Kape Aihisen pojat viikko-viikko systeemillä ja silti maksaa reilun tonnin elatusapua exälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Kapea en tosin tunne kuin julkisuudesta mutta hiukan epäilen että hänkään olisi kanssasi samaa mieltä.

Kanssani samaa mieltä mistä? Tiedätkö sä enää kelle ja missä kohtaa sä puhut?

En mä puhu. Kirjoitan ihan yleiselle keskustelupalstalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Nyt sä sekoilet. Ei sun sanoja: ” Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista”. Se olet nyt sinä, joka väittää mun puhuneen susta ja väität musta ja mun ajatuksista omiasi. Tässä lainatussa ketjussa ei kertaakaan ole puhuttu minusta. Kovasti kyllä yritetty udella, mutta se nyt ei yllätä yhtään. Sä et edes tiedä mun sukupuolta.

Voi kysymys olla tosin ihan yleselläkin tasolla onko monikin nainen erehtynyt tekemään lapsen kaltaisesi miehen kanssa?

Ja sä kysyt (ihan yleisellä tasolla) näin vain, koska mä olen sanonut, että sillä etäkläkin pitää olla oikeus vaatia tietää, että hänen rahansa menee oikeasti lapsille? Uskon, että olet joutunut kysymään itseltäsi tuota kysymystä usein. Olen pahoillani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Kapea en tosin tunne kuin julkisuudesta mutta hiukan epäilen että hänkään olisi kanssasi samaa mieltä.

Kanssani samaa mieltä mistä? Tiedätkö sä enää kelle ja missä kohtaa sä puhut?

En mä puhu. Kirjoitan ihan yleiselle keskustelupalstalle.

🤦‍♀️

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Nyt sä sekoilet. Ei sun sanoja: ” Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista”. Se olet nyt sinä, joka väittää mun puhuneen susta ja väität musta ja mun ajatuksista omiasi. Tässä lainatussa ketjussa ei kertaakaan ole puhuttu minusta. Kovasti kyllä yritetty udella, mutta se nyt ei yllätä yhtään. Sä et edes tiedä mun sukupuolta.

Voi kysymys olla tosin ihan yleselläkin tasolla onko monikin nainen erehtynyt tekemään lapsen kaltaisesi miehen kanssa?

Ja sä kysyt (ihan yleisellä tasolla) näin vain, koska mä olen sanonut, että sillä etäkläkin pitää olla oikeus vaatia tietää, että hänen rahansa menee oikeasti lapsille? Uskon, että olet joutunut kysymään itseltäsi tuota kysymystä usein. Olen pahoillani.

Anteeksi mitä kysymystä. Seuraavaksi voin vastata sinulle juuri siihen kysymykseen henkilökohtaisella tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Nyt sä sekoilet. Ei sun sanoja: ” Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista”. Se olet nyt sinä, joka väittää mun puhuneen susta ja väität musta ja mun ajatuksista omiasi. Tässä lainatussa ketjussa ei kertaakaan ole puhuttu minusta. Kovasti kyllä yritetty udella, mutta se nyt ei yllätä yhtään. Sä et edes tiedä mun sukupuolta.

Voi kysymys olla tosin ihan yleselläkin tasolla onko monikin nainen erehtynyt tekemään lapsen kaltaisesi miehen kanssa?

Ja sä kysyt (ihan yleisellä tasolla) näin vain, koska mä olen sanonut, että sillä etäkläkin pitää olla oikeus vaatia tietää, että hänen rahansa menee oikeasti lapsille? Uskon, että olet joutunut kysymään itseltäsi tuota kysymystä usein. Olen pahoillani.

Ei tietenkään sillä etällä ole oikeutta kysyä mihin rahat menee. Vain sillä lähivanhemmalla on lupa sanella mitä lapsi tarvitsee. Tervetuloa mun maailmaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Nyt sä sekoilet. Ei sun sanoja: ” Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista”. Se olet nyt sinä, joka väittää mun puhuneen susta ja väität musta ja mun ajatuksista omiasi. Tässä lainatussa ketjussa ei kertaakaan ole puhuttu minusta. Kovasti kyllä yritetty udella, mutta se nyt ei yllätä yhtään. Sä et edes tiedä mun sukupuolta.

Voi kysymys olla tosin ihan yleselläkin tasolla onko monikin nainen erehtynyt tekemään lapsen kaltaisesi miehen kanssa?

Ja sä kysyt (ihan yleisellä tasolla) näin vain, koska mä olen sanonut, että sillä etäkläkin pitää olla oikeus vaatia tietää, että hänen rahansa menee oikeasti lapsille? Uskon, että olet joutunut kysymään itseltäsi tuota kysymystä usein. Olen pahoillani.

