Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kape Aihisen pojat viikko-viikko systeemillä ja silti maksaa reilun tonnin elatusapua exälle?
Kommentit (361)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.
Ehdottomasti kanssasi samaa mieltä kunhan muistat että sinä et edusta kaikkia suomen miehiä enkä usko että myöskään Kapen mielipiteitä vaikka ketjun otsikossa vedätkin hänet mukaan mielipiteisiisi.
Minä olenkin nainen. Kotiäitiys on naisille iso riski, sitä ei kannata ottaa. En ole myöskään ketjun aloittaja. Aihisen lapset on elatustukensa ansainneet.
Kotona oleminen lasten kanssa ei ole iso riski jos asia on sovittu etukäteen. Meillä esim. molemmat vanhemmat on olleet kotona yhtä paljon, mutta sekin on ymmärrettävää että esim. Aihisten kaltaisessa tilanteessa ei ehkä olisi ollut sama ihan järkevä kuvio uran ym. kannalta. En silti epäile että eikö se olisi ollut molemmille täysin ok että lapset hoidetaan kotona.
Aihinen hankki lapset ja hommasi sellaisen työn, jota perheellinen ei voi tehdä. Hän olisi voinut mennä päivätöihin vaikka koulun keittiöön tai lounasravintolaan, niin vaimollakin olisi ollut mahdollisuus töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.
Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.
Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat
- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta
kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?
- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.
- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?
Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.
Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.
Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.
Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.
Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.
Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.
Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.
Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.
Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.
Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.
Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.
Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?
Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.
TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.
Joko meni perille?
Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.
Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.
Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?
Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.
Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.
Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.
Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?
Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.
Kiitos! Asia tuli selväksi. Silti toivon että sinulla ei lapsia ole olisit sitten kumpi tahansa osapuoli tuossa esimerkissä. Katkeruutesi on joka tapauksessa täysin selvä asia eikä se voi olla siirtymättä lapsiin.
Nyt mä tajusin, sä luulet mua samaksi henkilöksi kuin lainatun ketjun eka. En ole. Eikä hänkään kyllä sanonut yhtään mitään sellaista mistä kannattaa tollaset määrät palkoja vetää nenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.
Ehdottomasti kanssasi samaa mieltä kunhan muistat että sinä et edusta kaikkia suomen miehiä enkä usko että myöskään Kapen mielipiteitä vaikka ketjun otsikossa vedätkin hänet mukaan mielipiteisiisi.
Minä olenkin nainen. Kotiäitiys on naisille iso riski, sitä ei kannata ottaa. En ole myöskään ketjun aloittaja. Aihisen lapset on elatustukensa ansainneet.
Kotona oleminen lasten kanssa ei ole iso riski jos asia on sovittu etukäteen. Meillä esim. molemmat vanhemmat on olleet kotona yhtä paljon, mutta sekin on ymmärrettävää että esim. Aihisten kaltaisessa tilanteessa ei ehkä olisi ollut sama ihan järkevä kuvio uran ym. kannalta. En silti epäile että eikö se olisi ollut molemmille täysin ok että lapset hoidetaan kotona.
Aihinen hankki lapset ja hommasi sellaisen työn, jota perheellinen ei voi tehdä. Hän olisi voinut mennä päivätöihin vaikka koulun keittiöön tai lounasravintolaan, niin vaimollakin olisi ollut mahdollisuus töihin.
Olisko tilanne jotenkin parempi lasten kannalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.
Ehdottomasti kanssasi samaa mieltä kunhan muistat että sinä et edusta kaikkia suomen miehiä enkä usko että myöskään Kapen mielipiteitä vaikka ketjun otsikossa vedätkin hänet mukaan mielipiteisiisi.
Minä olenkin nainen. Kotiäitiys on naisille iso riski, sitä ei kannata ottaa. En ole myöskään ketjun aloittaja. Aihisen lapset on elatustukensa ansainneet.
Kotona oleminen lasten kanssa ei ole iso riski jos asia on sovittu etukäteen. Meillä esim. molemmat vanhemmat on olleet kotona yhtä paljon, mutta sekin on ymmärrettävää että esim. Aihisten kaltaisessa tilanteessa ei ehkä olisi ollut sama ihan järkevä kuvio uran ym. kannalta. En silti epäile että eikö se olisi ollut molemmille täysin ok että lapset hoidetaan kotona.
Aihinen hankki lapset ja hommasi sellaisen työn, jota perheellinen ei voi tehdä. Hän olisi voinut mennä päivätöihin vaikka koulun keittiöön tai lounasravintolaan, niin vaimollakin olisi ollut mahdollisuus töihin.
Eikö Henriikka ole edelleenkään töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.
Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.
Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat
- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta
kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?
- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.
- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?
Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.
Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.
Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.
Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.
Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.
Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.
Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.
Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.
Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.
Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.
Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.
Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?
Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.
TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.
Joko meni perille?
Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.
Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.
Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?
Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.
Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.
Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.
Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?
Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.
Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?
Niiden menojen, oisko?
Lapsella voi siis olla sen mukaiset menot ja esim harrastukset jotka on varaa maksaa 8600 euron tuloista?
Lapsella voi olla sen kokoiset menot, kun ne eron aikaan on. Eihän tuloperusteissakaan lasketa sitä mitä ne tulot olis kiva olla, miksi menoissa laskettaisiin keskimääräinen meno eksaktin sijaan?
Eköhän ne harrastukset perheissää yleensä mietitä yhteistentulojen pohjalta joten miksi ne ero tilanteessa siitä laskisi tai nousisi moninkertaisiksi.
Ei niitä harrastuksia varmasti ole laskettu tulojen mukaan, miksi olisi? Sitähän mä yritän sanoa, että ne olemassa olevat harrastukset ja muut menot maksetaan toki, mutta miksi tulot määrittelisivät elarit? Tuskinpa kukaan kaikkea tuloaan lapsen harrastuksiin laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.
Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.
Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat
- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta
kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?
- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.
- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?
Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.
Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.
Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.
Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.
Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.
Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.
Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.
Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.
Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.
Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.
Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.
Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?
Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.
TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.
Joko meni perille?
Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.
Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.
Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?
Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.
Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.
Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.
Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?
Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.
Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?
Niiden menojen, oisko?
Lapsella voi siis olla sen mukaiset menot ja esim harrastukset jotka on varaa maksaa 8600 euron tuloista?
Lapsella voi olla sen kokoiset menot, kun ne eron aikaan on. Eihän tuloperusteissakaan lasketa sitä mitä ne tulot olis kiva olla, miksi menoissa laskettaisiin keskimääräinen meno eksaktin sijaan?
Eköhän ne harrastukset perheissää yleensä mietitä yhteistentulojen pohjalta joten miksi ne ero tilanteessa siitä laskisi tai nousisi moninkertaisiksi.
Ei niitä harrastuksia varmasti ole laskettu tulojen mukaan, miksi olisi? Sitähän mä yritän sanoa, että ne olemassa olevat harrastukset ja muut menot maksetaan toki, mutta miksi tulot määrittelisivät elarit? Tuskinpa kukaan kaikkea tuloaan lapsen harrastuksiin laittaa.
Miksi tulot määrää lapsen elinkustannukset?
Voiko lapsen elinkustannukset olla samat jos vanhempien yhteiset tulot on 3200 euroa tai 8600 euroa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.
Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.
Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat
- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta
kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?
- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.
- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?
Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.
Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.
Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.
Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.
Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.
Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.
Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.
Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.
Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.
Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.
Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.
Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?
Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.
TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.
Joko meni perille?
Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.
Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.
Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?
Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.
Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.
Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.
Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?
Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.
Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?
Niiden menojen, oisko?
Lapsella voi siis olla sen mukaiset menot ja esim harrastukset jotka on varaa maksaa 8600 euron tuloista?
Lapsella voi olla sen kokoiset menot, kun ne eron aikaan on. Eihän tuloperusteissakaan lasketa sitä mitä ne tulot olis kiva olla, miksi menoissa laskettaisiin keskimääräinen meno eksaktin sijaan?
Eköhän ne harrastukset perheissää yleensä mietitä yhteistentulojen pohjalta joten miksi ne ero tilanteessa siitä laskisi tai nousisi moninkertaisiksi.
Ei niitä harrastuksia varmasti ole laskettu tulojen mukaan, miksi olisi? Sitähän mä yritän sanoa, että ne olemassa olevat harrastukset ja muut menot maksetaan toki, mutta miksi tulot määrittelisivät elarit? Tuskinpa kukaan kaikkea tuloaan lapsen harrastuksiin laittaa.
Miksi tulot määrää lapsen elinkustannukset?
Voiko lapsen elinkustannukset olla samat jos vanhempien yhteiset tulot on 3200 euroa tai 8600 euroa?
Ei, miten se liittyy elareiden laskemiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.
Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.
Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat
- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta
kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?
- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.
- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?
Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.
Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.
Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.
Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.
Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.
Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.
Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.
Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.
Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.
Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.
Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.
Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?
Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.
TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.
Joko meni perille?
Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.
Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.
Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?
Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.
Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.
Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.
Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?
Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.
Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?
Niiden menojen, oisko?
Lapsella voi siis olla sen mukaiset menot ja esim harrastukset jotka on varaa maksaa 8600 euron tuloista?
Lapsella voi olla sen kokoiset menot, kun ne eron aikaan on. Eihän tuloperusteissakaan lasketa sitä mitä ne tulot olis kiva olla, miksi menoissa laskettaisiin keskimääräinen meno eksaktin sijaan?
