Kyläilystä: miten sanoa kohteliaasti

Minä olen tupajumien kanssa samoilla linjoilla. Olen kahden lapsen kanssa aika kiireinen ja vierailua varten yleensä varaan kaappiin jotain hyvää ja siivoan vähän. En kutsu meille usein perheitä, ehkä kerran viikossa. 

Harmittaisi nähdä se vaiva 2 tunnin vuoksi, mikä menee lapsia komentaessa eikä päästä edes kunnon keskustelun makuun vielä.

Ei kai tuohon auta kuin suoraan sanominen, että mitkä ovat sinun odotukset ihmissuhteilta ja paljonko aikaa olet valmis varaamaan niille, istutteko paska jäykkänä kahvipöydän ääressä vai onko ystävyyssuhteenne aktiivista osallistumista arjen tasolla. Ihmisiä on niin erilaisia. Sellainen aktiivinen arkipäivän ystävyys on aika harvinaista näillä leveyspiireillä. Muualla ihmetellään, jos sietää muiden ihmisten seuraa vain sen pari tuntia kerrallaan ja sitäkin mieluiten vain muutaman kerran vuodessa. Onhan se rankkaa tehdä kotihommia vieraiden läsnäollessa, kun vieraat istuvat passiivisesti tekemättä mitään. Toisaalta vieraat eivät edes saa tehdä mitään. Rasittaa tuollainen ihmissuhteiden karsinoiminen. En minäkään jaksa montaa tuntia vieraita, joiden kanssa pitäisi vain istua paikoillaan ja hommat seisovat, vaan eipä sitä tietysti ison lapsilauman kanssa tehdä spontaaneja ulos lähtöjä. Sellainen aktiivinen kavereiden kanssa tekeminen on enemmän miesten etuoikeus. Naiset jurnuttavat yksin kotona ja suorittavat omia velvollisuuksiaan yksin, kun naisten välinen ystävyys on täysin mitättömyys. Kun miehet pyytävät luontevasti kaverin apua vaikka auton korjaamiseen ja istuvat koko illan auton ääressä, seurustelevat ja hoitavat homman, niin naiset keskeyttävät kaikki puuhansa ja keskittyvät täysillä vain paskan jauhamiseen vieraiden kanssa. Toki tylsiä vieraita on sellaiset, joiden kanssa ei voi ikinä tehdä muuta kuin istua sohvalla. Minä kaipaisin ystävyyssuhteilta muutakin.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:15"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:08"] Pari tuntia on sopiva kyläilyaika. Itsekin kammon näitä 4-5 tunnin! kyläilijöitä, jotka ei tajua lähteä edes siinä vaiheessa, kun rupeaa laittamaan vaikka lapsia nukkumaan. [/quote] Mä  taas tykkään 3-4 tunnin vierailuista, toki lähden lapsiperheestä ennen seitsemää pois paitsi, jos on pyydetty pitkälle illalliselle, joka alkaa 18, silloin lähden viim. 23.  Jos olisin ap, varaisin kaappiin vierasruuan, vaikka pastaa ja tomaattikastiketta ja kertoisin tekeväni sitä, jos väki syö. En ottaisi stressiä vaan tekisin omia hommia ja pahoittelisin, että siirryn nyt muihin hommiin. Vieras tässä kohtaa ymmärtää yskän tai sitten ei. Jos ei, niin hän kokee kotisi kuin omaksi kodikseen, mikä on jollain tavalla hieno asia.  Mä itse inhoan vierailuja, joissa on jäykkä tunnelma ja tärkätty liina edessä ja jos emäntä vielä kertoisi, että vierailun kesto on sitten 1:59 minuuttia, niin johan voisi olla viimeinen visiitti.  [/quote] Sinä olet juuri tällainen tupajumi. Ei se tarkoota, että on jäykkä tunnelma tai että vieras ja talonväki ei viihtyisi, vaikka kyläilyaika olisi vaikka pari tuntia.

[/quote]

Tarkoottaa se vähän. :) Viimeksi eilen kutsuin kaverin lapsensa kanssa meille. Päädyttiin tilaamaan ruokaa kun lapset eivät tykänneet lihasopasta, jota olin tehnyt. Päädyttiin katsomaan Leijonakuningas. Kaveria alkoi kiristää farkut, joten haki kaapista luvallani lökärit! Pyörittiin lattialla ja syötiin hopeatoffeeta ja juteltiin. Vierailun kesto oli 6 h. 