Anteeksi mitä kysymystä. Seuraavaksi voin vastata sinulle juuri siihen kysymykseen henkilökohtaisella tasolla.

Sitä sun kysymystäsi minkä yleisellä tasolla mulle esitit. Koska sä et varmasti osaa sitä minä-muotoon kääntää, voin sen sun puolesta tehdä ”Moniko mies on erehtynyt kanssani lapsia tekemään?” Ja ihan varmuuden vuoksi, korostan, että mua ei kiinnosta vastaus. Ei liity mihinkään, mitenkään. Sen sijaan sen sun ajatuksesi, mielipiteesi, sen pointin kaiken tuon minun haukkumiseni ja räpätyksen takaa, saattaisin lukea. Huom. Saattaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

😅 Täällä on oikein vauva-palstan parhaimmisto loisijat koolla. Pitääkin tehdä popparia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Nyt sä sekoilet. Ei sun sanoja: ” Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista”. Se olet nyt sinä, joka väittää mun puhuneen susta ja väität musta ja mun ajatuksista omiasi. Tässä lainatussa ketjussa ei kertaakaan ole puhuttu minusta. Kovasti kyllä yritetty udella, mutta se nyt ei yllätä yhtään. Sä et edes tiedä mun sukupuolta.

Voi kysymys olla tosin ihan yleselläkin tasolla onko monikin nainen erehtynyt tekemään lapsen kaltaisesi miehen kanssa?

Ja sä kysyt (ihan yleisellä tasolla) näin vain, koska mä olen sanonut, että sillä etäkläkin pitää olla oikeus vaatia tietää, että hänen rahansa menee oikeasti lapsille? Uskon, että olet joutunut kysymään itseltäsi tuota kysymystä usein. Olen pahoillani.

Anteeksi mitä kysymystä. Seuraavaksi voin vastata sinulle juuri siihen kysymykseen henkilökohtaisella tasolla.

Sitä sun kysymystäsi minkä yleisellä tasolla mulle esitit. Koska sä et varmasti osaa sitä minä-muotoon kääntää, voin sen sun puolesta tehdä ”Moniko mies on erehtynyt kanssani lapsia tekemään?” Ja ihan varmuuden vuoksi, korostan, että mua ei kiinnosta vastaus. Ei liity mihinkään, mitenkään. Sen sijaan sen sun ajatuksesi, mielipiteesi, sen pointin kaiken tuon minun haukkumiseni ja räpätyksen takaa, saattaisin lukea. Huom. Saattaisin.

Toivon että yksikään nainen ei ole erehtynyt tekemään lasta, sinun tavallasi ajattelevan ihmisen kanssa. Toive toki lienee ihan turha, mutta se on vastaukseni.

Mä en kysynyt sulta mitään, mutta kiitos vastauksestasi ei mihinkään. Tokihan se oli samaa räpätystä kuin aiemmatkin viestisi, mutta en ole yllättynyt. Edelleenkään en tiedä mikä se ”kauhea, järkyttävä” ajatus nyt sit on, mutta ei se mitään kuule. Koita jaksaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Nyt sä sekoilet. Ei sun sanoja: ” Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista”. Se olet nyt sinä, joka väittää mun puhuneen susta ja väität musta ja mun ajatuksista omiasi. Tässä lainatussa ketjussa ei kertaakaan ole puhuttu minusta. Kovasti kyllä yritetty udella, mutta se nyt ei yllätä yhtään. Sä et edes tiedä mun sukupuolta.

Voi kysymys olla tosin ihan yleselläkin tasolla onko monikin nainen erehtynyt tekemään lapsen kaltaisesi miehen kanssa?

Ja sä kysyt (ihan yleisellä tasolla) näin vain, koska mä olen sanonut, että sillä etäkläkin pitää olla oikeus vaatia tietää, että hänen rahansa menee oikeasti lapsille? Uskon, että olet joutunut kysymään itseltäsi tuota kysymystä usein. Olen pahoillani.

Anteeksi mitä kysymystä. Seuraavaksi voin vastata sinulle juuri siihen kysymykseen henkilökohtaisella tasolla.

Sitä sun kysymystäsi minkä yleisellä tasolla mulle esitit. Koska sä et varmasti osaa sitä minä-muotoon kääntää, voin sen sun puolesta tehdä ”Moniko mies on erehtynyt kanssani lapsia tekemään?” Ja ihan varmuuden vuoksi, korostan, että mua ei kiinnosta vastaus. Ei liity mihinkään, mitenkään. Sen sijaan sen sun ajatuksesi, mielipiteesi, sen pointin kaiken tuon minun haukkumiseni ja räpätyksen takaa, saattaisin lukea. Huom. Saattaisin.

