Mitä (ihan salaa) himoitset appivanhemmilta perinnöksi? Ei vakava ketju :)

Anoppini omaisuus ei tule koskaan olemaan minun, eikä myöskään minun perintöni tule olemaan mieheni. Kiitos avioehdon :)

Omat vanhemmat ovat jo kuolleet, joten perintö on jaettu. Mies on ainoa lapsi, joten kaikki tulee meille. Tai siis miehelle ... Eniten iloitsen kesämökistä, kauniista vanhoista käsitöistä, joistakin vintage-keittiökapistuksista. :)

Taivaspaikkaa!

massoittain rahaa appikultani, jota en ole tavannut ikinä. Muttei ole miehenikään. He kyllä tietävät toisistaan, mutta... näin niin slummeista noustaan, kun joku pani jotain. OHO!

ap on sairas

Raha, metsä.

Appivanhemmilta sijoitusasunto merinäköalalla. Äidiltäni jää kiva kesämökki, isältäni varmaan nippu laskuja...

Sekä miehellä että minulla niin monta sisarusta, että tuskin päästään rikastumaan kummankaan perinnöillä. Menee jako niin moniin osiin. Lisäksi isovanhemmissa useita lähes satavuotiaiksi eläneitä, joten todennäköistä on, että perinnönjakoja ei tule eteen kovin nuorella iällä. Ihan hyvä näin. Hommatkoon jokainen itse oman omaisuutensa.

Velaton vasta rakennettu tai täysin peruskorjattu omakotitalo olis kiva. Vähintään 200 neliötä (mieluummin 300), ja järven- tai merenrantatontilla tietysti! Kartanokin käy. Lisäksi metsää vähintään parisataa hehtaaria, josta pari kilometriä rantaviivalla. Lisäksi kelohuvila jostain Lapin hiihtokeskuksesta, sekä osakesalkku jonka tuotoilla voisi olla tekemättä töitä lopun ikäänsä, jos haluaisi.

Nyt sitten vaan tällaista appiukkoa metsästämään!

Älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta... Ettekö te ymmärrä, että ihmisten pitää kuolla, että te saatte heidän omaisuutensa käyttöönne? Minä pidän mielummin mieheni vanhemmat ja lasten isovanhemmat elävinä ja toivon, että he käyttävät kaiken omaisuutensa itseensä matkustellen ja elämästä nauttien.

Heillä on kesämökki ja omakotitalo (+iso tontti) molemmat todella arvokkailla alueilla! Olen jo päässäni haaveillut kaiken myymisestä. Miehellä on veli, joten rahat menisivät puoliksi. Mutta tosiaan, kivoja ihmisiä ovat ja miehelleni ja lapsilleni todella tärkeitä :) joskus vaan kun kovasti köyhyys painaa päälle, ärsyttää kun he eivät auta yhtään. Omat vanhempani ovat rutiköyhiä, mutta ovat aina parhaansa auttaneet.

Juuri valmistunut hulppea kesämökki omalla ihanalla hiekkarannalla ja poreammeineen + muine luksuksineen kyllä houkuttaa

Appi ukolta vanha puinen Jaffa laatikko. Olen himoinnut sitä ensi näkemiseltä :D (terkut vaan tutuille ;) ) anopilta en oikeastaan mitään. Ehkä asia jonka meille ottaisin ellei miehen sisko sitä halua on vanha ja toimiva teollisuus ompelukone. :)

...

Yksi maljakko ois kiva

Appivanhemmiltani en mitään. Omilta vanhemmiltani tulen todennäköisesti perimään kesämökin, sisareni kaupunkikodin ja veljeni metsäomaisuutta. Äidilläni on käytössään isoisänsä kihlasormus, sen toivoisin saavani vaikka se on "vaan ihan tavallinen" kultainen sormus. 

Sellaista lipastoa, jossa on varmaan 20 semmoista n. 15cm x 20cm kokoista laatikkoa! Ei varmastikaan rahallisesti kovin arvokas, mutta olisi ihan mahtava säilytyspaikka neulehullun langoille ;)

No anopin talo on kyllä ihan mahtavalla paikalla, mutta 500 km liian etelässä. Appiukolla ei ole mitään, mikä kiinnostaisi. Vanhemmillani on tosi hyvä vaateharja, että jos sitten sen. Heillä on kyllä kivoja huonekaluja ja astioitakin, mutta huonekalut ovat meidän talomme mitoitukseen liian isoja ja astioita meillä toisaalta on. Mutta tuosta vaateharjasta tulee säännöllisesti puhetta!

Ex-appivanhemmilta (lasten isovanhemmat) en yhtään mitään toivo, edes lapsilleni. Romua asunto täynnä. Ihania ihmisiä sinänsä, mutta köyhiä eikä heillä ole edes mitään tunteissa arvokasta.

Tulevalta anopilta ...no, en mitään. Siisti ja tyylikäs ihminen, mutta tyyli on aivan erilainen kuin omani. Ja rahaa häneltä ei tule jäämään mainittavia summia, ne muutaman tonnin per nokka saavat 6 lastaan.

Omilta vanhemmiltani tulen perimään velattoman omakotitalon, jonka myyminen saattaa osoittautua aivan helkutin hankalaksi (muuttotappiokunta, työttömyyttä, ei lapsiperheitä). Joitain maljakoita siellä on ja yksi hopeinen kynttilänjalka jota rakastin kun olin ennen papalla hoidossa. Se mulle.

Ei niillä oikein ole mitään, mikä mua kiinnostaisi