Kape Aihisen pojat viikko-viikko systeemillä ja silti maksaa reilun tonnin elatusapua exälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Saisi luonnollisesti ostaa ensin vaikka omalla rahalla ja pyytää sen jälkeen toiselta hänen oma osuutensa. Jos ex hyväksyisi oston, niin sitten maksaisi, mutta ei tarvitsisi maksaa jos ei hyväksy ostoa.

Siinäpä etälle hyvä keino tehdä halutessaan kiusaa. Kuinka monta lasta sinulla on ja minkä ikäisiä? Mistään lapsiin liittyvästä et tunnu tajuavan mitään.

Ei se ole kiusaa jos haluaa olla mukana tekemässä päätöstä yhteisten rahojen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Noin 10 vuoden kokemuksella päiväkodista sanoisin, että menee juurikin noin kuin tuo toinen päiväkodista havaintoja tehnyt kuvailee. Hyvin harva äiti on niin pinnallinen, että ostaa lapselle väärän kokoiset saappaat vain muodin vuoksi. Isiltä sen sijaan saattaa unohtua, että saapasta pitää sovittaakin eikä Prismassa ole mitään myyjiä kenkäapua antamassa. 

Johtuiskohan siitä, että se vaimo ei koskaan ole antanut miehen niitä ostoksia tehdä? Aivan, äiti tietää aina paremmin.

Oletko oikeasti niin tossu, ettet pysty lapselle kenkiä hommaamaan omatoimisesti vaan tarvitse siihen vaimon luvan :D:D:D:D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Joudun maksamaan 2300euron nettotuloista 1300euroa elatusmaksuja. Asumiskulut minulla n.700e yhtiövastike ja laina, hyväksyvät vain 400 euroa asumismenoiksi. Tällä hetkellä jää kuukaudessa käyttö rahaa n.300e siitä pitää vielä ostaa lapsille ruuat ja muut kun ovat minulla. Nyt asunto myynnissä, jos sais hommattua sen 400e yksiön niin rahaa jäisi se n.600euroa kk.

Ex elatuskyvytön ja töihin ei aio mennä, kun saa rahaa näinkin.

Höpö, höpö. Viet asian oikeuteen, jos tuo todella pitää paikkansa. Voit myös hakea lähiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Saisi luonnollisesti ostaa ensin vaikka omalla rahalla ja pyytää sen jälkeen toiselta hänen oma osuutensa. Jos ex hyväksyisi oston, niin sitten maksaisi, mutta ei tarvitsisi maksaa jos ei hyväksy ostoa.

Siinäpä etälle hyvä keino tehdä halutessaan kiusaa. Kuinka monta lasta sinulla on ja minkä ikäisiä? Mistään lapsiin liittyvästä et tunnu tajuavan mitään.

Ei se ole kiusaa jos haluaa olla mukana tekemässä päätöstä yhteisten rahojen käytöstä.

Missä ne isät on silloin, kun parisuhteen aikana pitää ostaa lapsille vaatteita ja viedä parturiin? Sitten eron jälkeen aikaa ja vaivaa lapsiin muka on? Älä viitsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Noin 10 vuoden kokemuksella päiväkodista sanoisin, että menee juurikin noin kuin tuo toinen päiväkodista havaintoja tehnyt kuvailee. Hyvin harva äiti on niin pinnallinen, että ostaa lapselle väärän kokoiset saappaat vain muodin vuoksi. Isiltä sen sijaan saattaa unohtua, että saapasta pitää sovittaakin eikä Prismassa ole mitään myyjiä kenkäapua antamassa. 

Johtuiskohan siitä, että se vaimo ei koskaan ole antanut miehen niitä ostoksia tehdä? Aivan, äiti tietää aina paremmin.

Ei johdu. Normaaliälyinen mies kyllä pystyy tekemään ostoksia ilman vaimon lupaakin. Miehet eivät vaan aina kiinnitä huomioita ihan kaikkiin asioihin, jotka lasten varusteissa ovat olennaisia. Toki osa miehistä osaa nämäkin hommat oikein hyvin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Pistäppä se korkki jo kii ja vie karas nukkumaan🤪

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Pistäppä se korkki jo kii ja vie karas nukkumaan🤪

Hieno selfie sinusta tuossa lopussa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun pmaksamaan 2300euron nettotuloista 1300euroa elatusmaksuja. Asumiskulut minulla n.700e yhtiövastike ja laina, hyväksyvät vain 400 euroa asumismenoiksi. Tällä hetkellä jää kuukaudessa käyttö rahaa n.300e siitä pitää vielä ostaa lapsille ruuat ja muut kun ovat minulla. Nyt asunto myynnissä, jos sais hommattua sen 400e yksiön niin rahaa jäisi se n.600euroa kk.

Ex elatuskyvytön ja töihin ei aio mennä, kun saa rahaa näinkin.

Aina yhtä käsittämätöntä, kun joku sanoo "joudun" ja "pitää", kun puhutaan OMIEN LASTEN elämän kustantamisesta. Ymmärrän, että esim. parkkimaksuista kitistään, mutta ikinä en tule ymmärtämään, että vikistään siitä, että "joutuu" elättämään lapset, jotka on ihan itse alulle pannut. 

