Lue keskustelun säännöt.
Mun mies on tullut väkivaltaiseksi, muttei myönnä mitään
15.11.2014 |
Suhteen aikana on haukkunut mua, nimitellyt, imitoinut ja väheksynyt. On käskenyt tappaa itseni. On sanonut että olen tuhonnut hänen elämänsä. On sanonut että voisi tappaa mut. Kaikki siis vihaisena ollessaan, jonka vuoksi sillä ei ole väliä!! Ajatteletteko tekin näin? Että kun ihminen on vihainen, hän saattaa sanoa hassuja juttuja joita ei tarkoita, ja siksi ei saa ottaa tosissaan tai suuttua?
Hän on kaatanut mut, tukistanut, lyönyt naamaan, puristanut ja kiskonut. Kylpyhuoneen liukkaalla lattialla tarttui mua tukasta ja ravisti, ja kun pelkäsin kaatuvani ja lyöväni pääni lattiaan niin kiljahdin,-josta hän suuttui ja loukkaantui että kuinka kehtaan korottaa ääntäni kun naapurit voivat kuulla ja hän on nimenomaan kieltänyt korottamasta ääntä. On kuulemma ihan ansaittua että riuhtaisi mua sen jälkeen koska on ihan yhtä paha olla väkivaltainen kuin on korottaa ääntä. Onko teidänkin mielestä?
En jätä häntä koska en pelkää väkivaltaa. Olen ollut masentunut jo kauan ennen kuin hänet edes tapasin ja olen itsekin itseäni kohtaan väkivaltainen, siksi en oikeastaan välitä. Kaikkein eniten suren vain sitä ettei hän ymmärrä tekevänsä mitään ikinä väärin, ei myönnä ikinä koskeneensa muhun tai väittää ilkeilyjään vitsailuksi. Tätäkin enemmän silti suren sitä, etten voi hänelle puhua kuinka paljon loukkaa ajattelemattomuutensa. En voi kysyä edes pienintä palvelusta, kun hermostuu. Enkä voi selittää syytäni tai kantaani asiaan, koska vain valehtelen tai en suostu myöntämään että oikeasti syy oli minun. En koskaan hauku häntä, varon viimeiseen asti sanomasta mitään väärin koska tiedän mikä helvetti siitä syntyisi. Mutta silloinkin kun itken hysteerisesti että yritä ymmärtää mua edes tämän kerran, niin olen vain rasite ja feikki ja mun pitäisi painua vittuun talosta.
En tahtoisi vastauksia kuten "jätä se" koska en aio jättää. Koen olevani itse syyllinen moneen asiaan. Ehkä toivoisin kuulevani jos joku toinenkin tietää millaisesta tilanteesta puhun.. miten tässä näin kävi. Olen vasta kaksikymppinen.
Kommentit (57)
Jep, meitä on moneen junaan, loput jää asemille..ja asemia riittää.......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se jota lyödään,ei ole koskaan syyllinen. Hanki apua itsellesi. kriisikeskuksessa. Osataan auttaa väkivaltaisia miehiä. Katso myös jussityö ja lyömätön linja netistä.
Mitähän oikein toivot kuulevasi, jos kerran ainoa järkevä ohje (eli jätä se) ei kelpaa? Onnellisia tarinoita väkivaltaisen kumppanin kanssa elelemisestä vai? Vai kauniita tarinoita siitä, miten mies yhtenä kauniina päivänä tulee vaikkapa uskoon, muuttuu ja parantaa tapansa? Vai kuinka voisitte tehdä kaksoisitsemurhan onnistuneesti?
Vaikka saisitkin vertaistukea, en usko, että muut hakatut naiset antaisivat sinulle ohjeen, että jää suhteeseen. Mitä oikein toivot elämältäsi?
Eli hetkonen, tulet palstalle kertomaan että miehesi hakkaa sinua, sinusta se on ok, mutta sua kyrpii se, ettei mies sanallisesti myönnä tekevänsä väärin sinua kohtaan?
Jos siis äijä sanoisi että "okei olen väkivaltainen paskiainen, eikä sussa ole mitään syytä", sitten sä vastaisit että "Okei, kulta ihanaa, nyt saat hakata mut muussiksi, hienoa kun tiedän, etten saa turpaan omasta syystäni, vaan sen takia että sä olet häiriintynyt ja käytät mun heikkoa itsetuntoa hyväksesi. Hyvä!"
Just joo.
Väkivalta tulee pahenemaan. Jonain päivänä hän voi jopa tappaa sinut. Henkisen ja fyysisen väkivallan kohteena oleminen heikentää itsetuntoasi, ja tulevaisuudessa et ehkä edes jaksa lähteä / hakea apua, vaikka haluaisitkin.
