Ruma ihminen: miten rumuus vaikuttaa päivittäiseen elämääsi?

Työelämässä et ole uskottava, sinun ajatellaan helpommin olevan tyhmempi, laiskempi, juntimpi. Joudut siis tekemään töitä, että voitat ihmiset puolellesi; että sinut hyväksytään porukkaan, ja että sinua arvostetaan ja työpanostasi arvostetaan.

Miehille olet parisuhdemarkkinoilla ilmaa; sinua ei nähdä. Kukaan ei koskaan flirttaile sinulle, tai koe seksuaalistahalua/jännitettä sinua kohtaan. Et ole haluttava, kiinnostava. Olen myös kokenut, että osa miehistä (onneksi pieni osa) arvottaa sinut pelkästään ulkonäön suhteen: sinulla ei naisena ole ihmisarvoa jos olet lihava ja ruma, olet halveksittava ja sinun ylitsesi tällöin voi kävellä miten tahansa. Tunteitasi ei tarvitse ottaa huomioon (esim. ikävät kommentit tuntemattomilta ohikulkiessasi).

Ystävät saattavat usein kysyä, oletko väsynyt ja painaako sinua jokin asia, kun sinulla on niin tummat silmänaluset tai näytät väsyneeltä (joo, kiitos olen ilman meikkiä vaan tämän näköinen).

Ilman meikkiä ja hiustenlaittoa näytät vain epäsiistiltä, iho punoittaa ja ihon laikukkuus näkyy ikävästi (tummia ja vaaleanpunaisia kohtia, suonet näkyvät, mustapäät näkyvät). Et siis todellakaan saunanraikkaana, meikittömänä ole haluttava nainen, vaan vain väsynyt, epäsiistin näköinen...

Ei toivoakaan parisuhteesta. Olin ihan nätti ennen, nyt suru vienyt ulkonäön.

Hampaille, nenälle ja leualle voi tehdä vaikka mitä. Miksi ihmeessä ette tee, jos kärsitte?

2

Miehet kohtelevat minua todella tympeästi ja halveksivasti, jos eivät ole 100% varmoja, että haluan olla heille korkeintaan vain kaveri ja tätä ynseää käytöstä kestää pisimmillään jopa pari vuotta ennen kuin uskaltavat lämmetä minulle. Jopa ne mukaviksi kehutut miehet eivät enää olekaan niin mukavia, kun minä osallistun keskusteluun.
Naisille olen vain se, jota voi katsoa, jos itseinho iskee; "No ainakin oon kaunotar tohon X:ään verrattuna". Pari oikeaa ystävääkin kyllä onneksi löytyy, mutta muu maailma kyllä vain potkii minua persuuksille.
Olen neitsyt, en ole koskaan seurustellut, eikä lapsia ole, eikä tule,, enkä tällä naamalla haluaisikaan. Ja vaikka haluaisin, niin ensin pitäisi lyödä hynttyyt yhteen jonkun miehen kanssa, mikä on äärimmäisen vaikeaa ulkonäölläni. Ja nopeasti pitäisi toimia sillä ikää on pian se neljäkymmentä vuotta mittarissa minulla

2

Mitkä piirteet tekevät rumaksi? Kun katson peiliin olen ihan ok, joinainen päivinä jopa ihan kaunisikin. Mutta kuvissa näytän aivan kauhealta..eli olenko oikeasti ruma ja vaan uskotellut itselleni olevani ihan ok ja kuva sitten paljastaa totuuden :/

Kauniit ihmiset ovat yleensä sosiaalisempia ja kuuluvat isompiin kaveripiireihin kuin vähemmän viehättävät, sen olen huomannut. Tiedän koska kuulun itse rumien ihmisten sakkiin.

Uskolla ja toivolla.

Rumuuteni vuoksi minun oli tyydyttävä luonteeltaan kamalaan, itsekkääseen ja ilkeään sekä moukkamaisesti käyttäytyvään, mutta ulkonäöllisesti sopusuhtaiseen mieheen, sillä ajattelin, että minun näköiseni nainen tarvitsee miehen, jonka ulkonäkö kompensoi ulkonäöllisiä puutteitani, jos tarkoituksena olisi saada lapsia. Lapsemme ovatkin todella nättejä/kauniita, sillä siinä minua enemmän muistuttavassa on onneksi ne heikot ominaisuuteni korvautuneet miehen sopusuhtaisemmilla piirteillä ja toisaalta toinen lapsemme on aivan mieheni näköinen onneksi.

