Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua lapsia (kai)
10.09.2021 |
Tässä sitä ollaan, klassisessa tilanteessa. Mies ei ole varma, haluaako lapsia (koskaan) ja minä haluan. Yhteiseloa ei toki ole takana kuin puolisen vuotta, joten ei sitä kai vielä tarvitsekaan tietää. Tämä asia vaan on mielestäni hyvä puhua ennemmin suhteen alkuaikoina kuin odotella vuosia, jolloin toisen haaveet voikin tulla isona yllärinä.
Mies on minun sielunkumppanini, minulle Se Oikea (vaikken sellaiseen hömpötykseen oikein uskokaan). Meidän on uskomattoman helppo olla yhdessä, eikä toisen naama ala ärsyttämään, vaikka oltaisiin viikkotolkulla pelkästään toistemme seurassa. Aiemmissa suhteissa olen kyllä kaivannut huomattavasti enemmän sitä omaa tilaa. Mies ottaa minut kaikissa päätöksissään huomioon ja selkeästi haluaa toimia toki omaansa mutta myös minun onnellisuutta edistääkseen. Pääpiirteittäin voisi sanoa, että ihan kaikki suhteessa toimii, on onnellinen ja turvallinen olo.
Paitsi se lapsiasia. En todellakaan vaadi miestä tietämään tai päättämään asiaa nyt. Päinvastoin, olen sanonut, että minut pitääkseen / minun mielikseni ei asiaa pidä päättää, vaan se on niin perustavanlaatuinen asia elämässä, ettei siinä kannata joustaa, jos on itse ehdottomasti sitä mieltä, että niitä lapsia ei halua. Ongelma on ehkä se, että mies ei vielä tiedä ja minä tiedän, eikä minulla ole aikaa odotella. Mies taas on niin nuori, että eipä sitä kaikki varmasti vielä tiedäkään silloin, mitä sitä elämältään haluaa.
Eli vaikka olemme mielestäni henkisesti hyvin samalla tasolla, fysiologia tulee vastaan. Minä nimittäin olen lähempänä 40 kuin 30 ja mies lähempänä 20 kuin 30 ikävuotta. Voisin siis viitisen vuotta odotella, miten hänen tuntemuksensa kehittyvät, mutta saattaisin hyvinkin jäädä ilman haaveilemaani lasta. Miehellähän on aikaa niitä lapsia vielä hankkia, jos meille taas tulisi ero. Minun olisi täysin mahdotonta enää löytää miestä, jonka kanssa todella haluaisin olla ja joka haluaisi lapsia kanssani ja vieläpä hyvin pian.
Minä vaan en halua erota miehestäni. Hän on minulle kaikki kaikessa, ja niin taidan minäkin olla hänelle. Hän on minun kotini, turvani ja oikeastaan kaikkeni. Toki suhde on melko tuore, joten tutustumistakin vielä tarvittaisiin, mutta tämän miehen kanssa tahtoisin loppuelämäni viettää. Kysymys vain kuuluukin, kannattaako lapsihaave uhrata sen takia? Katkeroituisinko? Kirpaseeko täydellisen kumppanin menettäminen vai lapsien hankkimatta jättäminen enemmän? Mitä teen? Onko kenelläkään kokemuksia suuntaan tai toiseen? Mainittakoon vielä, että minulla on jo yksi lapsi aiemmasta liitostani. Mitä minä teen??
Kommentit (47)
Tuo lapsi asia tulee johtamaan 110% varmuudella eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään sielunkumppaneita. Parisuhde niinkuin muukin yhteistyö perustuu jaettuihin intresseihin. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin kannattaa jossain vaiheessa erota.
Jos sinulla itselläsi ei ole kokemusta sielunkumppanuudesta, ei se tarkoita sitä, etteikö jollain toisella voisi olla. Muuten olen kyllä samaa mieltä, että käytäntö ja yhteiset intressit merkitsevät toimivassa suhteessa huomattavasti enemmän.
ap
Tämähän tässä on vielä lisämausteena ettei mies varmaan itsekään voi tietää haluaako lapsia tulevaisuudessa. Itselläni lapsiasia meni niin, ettei koskaan tuntunut ajankohtaiselta (siis että haluaisin saada lapsia) ja nyt ei enää edes ole iän puolesta järkevää tai ehkä edes mahdollista. Varsinaisesti en koskaan kuitenkaan tehnyt tietoista päätöstä etten ikinä hanki lapsia.
