Kape Aihisen pojat viikko-viikko systeemillä ja silti maksaa reilun tonnin elatusapua exälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Jos ehdoton vaatimus on taloudellinen tasa-arvoisuus jo parisuhteen kannattaa unohtaa kokonaan. Sen myötä ei tule eroja, elareita tietysti joudut maksamaan jos teet lapsia. Jos se on sinusta epäreilua jätä ne lapset tekemättä ainakin kumppani kanssa joka on sinuun nähden taloudellisesti epätasa-arvoinen.

Tietyissä tilanteissa toki olet myös elatusvelvollinen puolisoasi kohtaan, mutta koska se ainakin pitäisi olla kaikilla tiedossa jo etukäteen en näe tuossakaan mitään epäreilua. Aina voi valita että ei ota sitä puolisoa ollenkaan. Tai ottaa eron jo ennen kuin se elatusvelvollisuus syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Noita huomattavan tuloeron eroperheitä, jotka aiemmin ovat asuneet miljoonakartanossa, on Suomessa tyyliin viisi. Heillä on vara laittaa lakimiehet sopimaan elatusmaksuista ja muista. Tavistiinojen ja Perusperttien elatusmaksuissa ilmaa voi olla maksimissaan muutama kymppi kuukautta kohden, jos lähivanhempi ostaa vaatteet kirpparilta ja tekee ruuat eurolla päivässä, joten niillä ei ökyasuntoja maksella. Päinvastoin, suomalaiset naiset tinkivät omasta kulutuksestaan, että lapsille on riittävästi kaikkea. Jokainen, joka on irvinyt täällä suomalaisten naisten nukkavierua ulkonäköä, tietää asian.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Jos ehdoton vaatimus on taloudellinen tasa-arvoisuus jo parisuhteen kannattaa unohtaa kokonaan. Sen myötä ei tule eroja, elareita tietysti joudut maksamaan jos teet lapsia. Jos se on sinusta epäreilua jätä ne lapset tekemättä ainakin kumppani kanssa joka on sinuun nähden taloudellisesti epätasa-arvoinen.

Tietyissä tilanteissa toki olet myös elatusvelvollinen puolisoasi kohtaan, mutta koska se ainakin pitäisi olla kaikilla tiedossa jo etukäteen en näe tuossakaan mitään epäreilua. Aina voi valita että ei ota sitä puolisoa ollenkaan. Tai ottaa eron jo ennen kuin se elatusvelvollisuus syntyy.

Ei tietenkään taloudellinen tasa-arvoisuus voi olla lähtökohtana eron jälkeen. Ei se toisen omaisuus ole sen exän omaisuutta enää. Jos noin pitkälle haluaa tasa-arvon viedä, oitää se ulottaa myös perintöön asti, jolloin ex perisi myös leskelle kuuluvan osan. Tasa-arvo tässä kohtaa voi ylettyä vain ja ainoastaan elatusvelvollisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Noita huomattavan tuloeron eroperheitä, jotka aiemmin ovat asuneet miljoonakartanossa, on Suomessa tyyliin viisi. Heillä on vara laittaa lakimiehet sopimaan elatusmaksuista ja muista. Tavistiinojen ja Perusperttien elatusmaksuissa ilmaa voi olla maksimissaan muutama kymppi kuukautta kohden, jos lähivanhempi ostaa vaatteet kirpparilta ja tekee ruuat eurolla päivässä, joten niillä ei ökyasuntoja maksella. Päinvastoin, suomalaiset naiset tinkivät omasta kulutuksestaan, että lapsille on riittävästi kaikkea. Jokainen, joka on irvinyt täällä suomalaisten naisten nukkavierua ulkonäköä, tietää asian.

Käypäs ajelulla Helsingissä, Sipoossa ja Espoossa. Laske montako useamman miljoonan kämppää näet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Noita huomattavan tuloeron eroperheitä, jotka aiemmin ovat asuneet miljoonakartanossa, on Suomessa tyyliin viisi. Heillä on vara laittaa lakimiehet sopimaan elatusmaksuista ja muista. Tavistiinojen ja Perusperttien elatusmaksuissa ilmaa voi olla maksimissaan muutama kymppi kuukautta kohden, jos lähivanhempi ostaa vaatteet kirpparilta ja tekee ruuat eurolla päivässä, joten niillä ei ökyasuntoja maksella. Päinvastoin, suomalaiset naiset tinkivät omasta kulutuksestaan, että lapsille on riittävästi kaikkea. Jokainen, joka on irvinyt täällä suomalaisten naisten nukkavierua ulkonäköä, tietää asian.

Käypäs ajelulla Helsingissä, Sipoossa ja Espoossa. Laske montako useamman miljoonan kämppää näet.

Ja nämä kaikki miljoonatalot ovat siis rikkaiden miesten, joiden vaimoilla ei ole mitään tuloja eikä omaisuutta, ja kaikki ovat eronneet? Ihmeen hyvin tiedät kaikkien asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?

Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?

Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.

Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?

Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.

Ehdottomasti kanssasi samaa mieltä kunhan muistat että sinä et edusta kaikkia suomen miehiä enkä usko että myöskään Kapen mielipiteitä vaikka ketjun otsikossa vedätkin hänet mukaan mielipiteisiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.

Ehdottomasti kanssasi samaa mieltä kunhan muistat että sinä et edusta kaikkia suomen miehiä enkä usko että myöskään Kapen mielipiteitä vaikka ketjun otsikossa vedätkin hänet mukaan mielipiteisiisi.