Suurin osa sosiaalisista tilanteista jännittää ja hävettää minua ja stressaan niitä ja valmistaudun niihin meikaten ja valitsemalla mahdollisimman tyylikkäät ja puutteitani peittävät vaatteet. Työpaikalla olen jäänyt tulematta valituksi uusiin tehtäviin pääosin ulkoisen olemukseni perusteella. Huonommin koulutettu ja huonommin työssään menestynyt, mutta kauniimpi on saanut työn parikin kertaa ohitseni.

Sukulaisistani osa katsoo oikeudekseen huomautella ulkonäöllisistä puutteistani sukujuhlissa ja syntymäpäivillä. Yksiltä tätini synttäreiltä tulin itku kurkussa kotiin, kun toinen tätini alkoi kysellä, että olenko leikkauttanut nenäni, kun se ei kuulemma "enää" ole niin erikoisen näköinen. Toisen sukulaisen mielestä olin kuulemma jo synnytyssairaalassa tosi erikoisen ja oudon näköinen jo vauvana, että ihmiset kävivät minua ihmettelemässä, kun näytin ulkomaalaiselta. Wtf?!?

Olen melko pitkä ja hoikahko ja kropaltani kohtalaisen sopusuhtainen, mutta lantioni on leveä ja reisiin kertyy kaikki ylimääräinen paino "ratsupaikkakohtiin". Rintavarustukseni on pienehkö ja käsivarteni ovat laihan luikut. Kaulani on pitkä kuikelokaula ja kasvoni ovat epäsymmetriset. Silmäni ovat syvällä päässä ja nenäni on kuulemma erikoisen näköinen "vänkyrä": sekä hyppyri että pottu samalla kertaa. Huuleni ovat paksut lörppöhuulet ja leukani on liian pieni. Hiukseni ovat paksut, mutta maantienväriset. Olen vastenmielisen ruma maahisnaama, mutta yritän jotenkin selviytyä tässä.

Onneksi en enää nykyään niin paljoa mieti ulkoista olemustani, mutta toisaalta enpä enää niin paljoa liiku ihmisten parissa muuten paitsi töihin ja kotiin ja kotona perheen parissa. Sukulaisia (varsinkin niitä minua haukkuvia) tapaan hyvin harvoin.

Olen huomannut, että ulkonäöllä on myös iso vaikutus siihen miten sinut otetaan huomioon ja miten sinua kohdellaan.

Jotkut rumat ihmiset saattavat herättää ennakkoluuloja ja joitakin ihmisiä pidetään tavallaan ärsyttävänä ulkonäön takia, oon hoksannu ku on kokemusta. Joidenkin ihmisten ulkonäkö saattaa jollain tapaa ärsyttää ja herättää huomiota.

Mistä tietää että on ruma? Onko teille kaikille "rumille" joku sanonut niin? Minulla on paljon piirteitä jotka on mainittu täällä rumiksi ja joita inhoan itsessäni ja lapsena kiusattiin esim. nenästä. Tunnen itseni välillä tosi rumaksi ja inhoan esim. valokuvia itsestäni, mutta toisaalta olen kyllä parisuhteessa ja miehet ovat aina olleet kiinnostuneita, kehujakin olen saanut. Tämä universaali rumuuden käsite on vaan niin mystinen minulle :O 

Itseäni vituttaa työkaverin puolesta. Hän ei istu perinteisiin kauneusihanteisiin (ylipainoa, huono ryhti, laahaava olemus) joten muut idiootit työpaikalla väheksyvät häntä. Hän nakitetaan tympeimpiin tehtäviin ja lisäkoulutusta kukaan ei viitsi antaa. Itse uutena työntekijänä pääsin heti tekemään kivoja "etuoikutettujen" hommia hänen ohitseen.

Mulle on puhuttu hänestä niin kuin hän olisi tyhmä. Tutustuin tähän työkaveriin ja olen varma että tämä päihittää älyllään kaikki ne juoruavat akat mennen tullen. Hän on todella syvällinen ja hyvä tyyppi ja ihastuinkin häneen vähän. Hän on minun silmissäni kaunis varsinkin kun väläyttää harvinaisen hymynsä.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 16:45"]

Mistä tietää että on ruma? Onko teille kaikille "rumille" joku sanonut niin? Minulla on paljon piirteitä jotka on mainittu täällä rumiksi ja joita inhoan itsessäni ja lapsena kiusattiin esim. nenästä. Tunnen itseni välillä tosi rumaksi ja inhoan esim. valokuvia itsestäni, mutta toisaalta olen kyllä parisuhteessa ja miehet ovat aina olleet kiinnostuneita, kehujakin olen saanut. Tämä universaali rumuuden käsite on vaan niin mystinen minulle :O 