Olen nainen, en ole ikinä halunnut lapsia. Ollessani 29 rupesin seurustelemaan erään miehen kanssa ja kerroin tämän hänelle. Hän oli olettanut, että lapsia jossain vaiheessa elämää tulee, ja vastaus oli, että eihän sitä nyt vielä tarvitse päättää, katsotaan nyt. Elikkä ei uskonut minua, vaan oletti että muutan vielä mieleni. Kehotin häntä useaan kertaan miettimään mitä hän itse haluaa. Sanoin, etten halua päättää hänen puolestaan, enkä halua että hänestä tulee katkera vanha mies tämän takia.
No, hän taisi olla niin rakastunut ettei asiaa halunnutkaan ajatella. Minusta tuntuu, että hän aina toiveissaan oletti, että muutan mieltäni. Oltiin kolmisen vuotta yhdessä erottiin kun homma vaan ei sujunut. Mutta joistain kommenteista eron aikana huomasin, että kyllä hänellä lapsitoiveita oli. Hän oli 10 vuotta minua vanhempi, eli siis vähän jo kiire löytää kumppani lapsia ajatellen.
En tiedä mitä hyötyä tästä on ap:lle. Ehkä se, että kannattaa laittaa painoarvoa sille mitä itse haluaa. Tuosta minun exästä olisi varmasti tullut sellainen katkera vanha mies, jos olisimme pysyneet yhdessä. Ero olisi varmasti tullut sitten, koska en olisi semmoista katsellut, ilmoitinhan kantani heti alussa. Rakastuminen ja ihastuminen vei häneltä järjen. Olisi voinut olla, että hän olisi sitten viisikymppisenä herännyt tilanteesta, sekä ilman lapsia, että suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän tässä on vielä lisämausteena ettei mies varmaan itsekään voi tietää haluaako lapsia tulevaisuudessa. Itselläni lapsiasia meni niin, ettei koskaan tuntunut ajankohtaiselta (siis että haluaisin saada lapsia) ja nyt ei enää edes ole iän puolesta järkevää tai ehkä edes mahdollista. Varsinaisesti en koskaan kuitenkaan tehnyt tietoista päätöstä etten ikinä hanki lapsia.
Uskon, että tämä on juuri tilanne mieheni kohdalla. Enkä edes halua, että hän joutuu jotain asian suhteen päättämään. Lähinnä mietin, millaista on, jos jää hyvään suhteeseen ja unohtaa oman lapsihaaveensa sen myötä. Voiko se johtaa hyvään lopputulemaan.. Eli siis mietin tässä, pystynkö itse sopeutumaan tilanteeseen vai en.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinun kannattaisi selvittää itsellesi, haluatko vielä lapsen, vai haluatko lapsen juuri (pelkästään) tämän miehen kanssa.
Jos haluat lapsen, voi olla, että joudut lähtemään tästä suhteesta.
Jos haluat lapsen vain tämän miehen kanssa, niin suhteesta ei varmaan kannata lähteä - vai miten itse näet?
Ja haluatko edes todella aidosti lasta, vai onko kyse hiipuvan biologian viimeisestä sokeasta ponnistuksesta "huijata" sinut jatkamaa geenejäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään sielunkumppaneita. Parisuhde niinkuin muukin yhteistyö perustuu jaettuihin intresseihin. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin kannattaa jossain vaiheessa erota.
Jos sinulla itselläsi ei ole kokemusta sielunkumppanuudesta, ei se tarkoita sitä, etteikö jollain toisella voisi olla. Muuten olen kyllä samaa mieltä, että käytäntö ja yhteiset intressit merkitsevät toimivassa suhteessa huomattavasti enemmän.
ap
Oletinkin, että jotain tuollaista aggressiota sieltä tulee.
No, hyvää loppuelämää sitten. Tiedän, että omani on hyvä ja rakkautta täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli on hyvä parisuhde jossa kummallakin hyvä olla niin kannattaako sitä pilata lapsilla? Kannattaa miettiä pari kertaa.
Sulle se lapsiasia on tärkeä, ok. Mutta sulla on kuitenkin yksi lapsi.
Ei ole sanottua että tulet enää raskaaksi, mutta ei sulla ole aikaa odotellakaan tai iskeä enää uutta miestä sen lapsen isäksi, jos olet lähempänä neljääkymppiä kuin kolmeekymppiä. Luultavasti sun ainoa tiesi, epävarma ja kallis, saada lapsi on lähteä hedelmöityshoitoihin, koska harva mies tuoreessa suhteessa samantien alkaa sua raskaaksi lykkimään. Sun juna alkaa olla jo laiturilta vähän noin niinkuin mennyt, jos realistisia ollaan .
Joten hylätäkö hyvä mies vai juosta jonkin epävarman perässä?