Toivon että yksikään nainen ei ole erehtynyt tekemään lasta, sinun tavallasi ajattelevan ihmisen kanssa. Toive toki lienee ihan turha, mutta se on vastaukseni.

Mä en kysynyt sulta mitään, mutta kiitos vastauksestasi ei mihinkään. Tokihan se oli samaa räpätystä kuin aiemmatkin viestisi, mutta en ole yllättynyt. Edelleenkään en tiedä mikä se ”kauhea, järkyttävä” ajatus nyt sit on, mutta ei se mitään kuule. Koita jaksaa

Ei ole mitään yksittäistä ajatusta vaan ihan yleisellä tasolla se mitä sä olet aiheeseen vastannut. Mä jaksan oikein hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Nyt sä sekoilet. Ei sun sanoja: ” Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista”. Se olet nyt sinä, joka väittää mun puhuneen susta ja väität musta ja mun ajatuksista omiasi. Tässä lainatussa ketjussa ei kertaakaan ole puhuttu minusta. Kovasti kyllä yritetty udella, mutta se nyt ei yllätä yhtään. Sä et edes tiedä mun sukupuolta.

Voi kysymys olla tosin ihan yleselläkin tasolla onko monikin nainen erehtynyt tekemään lapsen kaltaisesi miehen kanssa?

Ja sä kysyt (ihan yleisellä tasolla) näin vain, koska mä olen sanonut, että sillä etäkläkin pitää olla oikeus vaatia tietää, että hänen rahansa menee oikeasti lapsille? Uskon, että olet joutunut kysymään itseltäsi tuota kysymystä usein. Olen pahoillani.

Anteeksi mitä kysymystä. Seuraavaksi voin vastata sinulle juuri siihen kysymykseen henkilökohtaisella tasolla.

Sitä sun kysymystäsi minkä yleisellä tasolla mulle esitit. Koska sä et varmasti osaa sitä minä-muotoon kääntää, voin sen sun puolesta tehdä ”Moniko mies on erehtynyt kanssani lapsia tekemään?” Ja ihan varmuuden vuoksi, korostan, että mua ei kiinnosta vastaus. Ei liity mihinkään, mitenkään. Sen sijaan sen sun ajatuksesi, mielipiteesi, sen pointin kaiken tuon minun haukkumiseni ja räpätyksen takaa, saattaisin lukea. Huom. Saattaisin.

Toivon että yksikään nainen ei ole erehtynyt tekemään lasta, sinun tavallasi ajattelevan ihmisen kanssa. Toive toki lienee ihan turha, mutta se on vastaukseni.

Mä en kysynyt sulta mitään, mutta kiitos vastauksestasi ei mihinkään. Tokihan se oli samaa räpätystä kuin aiemmatkin viestisi, mutta en ole yllättynyt. Edelleenkään en tiedä mikä se ”kauhea, järkyttävä” ajatus nyt sit on, mutta ei se mitään kuule. Koita jaksaa

Ei ole mitään yksittäistä ajatusta vaan ihan yleisellä tasolla se mitä sä olet aiheeseen vastannut. Mä jaksan oikein hyvin.

No huh huh. Sä solvaat, haukut, personoit, et kerro omaa mielipidettäsi itse asiasta, et perustele mitään ja se olen minä, joka on vastannut aiheeseen sun mittakaavalla ”väärin”? Onko käytöksesi hyvin jaksavan käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Maksatko sä lasten kuluista vain pakolliset? Ja sun mielestä elatuskulutkin pitäisi maksaa vain pakollisten menojen mukaan ei sen elatuskyvyn mukaan? Onko joku erehtynyt tekemään sun kanssasi lapsia?

Mistä lähtien keskustelu on ollut muuta kuin yleisellä tasolla? Jos on sovittu, että pakolliset maksetaan puoliksi, niin harrastukset ei sitä ole. Kysynkö mä sun lapsistasi tai oletko eronnut ja millaisin sopimuksin? En. Tiedätkö miksi? Ei kuulu mulle pätkääkään. Mikä saa sut ajattelemaan, että mun asiat kuuluisi sulle? Ja kyllä mun mielestä, jos toinen epäilee, että hänen rahansa eivät mene lapselle vaan exälle, todellakin tulisi toimia em. tavalla.

Elatuskuluja lapsista on vaikka ei oltaisi erottu ja kyllä mies hoitaa niistä muutakin kuin pakolliset.