Tuollainen yhdessäolo lähentää todella paljon eikä sitä voi verrata visiittiin, jossa istutaan kahvipöydässä 2h. Näin se on. Tiettyjen ystävien kanssa on luonnollisempaa harrastaa 2 h vierailuja, tiedän kyllä kuka tykkää niistä ja kuka ei. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:36"]

Olen vähän samassa liemessä eli saan itse itsensä kutsuvia lapsiperheitä vieraaksi. Minulla nämä itse itsensä kutsuvat ovat kaveria, joilla on pienet lapset. Toinen kutsuu itsensä yökylään, sillä asuu eri paikkakunnalla. Muuta en ole keksinyt kuin kertoa muista suunnitelmistani tietylle ajalle. Esimerkiksi toinen näistä kavereistani ehdotti, että voisi tulla tulevana viikonloppuna yökylään lapsensa kanssa. Totesin meneväni silloin toisen kaverini kanssa tapahtumaan, johon toki ovat tervetulleita. Kaveri perui tulonsa, sillä jostain syystä hänkin haluaa olla aina kotonani. Samoin vasta sitten toinen näistä kavereista olisi kutsunut itsensä, hieman sairaana olevan lapsensa ja vielä erään muun tuttumme luokseni kylään. Silloinkin ehdotin suoraan tapaamista kaupungilla, sillä olin toisen menon takia siellä. Taaskaan ei sopinut. Mielenkiintoista mielestäni onkin, että miksi sen tapaamispaikan pitäisi usein olla minun kotini?

[/quote]

Sama ongelma. En halua muutenkaan aina olla se, joka leipoo, laittaa tarjoilut, ruokkii vieraat, viihdyttää, hoitaa samalla oman perheen, kun tämä ei ole ikinä vastavuoroista. Meille tullaan mielellään ja viihdytään kylässä pitkään, jopa tuntikausia. Meitä ei kutsuta vastavierailulle ja jos itse kysyn kyläilyä, niin ei milloinkaan sovi. Olemme siistejä ja lapetkin koululaisia, jotka käyttäytyvät hyvin (myös pieninä heidän vuokseen ei tarvinnut huolehtia, että sottaisivat tai rikkoisivat jotain),eli siitä ei pitäisi olla kiinni. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:40"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:15"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:08"]

Pari tuntia on sopiva kyläilyaika. Itsekin kammon näitä 4-5 tunnin! kyläilijöitä, jotka ei tajua lähteä edes siinä vaiheessa, kun rupeaa laittamaan vaikka lapsia nukkumaan.

[/quote]

Mä  taas tykkään 3-4 tunnin vierailuista, toki lähden lapsiperheestä ennen seitsemää pois paitsi, jos on pyydetty pitkälle illalliselle, joka alkaa 18, silloin lähden viim. 23. 

Jos olisin ap, varaisin kaappiin vierasruuan, vaikka pastaa ja tomaattikastiketta ja kertoisin tekeväni sitä, jos väki syö. En ottaisi stressiä vaan tekisin omia hommia ja pahoittelisin, että siirryn nyt muihin hommiin. Vieras tässä kohtaa ymmärtää yskän tai sitten ei. Jos ei, niin hän kokee kotisi kuin omaksi kodikseen, mikä on jollain tavalla hieno asia. 

Mä itse inhoan vierailuja, joissa on jäykkä tunnelma ja tärkätty liina edessä ja jos emäntä vielä kertoisi, että vierailun kesto on sitten 1:59 minuuttia, niin johan voisi olla viimeinen visiitti. 

[/quote]

Taidat olla lapseton?

[/quote]

En todellakaan ole. Olen kahden lapsen äiti ja puhun kyläilystä nimenomaan lapsiperheiden kesken. Lapsettoman kanssa ei tule vietettyä noin pitkiä aikoja, sillä he tuntuvat rasittuvan nopeasti hälinään, kun eivät ole tottuneet. 