Eköhän ne harrastukset perheissää yleensä mietitä yhteistentulojen pohjalta joten miksi ne ero tilanteessa siitä laskisi tai nousisi moninkertaisiksi.
Ei niitä harrastuksia varmasti ole laskettu tulojen mukaan, miksi olisi? Sitähän mä yritän sanoa, että ne olemassa olevat harrastukset ja muut menot maksetaan toki, mutta miksi tulot määrittelisivät elarit? Tuskinpa kukaan kaikkea tuloaan lapsen harrastuksiin laittaa.
Miksi tulot määrää lapsen elinkustannukset?
Voiko lapsen elinkustannukset olla samat jos vanhempien yhteiset tulot on 3200 euroa tai 8600 euroa?
Ei, miten se liittyy elareiden laskemiseen?
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/76043/omju_2…
Edelleen miksi lapsen elintason pitäisi laskea vaikka ero tulee?! Jos puoliso tienaa enemmän niin tietenkin se maksaa lähivanhemmalle elareita, varsinkin kun kun se lähi varmaan hoitaa kaikki kulut, harrastukset ja vaatteet.
Kapen tapauksessa Kape itse sanoi avioliitossa ollessaan ettei olisi voinut luoda uraa jos vaimo ei olisi jäänyt kotiin hoitamaan kotia ja lapsia. Kapen lapset harrastaa lätkää, ei halpaa. Pitäisikö lasten mennä johonkin murjuun kattohuoneiston jälkeen?! Ei kyllä lapsista välitä sitten jos miljonääri haluaa maksaa elareita saman mitä joku pienituloinen. Avioliitto on avioliitto ja lapset yhteisiä. Ei se elatusvastuu eroon lopu. Suomessakin laki ottaa huomioon elareissa, jos äiti on joutunut jäämään kotia ja mies luo menestyvää uraa. Nainenhan ja lapset joutuisi kärsimään kohtuuttomasti jos eron tullessa joutuisi kadulle.
Näköjään miesten mielestä eron tullessa kaikki on miehen eikä ole tietoakaan että liitossa on tehty yhteisen hyvän eteen töitä. Lasten hoito on työtä. Onhan meillä lastentarhoissa palkalliset hoitajatkin ja hoito maksaa paljon.
Mutjoo lapsia ei ole pakko hankkia eikä työnarkkarin uraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Systeemin pitäisi mennä niin, että rahaa ei maksettaisi suoraan exälle vaan laskuja vastaan maksettaisiin oma osuus. Ja luonnollisesti osto edellyttäisi molempien hyväksyntää. Eli omalla rahalla saisi ostaa mitä tahansa, mutta yhteisellä rahalla vain sen minkä molemmat hyväksyy.
Toivottavasti tällaisen systeemin ehdottaja vain pelleilee.
Haluaisin kuulla tällaisen ehdoittajalta ideat miten käytännössä sovittaisiin esim seuraavat asiat
- lähivanhempi käy kaupassa ja ostaa ruokaa itselleen ja kahdelle lapselle. Pitääkö hänen siis ennen kassalle menoa soittaa etäälle että sopiiko että ostan lapsille banaaneja, 300g lohta, maitoa jne? Ja pitääkö ostokset maksaa erikseen esim ostaa lohta
kahdessa paketissa joista toisessa äidin lohi ja toisessa lasten?- mitenkäs vaikka haalarin osto. Entä jos etä sanoo että vanha liian pieni menee vielä. Tai sanoo että voi ostaa enintään 10€ haalarin kirpputorilta. Lähivanhemmanko sitten pitäisi koluta viikkoja kirpputoreja sen toivossa että 10€ haalari löytyisi jostain?
- mitä jos toinen haluaa tehdä kiusaa eikä suostu maksamaan maksullisia harrastuksia, antaa lapselle vain omia vanhoja vaatteita ym.
- mitä jos etävanhempi ei suostu maksamaan puolta hoitomaksuista ja sanoo vain että en halua? Mitä tehdään?
Siis varmasti kuittien kanssa voisi onnistua jos vanhemmat todella hyviä ystäviä ja ajattelevat saman suuntaisesti asioista. Harvemmin vaan tällaiset parit eroaa vaan erotaan juuri siksi ettei tulla toimeen tai arvostetaan kovin erilaisia asioita.
Ruokaa ostaa se, jonka luona ollaan, kun eletään viikko-viikko tämä menee tasan luonnostaan.
Harrastukset sovitaan (ja maksetaan) yhdessä. Ei niin että isä maksaa äidin päättämän tai toisinpäin. Hoitolasku voisi mennä päiväkodista molemmille erikseen.Saako lapsella itsellään olla toiveita harrastuksen suhteen? Lapsi haluaisi jotain maksullista, mutta iskän mielestä kävely on hyvä harrastus, kun se on ilmaista.
