Kape Aihisen pojat viikko-viikko systeemillä ja silti maksaa reilun tonnin elatusapua exälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Joo, seisotettiin lasta vesilätäkössä rikkinäisissä saappaissa samalla kun tappelimme puhelimitse siitä, onko tuleeko halvemmaksi ajaa Prismaan ostamaan 39,99 maksavat saappaat vai mennä lähempänä olevaan Intersportiin ostamaan 42,01 maksavat saappaat. 

t. yhtä urpo jonne kuin sinä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Pistäppä se korkki jo kii ja vie karas nukkumaan🤪

Hieno selfie sinusta tuossa lopussa :D

Etkö tunnistanut itseäsi? Sitä se känni teettää😅

No niin, jonnepieni, aika mennä nukkumaan. Se on huomennakin koulupäivä :)

Sanoo alkoholisoitunut yh-äippä elatusmaksuja kytätessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joudun pmaksamaan 2300euron nettotuloista 1300euroa elatusmaksuja. Asumiskulut minulla n.700e yhtiövastike ja laina, hyväksyvät vain 400 euroa asumismenoiksi. Tällä hetkellä jää kuukaudessa käyttö rahaa n.300e siitä pitää vielä ostaa lapsille ruuat ja muut kun ovat minulla. Nyt asunto myynnissä, jos sais hommattua sen 400e yksiön niin rahaa jäisi se n.600euroa kk.

Ex elatuskyvytön ja töihin ei aio mennä, kun saa rahaa näinkin.

Aina yhtä käsittämätöntä, kun joku sanoo "joudun" ja "pitää", kun puhutaan OMIEN LASTEN elämän kustantamisesta. Ymmärrän, että esim. parkkimaksuista kitistään, mutta ikinä en tule ymmärtämään, että vikistään siitä, että "joutuu" elättämään lapset, jotka on ihan itse alulle pannut. 

Kyllähän sitä kaikki maksaisivat mielellään vaikka kuinka paljon, jos vain itselle ja lapsille kun itsellä jäisi edes toimeentulotuen verran rahaa, mutta ei jää sillä elatusmsksuja ei katsota menoiksi.

Ei pidä lisääntyä, jos ei ole vara lapsiaan elättää. Ei se ydinperheessä asuminenkaan ilmaista ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Pistäppä se korkki jo kii ja vie karas nukkumaan🤪

Hieno selfie sinusta tuossa lopussa :D

Etkö tunnistanut itseäsi? Sitä se känni teettää😅

No niin, jonnepieni, aika mennä nukkumaan. Se on huomennakin koulupäivä :)

Sanoo alkoholisoitunut yh-äippä elatusmaksuja kytätessä.

Mitä maksuja? Ei kannata kommentoida, kun et sen vertaa tiedä, että varaton ei mitään maksa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Noin 10 vuoden kokemuksella päiväkodista sanoisin, että menee juurikin noin kuin tuo toinen päiväkodista havaintoja tehnyt kuvailee. Hyvin harva äiti on niin pinnallinen, että ostaa lapselle väärän kokoiset saappaat vain muodin vuoksi. Isiltä sen sijaan saattaa unohtua, että saapasta pitää sovittaakin eikä Prismassa ole mitään myyjiä kenkäapua antamassa. 

Johtuiskohan siitä, että se vaimo ei koskaan ole antanut miehen niitä ostoksia tehdä? Aivan, äiti tietää aina paremmin.

