"Vain Suomessa vihataan lapsia" - tämä on totta

Ei suomalaiset lapsia vihaa vaan niitten vanhempia jotka ei aseta niille lapsille rajoja ja pidä kuria.

Miten sen nyt ottaa. Ei minusta ranskalainen tapa läimiä lasta vaikka julkisella paikalla ja pakottaa tämä pikkuaikuisen muottiin kuulosta sekään kovin lapsiystävälliseltä. Lähi-idässä lapset ovat näennäisesti palvottuja ja kaikkien on niitä hankittava, mutta i n s e s t i on yleistä kuten myös lapsiin kohdistuva väkivalta perheissä. Filippiineillä taas köyhä äiti myy lapsensa lapsip*rnoringin "rekrytoijalle" rahaa tienatakseen.

Oman tuttavapiirini ihmiset täällä Suomessa ovat voittopuolisesti lapsirakkaita, tuntemattomienkin lapsille leperrellään ja muutenkin otetaan kontaktia. Itse olen pidättyväisempi, sillä en ole erityisen lapsirakas. Toki menen apuun, jos esimerkiksi kohtaan yksinään itkeskelevän lapsen keskellä katua mutta näin toimin ihan minkä tahansa ikäisen ihmisen, joka itkee yksin keskellä katua, kohdalla. Minusta tuntuu, että Suomessa sekoitetaan neutraalius ja pidättyväisyys vihaamiseen. Lapsiaihe on myös sellainen, jonka varjolla on helppo kiillottaa omaa kruunuaan ja kerätä irtopisteitä.

Mulle lapset ovat toisia ihmisiä, eli ihan sama onko ihminen minkäikäinen, ihminen hän on minulle silti. Puutun ihmisten huonoon käytökseen. Kun juopunut herra huuteli törkeyksiä kassajonossa muorille, niin sanoin tälle että hei älä viitsi huudella kännissä tuntemattomille ihmisille törkeyksiä. Juoppo pyyteli sitten anteeksi. Kun vanhempi mies haukui ja uhkaili alakouluikäisiä lapsia yleisellä pyörätiellä, niin menin väliin ja ripitin ukkelia, joka intoutui sitten sättimään minua. Lapsille sanoin että menkäähän kotiinne, minä hoidan tämän. 

Mutta kun sanon miehen lapselle että syöt viikonloppukarkkisi keittiön pöydän ääressä, ja kun olet syönyt ne, niin voit käydä pesemässä kädet ja suun, ja tulla sitten katsomaan tv:tä vasta, koska hän pyyhkii karkkiset kätensä toistuvasti mattoon, sohvaan, ja sohvatyynyihin, niin äiti tulee puhelimen kautta korville, koska hänen lapsensa saa syödä meillä karkkinsa missä huvittaa. 

Tästä voimme päätellä inhotaanko niitä lapsia, vai niiden vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa on todella lapsikielteinen kulttuuri. Lapsia ei saisi olla ravintoloissa, kaupoissa, lomalennoilla, ei ylipäätään näkyä tai varsinkaan kuulua missään. Jos lapsi päästää vähänkin ääntä, heti ollaan sanomassa, että huonosti kasvatettu tai että lapset ovat ihan hirveitä jne. Aina vertaillaan maihin (joissa ei edes ole itse välttämättä käyty), että "kuinka siellä Ranskassakin lapset aina käyttäytyvät niin hienosti".

Eihän lapsi opikaan yhteiskuntakelpoiseksi, jos ei häntä minnekään siinä yhteiskunnassa saa viedä. Niissä maissa, joissa näitä paljon ihailtuja mallikelpoisia lapsia on, lapset ovat osa elämää ja yhteiskuntaa kaikkialla. Ei nillitetä, jos lapsiperhe tulee ravintolaan - päin vastoin, lapset ovat mukana kaikkialla, ja näkevät miten aikuiset tällaisissa tilanteissa käyttäytyvät. (Suomessa tämä ei aina olisi kyllä hyvä asia...) Lasta on turha yrittää kasvattaa "tee niin kuin minä sanon, älä niin kuin minä teen" -periaatteella.

Jos Suomessa olisi toisenlainen kulttuuri, jossa lapset olisivat luonteva osa elämää, täälläkin voisi varmasti helpommin toteutta koko kylä kasvattaa -periaatetta.

Ranskassa ja Italiassa äiti saattaa antaa huonosti käyttäytyvälle lapselle ympäri korvia ihan julkisella paikalla kaikkien nähden eikä kukaan kiinnitä siihen huomiota. Suomalaiset lapset elävät vailla kuria ja näiden annetaan terrorisoida ympäristöään.