Etsi tietoa asiasta. Sinä ansaitset parempaa. Maailma on täynnä kivoja, kilttejä miehiä, joiden kanssa on hyvä olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ajatteletteko tekin näin? Että kun ihminen on vihainen, hän saattaa sanoa hassuja juttuja joita ei tarkoita, ja siksi ei saa ottaa tosissaan tai suuttua?"
En enkä pidä noita juttuja hassuinakaan. Sinua sen sijaan.....
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:15"]
"Ajatteletteko tekin näin? Että kun ihminen on vihainen, hän saattaa sanoa hassuja juttuja joita ei tarkoita, ja siksi ei saa ottaa tosissaan tai suuttua?"
En enkä pidä noita juttuja hassuinakaan. Sinua sen sijaan.....
[/quote]
Ap ei ole hassu. Ap on masentunut ja itsetuhoinen. Hän tarvitsee apua. Ensimmäiseksi hänen kannattaa hankkiutua eroon väkivaltaisesta poikaystävästään. Muuten avulla ei ole mitään merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo ap:n kertoma on PUA-miesten check-listalla. Siinä kerrotaan kuinka pahoinpidellä nainen henkisesti ja fyysisesti niin että tämä menettää itsetuntonsa ja jää miehestä riippuvaiseksi. Nämä PUA:t järjestävät jopa seminaareja aiheesta ja kirjoittavat oppaita.
Esim. Australiassa ja Englannissa on näistä puhuttu kovasti viime päivinä.
Kirjoitappa kokeeksi googleen PUA. Saatat hämmästyä.
[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 19:08"]
Eli hetkonen, tulet palstalle kertomaan että miehesi hakkaa sinua, sinusta se on ok, mutta sua kyrpii se, ettei mies sanallisesti myönnä tekevänsä väärin sinua kohtaan?
Jos siis äijä sanoisi että "okei olen väkivaltainen paskiainen, eikä sussa ole mitään syytä", sitten sä vastaisit että "Okei, kulta ihanaa, nyt saat hakata mut muussiksi, hienoa kun tiedän, etten saa turpaan omasta syystäni, vaan sen takia että sä olet häiriintynyt ja käytät mun heikkoa itsetuntoa hyväksesi. Hyvä!"
Just joo.
[/quote]
Paha sanoa, mutta melkeinpä näin. Ehkä vika on mun omassa päässä, mutta olen oikeasti aika välinpitämätön. Tiedän että suurin osa ihmisistä ei katselisi päivääkään, siksi ehkä teinkin tämän keskustelun. Että kuulisin mitä terveet tavalliset naiset ajattelevat tästä. Tahdon ehkä jonkun sanovan etten oikeasti ole syyllinen, kuulla tuollaisen tavallisen vastauksen. Olen ehkä sokeutunut tälle tilanteelle, sitä tässä mietinkin. Ehkä kaipaan jollain tapaa silti noita sanoja, että ansaitsen parempaa. Kun tuntuu etten tosiaan ansaitse. Miten mua voidaan vihata ja rakastaa niin rajusti samaan aikaan! Meillä on ihanaa myös, ei kaikki ole pahaa.
Kriisinumerot ovat paskaa. Olen soittanutkin, mutteivat he siellä mitään osaa sanoa. Kuuntelevat ja toteavat että onpa ikävä tilanne. Käyn terapiassa tosin, muista syistä. Mutta en osaa oikeasti puhua tästä aiheesta.
Tiedän että esim muslimien vaimot käyvät läpi tällaista arkea, siksi ajattelin että joku toinen samassa tilanteessa tulisi tunnustautumaan.
kiitos vastauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos paljon näin kilteistä vastauksista. En osaa kauheasti sanoa mitään, mutta mietin näitä juttuja mitä sanoitte. Tuovat juuri sellaista realistista kulmaa tähän tilanteeseen. Kiitos.
Jos et aio jättää, tuntuu aika turhalta kirjoittaa mitään. Sinä kun et voi miestäsi muuttaa, et etenkään mahdollistamalla hänen käytöstään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde. Ansaitset väkivallattomuuden.
Ap, luulen että olet jo aloittanut omassa mielessäsi prosessin, jossa valitset hyvän elämän ja hyvä niin.
Muista, että tuollaisissa tilanteissa vaarallisin vaihe on se kun jätät miehen. Tarkoitan että väkivalta saattaa ryöstäytyä käsistä. Joten jättämisen jälkeen älä ole enää tilanteissa, joissa joutuisit olemaan kahden miehesi kanssa. Jos sinun on pakko tavata hänet, ota mukaan muita ihmisiä, jotka pärjäävät hänelle konfliktissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, valinta on yksinomaan sinun, ei kenenkään muun.