Oletko oikeasti niin tossu, ettet pysty lapselle kenkiä hommaamaan omatoimisesti vaan tarvitse siihen vaimon luvan :D:D:D:D:D:D

Voi kuule, mä näen työkseni näitä alistettuja miehiä. Sinun kommenttisi on täydellinen esimerkki henkisestä väkivallasta, jota näitä miehiä kohtaan harrastetaan. Ensin ei anneta edes lasta pitää sylissä, sit ei anneta tehdä päätöksiä, ei ostoksia tai jos tekevät, vääriä. Sen jälkeen alkaa tuo ”Oletko ihan tossu?”-haukkuminen. Kiitos malliesimerkistä

Opeta ihmeessä niitä miehiä kasvattamaan selkärankaa. Se on paljon hyödyllisempää kuin ulkopuolisten syyllistäminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Joo, seisotettiin lasta vesilätäkössä rikkinäisissä saappaissa samalla kun tappelimme puhelimitse siitä, onko tuleeko halvemmaksi ajaa Prismaan ostamaan 39,99 maksavat saappaat vai mennä lähempänä olevaan Intersportiin ostamaan 42,01 maksavat saappaat. 

t. yhtä urpo jonne kuin sinä 

Kyllähän se ilkeä ex-mies pistää lapsen kärsimään, kun saa vain kyykyttää ex-vaimoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Toivon sydämestäni, että olet provo. Jos et, sääliksi käy lapsiasi. Ovat isälleen vain taakka, joista parin kympin kenkämaksukin on ylitsepääsemätön taakka, josta isä ei millään selviä. Kummasti alan ymmärtää niitä naisia, jotka valittavat vetelistä existä, joilta mitään ei saa tappelematta. Oma exäni onneksi sellainen, että maksaa kyselemättä noin pienet kulut, jos viitsin pyytää. Monesti en viitsi. Hän ostaa sitten joskus jotain muuta lapselle hoitaen maksun kokonaan yksin. 

Kuka puhui, ettei maksa? Kyse on siitä, että yhteisistä rahoista myös päätetään yhdessä.

Mistä yhteisistä rahoista? Ei eronneella parilla ole mitään yhteisiä rahoja :D Vähän nyt skarppausta!

Vierailija kirjoitti:

Jos on tienestit sitä luokkaa, niin tietysti.

Vain todellinen pölvästi lupautuisi maksamaan viikko-viikko systeemissä ex-puolison tilille senttiäkään joka kuukausi. Rahaa voi toki antaa lapsille, tukea harrastuksia jne., mutta kuka hullu antaisi rahaa exän käyttöön viikko-viikko systeemissä? Ei mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Toivon sydämestäni, että olet provo. Jos et, sääliksi käy lapsiasi. Ovat isälleen vain taakka, joista parin kympin kenkämaksukin on ylitsepääsemätön taakka, josta isä ei millään selviä. Kummasti alan ymmärtää niitä naisia, jotka valittavat vetelistä existä, joilta mitään ei saa tappelematta. Oma exäni onneksi sellainen, että maksaa kyselemättä noin pienet kulut, jos viitsin pyytää. Monesti en viitsi. Hän ostaa sitten joskus jotain muuta lapselle hoitaen maksun kokonaan yksin. 

Kuka puhui, ettei maksa? Kyse on siitä, että yhteisistä rahoista myös päätetään yhdessä.

Mistä yhteisistä rahoista? Ei eronneella parilla ole mitään yhteisiä rahoja :D Vähän nyt skarppausta!

Yhteisen lapsen elatukseen ne rahat on tarkoitettu. Tai onko niin, että lapsen elatukseen tarkoitetut rahat menevätkin johonkin ihan muuhun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Toivon sydämestäni, että olet provo. Jos et, sääliksi käy lapsiasi. Ovat isälleen vain taakka, joista parin kympin kenkämaksukin on ylitsepääsemätön taakka, josta isä ei millään selviä. Kummasti alan ymmärtää niitä naisia, jotka valittavat vetelistä existä, joilta mitään ei saa tappelematta. Oma exäni onneksi sellainen, että maksaa kyselemättä noin pienet kulut, jos viitsin pyytää. Monesti en viitsi. Hän ostaa sitten joskus jotain muuta lapselle hoitaen maksun kokonaan yksin. 