Saa, äiti on hyvä ja maksaa vaan ihan itse. Mihin se äidin vastuu katoaa siinä erossa? En mä tajua lainkaan tätä logiikkaa, en lainkaan.
Vahvistit hyvin tässä sen, että miehiä ei kiinnosta omien lasten hyvinvointi pätkääkään. Lapsen parasta he eivät osaa ajatella, mutta eihän se ole ihme, kun miehen aivot ovat siellä mulkunpäässä.
Taidat olla niitä vanhempia, jotka tekee kaikki valinnat lapsen halujen mukaan? Se, että isä sanoo ettei hän maksa jotakin harrastusta (koska maksaa jo elarit exälle) vain koska lapsi haluaa, ei ole pois lapsen hyvinvoinnista tai tarkoita ettei isää kiinnosta. Jos se äiti haluaa sen harrastuksen sit sille lapselle kustantaa, niin siitä vaan.
Toi sun mulkunpää-hokema muuten on todella lapsellinen ja typerä, se kertoo enemmän sun ÄOsta kuin sun exän.
Tässähän on koko ajan kyse siitä, että elareita ei haluta maksaa vaan siitä, että etä maksaa lapsen kuluja toteutuneiden kulujen mukaan, mutta etä ei suostu maksamaan mitään lapsen harrastusmaksusta. Älkää nyt sotketko asioita keskenään.
Itse sotket. Harrastukset ovat yhdessä päätettäviä ja jos sen toisen päätöksestä huolimatta toinen haluaa tehdä toisin, on se sit omasta pussista. Harrstukset eivät ole pakollinen menoerä.
Tässäkin lasten äidit ajattelevat lasten parasta, lasten isät ajattelevat vain rahaa.
Millä perusteella? Sekö on merkki lapsen parhaasta, että tehdään kuten hän haluaa? Miksei se isän päätös voisi olla oikea? Ai niin, ei mies osaa tehdä mitään oikein.
Jos lapsi haluaa harrastaa pesäpalloa, kuvataidetta, musiikkia, urheilua tai jotain, on innokas ja ehkä lahjakaskin, niin eikö harrastuksen maksaminen ole lapsen parhaaksi? Millainen isä sanoo lapselle, että minä en sinun harrastuksen maksuun osallistu?
Kysy siltä, joka sen skenaarion ilmoille heitti. Jos mun pitäisi arvata, niin mahdollisesti se isä, joka tietää, että sillä jo exälle maksetulla rahalla saisi kyllä niitä harrastuksiakin. Tai se, joka on kyllästynyt jatkuvaan vääntöön siitä, että lapsella pitää olla 10 harrastusta ja ne tulee isän kaikki maksaa.
TÄSSÄ ON KOKO AJAN KYSE SIITÄ, ETTÄ ELAREITA EI MAKSETA VAAN PUOLET KULUISTA, JOISTA IHAN JOKAISESTA ETÄ HALUAA PÄÄTTÄÄ MAKSAAKO VAI EI.
Joko meni perille?
Älä huuda, aikuinen (?) ihminen. Kerroin miksi isä mahdollisesti haluaisi tällaisen sopimuksen ja järjestelyn ja se on ilmiselvästi syy sitten niistä harrastuksista kieltäytymiseenkin. Ne eivät ole ehkä (hänen mielestään) enää tarpeen, kun on jo sitä tätä ja tuota, menoa, joilla olisi niitä harrastuksiakin maksettu.
Hyvä, jos meno vihdoin perille. Elatusmaksut maksavan ei tarvitse tehdä muuta kuin maksaa se hiton elatusmaksu, joka kattaa myös osuuden harrastusmaksuista. Kuittisirkusta vaativaa haluaa vain kyykyttää eksää ja kostaa lapsen kautta.
Sulle vaan ei mainaa aueta tää sit millään. Kuittisirkusta vaativako ei voi tehdä sitä siksi, että se lähivanhempi vedättää minkä ehtii? Eipä tietenkään niin, lähivanhempi on jumalasta seuraava. Se hiton elatusmaksu täytyy olla reilu myös sille etävanhemmalle. Se ei voi olla niin, että se lähivanhempi saa kyykyttää ilman kyseenalaistamista yhtään enempää kuin se etävanhempikaan ei saa kyykyttää häntä. Jokohan sulle nyt meni perille?