Teidän täytyy puhua niille elämänne ihmisille suoraan. Jos pitkä kyläilyaika rasittaa, sanokaa se, ja ehdottakaa esim "tulkaa kello 11, ehditään siinä hyvin jutella ja leikkiä ennen Martan/Kallen päiväunia, joiden aikana käynkin vaunuilla kaupassa". Jos taas ahdistaa ruoanmeno mutta vieraat tervetulleita, avatkaa silloinkin suunne, esimerkiksi "Ai kun kiva, jäätte lounaalle! Tehdäänkö vaikka avokadopastaa? Jos sinä tuot vaikka patongin ja salaattitarpeet niin minä varaudun ruokaan." 

Ihmissuhteet toimivat paremmin, kun ei oleta toisen sanattomasti ymmärtävän toiveitasi.

Lohdullista huomata, etten ole ainoa pitkistä vierailuista rasittuva. Minusta ongelma on siinä, että jotkut ihmiset eivät millään osaa erottaa eri tyyppisiä vierailuja toisistaan. Jos kylään on kutsuttu istumaan iltaa ja pöydässä on pari ruokalajia ja runsaasti juomaa, on ihan selvää, että isäntäväki on varautunut pidempään vierailuun. Mutta jos on kutsuttu iltapäiväkahville ja pöydässä on sen kahvin lisäksi pullaa ja keksejä, pitäisi normaalijärjellä varustetun ihmisen ymmärtää, että parin tunnin päästä on syytä jatkaa matkaa.

Itse kutsuin kerran kylään lapsiperheen tiedustellen heiltä, haluavatko tulla kolmen maissa kahville vai viiden maissa syömään. Sanoivat, että kahvit riittää mainiosti. Kuitenkin jumittivat meillä iltaseitsemään, vaikka en tosiaan ollut laittanut ruokaa tarjolle. Pahin kohtaamani tapaus oli kuitenkin yksi itsensä kutsunut lapsiperhe. Ilmoittivat vaan, että voisivat tulla joku päivä meillä käymään. Kutsuin sitten heidät iltapäivästä ja sanoin laittavani jotain ruokaa tarjolle, kun hieman kauempaa olivat tulossa. No meille saavuttuaan kysyivät ensimmäiseksi, että missä heille on sängyt. Olin ihan ihmeissäni, sillä mistään yökyläilystä ei todellakaan oltu puhuttu mitään. Yritin siinä änkyttää, että ei meillä ole mitään vierassänkyjä. Tähän vieraat totesivat, että tottakai mun olisi pitänyt käsittää, että jäävät yöksi kun kerran lasten kanssa meille tulevat, ja kai heidän on sitten nukuttava lattialla. Ja tuo pidempi matka oli siis alle sata kilsaa kuitenkin, joten mä olin laskenut vieraiden ehtivän ruokailun jälkeen vielä erinomaisesti kotiin lasten nukkumaanmenoaikaan mennessä. Ollaan omien lasten kanssa kyläilty ihan vastaavan matkan päässä, eikä ikinä olisi tullut mieleenkään, että jäätäisiin yöksi.

Huh... tulisin hulluksi jos jotkut notkuis noin kauan kylässä... oma äiti ja sisarukset vielä ihan ok (samalla logiikalla siis miehen äiti ja sisarukset), niitten kanssahan sentään on asunut ja voi tavallaan elää ja olla normaalisti, ei ole pakko viihdyttää koko ajan.

Mielestäni on vieraalta ihan järkyttävän epäkohteliasta notkua tuntitolkulla, oli sitten hyvä ystävä tai vähän vähemmän hyvä. En usko, että kauaa olisi mun hyvä ystävä, jos olisi noin heikko tilannetaju. Ei mielestäni kylässä käyminen tarkoita, että sinne jäädään päivää viettämään. Se tarkoittaa kuulumisten vaihtoa ja kahvikupposta. Jos ihan erikseen kutsutaan illanviettoon tms. niin se on eri asia, sillon vierailun tarkoitus on viettää ilta ja ruokailla sekä seurustella pidempään. Silloin asiaan on valmistautuduttu puolin ja toisin.

Itsestäni olisi outoa olla jaloissa kun toiset laittavat perheelle ruokaa, käyttävät lapsia kylvyssä, tekevät kotijuttuja. Eihän kyläilyn tarkoitus ole olla osallisena toisten arkipuuhissa.

