Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pojan likkakaveri vei puolet meidän ostamista tavaroista omille kämpilleen. Taidan käydä hakemassa pois.
11.09.2021 |
Pojalla loppui keväällä lukio ja me muutettiin hänet jo kesällä opiskelupaikkakunnalle, kun löytyi kiva asunto. Siellä ne tyttöystävänsä kanssa laittelivat kotia, kunnes tyttökaveri muutti omaan kämppään täällä meidän paikkakunnalla. Hän ei päässyt amk:uun ja yrittää kai vuoden päästä uudestaan. En ollut pojan asunnossa käynyt heinäkuun jälkeen ja eilen kävin hakemassa poikaa kotiin viikonlopuksi ja vein samalla uuden imurin. Minun äidin vanha senkki puuttui, iso uusi matto oli kadonnut, minun ostama taulu oli viety. Ne on nyt kuulemma tyttöystävän kämpässä. Ei siinä mitään, jos oltaisiin rikkaita, mutta minä ja mieheni säästettiin koko viimeinen lukiovuosi, että saatiin pojalle ekaan omaan kotiin huonekaluja ja sisustustavaraa useammalla tonnilla. Aika lähellä on nyt, etten hyppää autoon ja lähde hakemaan puuttuvia tavaroita likkakaverilta takaisin. Röyhkeää viedä meidän hankkimat tavarat itselleen.
Kommentit (704)
Soita poliisille tai liittoon, hölmömö🥲
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska sinä voit todistaa ostaneesi tavarat mutta pojan tyttöystävä ei voi todistaa sinun antaneensa ne hänelle, niin voit käydä hakemassa.
Tosin poikasi ei tule saamaan pilua seuraavana iltana.
Ap voisi varmaan keskustella pojan kanssa, että miksi näin on tehty. Että onko ok, että vanhemmat ostaa tavaraa ja hän sitten antaa/myy ne eteenpäin. Jos on käynyt niin, että tyttis on vaan vienyt haluamansa, niin silloin pitäisi pojalla olla rohkeutta vaatia omansa takaisin.
Voi apua! Itselläni 35-vuotias poika, joka muutti omilleen 21-vuotiaana. Annoin mukaan mm. melkein uuden sohvakaluston ja tietenkin otti oman huoneensa tavarat, jotka tietysti olivat minun maksamia. Ei olis tullut kuuloonkaan jälkikäteen kytätä tai kysellä, missä mikäkin tavara nyt on. Kun lähti lapsuudenkodista, meni omaan kotiin jossa saa tehdä tavaroilleen mitä haluaa. Jos ap vain lainasi tavaroita, siitä olisi kannattanut tehdä paperi, nyt olisi mustaa valkoisella ja voisi sen paprun kanssa laittaa poitsun hakemaan äiskän tavaroita.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, et ole nähnyt vielä mitään. Meillä oli miniäntekele, joka erotessa varasti mm. sängyn, sohvan, kaikki kattolamput ja ruokakaluston. Suunnilleen kaikki astiatkin vei. Hän oli täysin tyhjätasku meidän pojan kanssa yhteen muuttaessaan eikä ostanut mitään heidän yhteiseen kotiin. Sitten kun erosivat, oli salaa hankkinut pakettiauton pihaan ja lastannut mukaansa kaiken mitä kyytiin mahtui. Poikani oli ihan hiukan hämmästynyt, kun tuli kotiin ja pakettiauto lähdössä juuri pihasta ja exänsä huuteli kirosanoja. Joku käsirysykin siinä pihalla kai tuli. Typerä rosvo luuli, että hänelle kuuluu puolet omaisuudesta erotessa, vaikka eivät olleet naimisissa eikä hän ollut ostanut mitään yhteiseen kotiin.
Mun mieheni laittoi sille rosvolle tekstarin ja ilmoitti, että uusi osoite kyllä selvitetään ja joka ikinen varastettu tavara haetaan pois poliisin kanssa tai sitten lähetetään lasku perään ja siinä laskussa on tavaroiden arvo määritelty korkeimman myyntihinnan mukaan. Monen kuukauden päästä se oli ilmoittanut uuden osoitteensa pojalle ja sanonut, että hae romusi pois. Siinä vaiheessa tietysti poikakin oli jo ehtinyt hankkia välttämättömiä juttuja.
Onhan näitäkin joo, mutta on myös niitä kultapoikia, ketkä käyttää tytön rahat ja hänelle ei jää mitää millä ostaa näkyviä asioita. Tai jos pojalla on paremmat tulot ja tyttö saanut sen vuoksi jotakin vähemmän. Oletko kuullut tuloerojen tasoituksesta eroissa (ei tarvitse olla avioliitto)?
Kukaan ei yksin riitele. Vaatia saa yksityisellä asianajajalla, mutta ne tuskin kantaa hedelmää ja kustannukset jää teille. Joskus kannattaa valita taistelunsa. Niin tai ainakin ne omat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae pois. Juttele tytön kanssa myös siitä, että ei ollut mielestäsi sopivaa viedä pojan tavaroita. Tytöllä ehkä joku perustelu asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Tsekkaa tytön insta. Siellä varmasti kuvia "ihanista löydöistä ja sisustuksesta". Sit kysyt tuoko hän itse tavarat x ja y takaisin vai maksaako laskun vuokrapakusta. Höyty Hannoja pitää näpäyttää heti.
