Ruma ihminen: miten rumuus vaikuttaa päivittäiseen elämääsi?

3. Ja 9. Tiivistivät hyvin minun ajatukseni ja kokemukseni. Tänään viimeksi kirosin sitä kun päälleni puhuttiin moneen otteeseen, juttujani ei kuunneltu, vitseilleni ei naurettu ennenkuin kauniimpi työkaverini kertoi ne uudelleen jne....

Elämä on rumaa.

2

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:26"]

Minkä näköisiä te rumat sitten olette? Kuulostaa hurjalta nuo kertomukset:(

[/quote]

Kerronpa nyt perusteellisesti. Aloitan vaikka jaloista. Minulla ovat lättäjalat joiden kynnet ovat paksut ja karheat. Sääret ovat mallia länkisääret joissa polvet ovat lähellä maata ja reidet ovat paksut. Takapuolelta sääret ovat kiinnittyneet lättäpyllyyn. Etupuolella on pullea häpykukkula piilossa roikkuvan mahan alla. Ylipainosta huolimatta minulla ovat a-kupin rinnat eli ylävartaloni on mallia kaljapeikko.

Torson molemmin puolin heiluvat käsivarret joissa on sekä selluliittia että alliheltat. Kyynärpäät ovat karheat, ryppyiset ja roikkuvat. Kädetkin ovat ryppyiset ja sormet ovat turvonneet nakeiksi. Kynnet pidän lyhyinä ja lakkaamattomina koska ne liuskoittuvat helposti. Minulla on myös tikkuja kynsinauhoissa.

Pääni on leveiden hartioiden ja paksun kaulan varassa. Minulta löytyy kaksi leukaa ja couperosan vuoksi punoittavat pyöreät kasvot. Kasvoissa on kaksi pientä tihrusilmää, töpselikärsä ja eriparia olevat huulet. Ylähuuli on olematon ja alahuuli on kuin nakki.

Hiukset ovat käsittääkseni aitoa suomalaista laatua. Jos värjään niitä, ne kuivuvat korpuksi ja näyttävät oudoilta muihin väreihini verrattuna. Jos annan olla luomuna olen maantienvärinen.

Otan auliisti kaikki kauneusvinkit vastaan vaikkei se olekaan tämän ketjun puheenaihe.

38 jatkaa vielä: minuun suhtaudutaan yleensä ettei minua ole olemassa. Minun on vaikeaa saada kontaktia asiakaspalvelijoihin vaikken ole mikään avuton tumpelo. Minulle ei flirttailla eikä ehdotella lemmenlomia. Yksikään mies ei ole laulanut serenadia ikkunani alla.

Naisporukassa olemassaoloni unohdetaan autuaasti.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:26"]

Minkä näköisiä te rumat sitten olette? Kuulostaa hurjalta nuo kertomukset:(

[/quote]

Minä olen ruma adrien brody-nenäni takia. Kaikki muu minussa on todella huoliteltua, nätit hiukset ja meikit ja vaatteet jne, mutta jäätävä kotkannokka keskellä naamaa pilaa kaiken. Sitä kun ei voi mitenkään piilottaa tai pienentää kotikonstein.

Oma käyttäytyminen tekee rumuuden tunteen ennemmin kuin varsinainen rumuus. Tunnen oikeasti rumia ihmisiä, joilla on perhe ja ystäviä ihan normaalisti. Sitten on taas niitä, joita toiset kadehtivat jonkun ulkoisen ominaisuuden takia, mutta itsetunnon puute ja siitä poikiva lymyilevä ja ikävä käytös; kontaktin, silmiin katsomisen, kiinnostuksen ja hymyilyn puute, se on sisäistä rumuutta, joka heijastuu ulos. Brigitte Bardot on kuulemma sanonut: Nainen on juuri niin kaunis kuin tuntee olevansa. Pätee varmaan miehiinkin. 

Rumuuden vuoksi ihmiset saattavat myös sääliä, mikä raivostuttaa itseäni tosi paljon.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 22:09"]

Koen, että rumana ihmisenä on elämässä jotenkin sivuroolissa.

