Entinen tyttöystävä ei palauttanut lahjakoruja

Et saa takaisin. Ole mies.

Lahja on aina lahja. Ota opiksesi tästä. Olet vielä nuori niin ehdit oppia ja elää järkevämmin. Lainarahalla ei ostella lahjoja. Lahjaksi annetaan vain sellaista, minkä pystyy omin rahoin antamaan oli ne omat rahat sitten viikkorahoista tai palkkarahoista.

Nyt mokasit, mutta tästä voit oppia ja paljon.

Nefernefernefer.

Jos olet sittenkin noin pihi, niin harkitse seuraavien ystävättärien lahjoja vähän tarkemmin. Ei lahjaa saa takaisin! Eihän sinunkaan tarvitse palauttaa, jos sait häneltä jotakin!

Korut ovat lahjoja. Muistoksi rakkaudesta ja ihmissuhteesta.

Kannattaa jatkossa asettaa itsellesi aikaraja, jolloin vasta ryhdyt  lahjoittamaan arvoesineitä toiselle. 

Älä koskaan lumoudu kenestäkään siinä määrin, että toimit joko nykyisen tai tulevan etusi vastaisesti. Esimerkiksi tuhlaamalla häneen rahaa tai omaisuutta.

Jopa erittäin lupaavalta vaikuttava suhde voi kariutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritä päästä asian yli. Se oli kuitenkin vain rahaa.

Et voi ostaa kenenkään uskollisuutta. Lahjoja annetaan jos haluaa antaa, mutta niillä ei ole aseteta kiitollisuudenvelkaa.

Eräs ihminen antoi lahjoja ja aina syyllisti miksi mulla ei ole niitä ylläni kun vaikka sattumaltakin tavattiin.

Tämä ihminen syyllisti mua milloin mistäkin, vuosikymmenet.

Yhdestä lehtijutusta luin että narsisti ei anna lahjoja ilahduttaakseen, vaan siksi että haluaa uhrinsa kiitollisuuden velkaan. Vaikkei uhri mitään olisi pyytänytkään.

Tää sai mut viimein tajuamaan. Kaikessa on taka-ajatus. Tämä oli vain se viimeinen pisara, ei todellakaan koko ongelma.

Heivasin kyseisen henkilön kokonaan pois mun elämästä jo vuosia sitten. Varmaankin elämäni paras päätös. Ei, kyseessä ei ole mies vaan henkilö joka synnytti minut.

Mulla ystävä teki tällaista: 

- Kutsui toistuvasti juhliin, missä olisi juotavaa ja syötävää, kello viisi. Kun menimme, oli ruoat aina jo syöty ja juomat juotu ja rahat loppu ja meidän piti lainata heille rahaa, jotta saivat lisää lempijuomiaan kioskilta, koska eivät jaksaneet kävellä kauppaan.

Rahoja ei maksanut koskaan takaisin.

- Soitti, että hänellä on minulle joululahjat, tule hakemaan. Kun menin, kyseessä oli 2 isoa sisustustaulua, mistä toisesta oli jo lasi rikki. Hän rupesi kertomaan kuinka valtavan arvokkaita ja hienoja tauluja ne olivat ja vaatimaan niistä rahaa, koska heillä ei ollut yhtään ja määritteli hinnaksi jonkun kuitenkin suhteellisen halvan summan, tyyliin 30 euroa, jonka sitten maksoin. Pidin taulujen julisteista, mutta ne eivät oikein sopineet raameihin. 

Näistä hän jaksoi jankuttaa, miten en ollut kiitollinen, enkä pitänyt niitä seinällä, vaan kaapissa ja miten häntä harmittaa, että antoi ne minulle, kun olisi pitänyt kiitollisemmalle ihmiselle antaa ja miten hän ehkä joutuu laittamaan nyt tuon vuoksi ystävyyden poikki.

- Kun mentiin vaikka kahville kaupungille, hän ryntäsi aina ensin johonkin, vaikka Sokokselle ostamaan hajuvesiä ja koruja ja itki sitten minulle, miten nyt hänellä ei ole varaa siihen kahviin ja minun pitää maksaa se. Tietenkin mahdollisimman arvokkaan kahvileivän kanssa. Ihmettelin aina, mikä pakkomielle hänellä on törsätä kaikki rahansa turhuuteen, vaikka oltiin sovittu tekevämme jotain, mikä maksaa.

-  Syyllisti minua, kun en suostunut maksamaan hänen ystävättärelleen taksia kotiin baarista, tarjottuani tälle jo useamman juoman. Kello oli neljä iltapäivällä ja neitokainen olisi voinut mennä bussilla, kuten muutkin ihmiset, mutta keksi, että minun pitää maksaa se. En ollut koskaan nähnyt kyseistä ihmistä aiemmin.

- Soitteli minulle hädissään montakymmentä vuotta, tuntien puheluita päivittäin, kun oli ongelmia, mutta kun sai asioitaan parempaan kuntoon, lakkasi soittelemasta ja kertoi, miten minusta ei olisi hänen töihinsä ja miten hyvä hän on. Kaikessa häntä piti neuvoa ja kaikki hänelle piti puolesta selvittää.