Minä olenkin nainen. Kotiäitiys on naisille iso riski, sitä ei kannata ottaa. En ole myöskään ketjun aloittaja. Aihisen lapset on elatustukensa ansainneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Noita huomattavan tuloeron eroperheitä, jotka aiemmin ovat asuneet miljoonakartanossa, on Suomessa tyyliin viisi. Heillä on vara laittaa lakimiehet sopimaan elatusmaksuista ja muista. Tavistiinojen ja Perusperttien elatusmaksuissa ilmaa voi olla maksimissaan muutama kymppi kuukautta kohden, jos lähivanhempi ostaa vaatteet kirpparilta ja tekee ruuat eurolla päivässä, joten niillä ei ökyasuntoja maksella. Päinvastoin, suomalaiset naiset tinkivät omasta kulutuksestaan, että lapsille on riittävästi kaikkea. Jokainen, joka on irvinyt täällä suomalaisten naisten nukkavierua ulkonäköä, tietää asian.

Käypäs ajelulla Helsingissä, Sipoossa ja Espoossa. Laske montako useamman miljoonan kämppää näet.

Ja nämä kaikki miljoonatalot ovat siis rikkaiden miesten, joiden vaimoilla ei ole mitään tuloja eikä omaisuutta, ja kaikki ovat eronneet? Ihmeen hyvin tiedät kaikkien asiat.

No eivät tietenkään, mutta kertoo siitä, että kyllä Suomessa on iso joukko ihmisiä, jotka nykysysteemillä asetetaan asemaan, joka ei ole oikeudenmukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?

Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.

Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?

Niiden menojen, oisko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?

Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.

Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?

Niiden menojen, oisko?

Lapsella voi siis olla sen mukaiset menot ja esim harrastukset jotka on varaa maksaa 8600 euron tuloista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.

Ehdottomasti kanssasi samaa mieltä kunhan muistat että sinä et edusta kaikkia suomen miehiä enkä usko että myöskään Kapen mielipiteitä vaikka ketjun otsikossa vedätkin hänet mukaan mielipiteisiisi.

Minä olenkin nainen. Kotiäitiys on naisille iso riski, sitä ei kannata ottaa. En ole myöskään ketjun aloittaja. Aihisen lapset on elatustukensa ansainneet.

Kotona oleminen lasten kanssa ei ole iso riski jos asia on sovittu etukäteen. Meillä esim. molemmat vanhemmat on olleet kotona yhtä paljon, mutta sekin on ymmärrettävää että esim. Aihisten kaltaisessa tilanteessa ei ehkä olisi ollut sama ihan järkevä kuvio uran ym. kannalta. En silti epäile että eikö se olisi ollut molemmille täysin ok että lapset hoidetaan kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?

Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.

Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?

Niiden menojen, oisko?

Lapsella voi siis olla sen mukaiset menot ja esim harrastukset jotka on varaa maksaa 8600 euron tuloista?

Lapsella voi olla sen kokoiset menot, kun ne eron aikaan on. Eihän tuloperusteissakaan lasketa sitä mitä ne tulot olis kiva olla, miksi menoissa laskettaisiin keskimääräinen meno eksaktin sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Noita huomattavan tuloeron eroperheitä, jotka aiemmin ovat asuneet miljoonakartanossa, on Suomessa tyyliin viisi. Heillä on vara laittaa lakimiehet sopimaan elatusmaksuista ja muista. Tavistiinojen ja Perusperttien elatusmaksuissa ilmaa voi olla maksimissaan muutama kymppi kuukautta kohden, jos lähivanhempi ostaa vaatteet kirpparilta ja tekee ruuat eurolla päivässä, joten niillä ei ökyasuntoja maksella. Päinvastoin, suomalaiset naiset tinkivät omasta kulutuksestaan, että lapsille on riittävästi kaikkea. Jokainen, joka on irvinyt täällä suomalaisten naisten nukkavierua ulkonäköä, tietää asian.

Käypäs ajelulla Helsingissä, Sipoossa ja Espoossa. Laske montako useamman miljoonan kämppää näet.

Ja nämä kaikki miljoonatalot ovat siis rikkaiden miesten, joiden vaimoilla ei ole mitään tuloja eikä omaisuutta, ja kaikki ovat eronneet? Ihmeen hyvin tiedät kaikkien asiat.

No eivät tietenkään, mutta kertoo siitä, että kyllä Suomessa on iso joukko ihmisiä, jotka nykysysteemillä asetetaan asemaan, joka ei ole oikeudenmukainen.

Jos he ei koskaan eroa, niin miksi heidän pitäisi nyt laskea mitään elatusmaksuja? Lapsetkin ovat heillä varmasti lähes aikuisia. Sinä teet kummallisia oletuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.

Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.

Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.

Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.

Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?

Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.

Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?

Niiden menojen, oisko?

Lapsella voi siis olla sen mukaiset menot ja esim harrastukset jotka on varaa maksaa 8600 euron tuloista?

Lapsella voi olla sen kokoiset menot, kun ne eron aikaan on. Eihän tuloperusteissakaan lasketa sitä mitä ne tulot olis kiva olla, miksi menoissa laskettaisiin keskimääräinen meno eksaktin sijaan?

Eköhän ne harrastukset perheissää yleensä mietitä yhteistentulojen pohjalta joten miksi ne ero tilanteessa siitä laskisi tai nousisi moninkertaisiksi.