Juuuri tästä syystä en kutsu erästä lapsetonta kaveriani enää meille. Nähdään aina jossain mistä voin itse lähteä kuten ravintolassa. Kerran mies tuli jo kotiin ja alkoi (pe ilta) tehdä ruokaa ja minä kylvetin lapsia iltapesulla ja hän siinä sitten, että oliko sitä kahvia vielä että jos yhden kupin ottaisi.. sitä ennen olin siis monta kertaa sanonut tyyliin että "meillä alkaisi tässä nyt nämä iltahommat" eli oletin että tajuaisi SEITSEMÄN TUNNIN vierailun jälkeen liueta, mutta ei. Se kerta jäikin viimeiseksi.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:50"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:36"]

Olen vähän samassa liemessä eli saan itse itsensä kutsuvia lapsiperheitä vieraaksi. Minulla nämä itse itsensä kutsuvat ovat kaveria, joilla on pienet lapset. Toinen kutsuu itsensä yökylään, sillä asuu eri paikkakunnalla. Muuta en ole keksinyt kuin kertoa muista suunnitelmistani tietylle ajalle. Esimerkiksi toinen näistä kavereistani ehdotti, että voisi tulla tulevana viikonloppuna yökylään lapsensa kanssa. Totesin meneväni silloin toisen kaverini kanssa tapahtumaan, johon toki ovat tervetulleita. Kaveri perui tulonsa, sillä jostain syystä hänkin haluaa olla aina kotonani. Samoin vasta sitten toinen näistä kavereista olisi kutsunut itsensä, hieman sairaana olevan lapsensa ja vielä erään muun tuttumme luokseni kylään. Silloinkin ehdotin suoraan tapaamista kaupungilla, sillä olin toisen menon takia siellä. Taaskaan ei sopinut. Mielenkiintoista mielestäni onkin, että miksi sen tapaamispaikan pitäisi usein olla minun kotini?

[/quote]

Sama ongelma. En halua muutenkaan aina olla se, joka leipoo, laittaa tarjoilut, ruokkii vieraat, viihdyttää, hoitaa samalla oman perheen, kun tämä ei ole ikinä vastavuoroista. Meille tullaan mielellään ja viihdytään kylässä pitkään, jopa tuntikausia. Meitä ei kutsuta vastavierailulle ja jos itse kysyn kyläilyä, niin ei milloinkaan sovi. Olemme siistejä ja lapetkin koululaisia, jotka käyttäytyvät hyvin (myös pieninä heidän vuokseen ei tarvinnut huolehtia, että sottaisivat tai rikkoisivat jotain),eli siitä ei pitäisi olla kiinni. 

[/quote]

Juuri tämä sama, että en jaksaisi siivota, kestitä ja olla vieraanvarainen. Ongelma mielestäni liittyy juuri niihin, jotka kutsuvat itse itsensä. Sillä ei ole niinkään merkitystä, että onko ihmisillä lapsia vaiko ei. 

Olen lapseton, mutta siitä huolimatta juuri näiden parin lapsellisen kaverini suosittu "tukikohta". Samoin kuin erään lapsettoman, joka on pari kertaa tämän syksyn vierailuillaan lähtenyt vasta klo 22 ja yhdellä kerralla klo 24. Viimeeksi kun tämä lapseton tupajumi oli taas tulossa, olinkin onneksi muualla.

Kiva on se, että kyläillään, mutta oikeasti harvan seura minua kiinnostaa niin paljon, että jaksaisin heitä noin pitkiä aikoja kotonani. Se 2-3 tuntia on täysin riittävää. Näistäkin tuo viimeeksi mainittu ihminen siis soittaa esim. klo 17, että olisi lähiseudulla ajelemassa, voisiko tulla käymään. Sitten hän tajuaa lähteä vasta klo 24. 

Koska kotini on ollut näin "suosittu" kyläpaikkana, olen myös jopa viilentänyt ihmissuhteita joihinkin. Toisin sanoen en enää ottanut heitä kylään luokseni, kun olisivat olleet tulossa, vaan minulla on silloin muuta menoa. Myöskin näille nykyisin tietämilleni "tupajumeille" olen alkanut vastata, että tapaaminen sopii tosiaan sopii paikassa x, jossa mieluusti näkisin heitä. Sitten käykin juuri niin, että eipä tavata ollenkaan, mikäli kotiini ei "pääse".

