 ja sukupuoli nainen.

Varmaan on tuon ikäisenä tyytyväinen lähes mihin tahansa työhön. Niin olin minäkin aupairin ja jäätelönmyyjän pestiin. Mutta kummasti iän myötä ne hommat eivät enää tunnu mielekkäitä ja haasta lainkaan aivoja. Aika harva amisala on sellainen, että työnkuvaa voi kovinkaan paljon muuttaa. Se on sitä samaa tai lähes samaa kokkailua, hiustenleikkuuta, lähärin työtä tai maalaamista sitten seuraavat 50 vuotta. Akateeminen tutkinto avaa kyllä siinä mielessä paljon enemmän ovia. Veikkaampa, että kyllä se korkeakoulututkinto alkaa omaakin lastasi jossain vaiheessa kiinnostella. Hakeminen voi tosin olla amispohjalta ja työvuoden jälkeen yllättävän vaikeaa.