Itse sain viimeisen lapseni 34-vuotiaana, ja sen jälkeen keskenmenoja. Lapsen saaminen on ilo ja täysi lahja elämältä, epävarma asia. Voi olla että onnistuu mutta lapsen isä on ehkä täysi ku..p..?
Itse pysyisin tässä tilanteessa hyvän miehen luona....elämä vaan on sellaista, että kaikkea ei voi aina saada.
N52 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nainen, en ole ikinä halunnut lapsia. Ollessani 29 rupesin seurustelemaan erään miehen kanssa ja kerroin tämän hänelle. Hän oli olettanut, että lapsia jossain vaiheessa elämää tulee, ja vastaus oli, että eihän sitä nyt vielä tarvitse päättää, katsotaan nyt. Elikkä ei uskonut minua, vaan oletti että muutan vielä mieleni. Kehotin häntä useaan kertaan miettimään mitä hän itse haluaa. Sanoin, etten halua päättää hänen puolestaan, enkä halua että hänestä tulee katkera vanha mies tämän takia.
No, hän taisi olla niin rakastunut ettei asiaa halunnutkaan ajatella. Minusta tuntuu, että hän aina toiveissaan oletti, että muutan mieltäni. Oltiin kolmisen vuotta yhdessä erottiin kun homma vaan ei sujunut. Mutta joistain kommenteista eron aikana huomasin, että kyllä hänellä lapsitoiveita oli. Hän oli 10 vuotta minua vanhempi, eli siis vähän jo kiire löytää kumppani lapsia ajatellen.
En tiedä mitä hyötyä tästä on ap:lle. Ehkä se, että kannattaa laittaa painoarvoa sille mitä itse haluaa. Tuosta minun exästä olisi varmasti tullut sellainen katkera vanha mies, jos olisimme pysyneet yhdessä. Ero olisi varmasti tullut sitten, koska en olisi semmoista katsellut, ilmoitinhan kantani heti alussa. Rakastuminen ja ihastuminen vei häneltä järjen. Olisi voinut olla, että hän olisi sitten viisikymppisenä herännyt tilanteesta, sekä ilman lapsia, että suhdetta.
Kiitos kokemuksesta! Olet tehnyt hyvin ja reilusti kun olet kertonut asiasta heti. Sittenhän se on kuulijan vastuulla, miten tietoa käyttää. Juuri tuota koetan välttää, etten luovu haaveestani sen vuoksi, että olen nyt just tosi rakastunut ja ihastunut, vaan, että tekisin senkin päätöksen sitten todella itse ja itseni vuoksi. Tuollaista päätöstä kun ei oikein tule toisen mieliksi tehdä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Sulle se lapsiasia on tärkeä, ok. Mutta sulla on kuitenkin yksi lapsi.
Ei ole sanottua että tulet enää raskaaksi, mutta ei sulla ole aikaa odotellakaan tai iskeä enää uutta miestä sen lapsen isäksi, jos olet lähempänä neljääkymppiä kuin kolmeekymppiä. Luultavasti sun ainoa tiesi, epävarma ja kallis, saada lapsi on lähteä hedelmöityshoitoihin, koska harva mies tuoreessa suhteessa samantien alkaa sua raskaaksi lykkimään. Sun juna alkaa olla jo laiturilta vähän noin niinkuin mennyt, jos realistisia ollaan .
Joten hylätäkö hyvä mies vai juosta jonkin epävarman perässä?
Itse sain viimeisen lapseni 34-vuotiaana, ja sen jälkeen keskenmenoja. Lapsen saaminen on ilo ja täysi lahja elämältä, epävarma asia. Voi olla että onnistuu mutta lapsen isä on ehkä täysi ku..p..?
Itse pysyisin tässä tilanteessa hyvän miehen luona....elämä vaan on sellaista, että kaikkea ei voi aina saada.
N52 v.
Kiitos kokemuksesta! Asia on varmastikin juuri näin
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinun kannattaisi selvittää itsellesi, haluatko vielä lapsen, vai haluatko lapsen juuri (pelkästään) tämän miehen kanssa.
Jos haluat lapsen, voi olla, että joudut lähtemään tästä suhteesta.
Jos haluat lapsen vain tämän miehen kanssa, niin suhteesta ei varmaan kannata lähteä - vai miten itse näet?
Ja haluatko edes todella aidosti lasta, vai onko kyse hiipuvan biologian viimeisestä sokeasta ponnistuksesta "huijata" sinut jatkamaa geenejäsi?
Mainioita kysymyksiä! Nämä auttoi oikeasti, kiitos :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Tinderh***alla taas ongelmat. :D Hommaa oman ikästäs seuraa kurppa.