Elatusmaksuja ei lasketa minkään kuittien mukaan tai pakollisten kustannusten vaan sen mukaan mitä lasketaan lapsen elatuskuluiksi ja mikä on huoltajien elatuskyky. Elatusmaksujen täytyy olla reiluja ja suhteessa elatuskykyyn. Jos se elatuskyky tässä Kapen tapauksessa on laskenut (hyvin paljon mahdollista koronan vuoksi) on ihan oikein että se lasketaan uudelleen. Epäreilua ei ole päätöksen hakeminen oikeudestakaan. Epäreilu tilanne olisi jos alettaisiin vaatia että elatusta ei tarvitse maksaa lapsen huoltajan tilille sen vuoksi että hän nyt sattuisi lasten siivellä samalla asua isomassa asunnossa kuin mitä olisi tarpeen hänen asuessa yksin. Yhtä epäreilu lasten kannalta on tilanne jos vaaditaan että elatus on mentävä euromääräisesti tasan vanhempien kesken vaikka toisella vanhemmalla olisi moninkertainen elatuskyky.
Mitä taas tulee kotiäitiyteen/-isyyteen, siitä kannattaa ehdottomasti keskustella ennen lasten hankkimista. Jos yhteisymmärrykseen ei tuosta asiasta ei ole yhteiset lapset kannattaa jättää hankkimatta ihan riippumatta vanhemman sukupuolesta.Kaikki tietää miten elarit lasketaan, jos niitä ei vanhemmat keskenään sovi, mutta kiitos koosteesta. Se mistä täällä nyt ollaan kahta eri mieltä on juuri tuo kohta missä mahdollistetaan exän asuminen leveämmin kuin omilla tuloilla olisi mahdollista. Kukaan ei tietenkään vaadi, että lapsi toisen vanhemman luona ollessaan joutuu slummiin tai yksiöön, mutta olisiko kuitenkin tässä kohtaa kohtuullistamisen paikka? Ja nimenomaan niissä tilanteissa, joissa se tuloero on huomattava ja talo mallia miljoonakartano. Minusta olisi, koska en missään tapauksessa haluaisi nähdä sitä, että Suomi menee lähellekkään jenkkimallia, jossa exälle maksetaan eläminen kuolemaan asti, vaikka lapset on jo aikuisia. Se, että elareita ei käytetä lapseen vaan exään ei millään tavalla vahvista sen exän asemaa, työllisyyttä tai tasa-arvoa.
Nämä ehdotukset toisesta ääripäästä ovat ihan yhtä absurdeja kuin jenkkimallikin, mutta on niissä totuuden siemen. Saattaisiko systeemissä olla vikaa? Ei se ainakaan kaikille tasa-arvoinen ole.
Otetaan esimerkki tilanne jossa toinen vanhempi tienaa 7000 euroa kuukaudessa ja toinen 1600 euroa kuussa. Kenkä tulojen perusteella sinä laskisit lasten elatustarpeen, onko heidän tultava sillä toimeen mihin vanhemmilla olisi varaa jos molemmat tiensisi 1600 euroa kuukaudessa? Suurempi tuloinen huoltaja olisi täysin tyytyväinen tilanteeseen jossa hänen lapsensa vaikka vuoroviikoin asuisi jossain hyvin vaatimattomassa asunnossa, eikä he voisi harrastaa mitään maksullisia harrastuksia?
Laskusin lasten elatustarpeen todellisten menojen mukaan. Vuoroviikot pienemmässä ja vähävaraisemmassa kodissa ei tunnu missään. Suomessa on paljon lapsia, jotka asuu niin koko ajan. Jos nyt sit vuoroviikoin ne lapset elää vähän ökymmin, niin miten se on huono asia? Eläis ne niin vaikka porukat ei koskaan olisi yhdessä olleetkaan.
Miten sä laskisit ne lasten menot, omien tulojesi vai exän tulojen mukaan?
Niiden menojen, oisko?
Lapsella voi siis olla sen mukaiset menot ja esim harrastukset jotka on varaa maksaa 8600 euron tuloista?
Lapsella voi olla sen kokoiset menot, kun ne eron aikaan on. Eihän tuloperusteissakaan lasketa sitä mitä ne tulot olis kiva olla, miksi menoissa laskettaisiin keskimääräinen meno eksaktin sijaan?
Eköhän ne harrastukset perheissää yleensä mietitä yhteistentulojen pohjalta joten miksi ne ero tilanteessa siitä laskisi tai nousisi moninkertaisiksi.
Ei niitä harrastuksia varmasti ole laskettu tulojen mukaan, miksi olisi? Sitähän mä yritän sanoa, että ne olemassa olevat harrastukset ja muut menot maksetaan toki, mutta miksi tulot määrittelisivät elarit? Tuskinpa kukaan kaikkea tuloaan lapsen harrastuksiin laittaa.
Miksi tulot määrää lapsen elinkustannukset?