[/quote]

Tämä oli hyvin sanottu! Ruma ei ole koskaan se tanssiaisten kuningatar eikä se jota lähestytään baarissa eikä se, joka ahdistuneena odottaa eikä soittaako se viime viikolla tavattu mies vai ei. Ruma ei näytä kavereilleen ihania tekstareita, joita uusi mies on lähetellyt. Kukaan ei huomaa rumaa kun hän tulee vaikkapa juhliin, harva edes vaivautuu esittäytymään ja kättelemään. Ruman on turha odottaa, että trajoilijat tai muut aspat vaivautuisivat hymyilemään. Jos ruma saa huomiota, paikalle tuleva kaunis tuhoaa sen kaiken puolessa sekunnissa. Ruma näkee vilauksen elämästä seuratessaan kauniin kaverinsa elämää, kuunnellessaan kuinka tämä kertoo kiakista ihanista miehistä, siitä kuinka deitti toi kukkia, siitä kuinka toinen mies pyysi elokuviin. Ruma näkee, että kun kaunis astuu huoneeseen, kaikkien huomio kiinnittyy tähän ja ihmiset alkavat parvella perskärpäsinä kauniin ympärillä. Tarjoilija hymyilee leveästi ja vinkkaa silmää kun kaunis pyytää laskun ja baarimikkokin hymyilee. Kaunis saakin samalla tilattua rumalle sen juoman, koska rumalle ei baarimikko tahdo myydä, vaan siirtyy aina tämän ohi seuraavaan.

Tätä ketjua lukiessani olen melko varma siitä, että monien teistä ongelma ei oikeasti ole rumuus, vaan huono itsetunto. Anteeksi nyt kun sanon näin. Monet viestit kuulostavat hyvin tutuilta, olin itse vaikeasti masentunut ja kärsin koulukiusaamisen ja kotiongelmien takia huonosta itsetunnosta, sosiaalisten tilanteiden pelosta ja syömishäiriöistä. Olin aivan varma, että kaikki vihaavat minua koska olin tyhmä ja helvetin ruma. Luettelin vikojani kaikille jotka kuuntelivat ja näin epäreilua kohtelua itseäni kohtaan joka paikassa. Tavallaan etsin tiedostamattakin vahvistusta omille negatiivisille käsityksille itsestäni (joku mainitsi tutkimukset kauniista piirteistä ja jos joku vaikka kehui kaverissani jotain ulkonäössä mikä minulla oli pielessä, otin sen heti loukkauksena). Miehet eivät huomioineet koskaan ja naisetkin katsoivat mielestäni nenänvartta pitkin. Nyt 15 vuotta myöhemmin olen oikeasti rumempi ja paljon lihavampi kuin tuolloin nuorena naisena, mutta itsetunto on parempi enkä ole enää niin vaikeasti masentunut. Oikeasti minuun suhtaudutaan ihan normaalisti, suurin osa ns. rumuuteeni liittyvästä kohtelusta oli oikeasti vain oman pääni sisällä. :) Täällä oli paljon surullisia tarinoita, toivon että tekin näkisitte todelliset syyt huonon itsetunnon takana, koska se ongelma ei ihan oikeasti ole "rumuus" tai joku iso nenä. Kauneus on objektiivista ja kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kauniita! Ja se kauneus ei kenelläkään kestä ikuisesti, jos sen varaan rakentaa koko elämänsä, on hyvin heikoilla myöhemmin elämässä.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 21:33"]

Miten se nyt muka arkeen vaikuttaa? Ei mitenkään. Samalla tavalla ne kaunottaretkin nukkuvat, syövät ja käyvät huussissa. Ei unen tarve, nälkä tai suolen toiminta ole riippuvaisia naaman koreudesta. Kannattaisi ehkä myös muistaa, että kauneus on katoavaista. Tämän päivän kaunotar voi olla huomisen rumilus.

[/quote]

Jopas on kirjoittaja käsittänyt arjen kapeasti.

Kyllä rumuus vaikuttaa todella paljon elämään. Itsetunto saattaa jäädä huonoksi, puolison löytyminen on vaikeampaa, ihmiset kohtelevat epäystävällisemmin, ei saa positiivista huomiota ulkonäöstään jne. Lista on pitkä. 

