Lue keskustelun säännöt.
Onko työnhaku oikeasti tällaista nykyään? (Sis linkki). Alan itkemään jos on!
10.09.2021 |
Jäin yllättäen työttömäksi kun työpaikkani (siis firma) myytiin ja uusi omistaja saneerasi pois tietyt avainroolit (halutessaan miehittää ne omilla henkilöillään). Sain toki 6kk ”kädenpuristuksen” mutta siitä huolimatta olen nyt työtön ja etsinyt jo 3kk tuloksetta työtä.
Osaamiseni on hyvää (taloushallinto), on päällikkötason kokemusta, esimieskokemusta yli 15v, CV on aukoton.
Mutta. Mulla on hankala tilanne sillä asun kaupungissa jossa mulla ei ole mitään verkostoa. Joudun asumaan tässä ainakin muutaman vuoden, lähiomaisen hoivan takia.
Kun luin tämän työnhaku-opstuksen niin aloin melkein itkeä. Oikeastiko se on tällaista nykyään? Pitää kommentoida kaikkea twitterissa, tehdä myyvät webbisivut itsestään, tunkea joka kissanrisistiäiseen verkottuakseen? Artikkeli oli jotenkin niin ilkeästi kirjoitettu että tunnen itseni epäkelvoksi muumioksi (olen 44v).
Tässä tää linkki
https://www.ukko.fi/yrittajyyskoulu/tyonhaku-nailla-ohjeilla-saat-unelm…
Onko enää KETÄÄN joka olisi saanut työn ilman suhteita ja ihan perinteisellä hakemuksella?
Kommentit (468)
En jaksanut kuin vähän vilkaista tuota linkkiä. Ja ei, ei tarvitse tehdä tuota kaikkea. Minulla ei ole nettisivuja, eikä twitteriä, ja siitä huolimatta sain työttömänä hyvän työpaikan omalta asiantuntija-alalta ilman minkäänlaisia suhteita yritykseen. Haet vaan ahkerasti ja tuot omaa motivaatiota esiin hakiessasi. Linkedin toki kannattaa olla kunnossa, mutta sielläkin vaikka käy vaan tykkäilemässä kiinnostavista julkaisuista ja pyytää verkostoon erittäin matalalla kynnyksellä. Tsemppiä, kyllä se työpaikka vielä löytyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut kaikki 2 työpaikkaani valmistumisen jälkeen (7v sitten) ilman suhteita perinteisillä hakemuksilla. Toki ensimmäinen vaati 150 hakemusta ja 1,5 vuotta työttömyyttä, toinen sitten "vain" 40 hakemusta ja reilun puoli vuotta yrittämistä , kun työllisenä vaihdoin.
Työnhaku on tosiaan yhtä teatteria ja parhaat paikat menevät niille, jotka parhaiten esittävät pätevää.
Vierailija kirjoitti:
Olen saanut kaikki 2 työpaikkaani valmistumisen jälkeen (7v sitten) ilman suhteita perinteisillä hakemuksilla. Toki ensimmäinen vaati 150 hakemusta ja 1,5 vuotta työttömyyttä, toinen sitten "vain" 40 hakemusta ja reilun puoli vuotta yrittämistä , kun työllisenä vaihdoin.
Työnhaku on tosiaan yhtä teatteria ja parhaat paikat menevät niille, jotka parhaiten esittävät pätevää.
Aivan, jotenkin jotkut pääsevät tämän seulan läpi mutta ei se erinomaisuus tai sopivuus työtehtäviin tunnu kuitenkaan olevan taattua vaikka millainen teatteri on tehty tuosta työnhausta. Lopputulos on sama kuin aina ennenkin.
Itse oon töissä viestintä/markkinointialalla ja karu fakta on, että siellä työpaikan saantiin vaikuttaa ulkonäkö, jopa nimi. Nimen täytyy olla mieluiten joku ulkomaalainen tai muuten harvinainen. Myös oman alan osaaminen ei riitä, pitää osata tehdä esim. graafista suunnittelua, kuvitusta, videotuotantoa, markkiointia ja koodausta (johon html/css ei lasketa). Kyllä masentaa lievästi ylipainoisena, asperger-harmaavarpusena, joka ei osaa kuin yhtä asiaa. Tällä hetkellä olen muutaman kuukauden olemattomassa osa-aikatyössä yhdessä yhdistyksessä, takana työttömyyttä ja pakkoyrittäjyyttä yhteensä yli 10 vuotta, en mä yrityssektorille työllisty mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työnhaku on tosiaan ihan hirveää pelleilyä ja teatteria nykyään. Siinä kaikki esittää roolia, leikkii leikkiä, lausuu tietyt vuorosanat ja pitää osata tunkea mukaan kaikki kliseet… erityisesti pitää olla INTOHIMOINEN.
En yhtään ihmettele että moni työtön luovuttaa. Töistä 80% menee suhteilla ja lopuissa on aina se 200 hakijaa joiden seasta on mahdoton nousta esiin.