-15- 

Komppaan 26:ta. Niin tavallaan ihanalta kuin tuo lattialla makoilu ja hopeatoffeiden syönti -tapaus kuulostaakin, olisin itse ihan hajalla siinä kohtaa jos olisin tehnyt ruokaa ja pitäisi alkaa tilaamaan jotain muuta kun vieraat eivät tykkää :) ja kun mietin tarkemmin, suhtautumiseni tähän on selvästi muuttunut lastensaannin myötä. Ehkä siksi, että arki on nyt tarkemmin "ohjelmoitu" enkä halua esim. valvottaa lasta vieraiden takia tms. vaikka toki joustoa pitää vähän olla.

Ap

Meillä miehen äiti ja sen mies tuli välillä ihan yllättäen pimpottamaan ovikelloa eikä edes ilmoittanut tulostaan. Yhdel kerral harrastettii seksiä kun pimpotteli ovikelloa ja hyvä siinä sit hätäpäissää pukea päälle. No mun mies sit sano niille et voisitteko ilmoittaa enneku tulette ja ny ilmoittaa noin 15min ennen tuloa. Vähältä tuntuu sekin koska ei ehdi varautua yhtään siihen. Mutta eipä nuo kaverit yleensä tule vierailulle silleen useinkaan ja pitkäksi aikaa. 

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:15"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:08"] Pari tuntia on sopiva kyläilyaika. Itsekin kammon näitä 4-5 tunnin! kyläilijöitä, jotka ei tajua lähteä edes siinä vaiheessa, kun rupeaa laittamaan vaikka lapsia nukkumaan. [/quote] Mä  taas tykkään 3-4 tunnin vierailuista, toki lähden lapsiperheestä ennen seitsemää pois paitsi, jos on pyydetty pitkälle illalliselle, joka alkaa 18, silloin lähden viim. 23.  Jos olisin ap, varaisin kaappiin vierasruuan, vaikka pastaa ja tomaattikastiketta ja kertoisin tekeväni sitä, jos väki syö. En ottaisi stressiä vaan tekisin omia hommia ja pahoittelisin, että siirryn nyt muihin hommiin. Vieras tässä kohtaa ymmärtää yskän tai sitten ei. Jos ei, niin hän kokee kotisi kuin omaksi kodikseen, mikä on jollain tavalla hieno asia.  Mä itse inhoan vierailuja, joissa on jäykkä tunnelma ja tärkätty liina edessä ja jos emäntä vielä kertoisi, että vierailun kesto on sitten 1:59 minuuttia, niin johan voisi olla viimeinen visiitti.  [/quote] Sinä olet juuri tällainen tupajumi. Ei se tarkoota, että on jäykkä tunnelma tai että vieras ja talonväki ei viihtyisi, vaikka kyläilyaika olisi vaikka pari tuntia.

[/quote]

Tarkoottaa se vähän. :) Viimeksi eilen kutsuin kaverin lapsensa kanssa meille. Päädyttiin tilaamaan ruokaa kun lapset eivät tykänneet lihasopasta, jota olin tehnyt. Päädyttiin katsomaan Leijonakuningas. Kaveria alkoi kiristää farkut, joten haki kaapista luvallani lökärit! Pyörittiin lattialla ja syötiin hopeatoffeeta ja juteltiin. Vierailun kesto oli 6 h. 

Tuollainen yhdessäolo lähentää todella paljon eikä sitä voi verrata visiittiin, jossa istutaan kahvipöydässä 2h. Näin se on. Tiettyjen ystävien kanssa on luonnollisempaa harrastaa 2 h vierailuja, tiedän kyllä kuka tykkää niistä ja kuka ei. 
[/quote]

Tätä minäkin ystävyyssuhteilta haluan!
Ja olen saanut. Luontevasti olen lapsettomana osallistunut iltapesuihin ja -satuihin, kun kaverin naperoiden ollessa pieniä se aikuisten oma aika alkoi vasta iltakasin jälkeen.

Jos ei tykkää niin ei tykkää, mutta nyt kun tiedän, mitä menettäisin, en kestäisi istua kahvipöydässä kahta tuntia ja sitten heti kotiin.

31 jatkaa vielä.
Olen tosi kiitollinen, että olen ystävän kautta saanut osani lapsiperhearjesta, itse kun opiskelen vielä ja ei muutenkaan ole ajankohtaista.
Lapsiinkin on syntynyt tosi luonteva ja luottamuksellinen suhde, kun on ruokapöydässä syöty ja laitettu pyykkejä äitinsä kanssa ja silitelty muksut uneen.