Voiko lapsen elinkustannukset olla samat jos vanhempien yhteiset tulot on 3200 euroa tai 8600 euroa?
Ei, miten se liittyy elareiden laskemiseen?
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/76043/omju_2…
Huoh 😅 Joo, olisin voinut olla tarkempi, en tajunnut, että et linkittänyt kysymystäni keskustelussa olleeseen asiaan. Miksi se on sun mielestä parempi mittari elareissa kuin ne konkreettiset menot mistä puhuttiin? Kaikki tietää miten se nyky systeemissä menee.
Vierailija kirjoitti:
Edelleen miksi lapsen elintason pitäisi laskea vaikka ero tulee?! Jos puoliso tienaa enemmän niin tietenkin se maksaa lähivanhemmalle elareita, varsinkin kun kun se lähi varmaan hoitaa kaikki kulut, harrastukset ja vaatteet.
Kapen tapauksessa Kape itse sanoi avioliitossa ollessaan ettei olisi voinut luoda uraa jos vaimo ei olisi jäänyt kotiin hoitamaan kotia ja lapsia. Kapen lapset harrastaa lätkää, ei halpaa. Pitäisikö lasten mennä johonkin murjuun kattohuoneiston jälkeen?! Ei kyllä lapsista välitä sitten jos miljonääri haluaa maksaa elareita saman mitä joku pienituloinen. Avioliitto on avioliitto ja lapset yhteisiä. Ei se elatusvastuu eroon lopu. Suomessakin laki ottaa huomioon elareissa, jos äiti on joutunut jäämään kotia ja mies luo menestyvää uraa. Nainenhan ja lapset joutuisi kärsimään kohtuuttomasti jos eron tullessa joutuisi kadulle.
Näköjään miesten mielestä eron tullessa kaikki on miehen eikä ole tietoakaan että liitossa on tehty yhteisen hyvän eteen töitä. Lasten hoito on työtä. Onhan meillä lastentarhoissa palkalliset hoitajatkin ja hoito maksaa paljon.
Mutjoo lapsia ei ole pakko hankkia eikä työnarkkarin uraa.
No olisko se pieni toisen vanhemman luona tapahtuva elintason lasku vaikka selitettävissä sillä erolla? Lapsiko ei saa tajuta, että toinen vanhempi on varakkaampi kuin toinen? Ja 50-50-sopprissa se lähi- ja etävanhempi jako on vain lakitekninen asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.
Ehdottomasti kanssasi samaa mieltä kunhan muistat että sinä et edusta kaikkia suomen miehiä enkä usko että myöskään Kapen mielipiteitä vaikka ketjun otsikossa vedätkin hänet mukaan mielipiteisiisi.
Minä olenkin nainen. Kotiäitiys on naisille iso riski, sitä ei kannata ottaa. En ole myöskään ketjun aloittaja. Aihisen lapset on elatustukensa ansainneet.
Kotona oleminen lasten kanssa ei ole iso riski jos asia on sovittu etukäteen. Meillä esim. molemmat vanhemmat on olleet kotona yhtä paljon, mutta sekin on ymmärrettävää että esim. Aihisten kaltaisessa tilanteessa ei ehkä olisi ollut sama ihan järkevä kuvio uran ym. kannalta. En silti epäile että eikö se olisi ollut molemmille täysin ok että lapset hoidetaan kotona.
Aihinen hankki lapset ja hommasi sellaisen työn, jota perheellinen ei voi tehdä. Hän olisi voinut mennä päivätöihin vaikka koulun keittiöön tai lounasravintolaan, niin vaimollakin olisi ollut mahdollisuus töihin.
Se voi olla että vaimo olis nostanut jo aiemmin kytkintä jos Aihinen olis ruvenut tienaamaan koulun keittäjän verran.
Lapsen elintaso usein väistämättä laskee eron sattuessa. Niillä samoilla kaksilla tuloilla pitää ylläpitää yhden sijaan kahta kotia. Harva on siinä asemassa, että se ei mitenkään vaikuta elintasoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.
Ehdottomasti kanssasi samaa mieltä kunhan muistat että sinä et edusta kaikkia suomen miehiä enkä usko että myöskään Kapen mielipiteitä vaikka ketjun otsikossa vedätkin hänet mukaan mielipiteisiisi.
Minä olenkin nainen. Kotiäitiys on naisille iso riski, sitä ei kannata ottaa. En ole myöskään ketjun aloittaja. Aihisen lapset on elatustukensa ansainneet.