Olen itse rekrytoinnista epäsuorasti vastuussa (alaiseni on se varsinainen rekrytoija) ja huomaan myös sen että monilla on vaikka mitä härpäkettä hakemuksissa, juuri youtube-videota, webbisivua, portfoliota… miten siinä enää perus-Cv sitten riittää.Mun vahva näkemys on että rekrytointi on pahasti rikki. Tällaisenaan se ei vaan toimi. Väärällä tavalla väärät ihmiset pääsee esiin (supliikit myyntimiehet jotka osaa tehdä hienot esittelyvideot) ja sitten introvertit tipahtaa pois (ellei erikseen varmista että heidät otetaan mukaan vaikkei olisikaan hieno multimediashowta tehty)
En osaa suoraan sanoa mikä olisi se oikea tapa. Ehkä etäänlainen työnhaun tinder. Nyt tekrytointi pn aivan hullun hommaa, joka paikkaan työnhakija tekee tuntien työn sorvatessaan hakemuksia ja sitten se valuu hukkaan kun tulee ”ei kiitos” kirje.
Työnhaku on pilalla.
Olen hakenut aikoinani paljonkin töitä ja noin se meni jo 10 vuotta sitten. Täyttä pelleilyä koko homma, työnantaja valehtelee ja odottaa heille valehdeltavan. Eikö voitaisi lopettaa tätä teeskentelyä puolin ja toisin? Ei kukaan aikuinen usko niitä ylisanoja eikä kenelläkään työnhakijalla ole niitä ominaisuuksia mitä työnantaja on jostain oppaasta lukenut että pitäisi muka olla.
Ihan rehellisesti jos työnantaja ensin miettisi että mitä oikein haluaa työntekijältä, kertoisi reilusti sen ja ilmoituksessa ja sanoisi ettei kiinnosta mikään muu kuin työhistoria cv:ssä ja ehkä jos on joku hyvä suosittelija? Loput sitten katselisi haastattelussa ja sillä hyvä.
Näistä jos aloittaisi niin voisi olla hyvä, ja sitten ihan omankin etunsa takia voisi lopettaa sen nepotistimin ja tuttujen palkkailun tiskin alta vaikka samaan aikaan järjestää tuon lumerekrytoinnin vanhasta muistista jos ei ole oikeasti tosissaan. Eiköhän sitä henkilön sopivuutta ja ominaisuuksiakin voisi yrittää joskus arvioida jollain tapaa eikä pelkästään sitä työkokemusta, millä ihmeellä kukaan aloitteleva voi edes päästä ilman sukulaisuussuhteita töihin jos tätäkään ei tiedosteta työnantajapuolella?
T: Tervettä järkeä tähän hommaan kiitos
Itse ajattelin seuraavalla kerralla vetää umpirehellistä linjaa, jos/kun joudun taas työhaastatteluihin. Olen nyt töissä, mutta en oikein enää viihdy nykyisissä hommissani.
Tulen sanomaan haastatteluissa suoraan, että lopetetaas tämä teatteri ja kerron suoraan, että työ on minulle vain työ, ei mikään intohimo. Haluan työn kuormittavan vain kohtalaisesti ja haluan nauttia pääasiassa vapaa-ajastani. Kerron, etten mielistele ketään, enkä esitä mitään muuta kuin olen, enkä siksi vastaa hienoja korulauseita haastattelukysymyksiinkään. jne.
Jos vastassa sattuu olemaan samantyyppinen haastattelija, voi homma toimia ja voin päästä hyvään työpaikkaan. Jos vastassa on teatteriin taipuvainen persoona, niin en sinne edes halua töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki työpaikkani olen saanut pelkällä hakemus+cv combolla ja yleisestä hausta. Viimeisin muutama vuosi sitten.
Kerro lisää!
Siis oikeasti ilman suhteita? Oliko paljon hakijoita? Onko sulla harvinaista osaamista?Mä en enää jaksa uskoa että tällainen on enää mahdollista nykyään. Siis että tavallinen hakemus ja CV riittäisi. Kun tuntuu että pitää olla laser-valo-savu-multimedia-esitys taustamusiikilla.
Valot: Ekku Peltomäki.
No kyllä töitä saa ilman kikkailujakin, laitat vaan kuule hakemusta toisen perään.
Olen hakenut aikoinani paljonkin töitä ja noin se meni jo 10 vuotta sitten. Täyttä pelleilyä koko homma, työnantaja valehtelee ja odottaa heille valehdeltavan. Eikö voitaisi lopettaa tätä teeskentelyä puolin ja toisin? Ei kukaan aikuinen usko niitä ylisanoja eikä kenelläkään työnhakijalla ole niitä ominaisuuksia mitä työnantaja on jostain oppaasta lukenut että pitäisi muka olla.
Ihan rehellisesti jos työnantaja ensin miettisi että mitä oikein haluaa työntekijältä, kertoisi reilusti sen ja ilmoituksessa ja sanoisi ettei kiinnosta mikään muu kuin työhistoria cv:ssä ja ehkä jos on joku hyvä suosittelija? Loput sitten katselisi haastattelussa ja sillä hyvä.
Näistä jos aloittaisi niin voisi olla hyvä, ja sitten ihan omankin etunsa takia voisi lopettaa sen nepotistimin ja tuttujen palkkailun tiskin alta vaikka samaan aikaan järjestää tuon lumerekrytoinnin vanhasta muistista jos ei ole oikeasti tosissaan. Eiköhän sitä henkilön sopivuutta ja ominaisuuksiakin voisi yrittää joskus arvioida jollain tapaa eikä pelkästään sitä työkokemusta, millä ihmeellä kukaan aloitteleva voi edes päästä ilman sukulaisuussuhteita töihin jos tätäkään ei tiedosteta työnantajapuolella?
T: Tervettä järkeä tähän hommaan kiitos