En vaihtaisi tätä ikinä mihinkään kahvitteluun.

Tuo on kyllä todellinen ongelma! Mä jaksan just sen kaksi tuntia puhua jonkun kanssa ja olla samassa huoneessa, mutta sitten on ihan pakko päästä omaan huoneeseen olemaan yksin ja hiljaa, vaikka lukemaan kirjaa ja tekemään käsityötä tai tietokoneelle. Alkaa päätä särkeä ja kaikki energia on valunut pois. Useimmat kaverit ovatkin vain pari tuntia kylässä, mutta sitten on joku iilimato, jolla ei ole mitään käsitystä sopivista kyläilyajoista. Lapset/lapsettomuus ei ole määräävä tekijä. Näin samoin on ollut silloin kun lapset oli pieniä kuin nytkin, kun lapset eivät enää seuraa vanhempia kyläilyihin.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:53"]Teidän täytyy puhua niille elämänne ihmisille suoraan. Jos pitkä kyläilyaika rasittaa, sanokaa se, ja ehdottakaa esim "tulkaa kello 11, ehditään siinä hyvin jutella ja leikkiä ennen Martan/Kallen päiväunia, joiden aikana käynkin vaunuilla kaupassa". Jos taas ahdistaa ruoanmeno mutta vieraat tervetulleita, avatkaa silloinkin suunne, esimerkiksi "Ai kun kiva, jäätte lounaalle! Tehdäänkö vaikka avokadopastaa? Jos sinä tuot vaikka patongin ja salaattitarpeet niin minä varaudun ruokaan." 

Ihmissuhteet toimivat paremmin, kun ei oleta toisen sanattomasti ymmärtävän toiveitasi.
[/quote]

Niin mutta jos on kyseessä läheinen ystävä joka tulee tuon tuosta ilmoittamatta ja saattaa kevyesti olla koko päivän?

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 17:21"]Minä ymmärrän sinua, ap. Itsellänikin on yksi tuttu, joka tulee aina jäädäkseen. Ja uuvuttaa ja sotkee päivän/illan täysin, ja pahassa tapauksessa myös seuraava päivä menee harakoille uupumuksen vuoksi.

Kerron hänelle nykyään jo tapaamista sovittaessa minulle sopivan aikavälin. Silloin kun kutsuin häntä vielä kotiini, hän saattoi hyvillä mielin istua kylässä tyyliin 18-02, eikä todella pitänyt mitään kiirettä poislähdön kanssa edes silloin kun sanoin suoraan, saati vihjaillessa. Minulta loppui kantti ja vieraanvaraisuus moisen ajattelemattomuuden ja itsekkyyden edessä. Tapaamme nykyään muualla, en halua häntä enää kotiini. Kiva ihminen muuten, mutta tämä piirre on niin iso miinus että! Valitettavasti välttelen ja vähän jopa ihnoan häntä tämän takia. Ahdistaa!

Eli jos et vielä kykene sanomaan suoraan, tee kuitenkin heille selväksi joku aikaväli, ja sovi ihan oikeasti ennen ja jälkeen jotain niin et voi luistaa siitä. Opit vähän pitämään puoliasi ja rajojasi. Kun olet tarpeeksi kauan kasaillut itseäsi, ota puheeksi mistä kenkä puristaa.
[/quote]

Voi apua. Tuollainen klo 18-02 välillä kyläilijä veisi mehut kenestä vaan. Tietysti eri asia, mikäli sovittu illanistujaisista.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:40"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:21"]

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:15"][quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 08:08"] Pari tuntia on sopiva kyläilyaika. Itsekin kammon näitä 4-5 tunnin! kyläilijöitä, jotka ei tajua lähteä edes siinä vaiheessa, kun rupeaa laittamaan vaikka lapsia nukkumaan. [/quote] Mä  taas tykkään 3-4 tunnin vierailuista, toki lähden lapsiperheestä ennen seitsemää pois paitsi, jos on pyydetty pitkälle illalliselle, joka alkaa 18, silloin lähden viim. 23.  Jos olisin ap, varaisin kaappiin vierasruuan, vaikka pastaa ja tomaattikastiketta ja kertoisin tekeväni sitä, jos väki syö. En ottaisi stressiä vaan tekisin omia hommia ja pahoittelisin, että siirryn nyt muihin hommiin. Vieras tässä kohtaa ymmärtää yskän tai sitten ei. Jos ei, niin hän kokee kotisi kuin omaksi kodikseen, mikä on jollain tavalla hieno asia.  Mä itse inhoan vierailuja, joissa on jäykkä tunnelma ja tärkätty liina edessä ja jos emäntä vielä kertoisi, että vierailun kesto on sitten 1:59 minuuttia, niin johan voisi olla viimeinen visiitti.  [/quote] Sinä olet juuri tällainen tupajumi. Ei se tarkoota, että on jäykkä tunnelma tai että vieras ja talonväki ei viihtyisi, vaikka kyläilyaika olisi vaikka pari tuntia.