Kuka puhui, ettei maksa? Kyse on siitä, että yhteisistä rahoista myös päätetään yhdessä.

No niin pentu, lopetahan jo ennen kuin nolaat itsesi vielä pahemmin. Avioerossa ei parille jää mitään muuta yhteistä kuin korkeintaan lapset. Ei siis ole mitään yhteisiä rahoja, joista pitäisi yhdessä päättää. Kannatta mennä vaikka demi-palstalle juttelemaan. Siellä voi olla sinulle sopivamman tasoista keskustelua esim. Robinin ihqsta tyylistä tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Pistäppä se korkki jo kii ja vie karas nukkumaan🤪

Hieno selfie sinusta tuossa lopussa :D

Etkö tunnistanut itseäsi? Sitä se känni teettää😅

No niin, jonnepieni, aika mennä nukkumaan. Se on huomennakin koulupäivä :)

Sanoo alkoholisoitunut yh-äippä elatusmaksuja kytätessä.

Mitä maksuja? Ei kannata kommentoida, kun et sen vertaa tiedä, että varaton ei mitään maksa. 

Oliko pakko porsia köyhän kanssa, oma vikas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Toivon sydämestäni, että olet provo. Jos et, sääliksi käy lapsiasi. Ovat isälleen vain taakka, joista parin kympin kenkämaksukin on ylitsepääsemätön taakka, josta isä ei millään selviä. Kummasti alan ymmärtää niitä naisia, jotka valittavat vetelistä existä, joilta mitään ei saa tappelematta. Oma exäni onneksi sellainen, että maksaa kyselemättä noin pienet kulut, jos viitsin pyytää. Monesti en viitsi. Hän ostaa sitten joskus jotain muuta lapselle hoitaen maksun kokonaan yksin. 

Kuka puhui, ettei maksa? Kyse on siitä, että yhteisistä rahoista myös päätetään yhdessä.

Mistä yhteisistä rahoista? Ei eronneella parilla ole mitään yhteisiä rahoja :D Vähän nyt skarppausta!

Yhteisen lapsen elatukseen ne rahat on tarkoitettu. Tai onko niin, että lapsen elatukseen tarkoitetut rahat menevätkin johonkin ihan muuhun?

Kulta, kumisaappaiden hankkiminen on osa lapsen elatusta. Elatukseen kuuluu muutakin kuin ruoka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Toivon sydämestäni, että olet provo. Jos et, sääliksi käy lapsiasi. Ovat isälleen vain taakka, joista parin kympin kenkämaksukin on ylitsepääsemätön taakka, josta isä ei millään selviä. Kummasti alan ymmärtää niitä naisia, jotka valittavat vetelistä existä, joilta mitään ei saa tappelematta. Oma exäni onneksi sellainen, että maksaa kyselemättä noin pienet kulut, jos viitsin pyytää. Monesti en viitsi. Hän ostaa sitten joskus jotain muuta lapselle hoitaen maksun kokonaan yksin. 

Kuka puhui, ettei maksa? Kyse on siitä, että yhteisistä rahoista myös päätetään yhdessä.

Mistä yhteisistä rahoista? Ei eronneella parilla ole mitään yhteisiä rahoja :D Vähän nyt skarppausta!

Yhteisen lapsen elatukseen ne rahat on tarkoitettu. Tai onko niin, että lapsen elatukseen tarkoitetut rahat menevätkin johonkin ihan muuhun?

Joo, mutta ei ne RAHAT ole yhteisiä. Kummallakin vanhemmalla on ihan omat rahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tienestit sitä luokkaa, niin tietysti.

Vain todellinen pölvästi lupautuisi maksamaan viikko-viikko systeemissä ex-puolison tilille senttiäkään joka kuukausi. Rahaa voi toki antaa lapsille, tukea harrastuksia jne., mutta kuka hullu antaisi rahaa exän käyttöön viikko-viikko systeemissä? Ei mitään järkeä.