Turha kuvitella, että pääsisi stalkkaamaan ex-miniäkokelaiden instaa. Aika moni nuori haluaa pitää menneisyytensä "nolot" ihmiset mahdollisimman kaukana, ja ikävä kyllä, ex-poikaystävät äiteineen lukeutuvat niihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mulla on kohta täysi-ikäinen poika joka asuu omillaan. En saisi puuttua millään tavalla mikäli kävisi vastaavalla tavalla. Se on näiden nuorten yksityisasia.
Se, jolla on kuitti tai tosite kuten korttioston merkintä, omistaa tavarat.
Jos tytölle ostaa timantin ja antaa kuitin mukaan, niin se timantti on sen tytön. Jos antaa kihlasormuksen ilman kuittia, niin se pitää vaadittaessa palauttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on teidän varoilla maksetuista huonekaluista. Ymmärrän ettet voinut kuvitella tytön niitä vievän. Laittaisin kyllä viestiä, että palauttaako tyttö nämä vai haetaanko viranomaisten kanssa. Kyllä ihmisten on opittava ettei toisten omia vaan viedä!
Poika on ne myynyt tarvitessaan rahaa.
Vaihtanut pilluun?
Huumeveloissaan poika antanut pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on teidän varoilla maksetuista huonekaluista. Ymmärrän ettet voinut kuvitella tytön niitä vievän. Laittaisin kyllä viestiä, että palauttaako tyttö nämä vai haetaanko viranomaisten kanssa. Kyllä ihmisten on opittava ettei toisten omia vaan viedä!
Poika on ne myynyt tarvitessaan rahaa.
Vaihtanut pilluun?
Vaihdantataloudessa vaihdetaan tavaraa tavaraan.
Vierailija kirjoitti:
Se, jolla on kuitti tai tosite kuten korttioston merkintä, omistaa tavarat.
Jos tytölle ostaa timantin ja antaa kuitin mukaan, niin se timantti on sen tytön. Jos antaa kihlasormuksen ilman kuittia, niin se pitää vaadittaessa palauttaa.
Mihin tämä perustuu? En mä ainakaan ole ikinä laittanut lahjaan mukaan kuittia, joten omistanko edelleen kaikki ikinä lahjoittamani tavarat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hae pois. Juttele tytön kanssa myös siitä, että ei ollut mielestäsi sopivaa viedä pojan tavaroita. Tytöllä ehkä joku perustelu asiaan?
Perustelu: poika halusi niistä eroon. Miten sitten korppikotka-äipän suu pistetään?
Vierailija kirjoitti:
Voi apua! Itselläni 35-vuotias poika, joka muutti omilleen 21-vuotiaana. Annoin mukaan mm. melkein uuden sohvakaluston ja tietenkin otti oman huoneensa tavarat, jotka tietysti olivat minun maksamia. Ei olis tullut kuuloonkaan jälkikäteen kytätä tai kysellä, missä mikäkin tavara nyt on. Kun lähti lapsuudenkodista, meni omaan kotiin jossa saa tehdä tavaroilleen mitä haluaa. Jos ap vain lainasi tavaroita, siitä olisi kannattanut tehdä paperi, nyt olisi mustaa valkoisella ja voisi sen paprun kanssa laittaa poitsun hakemaan äiskän tavaroita.
Sitten kun mun lapset lähtee kotoa, en anna heille mukaan sellaisia huonekaluja tai muita tavaroita, joihin minulla on tunnesiteitä. Tehköön niille mitä tahtoo, kun ne on kannettu kynnyksen yli, niin ne ovat hänen.
Onko tuo huonekalujen lainailu kovinkin yleistä? Kovin kummallista, mielestäni.
Vierailija kirjoitti:
Osa täällä tuntuu epäilevän, ettei tuollaisia naisia olekaan, jotka vie tuhkatkin pesästä. Kyllä niitä on. Olen vierestä seurannut mieheni poikien suhteita ja monesti heitä viedään kuin pässiä narussa.
Pojat on nyt jo 22 ja 25. Vanhempi pääsi vasta viime keväänä oman alansa töihin ja mitäpä meni ostamaan heti palkkapäivänä: ison taulu-tv:n naisystävälle. Mieheni oli mukana valitsemassa sitä. Minä olisin kyllä ostanut itselleni sen taulu-TV:n ja antanut seurustelukumppanille oman vanhan telkkarin. Noiden nuorten miesten edesottamuksia voi vain ihmetellä. Joululahjaksi ostetaan kalliita merkkilaukkuja. Mitä nämä itse ovat koskaan saaneet naisystäviltään?
En tiedä, onko se täällä Espoossa semmoista snobbailuakin, että ostanpa rakkaalle kalliita lahjoja ja sitten naiset esittelevät, miten hyvä miesystävä niillä on.