Kyllähän sitä kaikki maksaisivat mielellään vaikka kuinka paljon, jos vain itselle ja lapsille kun itsellä jäisi edes toimeentulotuen verran rahaa, mutta ei jää sillä elatusmsksuja ei katsota menoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Miksi helkkarissa olisin soittanut? Satuin lisääntymään täysijärkisen miehen kanssa eikä hänelle tulisi pieneen mieleenkään kyseenalaistaa sitä, että lapselle hommataan ehjät kengät. Millaisia teidän lasten isät oikein ovat, jos tuollaisestakin pitää oikein lupa kysyä ja hintahuutokauppa käydä???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Pistäppä se korkki jo kii ja vie karas nukkumaan🤪

Hieno selfie sinusta tuossa lopussa :D

Etkö tunnistanut itseäsi? Sitä se känni teettää😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Toivon sydämestäni, että olet provo. Jos et, sääliksi käy lapsiasi. Ovat isälleen vain taakka, joista parin kympin kenkämaksukin on ylitsepääsemätön taakka, josta isä ei millään selviä. Kummasti alan ymmärtää niitä naisia, jotka valittavat vetelistä existä, joilta mitään ei saa tappelematta. Oma exäni onneksi sellainen, että maksaa kyselemättä noin pienet kulut, jos viitsin pyytää. Monesti en viitsi. Hän ostaa sitten joskus jotain muuta lapselle hoitaen maksun kokonaan yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Miksi helkkarissa olisin soittanut? Satuin lisääntymään täysijärkisen miehen kanssa eikä hänelle tulisi pieneen mieleenkään kyseenalaistaa sitä, että lapselle hommataan ehjät kengät. Millaisia teidän lasten isät oikein ovat, jos tuollaisestakin pitää oikein lupa kysyä ja hintahuutokauppa käydä???

Noinhan normaalit vanhemmat toimivat. Tämä ketju on täynnä lapsettomia miehiä, jotka vaativat, että etäisät saavat lähteä mukaan lapsen kenkäostoillekin mukaan hyväksymään, ettei lapselle vaan osteta liian kalliita kenkiä. Etkö sinä ole lukenut ketjua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Pistäppä se korkki jo kii ja vie karas nukkumaan🤪

Hieno selfie sinusta tuossa lopussa :D

Etkö tunnistanut itseäsi? Sitä se känni teettää😅

No niin, jonnepieni, aika mennä nukkumaan. Se on huomennakin koulupäivä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Miksi helkkarissa olisin soittanut? Satuin lisääntymään täysijärkisen miehen kanssa eikä hänelle tulisi pieneen mieleenkään kyseenalaistaa sitä, että lapselle hommataan ehjät kengät. Millaisia teidän lasten isät oikein ovat, jos tuollaisestakin pitää oikein lupa kysyä ja hintahuutokauppa käydä???

Noinhan normaalit vanhemmat toimivat. Tämä ketju on täynnä lapsettomia miehiä, jotka vaativat, että etäisät saavat lähteä mukaan lapsen kenkäostoillekin mukaan hyväksymään, ettei lapselle vaan osteta liian kalliita kenkiä. Etkö sinä ole lukenut ketjua?

Ennemminkin trollavia jonneja, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, mitä elatusmaksu edes tarkoittaa. Kunhan hassuttelevat, kun ei kavereitakaan ole, joiden kanssa voisi leikkiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Toivon sydämestäni, että olet provo. Jos et, sääliksi käy lapsiasi. Ovat isälleen vain taakka, joista parin kympin kenkämaksukin on ylitsepääsemätön taakka, josta isä ei millään selviä. Kummasti alan ymmärtää niitä naisia, jotka valittavat vetelistä existä, joilta mitään ei saa tappelematta. Oma exäni onneksi sellainen, että maksaa kyselemättä noin pienet kulut, jos viitsin pyytää. Monesti en viitsi. Hän ostaa sitten joskus jotain muuta lapselle hoitaen maksun kokonaan yksin. 

Kuka puhui, ettei maksa? Kyse on siitä, että yhteisistä rahoista myös päätetään yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpäs menee mammoilla tunteisiin, kun eivät pääse osingoille Kapen rahoista :D:D:D

Nimeomaan. Kateellisia kun joillain yksinhuoltajilla parempi elintaso eron jälkeen koska miehellä oli rahaa. Aina pitää jotain kadehtia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Noin 10 vuoden kokemuksella päiväkodista sanoisin, että menee juurikin noin kuin tuo toinen päiväkodista havaintoja tehnyt kuvailee. Hyvin harva äiti on niin pinnallinen, että ostaa lapselle väärän kokoiset saappaat vain muodin vuoksi. Isiltä sen sijaan saattaa unohtua, että saapasta pitää sovittaakin eikä Prismassa ole mitään myyjiä kenkäapua antamassa. 

Johtuiskohan siitä, että se vaimo ei koskaan ole antanut miehen niitä ostoksia tehdä? Aivan, äiti tietää aina paremmin.

Oletko oikeasti niin tossu, ettet pysty lapselle kenkiä hommaamaan omatoimisesti vaan tarvitse siihen vaimon luvan :D:D:D:D:D:D

Voi kuule, mä näen työkseni näitä alistettuja miehiä. Sinun kommenttisi on täydellinen esimerkki henkisestä väkivallasta, jota näitä miehiä kohtaan harrastetaan. Ensin ei anneta edes lasta pitää sylissä, sit ei anneta tehdä päätöksiä, ei ostoksia tai jos tekevät, vääriä. Sen jälkeen alkaa tuo ”Oletko ihan tossu?”-haukkuminen. Kiitos malliesimerkistä