Itse olen menossa pienee kauneuskirurgiseen toimenpiteeseen. Olen sitten piirun verran paremman näköinen. Luultavasti katselen elämään piirun verran iloisempana. Ja kas, kumulatiivinen vaikutus onkin jo huima. 

Minä olen jo yli kuusikymppinen nainen ja koko elämäni olen elänyt ison nenäni varjossa. Koskaan minulla ei ole ollut varaa leikkauttaa sitä pienemmäksi. Pari vuotta sitten kävin konsultaatiossa plastiikkakirurgilla, mutta hinta leikkaukselle olisi ollut huikeat 11000 euroa.

En edes enää haluaisi olla kaunis, ainoastaan huomaamaton. Usein mietin, että miltä tuntuisi mennä ihmisten keskelle, ilman että minua tuijotetaan tai minulle nauretaan.

Olen elämäni aikana saanut vastaan ottaa todella törkeää käytöstä ihmisiltä. Naisilta ja miehiltä, nuorilta ja vanhoilta. Totta kai se on vienyt itsetuntoa alas.

Tunnen aina suurta ihmetystä siitä, miten ihmiset voivat käyttäytyä. Ymmärrän, miltä tuntuu olla rasismin kohteena, sillä rasismiahan ulkonäöstä pilkkaaminenkin on.

Elän nykyisin hyvin hiljaista elämää. Vältän menemistä konsertteihin tai vastaaviin tilanteisiin. Pelkkä kauppareissukin voi olla koettelemus. Joku nainen kirjoitti jossain ketjussa aiemmin, miten hänelle naureskellaan autoista kun hän kulkee kadulla. Nyt nämä fiksut ihmiset menevät vielä pitemmälle eli näpsivät kuvia ja ilmeisesti jossain somessa on joku pilkkasivusto, jonne voi laittaa näitä kuvia meistä rumista ihmisistä. Ilmeisesti vielä iloitsevat otoksistaan.

Olen oppinut elämäni aikana sen, että en arvostele ihmistä hänen ulkoisten ominaisuuksiensa vuoksi. Mutta ei tämä rumuus ole minua mitenkään ihmisenä jalostanut. Surulliseksi on tehnyt.

Nuoremille sanoisin, että jos siltä tuntuu ja on mahdollista, niin mene ihmeessä ns kauneusleikkaukseen. Voit ainakin saada elämääsi muuta sisältöä kuin omat rumuuskokemuksesi.

Ruma on siitä hyvä, ettei toiset sitä halua. Pitkän avioliiton salaisuus.

Ahdistus ihmisten keskellä. Varpaisiin tuijottelu, varsinkin jos hyvännäköisiä ihmisiä on lähellä niin katse menee heti maahan alistumisen merkiksi. Yleensä sitä vain häpeää itseään muiden seassa ja toivoo, että kukaan ei huomaisi. Unohtamatta sitä tunnetta kun tietää miten helvetillinen työ on saada parisuhde kun on ruma eikä edes erityisen lahjakas missään. Siis jos joskus koen olevani sellaiseen suhdehommeliin valmis. Tuntuu, että työllistymistäkin vaikeuttaa se kun on ruma, kukapa sitä nyt rumaa työkaveria haluaa katsella. Koulua muistelen edelleen pahalla enkä ikinä enää kyseisiin laitoksiin halua astua vaikka miten sinne minua houkuttelisivat, ne on yksiä helvettejä ja kiusaamisen keskuksia.

Terveisin Naispelko22

nosto

En pysty tekemään mitään ns. normaalia. Olen huomattavasti mielummin yksin kotona ja liikun ulkona sellaisiin aikoihin, jolloin ei ole paljoa muita ihmisiä liikenteessä. En toimi yhteiskunnassa tuottavana jäsenenä tämän ongelman vuoksi, vaan elän sairaseläkkeellä, veron maksajien rahoilla. Tästä olen kuullut noottia ja suoranaista halveksuntaa, mutta hei, omapahan on ongelmanne ihmiset, miksi ette hyväksy ja kunnioita kanssaihmisiänne ulkonäöistä riippumatta. Minua on lapsesta asti satutettu syvästi ulkonäköni vuoksi, siitä on jäänyt syvät traumat. Enkä suostu tuntemaan syyllisyyttä siitä, etten tuota, vaan muka "loisin", koska toiset ihmiset ovat kylmillä, kovilla ja sairailla asennoitumisillaan tämän minulle aiheuttaneet. Sorry nyt vaan, jos jotain ahdistaa näin suora teksti, mut ei voi mitään.