Toki, onko joku muu muuta väittänyt?

Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista, mutta jatka toki puhumista yleisellä tasolla Kapen maksamista elareista.

Mä vai? En sanallakaan ole puhunut sun elareista. Minkä mä sille voin, jos sä puhut itsestäsi?

Ja missähän kohtaa mä olen sinun mielestäsi puhunut itsestäni? Kyllä noi on ihan yleistettävissä olevia esimerkkejä. Sinun mielipiteistä en välttämättä menisi sanomaan samaa. En nimittäin kyllä tunne yhtäkään isää joka ajattelisin samalla tavalla kanssasi.

Nyt sä sekoilet. Ei sun sanoja: ” Ei mutta sä vain jotenkin alat puhua mun lasten elareista kun mä puhun lasten kuluista”. Se olet nyt sinä, joka väittää mun puhuneen susta ja väität musta ja mun ajatuksista omiasi. Tässä lainatussa ketjussa ei kertaakaan ole puhuttu minusta. Kovasti kyllä yritetty udella, mutta se nyt ei yllätä yhtään. Sä et edes tiedä mun sukupuolta.

Voi kysymys olla tosin ihan yleselläkin tasolla onko monikin nainen erehtynyt tekemään lapsen kaltaisesi miehen kanssa?

Ja sä kysyt (ihan yleisellä tasolla) näin vain, koska mä olen sanonut, että sillä etäkläkin pitää olla oikeus vaatia tietää, että hänen rahansa menee oikeasti lapsille? Uskon, että olet joutunut kysymään itseltäsi tuota kysymystä usein. Olen pahoillani.

Anteeksi mitä kysymystä. Seuraavaksi voin vastata sinulle juuri siihen kysymykseen henkilökohtaisella tasolla.

Sitä sun kysymystäsi minkä yleisellä tasolla mulle esitit. Koska sä et varmasti osaa sitä minä-muotoon kääntää, voin sen sun puolesta tehdä ”Moniko mies on erehtynyt kanssani lapsia tekemään?” Ja ihan varmuuden vuoksi, korostan, että mua ei kiinnosta vastaus. Ei liity mihinkään, mitenkään. Sen sijaan sen sun ajatuksesi, mielipiteesi, sen pointin kaiken tuon minun haukkumiseni ja räpätyksen takaa, saattaisin lukea. Huom. Saattaisin.

Toivon että yksikään nainen ei ole erehtynyt tekemään lasta, sinun tavallasi ajattelevan ihmisen kanssa. Toive toki lienee ihan turha, mutta se on vastaukseni.

Mä en kysynyt sulta mitään, mutta kiitos vastauksestasi ei mihinkään. Tokihan se oli samaa räpätystä kuin aiemmatkin viestisi, mutta en ole yllättynyt. Edelleenkään en tiedä mikä se ”kauhea, järkyttävä” ajatus nyt sit on, mutta ei se mitään kuule. Koita jaksaa

Ei ole mitään yksittäistä ajatusta vaan ihan yleisellä tasolla se mitä sä olet aiheeseen vastannut. Mä jaksan oikein hyvin.

No huh huh. Sä solvaat, haukut, personoit, et kerro omaa mielipidettäsi itse asiasta, et perustele mitään ja se olen minä, joka on vastannut aiheeseen sun mittakaavalla ”väärin”? Onko käytöksesi hyvin jaksavan käytöstä?

Ja ennen kuin sivallat sen sen täydellisen kommenttisi, toistan etten kysy sulta mitään, kysymys on retorinen.

P.S. Näin naisena mun on kovin vaikea ymmärtää sun käytöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Eihän lähivanhempi päätä elatusmaksusta. Suomessa on hyvin kohtuulliset elatusmaksut. Elatusmaksuista valittava ei ole maksanut osuuttaan lapsen menoista parisuhteen aikana, joten kyllähän se yllättää, kun lapsi kuluttaa muutakin kuin ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.

Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.

Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat

- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta

kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?

- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?

- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.

- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?

Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.

Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.

Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.

Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.

Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.

Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.

Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.

Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.

Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.

Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.

Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.

Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.

Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?

Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.

TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.

Joko meni perille?

Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.

Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.

Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?

Eihän lähivanhempi päätä elatusmaksusta. Suomessa on hyvin kohtuulliset elatusmaksut. Elatusmaksuista valittava ei ole maksanut osuuttaan lapsen menoista parisuhteen aikana, joten kyllähän se yllättää, kun lapsi kuluttaa muutakin kuin ruokaa.

Tämä on kyllä harvinaisen kaukaa haettu ajatus eikä kerro mitään 50-50- asumistilanteessa.