Kotona oleminen lasten kanssa ei ole iso riski jos asia on sovittu etukäteen. Meillä esim. molemmat vanhemmat on olleet kotona yhtä paljon, mutta sekin on ymmärrettävää että esim. Aihisten kaltaisessa tilanteessa ei ehkä olisi ollut sama ihan järkevä kuvio uran ym. kannalta. En silti epäile että eikö se olisi ollut molemmille täysin ok että lapset hoidetaan kotona.
Aihinen hankki lapset ja hommasi sellaisen työn, jota perheellinen ei voi tehdä. Hän olisi voinut mennä päivätöihin vaikka koulun keittiöön tai lounasravintolaan, niin vaimollakin olisi ollut mahdollisuus töihin.
Olisko tilanne jotenkin parempi lasten kannalta?
Olisi, sillä lapsilla olisi kuitenkin ollut hoidossa kohtuullisen mittaiset hoitopäivät ja kavereita. Isällä olisi ollut aikaa lapsille iltaisin, ja isä olisi voinut hoitaa lapsia kotona, kun he sairastuvat. Aihinen olisi voinut myös jäädä hoitovapaalle siihen asti, kun nuorin oli kolmevuotias. Ei ne keittäjän hommat olisi minnekään karanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ollaan taas siinä johtopäätöksessä, että miesten ei kannata perustaa perhettä kouluttamattoman, tulottoman ja työhaluttoman naisen kanssa ja naisen ei kannata luopua omasta työstään lasten vuoksi.Jos perheen vuoksi pitää tehdä uhrauksia, ne voi tehdä mies.
Ehdottomasti kanssasi samaa mieltä kunhan muistat että sinä et edusta kaikkia suomen miehiä enkä usko että myöskään Kapen mielipiteitä vaikka ketjun otsikossa vedätkin hänet mukaan mielipiteisiisi.
Minä olenkin nainen. Kotiäitiys on naisille iso riski, sitä ei kannata ottaa. En ole myöskään ketjun aloittaja. Aihisen lapset on elatustukensa ansainneet.
Kotona oleminen lasten kanssa ei ole iso riski jos asia on sovittu etukäteen. Meillä esim. molemmat vanhemmat on olleet kotona yhtä paljon, mutta sekin on ymmärrettävää että esim. Aihisten kaltaisessa tilanteessa ei ehkä olisi ollut sama ihan järkevä kuvio uran ym. kannalta. En silti epäile että eikö se olisi ollut molemmille täysin ok että lapset hoidetaan kotona.
Aihinen hankki lapset ja hommasi sellaisen työn, jota perheellinen ei voi tehdä. Hän olisi voinut mennä päivätöihin vaikka koulun keittiöön tai lounasravintolaan, niin vaimollakin olisi ollut mahdollisuus töihin.
Se voi olla että vaimo olis nostanut jo aiemmin kytkintä jos Aihinen olis ruvenut tienaamaan koulun keittäjän verran.
Oliko Kape kovapalkkainen huippukokki siinä vaiheessa, kun he rupesivat seurustelemaan? Onhan sillä naisella melko hyvä koulutus, olisihan hän voinut keskittyä uraan ja Kape perheeseen.
Miten lapset voi olla viikko-viikko-systeemillä kun toinen asuu turussa ja toinen helsingissä? Vai muuttiko pojat ja äitikin nyt helsinkiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen miksi lapsen elintason pitäisi laskea vaikka ero tulee?! Jos puoliso tienaa enemmän niin tietenkin se maksaa lähivanhemmalle elareita, varsinkin kun kun se lähi varmaan hoitaa kaikki kulut, harrastukset ja vaatteet.
Kapen tapauksessa Kape itse sanoi avioliitossa ollessaan ettei olisi voinut luoda uraa jos vaimo ei olisi jäänyt kotiin hoitamaan kotia ja lapsia. Kapen lapset harrastaa lätkää, ei halpaa. Pitäisikö lasten mennä johonkin murjuun kattohuoneiston jälkeen?! Ei kyllä lapsista välitä sitten jos miljonääri haluaa maksaa elareita saman mitä joku pienituloinen. Avioliitto on avioliitto ja lapset yhteisiä. Ei se elatusvastuu eroon lopu. Suomessakin laki ottaa huomioon elareissa, jos äiti on joutunut jäämään kotia ja mies luo menestyvää uraa. Nainenhan ja lapset joutuisi kärsimään kohtuuttomasti jos eron tullessa joutuisi kadulle.
Näköjään miesten mielestä eron tullessa kaikki on miehen eikä ole tietoakaan että liitossa on tehty yhteisen hyvän eteen töitä. Lasten hoito on työtä. Onhan meillä lastentarhoissa palkalliset hoitajatkin ja hoito maksaa paljon.
Mutjoo lapsia ei ole pakko hankkia eikä työnarkkarin uraa.
