Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei halua lapsia (kai)
10.09.2021 |
Tässä sitä ollaan, klassisessa tilanteessa. Mies ei ole varma, haluaako lapsia (koskaan) ja minä haluan. Yhteiseloa ei toki ole takana kuin puolisen vuotta, joten ei sitä kai vielä tarvitsekaan tietää. Tämä asia vaan on mielestäni hyvä puhua ennemmin suhteen alkuaikoina kuin odotella vuosia, jolloin toisen haaveet voikin tulla isona yllärinä.
Mies on minun sielunkumppanini, minulle Se Oikea (vaikken sellaiseen hömpötykseen oikein uskokaan). Meidän on uskomattoman helppo olla yhdessä, eikä toisen naama ala ärsyttämään, vaikka oltaisiin viikkotolkulla pelkästään toistemme seurassa. Aiemmissa suhteissa olen kyllä kaivannut huomattavasti enemmän sitä omaa tilaa. Mies ottaa minut kaikissa päätöksissään huomioon ja selkeästi haluaa toimia toki omaansa mutta myös minun onnellisuutta edistääkseen. Pääpiirteittäin voisi sanoa, että ihan kaikki suhteessa toimii, on onnellinen ja turvallinen olo.
Paitsi se lapsiasia. En todellakaan vaadi miestä tietämään tai päättämään asiaa nyt. Päinvastoin, olen sanonut, että minut pitääkseen / minun mielikseni ei asiaa pidä päättää, vaan se on niin perustavanlaatuinen asia elämässä, ettei siinä kannata joustaa, jos on itse ehdottomasti sitä mieltä, että niitä lapsia ei halua. Ongelma on ehkä se, että mies ei vielä tiedä ja minä tiedän, eikä minulla ole aikaa odotella. Mies taas on niin nuori, että eipä sitä kaikki varmasti vielä tiedäkään silloin, mitä sitä elämältään haluaa.
Eli vaikka olemme mielestäni henkisesti hyvin samalla tasolla, fysiologia tulee vastaan. Minä nimittäin olen lähempänä 40 kuin 30 ja mies lähempänä 20 kuin 30 ikävuotta. Voisin siis viitisen vuotta odotella, miten hänen tuntemuksensa kehittyvät, mutta saattaisin hyvinkin jäädä ilman haaveilemaani lasta. Miehellähän on aikaa niitä lapsia vielä hankkia, jos meille taas tulisi ero. Minun olisi täysin mahdotonta enää löytää miestä, jonka kanssa todella haluaisin olla ja joka haluaisi lapsia kanssani ja vieläpä hyvin pian.
Minä vaan en halua erota miehestäni. Hän on minulle kaikki kaikessa, ja niin taidan minäkin olla hänelle. Hän on minun kotini, turvani ja oikeastaan kaikkeni. Toki suhde on melko tuore, joten tutustumistakin vielä tarvittaisiin, mutta tämän miehen kanssa tahtoisin loppuelämäni viettää. Kysymys vain kuuluukin, kannattaako lapsihaave uhrata sen takia? Katkeroituisinko? Kirpaseeko täydellisen kumppanin menettäminen vai lapsien hankkimatta jättäminen enemmän? Mitä teen? Onko kenelläkään kokemuksia suuntaan tai toiseen? Mainittakoon vielä, että minulla on jo yksi lapsi aiemmasta liitostani. Mitä minä teen??
Kommentit (47)
Myös lasten puolesta vaatiminen, tehtyäsi toisen vanhemmaksi vasten hänen tahtoaan, olisi mielestäni väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kirjoituksesi on hyvä, mutta fysiologiaan vetoaminen on turhaa... se on hataralla pohjalla. Nainen on hedelmällinen jopa 50-vuotiaaksi asti; olisitko valmis odottamaan 10 vuotta, koska fysiologiasi sen teoriassa mahdollistaa?
Sinä haluaisit lapsen jo lähiaikoina. Nyt sinun tarvitsee enää miettiä, mumpi on Sinulle tärkeämpää: parisuhde vai lapsi? Toivottavasti saat molemmat!