[/quote]

Tiedän, että olen ns tupajumi, mutta useimmat kaverit ovat samanlaisia. Tietysti joskus joudun minäkin harrastamaan noita 2 h visiittejä, esim niin, että menen käymään iltasella kahvikupilla naapurissa, en toki silloin ole noin kauan. 

Jos minulle sopii, että meille tullaan tiettynä päivänä, niin varmistan niin että meillä voi tosiaan olla vaikka koko päivän. En kutsu ihmisiä joka päivä ja jos joku kutsuu itsensä, kerron erikseen jos ei sovi ja ehdotan toista päivää. Jotenkin ihmiset kammoaa sitä, että toiset näkevät teidän arkeanne, esim ruuan jota syötte arkena, tapasi laittaa sitä jne. Kaiken täytyy aina olla niin hienoa ja käytöksessäkin skarpataan niin, että hyvä jos kaveri oikeasti tietää kuka olet, siitä se johtuu. 
[/quote]

Pakko kommentoida tähän että mistään arjen näyttämisen kammoamisesta tuskin kellään on kyse. Jos on pieniä lapsia niin se arki monesti on aika rutiininomaista ja ne rutiinit usein heittävät häränpyllyä jos on toistuvasti pitkiä vierailuja. Siinä väsyy niin äiti kuin lapset. Ja muutenkin, kaikki ihmiset eivät ole niin sosiaalisia että jaksaisivat seurustella lapsiperhe ajan keskellä kovin montaa tuntia päivässä vielä vieraidenkin kanssa.

Minä ja ystäväni vieraimemme toistemme luona 4-6tuntia. Vuorotellen molempien luona ja kerran kk tai kahdessa kk. Eli harvoin. Kysytään näin monen vuoden jälkeenkin että syöttekö meillä vai meettekö kotiin ruoka-aikana. Näin ok. Pystyy varautua isompaan määrään ruokaa. Eikä mitään hienouksia kokata. Ihan vaan peruskotiruokaa.
Lapseni saa tästä mielestäni hyvän mallin vieraanvaraisuudesta ja syvästä ystävyydestä.

Jos noita ruokailijoita ja 5 tuntia istuvia vieraita olisi joka viikko niin kyllähän se pidemmän päälle varmaan häiritsisi. Meillä talo elää tavallaan ja vieraat lähtee ajallaan. Jos hyvin tuttuja kylässä voin vaikka ripustaa pyykit kuivumaan siinä sivussa. Isompia siivoja en aloita. :)

Lapsiperheiden kesken nimenomaan se pari tuntia tuntuu olevan ihan minimi vierailun kesto! Varsinkin vähän vieraammassa paikassa (esim. jonkun mun työkaverin luona), vähän vieraampien lasten kanssa, se pari tuntia menee siihen, että lapset tutustuvat toisiinsa, rentoutuvat ja saavat hyvät leikit alkuun. Siihen saakka joku kiehnää koko ajan vähän ujona vanhempansa kyljessä kiinni ja kaipaa aikuisen huomiota. Ei siinä saa kunnolla keskustelua aikuisten kesken käyntiin ennen kuin lapset ovat leikkeihinsä uppoutuneet.

Hyvien tuttujen kanssa tämä ujosteluvaihe jää usemmiten jo välistä, mutta niin hyvien ystävien kanssa aikaa viettää mielelläänkin kiireettömästi pidempäänkin. Meillä on useampi hyvä ystäväperhe, joissa monet tekevät vuorotyötä. Tämän vuoksi aikataulujen yhteensovittaminen on hankalaa, ja nähdäänkin harvoin, mutta kerralla sitten sitäkin pidempään.