Mahtaako päivähoitotoimisto tai harrastuskerho ruveta laskuttamaan maksuja puoliksi joka kuukausi? Tai vakuutusyhtiö. Eihän maksuja muuten saa laitettua puoliksi kummallekin vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Pistäppä se korkki jo kii ja vie karas nukkumaan🤪

Hieno selfie sinusta tuossa lopussa :D

Etkö tunnistanut itseäsi? Sitä se känni teettää😅

No niin, jonnepieni, aika mennä nukkumaan. Se on huomennakin koulupäivä :)

Sanoo alkoholisoitunut yh-äippä elatusmaksuja kytätessä.

Mitä maksuja? Ei kannata kommentoida, kun et sen vertaa tiedä, että varaton ei mitään maksa. 

Oliko pakko porsia köyhän kanssa, oma vikas.

Ei ollut pakko, mutta kivaa se oli. Opit sinäkin ne ilot vielä kun vähän kasvat ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Saisi luonnollisesti ostaa ensin vaikka omalla rahalla ja pyytää sen jälkeen toiselta hänen oma osuutensa. Jos ex hyväksyisi oston, niin sitten maksaisi, mutta ei tarvitsisi maksaa jos ei hyväksy ostoa.

Siinäpä etälle hyvä keino tehdä halutessaan kiusaa. Kuinka monta lasta sinulla on ja minkä ikäisiä? Mistään lapsiin liittyvästä et tunnu tajuavan mitään.

Ei se ole kiusaa jos haluaa olla mukana tekemässä päätöstä yhteisten rahojen käytöstä.

Missä ne isät on silloin, kun parisuhteen aikana pitää ostaa lapsille vaatteita ja viedä parturiin? Sitten eron jälkeen aikaa ja vaivaa lapsiin muka on? Älä viitsi.

Sen vaimon talutushihnassa, missä muualla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Toivon sydämestäni, että olet provo. Jos et, sääliksi käy lapsiasi. Ovat isälleen vain taakka, joista parin kympin kenkämaksukin on ylitsepääsemätön taakka, josta isä ei millään selviä. Kummasti alan ymmärtää niitä naisia, jotka valittavat vetelistä existä, joilta mitään ei saa tappelematta. Oma exäni onneksi sellainen, että maksaa kyselemättä noin pienet kulut, jos viitsin pyytää. Monesti en viitsi. Hän ostaa sitten joskus jotain muuta lapselle hoitaen maksun kokonaan yksin. 

Kuka puhui, ettei maksa? Kyse on siitä, että yhteisistä rahoista myös päätetään yhdessä.

No niin pentu, lopetahan jo ennen kuin nolaat itsesi vielä pahemmin. Avioerossa ei parille jää mitään muuta yhteistä kuin korkeintaan lapset. Ei siis ole mitään yhteisiä rahoja, joista pitäisi yhdessä päättää. Kannatta mennä vaikka demi-palstalle juttelemaan. Siellä voi olla sinulle sopivamman tasoista keskustelua esim. Robinin ihqsta tyylistä tms. 

Yhteinen elatusvelvollisuus lapsiin jää ja yhteishuoltajuudessa se on erityisen suuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Jaa että esim. vaatekaupasta tai parturista laskulle :D Laskulle, jota välttämättä ei koskaan tulla maksamaan. Oliko muita "hyviä" ideoita?

Aika monella lapsella ei olisi vaatteita, koska isän mielestä kumisaappaankokoa 25 on ihan OK, vaikka lapsen jalka on jo kokoa 28.

Tämän havainnon olen tehnyt päiväkodissa.

Väärä havainto, eiköhän ne naiset just osta vaikka liian pienetkin kumpparit koska muotia tai naapurin Lillilläkin on, jos ei muksunsa kokoa satu olemaan.

Miehet on sen verran fiksuja ett kysyvät/pyytävät myyjältä apua.