Anna toiselle aikaa miettiä, haluaako hän kanssasi lasta ja milloin. Ikään vetoaminen voi saada toisen epäilemään, ettet ole motiiveissasi täysin rehellinen, joten hän voi ehkä senkin takia tarvita aikaa. Lapsen saaminen sitoisi teidät eliniäksi - enemmänkin, jos sukunne teidän lapsienne kautta jatkuisi..!
Jos/kun Sinusta tuntuu, ettei miesystäväsi halua lasta, sinun on tosiaan tehtävä päätös, mikä on tärkeämpää: lapsi, vai parisuhteesi? Ota aikaa, mutta älä monta vuotta, koska uuden miehen löytämiseen voi mennä aikaa ja kenteis haluat useamman lapsen, mikä sekin vaatii aikaa.
Kun puhut miehelle, muista keskittyä ajatukseen lapsesta, painostamisen sijaan.
Älä tee toisesta vanhempaa vasten hänen tahtoaan, jos vaatisit häneltä YHTÄÄN mitään.
Juuri näin! Olen kerta toisensa jälkeen sanonut, että on erittäin tärkeää, että hän tekee asian suhteen, mitä hän itse haluaa ja minä joko sopeudun siihen tai sitten minun täytyy jatkaa matkaa.
Mihin tuo 50+ perustuu? Olen itse ajatellut neljääkymppiä jonkinlaisena rajapyykkinä. En ehkä kymmentä vuotta odottelisi, mutta viisi voisin JOS minulla olisi sen jälkeen vielä aikaa toteuttaa haaveeni jonkun muun kanssa/itsekseni jos mies ei lapsia tahdo.
Paras idea on varmaankin juuri tuo ajan antaminen nyt. Ei asia kuitenkaan ole tämän päivän tai loppuvuoden aikana päätettävä. Ehkä pitää antaa pölyn laskeutua kun vasta asiasta puhuttiin.
Vierailija kirjoitti:
Myös lasten puolesta vaatiminen, tehtyäsi toisen vanhemmaksi vasten hänen tahtoaan, olisi mielestäni väärin.
Olen samaa mieltä! Pointtini ei ole lainkaan "miten saan miehen taivuteltua", vaan onko haaveen uhraaminen toimivan parisuhteen arvoista. Sopeudunko itse tilanteeseen ja voinko elää sen kanssa onnellisena elämäni loppuun asti.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös lasten puolesta vaatiminen, tehtyäsi toisen vanhemmaksi vasten hänen tahtoaan, olisi mielestäni väärin.
Olen samaa mieltä! Pointtini ei ole lainkaan "miten saan miehen taivuteltua", vaan onko haaveen uhraaminen toimivan parisuhteen arvoista. Sopeudunko itse tilanteeseen ja voinko elää sen kanssa onnellisena elämäni loppuun asti.
ap
On ja sopeudut.
Minä en ymmärrä mikä juttu niissä lapsissa on? Jo pelkkä niiden haluaminen näyttää olevan täynnä haasteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt sitäkin, voisinko ehdottaa, että laitetaan aihe nyt taka-alalle ja ollaan vaikka vuoden verran keskittyen vain toisiimme. Luulisin, että 1,5v jälkeen on paremmat mahdollisuudet hahmottaa, haluaako toisen kanssa ehkä lapsia joskus vai ehkä ei. Siis ihan meille molemmille. Voi olla, että kummankin ajatukset tarkentuvat. Toisaalta inhoan tällaisten määräaikojen asettamista suhteessa, se kuulostaa ennemminkin siltä, että "vuoden päästä sinun pitää tietää, mitä haluat". Joltain ihme kiristykseltä. Toisaalta vuosi on sellainen aika, jonka jälkeen minulla voisi olla vielä mahdollisuudet toteuttaa toiveeni jonkun toisen kanssa, jos ajatuksemme kovasti poikkeavat ja eroamme. Onko tällainen aikalisä, mietintäaika tms mistään kotoisin?
ap
Hyvä idea.
Alue: Aihe vapaa
Tietysti typeriä juttuja syövä, dokaava nainen voi olla rappiolla jo 30 v.