**********
Joku ehkä tunnistaa minut tarinastani. Takavuosina asuessani pikkupaikkakunnalla ovikello soi kahdelta yöllä. Säikähdin itsekin, mutta avasin rivitalokaksioni makuuhuoneen ikkunan ja kysyin "kuka siellä". Oven takana oli nuori pahoinpidelty nainen, jonka sitten pyysin kotiini sisään.
Tämä alkoholilta tuoksahtava nainen kyhjötti olohuoneeni sohvalla ja yritti kädellä peitellä turvonneita ja mustelmaisia kasvojaan. Puhelinkin oli jäänyt miesystävänsä luo. Yritin soittaa taksia, joka olisi vienyt naisen noin 40 kilometrin päähän lähikaupunkiin, jossa hän asui. Eihän siellä taksia keskellä yötä saanut. Siispä ei auttanut muu kuin lähteä häntä itse autolla viemään. Nainen vielä varoitteli, että miehensä asui jossain lähellä olevista rivitaloista, joten otin puukon talvitakkini taskuun.
Matkan aikana ehtotin, että vien hänet poliisille tai terveyskeskukseen. Kumpikaan ei käynyt. Sen sijaan hän alkoi jankata, että tämä hänet hakannut mies oli "ainut joka häntä rakastaa" ja kuulemma aikoo palata miehen luo. Kotinsa lähellä hän alkoi kysellä minun puhelinnumeroani, että voisi antaa myöhemmin bensarahat ja muutenkin halusi tutustua paremmin. Sanoin, etten tarvitse bensarahoja ja kieltäydyin antamasta puhelinnumeroani. Kotiin palatessani yöllä ajattelin, että missäköhän naapuruston rivitalossa tämän naisen väkivaltainen p*skiainen mahtaa asua ja onko hän mahdollisesti nähnyt, että minä avasin yöllä asuntoni oven.
En ymmärrä mikä vie tuon kaltaiseen uhriutumiseen. Osaatko ap sinä kertoa?
Huomasin, että minun keinoin pahoinpidellyt naiset eivät ole autettavissa. Myöhemminkin olen ollut hieman vastaavissa tilanteissa, mutta myötätunnolla tai lähimmäisenrakkaudella nämä ongelmat eivät ole ratkaistavissa. Mikäli ihminen ei lähde väkivaltaisesta suhteesta, on hän itse valintansa tehnyt. Onneksi teillä ei ilmeisimmin ole lapsia.
En ymmärrä. Eikö elämä yksin, ilman miestä ja pelkoa, olisi yksinkertaisuudessaan hurjasti parempaa? Mitä tuossa on parempaa kuin yksinelossa?
Taas on yksi puolinen näkemys. Jos olet entinen naapurini jonka ämmä huusi ja riehui kurkku suorana joka yö, niin en ihmettele jos joku sitä jollakin joskus yrittää tukkia.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 18:53"]
Taas on yksi puolinen näkemys. Jos olet entinen naapurini jonka ämmä huusi ja riehui kurkku suorana joka yö, niin en ihmettele jos joku sitä jollakin joskus yrittää tukkia.
[/quote]
Ap:han sanoi joutuvansa varoa koko ajan? Ja vaikka olisikin ollut tuollainen huutava ämmä niin ei oikeuta väkivaltaa.
Isäni löi minua, joten puhun kokemuksesta. Väkivalta pahenee. Jossain vaiheessa hän yrittää tappaa sinut. Mikä surullisinta, hän ei edes välttämättä tee sitä tahallaan vaan pimahtaa kun sanot kerran vastaan tai alat itkemään.
Hän kontrolloi jo sitä että et saa huutaa. Jos huudat hän pyrkii hiljentämään sinut keinolla millä vaan ettet saa apua.
Se kun hän räjähtää lopullisesti voi olla ihan mistä vaan johtuvaa. Hymyilet tai sanot jotain väärin. Ja seuraavassa hetkessä saatkin taistella hengestäsi.
Usko pois siinä vaiheessa kun sinua fyysisesti isompi käy kimppuusi et pysty kun rukoilemaan että hän lopettaa ja jäät henkiin. Minulla on ollut hengenlähtö monesti lähellä kun olen juossut isääni karkuun, haluatko lähteä vai kokea saman?
mies on psykopaatti. Aiotko siis käyttää hänen "apuaan" itsemurhassasi? Siinä mielessä ymmärrettävää. Ja jos oot ehdottoman varma että haluat kuolla, niin siinä tapauksessa anna mennä. Ja silloin ei kenenkään tarvi ajatella mtn "uhriutumis- kaavaa". Silloin nainen on tehnyt oman päätöksensä ja halunnut kuolla.
Mutta jos ET halua kuolla,niin en voi muuta sanoa kun että soitto poliisille NYT ja älä enää pidä mtn yhteyttä kyseiseen kusipääpaskaan!
Siinä kaks vaihtoehtoa.