Näin komeana miehenä sanoisin, että ainakaan miehen ulkonäöllä ei ole paljonkaan merkitystä. Minä syrjäydyin työelämästä hyvästä ulkonäöstä huolimatta ja kavereita ei oikein ole, eikä ole koskaan ollut tyttöystävääkään. Kyllä persoona ainakin miehellä määrittelee ihan kaiken.

Naisilla ulkonäkö merkannee enemmän, mutta siltikin omien kokemusten perusteella antaisin enemmän painoarvoa persoonalle. Toki jos lapsesta asti haukutaan rumaksi, niin persoona ei välttämättä kehity ideaaliseen suuntaan. Silloin helposti kuvittelee, että kukaan ei tykkää siksi, että olen ruma, vaikka asia olisi monimutkaisempi.

Ahdistavaa lukemista.

Minä olin jo lapsena niin ruma poika, etten juuri koskaan päässyt mukaan edes kauppareissuille kirkonkylään, myös muiden lähtiessä kylään minut jätettiin kotimieheksi ja voi p...le mitä pelkäsin yksin vanhassa isossa talossa pimeällä. Minulle ei kannattanut ostaa uusia vaatteita vaikka vanhemmat veljet ja pikkusysteri niitä saivat, minulle saivat kelvata broidien ja serkkujen vanhat. Muistan miten minulla oli niin pienet kengät, että varpaisiin sattui mutta sitten helpotti kun varpaat tulivat kärjestä läpi. En edes loistanut koulussa, en osannut urheilla enkä laulaa. Minua ei koskaan huolittu koulun juhlien näytelmiin, ei sen puoleen, ei ollut ketään kotiväestä katsomassakaan.

Nuorena kavereiden kanssa hilluessa minun ei kannattanut edes yrittää iskeä ketään tyttöä, minä olin aina se, joka jäin ilman. Kun ei edes yrittänyt niin ei tarvinnut kuunnella v....lua omasta ulkonäöstä, aivan kuin se olisi ollut tietoinen valinta.

Pääsin kuitenkin jossakin vaiheessa jopa naimisiin ja saimme pari ihan siedettävän näköistä lasta. Kai heitäkin jossakin vaiheessa häiritsi faijan ulkonäkö, ainakin joskus sain kiellon mennä hakemaan heitä koulun pihasta, jos odotin parinsadan metrin päässä oli asia ok.

Nyt on jo ikää sen verran, että peli alkaa olla pelattu enkä ota paineita enää ulkonäöstäni, oikeastaan en mistään muustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistus ihmisten keskellä. Varpaisiin tuijottelu, varsinkin jos hyvännäköisiä ihmisiä on lähellä niin katse menee heti maahan alistumisen merkiksi. Yleensä sitä vain häpeää itseään muiden seassa ja toivoo, että kukaan ei huomaisi. Unohtamatta sitä tunnetta kun tietää miten helvetillinen työ on saada parisuhde kun on ruma eikä edes erityisen lahjakas missään. Siis jos joskus koen olevani sellaiseen suhdehommeliin valmis. Tuntuu, että työllistymistäkin vaikeuttaa se kun on ruma, kukapa sitä nyt rumaa työkaveria haluaa katsella. Koulua muistelen edelleen pahalla enkä ikinä enää kyseisiin laitoksiin halua astua vaikka miten sinne minua houkuttelisivat, ne on yksiä helvettejä ja kiusaamisen keskuksia.

Terveisin Naispelko22

Käypä mittauttamassa testosteronitasosi.

Alentuneet testo-tasot ovat keskeisimpiä syitä miesten masennukselle ja alakuloisuudelle. Tuon ikäinen mies on normaalisti voittamaton universumin kuningas, ihan riippumatta todellisuudesta. Lääkäriltä voit saada korvaushoitoa.