Sinä olet sinä, ja sinun poikasi ovat vähemmän itsekkäitä. Minun mieheni osti minulle ison taulutv:n kaikilla herkuilla, maksoi siihen aikaan useamman tonnin. Minä sitten hänen syntymäpäivänään ostin hänelle 2 viikon luksusloman Dubaihin. Maksoi vielä enemmän.
Me ollaan aina ostettu toisillemme kalliita, ajatuksella valittuja lahjoja merkkipäivinä, elämä on tehty elettäväksi ja nautittavaksi nyt, riittää kun laittaa sen verran sukanvarteen että pärjää jos tulee jotain yllättävää eteen.
PS. Toivoin joululahjaksi teslaa.
Kysymys ap:lle.
Jos nuorten suhde on edelleen olemassaoleva/jatkuva parisuhde, miksi tytön oli tarpeen muuttaa pojan opiskelupaikkakunnalta (yhteisesti laitetusta asunnosta) pois ja hankkia oma asunto teidän paikkakunnalta? Kenen päätös/ratkaisu ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olisi kuinka "lahja" niin onko kohtuullista että LUKIOLAISEN asunnosta häviää sinne KAKSI kuukautta sitten pojan omasta toiveesta ostetut tavarat. Siis poika on itse ollut valitsemassa tavaroita, joihin vanhemmat ovat säästäneet rahaa koko vuoden.
En ole ap, mutta kohtuutta nyt. Ihan kuin kyse olisi 40+ pojasta jonka kotiin äiti yrittää vielä mennä määräilemään. Käsittääkseni lukiolaisen elatuksesta huoletivat vielä vanhemmat, joten mun mielestä kyllä saa puuttua niin kauan kun on velvollisuus vielä elättää.
Tässä kommentissa näkyy just se sama ongelma kun monessa aikasemmissa. Ei osata lukee, kyse on aikuisesta miehestä, joka on todennäköisesti lähtenyt korkeakouluun opiskelemaan. Aikuinen ihminen nyt saa omaisuudellaan tehdä mitä haluaa, oli sen ostanut sitten kuka tahansa. Eikä noita opiskelijakolleja kyllä yleensä tuppaa kiinnostamaan "mummon" senkit (eli varmaan joku lastulevyhirvitys 70-luvulta) ja äidin valitsemat matot.
Omalla isomummollani (s. 1900, eli melkein 100-vuotiaaksi) ja edesmenneillä isovanhemmillani en muista olleen minkäänlaisia lastulevyisiä huonekaluja, kaikki oli umpipuusta tehtyjä ja nykyään arvoisessaan käytössä jälkipolvilla. Voin myös vannoa, että kukaan ei ole luovuttamassa niitä mihinkään suvun ulkopuolelle.
Omat aarteeni taas ovat aikoinaan lahjaksi saadut erittäin taitavan puusepän mittatilaustyönä tekemät, toistensa peilikuvia olevat isot umpipuiset (loimukoivua) senkit, jotka painavat kuin synti eivätkä ole purettavissa koska ne on koottu sormiliitoksilla ja liimatapeilla.
Ehkä elämme erilaisissa maailmoissa, mutta en toden totta tunne ketään jonka mielestä mikään lastulevystä tehty huonekalu olisi perintökalleutena pitämisen, vaalimisen, arvostamisen ja säilyttämisen arvoinen. Surullinen ajatus, että ketjun aloittajan aarre olisi lastulevysenkki.
Vierailija kirjoitti:
Siis sanoiko poika, että tyttö vei ne vai teitkö mustasukkaisena narskuäitinä oletuksia? Selvästi poika ei välittänyt niistä tavaroista, jos hän antoi ne tyttöystävälle. Yleensäkkään miehiä ei kauheasti kiinnosta mitkään sisustustavarat, kunhan on sänky ja tietokone. Olisitte antaneet ne tonnit pojalle itselleen ja olisi saanut tehdä niillä mitä haluaa.
Kenen äiti oikeasti ostaa nuoren kotiin jotain meritauluja, hyi.
"Olisitte antaneet ne tonnit pojalle itselleen ja olisi saanut tehdä niillä mitä haluaa."
Pistäisitkö pahaksesi jos poika antaisikin saamansa rahat tyttöystävälle?
Alue: Aihe vapaa
No kyllähän siitä yli päästiin, mutta eniten jäi kismittämään se varmuus, että eroamme. Oltiinhan toki nuoria, mutta ihan harkiten yhdessä olon kuvioita eteenpäin vietiin.
Sehän tässäkin jutussa, kun ei ap ole palannut miten on käynyt, mutta moni varmaksi tietää, että likka on manipuloinut ja röyhkeästi varastanut tavarat.
Kun voi olla siellä sama kuin meillä oli, että tavaroita jaetaan molempiin kämppiin. Meillä oli tavanomaisesti, että vaimolla oli kaikkea ja mulla oli vähemmän. Ei vaimokaan olisi halunnut tulla mun luo ihan askeettisiin oloihin emmekä toisaalta sen takia halunneet niin että mä vaan aina matkustan kun mun luona on niin ankeeta.
Tämmöinen tarina voi olla näidenkin tavaroiden takana.