Mitä (ihan salaa) himoitset appivanhemmilta perinnöksi? Ei vakava ketju :)

En kyllä halua mitään. Heillä on rapistunut vanha puutalo täynnä kirjoja ja kaikenlaista krääsää vuosien varrelta. Kauhulla ajattelen, että sitä pitäisi joskus tyhjätä. Onneksi miehellä on kaksi sisarusta.

Jos nyt ihan pakko olisi jotain keksiä, niin heillä on vanha rupuinen astiakaappi, jossa on jotain kaunista. Olen hulluna vanhoihin huonekaluihin.

Omilla vanhemmilla ei ole omaisuutta, ei taloa, korkeintaan velkoja :D Näillä mennään.

Valtavä määrä suomalaista designia niin huonekaluissa kuin astioissakin.

Kauhulla ajattelen että tilanne tulisi vastaan juurikin tavaran määrän ja heidän lapsille niin rakkaiden kesäpaikkojen paljouden vuoksi...apua sitä kiintestöverojen määrää. Kauan eläkööt.

En mitään. Omilta isovanhemmiltani himoitsen vanhaa perhe-Raamattua. Tuskin saan sitä. Ei ollut laitettu testamenttiin ainakaan vielä. Toisen isovanhemman kuollessa testamentti tuli esiin. Minulle ei ollut testamentattu mitään. Mielestäni perhe-Raamattu oli kuitenkin melko vaatimaton toive, ottaen huomioon, että isovanhemmilla oli/on asunto, kesämökki, auto ja osa huonekaluista on melko arvokkaita. 

Faijan kämppää Laajasalossa (lapsuudenkotini) ja appivanhempien Levin mökkiä ;)

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 09:17"]

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 08:34"]Himoitsen miehen kanssa niiden taloa. On loistavalla paikalla luonnon helmassa, mutta lyhyen ajomatkan päässä keskustasta. Iso puutarhamainen piha ja reilusti tilaa. Mies on joskus niille leikkisästi sanonut, että pistetääs kämpät vaihtoon, me kun asutaan aika ahtaasti rivarissa, mut tiedetään, että ne ei sieltä lähde ennenku jalat edellä. Miehen sisko on tosin jakamassa perintöä ja se on niin kärppä tyyppi, että on tasan tarkkaan näpäkkänä perintöosuudestaan.  [/quote]Te himoitsette taloa ja "leikillään" ehdotettu vaihtoa, taitaa ihan joku muu kuin sisko olla kärppä tyyppi..

[/quote]

Olen jäänyt itselleni kiinni samoista ahneista ajatuksista. Appivanhemmiltani tulee jäämään todella suuri helsinkiläisasunto, jonka arvo on tänä päivänä melkein seitsennumeroinen. Ajattelin hetken ihan tosissani, että me muutettaisiin sinne Helsinkiin ja appivanhemmat johonkin pienempään. Tai että perikunta heti myisi sen ja minäkin saisin helkutisti rahaa. Miehelläni ei ole tuohon asuntoon tunnesidettä, mutta hänen pikkusiskonsa on asunut siellä ja hänelle se on lapsuudenkoti. Siskolla on Helsingissä oma, monilapsinen perhe, ja he ovat taloudellisesti ja tilallisesti aika ahtaalla, tulevat varmaan aina olemaankin. Paitsi jos se iso kämppä menisikin heidän hallintaansa. Ei olla vielä puhuttu tästä, ja ties vaikka sisko ei haluaisi muuttaa sinne, mutta minulle oli aika ahaa-elämys tajuta, miten ajattelin jo tuota asuntoa omana statussymbolinani. Vaikka olen miniä. Tuntuisi kauhealta, jos omien sisarusten puolisot jo suunnittelisivat, mitä tekevät minun vanhempien kodille. :(