Ruma ihminen: miten rumuus vaikuttaa päivittäiseen elämääsi?

Syö, nukun ja paskon siinä kuin kaunottaretkin. Eikä niillä kaikilla kaunottarillakaan ole parisuhdetta, joten se siitä.

Masentaa ja haluan kuolla. Jokaikinen päivä. Viimeiset 15 vuoden ajan.

kannattaa muistaa, että myös kauniit ihmiset (ne oikeasti ´kauniit) kokevat syrijintää ja ennakkoluuloja.

Heitä pidetään itsekeskeisinä ja kaikki ei uskalla lähestyä heitä.

toki tietysti kauniina on helpompaa kuin rumana.

Luulin olleeni ruma koko aikuisikäni. Elin pää pensaassa.

Sitten rohkaistuin laittamaan kuvallisen deitti-ilmoituksen. Sain kuulla olevani kaunotar! Pääni sekosi kokonaan miehiä pyöritellessäni. Treffipyyntöjä sateli, ja löysin oman komistukseni.

Opetuksena onkin, että älkää luulko olevanne rumia ja hukatko vuosia siinä. Voitte oikeasti ollakin kaunottaria!

Ihmiset juoksevat kiljuen karkuun. Ei se mitään, ompahan tilaa 😊

Nykyään rumuus vaikuttaa elämääni vähemmän kuin nuorempana. Silloin minua kiusattiin, mutta nykyään saan olla rauhassa. Joskus saan outoja katseita, ja mieshenkilöt (esim. asiakaspalvelijat) ovat selvästi kiusaantuneita seurassani. Eniten rumuus vaikuttaa elämässäni sitä kautta, että huonojen kokemusten seurauksena minusta on tullut arka ja ujo. Tuntuu, että keski-ikäiselle rumuus hyväksytään jotenkuten, sen sijaan ujoa ja hermostunutta aikuista pidetään jotenkin holhottavana ja lapsellisena, sellaisena reppanana. Minua pidetään jonkinlaisena outolintuna, enkä oikein pääse mukaan mihinkään porukoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyään rumuus vaikuttaa elämääni vähemmän kuin nuorempana. Silloin minua kiusattiin, mutta nykyään saan olla rauhassa. Joskus saan outoja katseita, ja mieshenkilöt (esim. asiakaspalvelijat) ovat selvästi kiusaantuneita seurassani. Eniten rumuus vaikuttaa elämässäni sitä kautta, että huonojen kokemusten seurauksena minusta on tullut arka ja ujo. Tuntuu, että keski-ikäiselle rumuus hyväksytään jotenkuten, sen sijaan ujoa ja hermostunutta aikuista pidetään jotenkin holhottavana ja lapsellisena, sellaisena reppanana. Minua pidetään jonkinlaisena outolintuna, enkä oikein pääse mukaan mihinkään porukoihin. 

Lisään vielä: Paitsi että olen ruma, olen myös arka ja ujo jännittäjätyyppi. Koulutuksesta huolimatta en ole onnistunut uran luomisessa enkä menestynyt oikein missään. Minulla ei ole myöskään miestä eikä lapsia. Kaikkien näiden asioiden takia olen useimpien mielestä epäonnistunut naisena ja ihmisenä, eikä minulla ole juurikaan mitään yhteistä omanikäisteni ihmisten kanssa. Minuun suhtaudutaan vähän alentuvasti ja säälien. 

Sillä tavalla, ettei kukaan halua seurustella kanssani saati edes harrastaa seksiä. :( Tuntuu, että olisin ilmaa kaikille ihmisille.

Itse olen ruma, mutta unelma-ammatissa saan käyttää työssä koko päivän maskia. Työskentelen siis sairaalassa. Tuo maskin käyttö tuo itsevarmuutta, kun kukaan ei näe kasvoja.

Rumuus vaikuttaa siihenkin, että inhottaa mennä ottamaan itsestään kuvaa henkilökorttiin. Itseänikin oman ruman naaman katselu valokuvassa inhottaa. 

Ei mitenkään. Hyvä työ, kaunis vaimo ja upeat lapset.

Älyllä, ahkeruudella ja empatialla pärjää tässä maailmassa ihan hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Hyvä työ, kaunis vaimo ja upeat lapset.

Älyllä, ahkeruudella ja empatialla pärjää tässä maailmassa ihan hyvin.

Ei välttämättä pärjää. Itse olin ahkera, hyvä työntekijä, mutta työsuhteeni päätettiin täysin tekaistuilla syillä koeaikana. Pyrin olemaan myös ystävällinen työkaveri mutta silti minua mustamaalattiin. En keksi muuta syytä kuin epäedullinen ulkonäkö. 

Voi saatana mitä ihmisiä sulla on elämässä. Heitä ne helvettiin! Mä en oikeasti ole ikinä tavannut rumaa ihmistä paitsi kerran lapsena ajattelin että uutisissa yks mies näytti perunalta ja edelleen ihmetyttää miten saatoin ajatella niin rumasti ja olen nyt melkein 50v. 

Ei vaikuta mitenkään.

Miehenä naiset pitävät minua ystävänä jolle voi kertoa murheensa ja jonka kanssa voi jutella. Muttei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Rumuus vaikuttaa siihenkin, että inhottaa mennä ottamaan itsestään kuvaa henkilökorttiin. Itseänikin oman ruman naaman katselu valokuvassa inhottaa. 

Ja pitää vältellä paikkoja joissa valokuvataan. Jos näkee itsensä jonkun ottamassa valokuvassa niin siitä seuraa viikkokausien valtava itseinho.

Vierailija kirjoitti:

- Kukaan ei ole kiinnostunut seurastani jos en itse tee aloitetta ja osoita olevani älykkäämpi kuin miltä näytän.

- Siedettävän näköiset naisetkin vain nostelevat nokkaansa minulle

- Flirtti? Mitä se on?

- En ole varma tästä, mutta luulen että rumuus on myös ongelma työhaastatteluissa kun 95% alani työpaikoista on sellaisten nättien nuorten miesten kansoittamia. Ja nämä mallipojut sitten palkkaavat vain kaltaisiaan koska rumahan on automaattisesti tyhmä.

Mikä ala tuo tommonen on? Homobaarin tankotanssija? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään rumuus vaikuttaa elämääni vähemmän kuin nuorempana. Silloin minua kiusattiin, mutta nykyään saan olla rauhassa. Joskus saan outoja katseita, ja mieshenkilöt (esim. asiakaspalvelijat) ovat selvästi kiusaantuneita seurassani. Eniten rumuus vaikuttaa elämässäni sitä kautta, että huonojen kokemusten seurauksena minusta on tullut arka ja ujo. Tuntuu, että keski-ikäiselle rumuus hyväksytään jotenkuten, sen sijaan ujoa ja hermostunutta aikuista pidetään jotenkin holhottavana ja lapsellisena, sellaisena reppanana. Minua pidetään jonkinlaisena outolintuna, enkä oikein pääse mukaan mihinkään porukoihin. 

 

Lisään vielä: Paitsi että olen ruma, olen myös arka ja ujo jännittäjätyyppi. Koulutuksesta huolimatta en ole onnistunut uran luomisessa enkä menestynyt oikein missään. Minulla ei ole myöskään miestä eikä lapsia. Kaikkien näiden asioiden takia olen useimpi

Kuin minä, mutta minulla on lapsi ja mies.