No olisko se pieni toisen vanhemman luona tapahtuva elintason lasku vaikka selitettävissä sillä erolla? Lapsiko ei saa tajuta, että toinen vanhempi on varakkaampi kuin toinen? Ja 50-50-sopprissa se lähi- ja etävanhempi jako on vain lakitekninen asia.
Lapset siis harrastaa joka toinen viikko. Kiva lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen miksi lapsen elintason pitäisi laskea vaikka ero tulee?! Jos puoliso tienaa enemmän niin tietenkin se maksaa lähivanhemmalle elareita, varsinkin kun kun se lähi varmaan hoitaa kaikki kulut, harrastukset ja vaatteet.
Kapen tapauksessa Kape itse sanoi avioliitossa ollessaan ettei olisi voinut luoda uraa jos vaimo ei olisi jäänyt kotiin hoitamaan kotia ja lapsia. Kapen lapset harrastaa lätkää, ei halpaa. Pitäisikö lasten mennä johonkin murjuun kattohuoneiston jälkeen?! Ei kyllä lapsista välitä sitten jos miljonääri haluaa maksaa elareita saman mitä joku pienituloinen. Avioliitto on avioliitto ja lapset yhteisiä. Ei se elatusvastuu eroon lopu. Suomessakin laki ottaa huomioon elareissa, jos äiti on joutunut jäämään kotia ja mies luo menestyvää uraa. Nainenhan ja lapset joutuisi kärsimään kohtuuttomasti jos eron tullessa joutuisi kadulle.
Näköjään miesten mielestä eron tullessa kaikki on miehen eikä ole tietoakaan että liitossa on tehty yhteisen hyvän eteen töitä. Lasten hoito on työtä. Onhan meillä lastentarhoissa palkalliset hoitajatkin ja hoito maksaa paljon.
Mutjoo lapsia ei ole pakko hankkia eikä työnarkkarin uraa.
No olisko se pieni toisen vanhemman luona tapahtuva elintason lasku vaikka selitettävissä sillä erolla? Lapsiko ei saa tajuta, että toinen vanhempi on varakkaampi kuin toinen? Ja 50-50-sopprissa se lähi- ja etävanhempi jako on vain lakitekninen asia.
Lapset siis harrastaa joka toinen viikko. Kiva lapsille.
Sano mulle yksi harrastus, jossa joka vko maksetaan läsnäolo erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Edelleen miksi lapsen elintason pitäisi laskea vaikka ero tulee?! Jos puoliso tienaa enemmän niin tietenkin se maksaa lähivanhemmalle elareita, varsinkin kun kun se lähi varmaan hoitaa kaikki kulut, harrastukset ja vaatteet.
Kapen tapauksessa Kape itse sanoi avioliitossa ollessaan ettei olisi voinut luoda uraa jos vaimo ei olisi jäänyt kotiin hoitamaan kotia ja lapsia. Kapen lapset harrastaa lätkää, ei halpaa. Pitäisikö lasten mennä johonkin murjuun kattohuoneiston jälkeen?! Ei kyllä lapsista välitä sitten jos miljonääri haluaa maksaa elareita saman mitä joku pienituloinen. Avioliitto on avioliitto ja lapset yhteisiä. Ei se elatusvastuu eroon lopu. Suomessakin laki ottaa huomioon elareissa, jos äiti on joutunut jäämään kotia ja mies luo menestyvää uraa. Nainenhan ja lapset joutuisi kärsimään kohtuuttomasti jos eron tullessa joutuisi kadulle.
Näköjään miesten mielestä eron tullessa kaikki on miehen eikä ole tietoakaan että liitossa on tehty yhteisen hyvän eteen töitä. Lasten hoito on työtä. Onhan meillä lastentarhoissa palkalliset hoitajatkin ja hoito maksaa paljon.
Mutjoo lapsia ei ole pakko hankkia eikä työnarkkarin uraa.
No olisko se pieni toisen vanhemman luona tapahtuva elintason lasku vaikka selitettävissä sillä erolla? Lapsiko ei saa tajuta, että toinen vanhempi on varakkaampi kuin toinen? Ja 50-50-sopprissa se lähi- ja etävanhempi jako on vain lakitekninen asia.
Lapset siis harrastaa joka toinen viikko. Kiva lapsille.
Sano mulle yksi harrastus, jossa joka vko maksetaan läsnäolo erikseen.
Vaikka ratsastustunnit.
Alue: Aihe vapaa
Missähän sä näet katkeruutta? Sun kommenttisi sen sijaan on vihamielinen ja solvaava, eikä siitä tullut millän tavalla esiin mielipidettä. Tässä ketjussa on kyllä harvinaisen paljon ihmisiä, joilla ei pysy asiat asioina.