Mitä (ihan salaa) himoitset appivanhemmilta perinnöksi? Ei vakava ketju :)

77, käskekää appiukkoa testamenttaamaan tila muille niin eipä jää sinun harteillesi.

Toisen omaisuuden himoitseminen on synti. 10:ssä käskyssäkin kielletään jopa kahden käskyn verran kaikenlainen toisen oman ja omaisuuden himoitseminen.

Anopilla on erinomainen kokoelma askartelutarpeita ja kangaspakkoja, jotka voisin kyllä huolia - mutta joita ei pitäisi minulle antaa, koska sitä samaa käsityökamaa on kyllä jo omatkin nurkat täynnä. Haaveilen vain, että "joskus mulla on aikaa tehdä näistä vaikka mitä kivaa". EHkä joskus onkin, jos jään työttömäksi tai sairastun.

Mieheni on perinyt vanhempansa jo ennenkuin tavattiin, sai jonkun verran rahaa ja tavaroita, joilla on hänelle tunnearvoa. Molempien vanhemmat ovat köyhiä kuin kirkonrotat, joten suuria summia rahaa tuskin tullaan minunkaan vanhemmilta saamaan, saati muutakaan omaisuutta. 

Huhhuh, enpä ole appivanhempien omaisuutta vielä miettinyt :)) käytännössä he ovat ostaneet talon miehelleni, se kai me tullaan saamaan. Omilta vanhemmiltani havittelen antiikkista, massiivista perintöpiironkia.

Kesämökkiä ja isoisovanhempien kookasta omakotitaloa hyvällä sijainnilla

He asuvat Englannin maaseudulla semmosessa ihanassa pikkukylässä. Aika kiva kesänviettopaikka meille tulevaisuudessa... Ja toki siis nytkin. Mutta erityisesti tulevaisuudessa.

No nyt kun miettii niin en mitään. :D Ei heillä ole mitään mitä haluaisin, ei kyllä omillakaan vanhemmillani.

No voi jumalauta. Olis hienoa jos ne olis elossa edes. Ahneet paskat.

Nooo... Metsää tiettykin!

Kangaspuut olisi kiva saada, mutta eiköhän miehen sisko ne ota itselleen hamassa tulevaisuudessa :)

Yhtä astiastosarjaa :D anoppi on kyllä lupaillut että se siirtyy meille heti kun eivät siitä enää itse mitään iloa saa.

Loiset näkee märkiä unia...

No en himoitse mitään. Ovat ihania ihmisiä ja isovanhempia. Tiedostan kuitenkin, että heistä ajan jätettyä miehelleni ja lapsillemme ( en ajattele omana perintönäni) jää useampi kiinteistö/mökki ja jonkin verran taidetta, mutta en ole varma sen arvosta. Ja muuta varmaan aika arvokasta irtainta.

Ei vielä pitkään aikaan. Ehkä 30v päästä alkaa kuola valua. Hyvä vetää vaipat omaankin jalkaan.

Ihan rehellisesti en mitään. Meillä on jo omaa omaisuutta jonkun verran ja ollaan hyvin toimeen tulevia sekä irtainta roinaa liikaakin. Mun puolesta ne vois antaa vaikka hyväntekeväisyyteen kaikki, eikä vituttais. 

He omistaa semmosen vanhan suvun kartanon. Se ois mahtava saada! Vaikka asumiskulut ois kyllä hirmuset siivoomisesta puhumattakaan...

[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 01:21"]

Loiset näkee märkiä unia...

[/quote]

Tämän EI pitänyt olla vakava ketju :) Mutta nokkaansa herneen vetävät saapuvat paikalle :)

Minäkin sain oikein alapeukun :D Vaikka en tosiaankaan ole vaatimassa kangaspuita meille! Tietenkin edelle menee miehen sisarukset :) Ne vain olisi kiva saada jos hyvä tuuri sattuu. Jos ei niin sitten ei voi mitään :) Pitää hommata omat. Tällä hetkellä saan lainata niitä joskus, naapurissa asuvat ja rakas anoppi ei hirveästi (ikävä kyllä) jaksa enää tehdä :( Ja oikeasti rakas anoppi. On kuin toinen äiti minulle.

Flyygeliä vanhemmiltani. Se toki aikanaan mulle tuleekin ilman taistelua. Sisaruksistani kukaan ei soita ja sillä on tunnearvoa eniten mulle, sillä se on se soitin millä opettelin kolmevuotiaana soittamaan. Ekat kuvat musta painelemassa sen koskettimia on päivätty puoli vuotta mun syntymän jälkeen. Jos siskot sitä alkais hamuamaan itselleen se olis kyllä ihan silkkaa kiusantekoa.

Tajusin juuri, että itselläni ovat asiat niin hyvin, etten kaipaa enkä halua noilta mitään.  Kaikki mitä itsellä jo on, vetää pitemmän korren tai on muuten vain enemmän itselleni sopivampaa kuin mitä heillä on.