- Antoi hyörypesurin, kun sanoin, että en kerkiä sitä palauttamaan, vaan hän joutuisi sen itse hakemaan, hän sanoi, että pidä ihmeessä se, ei hän sitä tarvitse. Nyt, viisi suotta myöhemmin hän oli laittanut tekstiviestin, että tahtoo minulta vain sen höyrypesurin takaisin, eikä mitään muuta yhteyttä. Soitin, että toki hän sen saa, hän päivitteli, että oli pelännyt, että minä olen hukannut siihen kaikki osat ja rikkonut sen. Ei jutellut mitään muuta. Odottelen, milloin hän hakee sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi ja kanna vastuu. Nyt opit jotain lahjojen antamisesta, niitä ei saa takaisin. Selvisit halvalla. Tiedän naisia jotka on saaneet puolet koko miehen omaisuudesta eron tullessa.

Ota huomioon, että kyseessä selvä trolli. Kuka 19v mies surffaa Vauva-palstalle kyselemään parisuhdeneuvoja? Ap heittää trollaustäkyä ahkeraan ja ainekin häneksi esittäytynyt Vierailija jatkanut vielä tarinaa. Lääkärivanhemmat, golddigger jne. lyö hyvin löylyä.

Täällä hengaa yllättävän paljon nuoria.

Tämä kun on viimeisiä somen ulkopuolella (toki tämäkin voidaan luokitella someksi)olevia anonyymejä palstoja.

Assburger kirjoitti:

Nefernefernefer.

Lukekaa Sinuhe.

Aika kasvaa MIEHEKSI, toimia sen mukaan ja lopettaa tuollainen lahjojen takaisin anelu. Lahjat kun ne on annettu niin ne on toisen omaisuutta. Niillä ilahdutetaan toista ja osoitetaan välitystä ja annetaan niiden kautta mukavia muistoja mitä toinen voi myöhemminkin muistella.

Olet varmasti saanut itsekkin naiselta aikoinaan kaikkea kivaa, kuten kaunista hymyä, viettelyä, seksiä yms. Ei exäsikään niitä rupea takaisin pyytämään.

N29

Sanoit itsekin ettö ne oli lahjoja. Et voi saada niitä siis takaisin, koska ne ovat hänen.

Lahjoja ei palautella. Kunnioita ex naistasi.

Vierailija kirjoitti:

Eikös aikoinaan ollut laki/hyvä tapa että kihlauksen purkautuessa tuli palauttaa kaikki kihlausajan lahjat? Sama ei kyllä pätenyt seurusteluun, ihan oma moka tällä kertaa.

Kyllä avioliittolaissa on ollut kihlauksen purkautumista koskevia säännöksiä, esim. lahjojen

palautukset ym.

Nämä säännökset on kumottu v. 1987.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kihlaero

Kasva MIEHEKSI. Lahjat ovat antamisen jälkeen toisen omaisuutta. Ensi kerralla anna lahjoja sen mukaan mitä on varaa. Sinulle ihan tiedoksi, että me naiset arvostetaan miehessä suoraselkäistä toimintaa, ei tuollaista pikkutyttömäistä neiteilyä että lahjoja aletaan takaisiin vonkaa.

Aika kasvaa MIEHEKSI. Lahjoja ei palauteta. Ne on toisen omaisuutta, kun ne on annettu. Eihän nainenkaan vaadi mieheltä takaisin kaikkea kivaa mitä miehelle antoi kuten ihanisia yhteisiä hetkiä, seksiä yms. Lahjat ovat näiden tavoin muistoja hyvistä ajoista.

Minusta olisi kylläkin aivan reilua ja oikeudenmukaista, että tämä "nainen" (17-19 v?) palauttaisi arvokkaat lahjat, jos suhde on päättynyt rumasti. Vaikka provohan tämä vissiin on.

Eikö nuo ole vähän kuin henkilökohtaisia lahjoja? Älä osta ellet ole valmis menettämään..

mies53v

Naisena sanoisin, että ota nämä oppirahoista. Loppuunsä pääsit aika halvalla. Me naiset ei olla ilmaisia ja sen tuut huomaamaan. Tavalla tai toisella meitä pitää ilahduttaa, yleensä se vaatii rahaa tai suhde varmasti menee alamäkeen. Nyt on aika kasvaa ja ymmärtää että _mies_ ei vaadi naiselta lahjoja takaisin, jotka ovat jo toisen omaisuutta. Ensi kerralla anna lahjoja jotka sopivat kukkarollesi paremmin?

En tajua näitä jotka haukkuvat ap:ta kunnioituksen puutteesta. Ei pettäjää tarvitse kunnioittaa, en minäkään niin tekisi. Lahjat on toki lahjoja ja niiden menetykseen tulee varautua. Jos haluaa antaa tavaraa vain lainaksi niin se pitää sanoa. Ja kovin tuoreessa suhteessa ei kannata antaa kalliita lahjoja, ellei tiedä mitä tekee. Esim. jos on ökyrikas ja etsimässä nuorta nättiä onnenonkijaa sponssisuhteeseen niin sitten voi maksaakin.

Oliko ne esineitä sinusta sitä vastaan että saat seksiä? Ihan oikein että et saanut takaisin. Ei naista voi ostaa ja sitten pyytää palauttamaan....