[/quote]

On ihan tutkimustietoa millaisia kasvonpiirteitä naisella pidetään kauniina. Näitä ovat mm symmetriset kasvot, pieni nenä, suuret silmät, täyteläiset huulet. Näinollen jos naisella on esim huomattavan epäsymmetriset kasvot, tihrusilmät, ohuet huulet ja tässäkin keskustelussa useasti mainittu iso nenä, niin voi omaa rumuuttaan pitää jopa tieteellisesti todistettuna :(

Jotkut ketjussa miettivät miksei sitten mene leikkaukseen. Nenäleikkaus toki olisi "pieni" verrattuna vaikka koko kasvojen luuston murtamiseen ja uudelleenmuotoiluun, mutta kallis jo sekin eikä lopputuloksesta ole takuita. Paitsi että leikkaukset voivat epäonnistua muutenkin, jos on esim taipumusta arpeutumiseen, "korjattu" nenä voi olla entistä kamalampi. Kuinka hirvittävää olisikaan kantaa kasvoissaan loppuelämän näkyviä todisteita epäonnstuneesta kauneusleikkauksesta :(

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 10:06"]

Te itsenne rumaksi tuntevat ja rumaksi haukutut. Olisitteko kiinnostuneet hekilökohtaisesta coachista, joka stailaisi, tsemppaisi ja opettaisi kaunistautumaan? Olisitteko valmis maksamaan siitä?
Palveluun voisi kuulua:

- tulotasojen mukainen vaatteiden ja asusteiden shoppailu

- tulotasojen mukainen kampaamokäynti

- Keskustelut ja tsemppaus, missä keksitytään henkilön hyviin puoliin ja saadaan hänet tuntemaan itsensä hyväksi. Ehkä pari drinkkiä ja flirttiä miehille tai naisille jossain baarissa.

- Opetetaan pukeutumaan, meikkaamaan ja laittamaan hiuksensa kauniisti.

[/quote]

Jos tuollainen auttaisikin, ei olisi montakaan rumaa. Jos kasvoissa on jotain rumaa, ei sitä millään meikeillä tai kampauksilla muuteta. Vain kasvokirurgia auttaa. Olen itse menossa leikkaukseen kunhan löydän luotettavan taitavan kirurgin. Ihanaa sitten olla kauniimpi. Odotan jo sitä aikaa, kun ei tarvitse ulos lähtiessään yrittää saada itsestään edes vähän siedettävämpää meikeillä. 

Nyt tähän tulee tietysti useita viestejä, joissa povataan huonoa leikkaustulosta. Uskon, että minusta tulee kaunis, joten älkää vaivautuko.

[quote author="Vierailija" time="21.10.2014 klo 01:49"]Itseäni vituttaa työkaverin puolesta. Hän ei istu perinteisiin kauneusihanteisiin (ylipainoa, huono ryhti, laahaava olemus) joten muut idiootit työpaikalla väheksyvät häntä. Hän nakitetaan tympeimpiin tehtäviin ja lisäkoulutusta kukaan ei viitsi antaa. Itse uutena työntekijänä pääsin heti tekemään kivoja "etuoikutettujen" hommia hänen ohitseen.

Mulle on puhuttu hänestä niin kuin hän olisi tyhmä. Tutustuin tähän työkaveriin ja olen varma että tämä päihittää älyllään kaikki ne juoruavat akat mennen tullen. Hän on todella syvällinen ja hyvä tyyppi ja ihastuinkin häneen vähän. Hän on minun silmissäni kaunis varsinkin kun väläyttää harvinaisen hymynsä.
[/quote]

Tämä oli niin kivasti kirjoitettu, että ihan liikutuin.

Niin lohdutonta ettei kehtaa edes lohduttaa.

Miehet tosiaan suhtautuvat aika halveksuvasti. Baareissa miesten huomio kohdistuu keneen tahansa muuhun kuin minuun, ja miehet tosiaan viestivät sanattomasti "pysy loitolla", "älä luulekaan", joskus ovat osoittaneet ihan avointakin inhoa. Minulla on kyllä ihan hyvä kroppa, mutta olen saanut teinistä asti niin paljon huuteluja / kommentteja rumista kasvoistani (viimeistään siinä vaiheessa, kun on syntynyt jokin konflikti tai erimielisyys, toinen, yleensä mies, alkaa nimitellä / piikitellä naamastani ja erityisesti nenästä), että olen vuosien varrella tullut epäluuloiseksi ihmisten suhteen. Olen herkkä, ja kun on tarpeeksi ottanut osumaa, olen rakentanut suojamuureja vaikken siitä pidäkään. Vaikutan siis varmasti yhä vähemmän lähestyttävältä ja uudet ihmiset tulkitsevat helposti, etten ole pelkästään ruma, vaan myös torjuva / vihamielinen, vaikka oikeasti olen vain epävarma ja pelkään joutuvani nöyryytetyksi.