Lapseton sinkkukatkero taas siinä satuilee, ei mitään kokemusta mistään.

Sinun kokemukses

Sinun kokemuksesi rajottuu elaripullien tekoon näköjään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on tienestit sitä luokkaa, niin tietysti.

Vain todellinen pölvästi lupautuisi maksamaan viikko-viikko systeemissä ex-puolison tilille senttiäkään joka kuukausi. Rahaa voi toki antaa lapsille, tukea harrastuksia jne., mutta kuka hullu antaisi rahaa exän käyttöön viikko-viikko systeemissä? Ei mitään järkeä.

Kaikilla ei ole sinunkaltaisiasi exiä, joille raha menee omien lasten edelle. Normaalissa perheessä se exä osaa kyllä käyttää rahat sinne, minne on tarkoituskin eli lasten juttuihin. Tilisiirto on kaikkein yksinkertaisin tapa hoitaa asia. Ei tarvitse kikkailla laskujen yms. kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Kun lapsen kumpparit hajoaa, uudet pitää saada seuraavaksi päiväksi, niin jos lähi ei saa etää kiinni, lapsi kulkee lenkkareissa jalat märkänä. Sehän tarkoittaa sitä, että etävanhemman pitää aina päivystää puhelimen kanssa, jos lähivanhemmalla on asiaa. Kuulostaako kivalle?

Tottakai molemmat osallistuisivat lapsen kumisaappaiden ostoon, tämä on selvää.

Eli etävanhempi on aina hälytysvalmiudessa, jos lapsi tarvitsee jotain. Ihailtavaa omistautuneisuutta, harva tekee noin edes parisuhteen aikana.

Niinkö? Minusta on ihan normaalia perhe-elämää, että vanhemmat ovat "hälytysvalmiudessa" eli pitävät huolen maksukyvystään ja ovat valmiita lähtemään kauppaan, jos lapselta hajoaa joku olennainen asia. Itse ajoin lapsen kanssa suoraan hoidosta kenkäkauppaan, kun kengästä oli pohja haljennut hoitopäivän aikana. Noin esimerkiksi. 

Tuskin sinä soitit lapsen toisen vanhemman kesken työvuoron mukaan hyväksymään kenkäoston, vai kuinka? Vai soititko kenkäkaupasta, että tällaiset kengät löytyi, saanko ostaa ne vai pitääkö etsiä halvemmat Prismasta? Sitähän tuossa vaadittiin.

Ja ihan kohtuullinen vaatimus jos pitää osallistua maksamiseen.

Toivon sydämestäni, että olet provo. Jos et, sääliksi käy lapsiasi. Ovat isälleen vain taakka, joista parin kympin kenkämaksukin on ylitsepääsemätön taakka, josta isä ei millään selviä. Kummasti alan ymmärtää niitä naisia, jotka valittavat vetelistä existä, joilta mitään ei saa tappelematta. Oma exäni onneksi sellainen, että maksaa kyselemättä noin pienet kulut, jos viitsin pyytää. Monesti en viitsi. Hän ostaa sitten joskus jotain muuta lapselle hoitaen maksun kokonaan yksin. 

Kuka puhui, ettei maksa? Kyse on siitä, että yhteisistä rahoista myös päätetään yhdessä.

Mistä yhteisistä rahoista? Ei eronneella parilla ole mitään yhteisiä rahoja :D Vähän nyt skarppausta!

Yhteisen lapsen elatukseen ne rahat on tarkoitettu. Tai onko niin, että lapsen elatukseen tarkoitetut rahat menevätkin johonkin ihan muuhun?

Joo, mutta ei ne RAHAT ole yhteisiä. Kummallakin vanhemmalla on ihan omat rahansa. 

Jos toinen joutuu maksamaan yhteishuoltajuudessa toiselle rahaa lapsen elantokuluihin, niin ei niitä exälle ole tarkoitettu.