Tää ei löytynyt tinderistä mut kiva jos sulla on siellä käyny flaksi työrintamalla :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään sielunkumppaneita. Parisuhde niinkuin muukin yhteistyö perustuu jaettuihin intresseihin. Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin kannattaa jossain vaiheessa erota.
Jos sinulla itselläsi ei ole kokemusta sielunkumppanuudesta, ei se tarkoita sitä, etteikö jollain toisella voisi olla. Muuten olen kyllä samaa mieltä, että käytäntö ja yhteiset intressit merkitsevät toimivassa suhteessa huomattavasti enemmän.
ap
Oletinkin, että jotain tuollaista aggressiota sieltä tulee.
No, hyvää loppuelämää sitten. Tiedän, että omani on hyvä ja rakkautta täynnä.
Sulla on outo käsitys aggressiosta, mutta kiitos samoin sulle! Kyllä minullakin on rakkautta elämässäni, ainakin vielä toistaiseksi. Ongelmiakin on, mutta niistä täytyy yrittää vaan selvitä!
ap
Tee uhat/mahdollisuudet -anslyysi.
Haluatko lapsen myös siinä tapauksessa että mies tajuaakin ettei halunnut ja jättää sinut vauvan kanssa, tai että lapsesta tulee esim. erityislapsi (joka todella monissa tapauksissa myös johtaa miehen lähtöön)?
Vierailija kirjoitti:
Mikäli on hyvä parisuhde jossa kummallakin hyvä olla niin kannattaako sitä pilata lapsilla? Kannattaa miettiä pari kertaa.
En usko, että se niistä pilalle menisi. Mutta lähinnä mietin, että pilaanko hyvän parisuhteen eroamalla (hölmön?) haaveen vuoksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tee uhat/mahdollisuudet -anslyysi.
Haluatko lapsen myös siinä tapauksessa että mies tajuaakin ettei halunnut ja jättää sinut vauvan kanssa, tai että lapsesta tulee esim. erityislapsi (joka todella monissa tapauksissa myös johtaa miehen lähtöön)?
Niinpä! Näitäkin pitää miettiä. Kiitos!
ap
35+ vuotiaalla ei ole aikaa odotella yhtään, jos on varma että lapsen haluaa. Alle 25-vuotias mies taas tuskin lapsia haluaa ainakaan viiteen vuoteen, jolloin sinun mahdollisuutesi ovat häviävän pienet. En tiedä voiko tuossa iässä enää pakastaa munasoluja, mutta se on yksi vaihtoehto jolla voit saada muutaman vuoden lisää aikaa päättää. Hoitoja todennäköisesti tarvitset 5+ vuoden päästä kuitenkin.
Ap, kirjoituksesi on hyvä, mutta fysiologiaan vetoaminen on turhaa... se on hataralla pohjalla. Nainen on hedelmällinen jopa 50-vuotiaaksi asti; olisitko valmis odottamaan 10 vuotta, koska fysiologiasi sen teoriassa mahdollistaa?
Sinä haluaisit lapsen jo lähiaikoina. Nyt sinun tarvitsee enää miettiä, mumpi on Sinulle tärkeämpää: parisuhde vai lapsi? Toivottavasti saat molemmat!
Anna toiselle aikaa miettiä, haluaako hän kanssasi lasta ja milloin. Ikään vetoaminen voi saada toisen epäilemään, ettet ole motiiveissasi täysin rehellinen, joten hän voi ehkä senkin takia tarvita aikaa. Lapsen saaminen sitoisi teidät eliniäksi - enemmänkin, jos sukunne teidän lapsienne kautta jatkuisi..!
Jos/kun Sinusta tuntuu, ettei miesystäväsi halua lasta, sinun on tosiaan tehtävä päätös, mikä on tärkeämpää: lapsi, vai parisuhteesi? Ota aikaa, mutta älä monta vuotta, koska uuden miehen löytämiseen voi mennä aikaa ja kenteis haluat useamman lapsen, mikä sekin vaatii aikaa.
Kun puhut miehelle, muista keskittyä ajatukseen lapsesta, painostamisen sijaan.
Älä tee toisesta vanhempaa vasten hänen tahtoaan, jos vaatisit häneltä YHTÄÄN mitään.
Alue: Aihe vapaa
Saatat olla hyvinkin oikeassa. Olen miettinyt alkuhuuman osuutta tässä tilanteessa, ja mitä tapahtuu sen hälvennyttyä. Lapsihaaveista pitänee silti mielestäni puhua viimeistään tässä vaiheessa suhdetta.