Itse asiassa jopa muutama, selvästi kauniimpi ystäväni on tölväissyt minua ulkomuodostani sellaisena hetkenä, kun en ole osannut sitä odottaa. Se on tuntunut erityisen pahalta. Pahalta tuntuu myös pelätä vaikkapa yhteisessä illanvietossa valokuvien ottamista, ne kun päätyvät usein facebookiin, ja tuntuu pahalta nähdä oma rumuutensa muiden rinnalla. Pahinta on kuitenkin se, jos joku on räpsäissyt minusta kerrassaan kamalan, epäonnistuneen kuvan ja vielä täggää minut kuvaan. Tuntuu nöyryyttävältä joutua pyytämään, voisiko ihan objektiivisestikin karmean kuvan poistaa. Saa minusta siedettäviäkin kuvia, miksi pitää laittaa se kaikista karmein, jossa kaikki puutteet oikein rääkyvät itseään esiin. Tässä voi olla omaa vainoharhaakin, mutta muutama kuva on ollut oikeasti niin selvästi vain epäonnistunut, että väkisinkin tulee mieleen, onko tämä joku näpäytys.

Ehkä jotensakin hyvän kropan ansiosta olen ihme kyllä onnistunut muutamaan suhteeseen miehen kanssa, mutta kummallakin kerralla mies on onnistunut saamaan oloni vielä huonommaksi omasta ulkonäöstäni kommenteilla tyyliin "ulkonäkö ei oo mulle erityisen tärkeetä, kun ethän säkään mikään missi oo" tai "alkuun kyllä ajattelin et sulla on aika rumat kasvot kroppaan verrattuna". Tiedän kyllä etten ole kaunis, mutta tuntuu ikävältä jos kumppani oikein korostaa että on pitkin hampain tyytynyt minuun vaikka ruma olenkin.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että olen usein kokenut että minulle koetetaan jotenkin "osoittaa paikkani" ulkonäköni perusteella. Onhan se melkoisen masentavaa. Olen ihan samaa mieltä siitä, mitä joku kirjoitti, että avoimuus ja hymyilevyys tekevät kauniimmaksi kenet vain, mutta luulen että monella muullakin rumalla torjuvuus voi olla itsen suojelemista. Puun takaa tulevat ulkonäkökommentit eivät vuosienkaan jälkeen lakkaa tuntumasta pahalta. Rumuus on kuin sitä, että joka kerta tavatessasi uuden ihmisen, hän saa automaattisesti aseen, jota voi halutessaan käyttää sinua vastaan jos riittävästi ilkeyttä vain löytyy. Yksittäisetkin kommentit muistaa vuosien jälkeen ja niiden ajatteleminen nostaa usein kyynelet silmiin. Taisin jo mainitakin, että olen kyllä aika herkkä :)

Häpeän tunteita on tullut aika paljon siitä asti kun aloin joskus esiteininä tiedostaa rumuuteni. Ehkä ne vähän ovat hellittäneet kun 30v on täyttynyt.

Joku sentään joskus kehuu kauniiksikin, he ovat ystäviä jotka ovat tunteneet minut jo vuosia ja pitävät minusta ihmisenä. :)  Lämmittäähän se aina sydäntä, vaikka tietääkin kehun koskevan enemmän koko persoonaa kuin ulkokuorta, tai ehkä juuri siksi!

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 23:48"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:26"]

Minkä näköisiä te rumat sitten olette? Kuulostaa hurjalta nuo kertomukset:(

[/quote]

Minä olen ruma adrien brody-nenäni takia. Kaikki muu minussa on todella huoliteltua, nätit hiukset ja meikit ja vaatteet jne, mutta jäätävä kotkannokka keskellä naamaa pilaa kaiken. Sitä kun ei voi mitenkään piilottaa tai pienentää kotikonstein.

[/quote]

Minä kävin nenäleikkauksessa. Kadun vain sitä, että en tehnyt sitä aikaisemmin.