Johtuuko tämä vaikeus aspergeristäni vai onko kaikilla ihmisillä tässä vaikeuksia?

Soittelen sulle -kommenttiin voi kysyä "onko sulla mun numero?" Sillä jo vähän voi nähdä, reagoiko toinen luontevasti.

Mulla ei ole aspergeria ja ajatuksen tasolla ymmärrän tavan ja sen tarkoituksen. Mutta mua v ituttaa muuten vaan asia. Joskus olenkin töksäyttänyt suoraan, kun puolituttu sanoi "tulkaa joskus käymään" että tuskinpa tullaan. Hämmentyi, mutta ihan oikeasti, jos on joku puolituttu menneisyydestä jonka kanssa kohteliaisuudesta pari sanaa vaihtoi, pyytää käymään ja vielä eri puolelle Suomea, niin ei kiitos. Olisimme voineet lopettaa juttelun "oli kiva tavata" -fraasiin, vaikka loppujen lopuksi ei sekään ihan totta olisi ollut.

up

Suomessa ei kannata sanoa noin jos ei aio pitää mitään yhteyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tarvittaisiin sosiaalisten tilanteiden opas meille joille se ei tule äidinmaidossa. Aapinen suorastaan.

Ja meille jotka joudumme assien kanssa tekemisiin.

Tuollaiset "kohteliaisuudet" on ihan persiistä. Välillä tuntuu siltä, että kukaan ei oikeasti halua nähdä ketään tai jutella kenenkään kanssa toiste, eikä käydä missään yhdessä. Ne kyläilykutsutkin on yleensä pelkkää sanahelinää.

Minä pistän suoraan shit listille kaikki jotka tekee noin.

Ei kiinnosta jutella edes satunnaisesti ihmisten kanssa joilla on tapana jauhaa paskaaa eli selittää oikein oma-aloitteisesti jotain ”hei mennään joku päivä viinille?!”-juttuja jopa moneen otteeseen, vaikka heillä ei ole todellista halua eikä aikomustakaan tehdä niin.

Haluan ympärilleni vain aitoja tyyppejä, en hyötyjiä ja paskanjauhajia.

N28

Minä pistän assit shit listalle : D

Millaisella äänensävyllä ko henkilö puhui?

Vierailija kirjoitti:

Ihan turhaa sanoa tuollaista. Voisi sanoa vain, että oli kiva nähdä, hei hei...

Jos alan rehelliseksi, niin saatan lipsauttaa, että oli kiva nähdä mutta en varmaan jaksa soitella enkä tiedä, jaksanko sopia tapaamista.

Minusta se on liian tylyä, joten sanoin, että pidetään yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Minä pistän assit shit listalle : D

Hävettääkö olla epärehellinen psskanjauhaja?

Etkö osaa käyttäytyä eli sanoa tapaamisen lopuksi esim. ”olipa kiva nähdä, moikka!”, vaan alat lörpöttelemään mitä sattuu jostain näkemisistä vaikka et ole oikeasti edes kiinnostunut näkemään? :D

Se nyt on vaan niin, että jos aletaan rehellisiksi toisillemme, niin siinä poltetaan monta siltaa. Oikeasti.

Mä elän elämääni roolista toiseen. Oletan, että muut tekevät samoin.

"Olipa vaivautunut tunnelma tässä meidän tapaamisessa. Ei kannata tavata enää."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pistän assit shit listalle : D

Hävettääkö olla epärehellinen psskanjauhaja?

Etkö osaa käyttäytyä eli sanoa tapaamisen lopuksi esim. ”olipa kiva nähdä, moikka!”, vaan alat lörpöttelemään mitä sattuu jostain näkemisistä vaikka et ole oikeasti edes kiinnostunut näkemään? :D

Jos on oikeasti kiva nähdä, niin silloin haluaa nähdä toistekin.

Vai tarkoitatko "oli kiva nähdä, mutta toivottavasti ei nähdä enää"?

Mielipide on että kyse ei ole sinun aspergeristä, vaan siinä toisessa on jotain vikaa, jos sanoo jotain eikä ole aiettakaan tehdä sitä, koskaan. Eli hän valehtelee tai huijaa, muita tai itseään. Se ei tunnu oikein kivalle smalltalkille edes, vaikka muualla se siksi määriteltäisi. On tietenkin ihmisiä jotka paniikin vuoksi sanovat "olisi kiva nähdä" tai toivovat aidosti näkemistä, mutta ei oikeasti ehdi helposti sitä tekemään ja joku uuvuttaa. Mutta se ei sisällä sanaa "ehdottomasti" tai "soittelen sulle" jos sitä ei kuulu. Jos ei kiinnosta, ei tuollaista tarvitse sanoa tai leikkiä hyvää tuttua - vältä tyhjän lupaajia. 

Vierailija kirjoitti:

Se nyt on vaan niin, että jos aletaan rehellisiksi toisillemme, niin siinä poltetaan monta siltaa. Oikeasti.

Mä elän elämääni roolista toiseen. Oletan, että muut tekevät samoin.

Oletko jotenkin vajaa kun et näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin valehtelun?

Normaali, rehellinen ihminen ei koe tarvetta alkaa mussuttamaan mitään ”nähdään, tuu kylään, mennään kahville”-valheita vaan voi lopettaa juttutuokion vain sanomalla ”hei mun pitää nyt mennä, moikka!”.

Ja iso hymy perään.

Mikä silta tuossa muka menisi poikki? Ei mikään.

Siinä tulee oltua niin ystävällinen kuin myös rehellinen.

Siitäpä sinulle mallia jatkoon!

Tähän ei liity edes mikään asperger.

On täysin absurdi ajatus, että isoäitimme toimisivat näin, eli laskisin joksikin huonoksi nykyajan valehtelevien kaupunkilaisnuorten tavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä pistän assit shit listalle : D

Hävettääkö olla epärehellinen psskanjauhaja?

Etkö osaa käyttäytyä eli sanoa tapaamisen lopuksi esim. ”olipa kiva nähdä, moikka!”, vaan alat lörpöttelemään mitä sattuu jostain näkemisistä vaikka et ole oikeasti edes kiinnostunut näkemään? :D

Jos on oikeasti kiva nähdä, niin silloin haluaa nähdä toistekin.

Vai tarkoitatko "oli kiva nähdä, mutta toivottavasti ei nähdä enää"?

Ei pelkkään ”oli kiva nähdä”-fraasiin liity minkäänlaista ajatusta, oletusta saati lupausta siitä, että nähtäisiin uudelleen.

Ainoastaan siihen sisältyy, jos alkaa puhumaan jostain uudesta tapaamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarvittaisiin sosiaalisten tilanteiden opas meille joille se ei tule äidinmaidossa. Aapinen suorastaan.

Ja meille jotka joudumme assien kanssa tekemisiin.

Huooh. Aspergeria on erittäin helppo ymmärtää. Assille 1 on 1. Assi sanoo,mitä tarkoitaa ja tarkoittaa mitä sanoo, yksi yhteen. Tulkintoja ei tarvita.

Jos tämän ymmärtäminen on vaikeaa, kannattaa palata eskariin.

Joo, olen ymmärtänyt että tuo ei tarkoita sitä että oikeesti toinen haluaisi ikinä nähdä. Ei vaan toinen osaa lopettaa sitä keskustelua muulla tavalla. Olen oppinut olla ottamatta tuota tosissani, mutta tekee pahaa enkä millään vieläkään jaksais osallistua siihen läpäläpään, niin että keskustelun lopetus menee suunnilleen näin:

"Mut hei olis kiva nähä joskus toistekin!"

"Juuuu"

"Soitellaan vaikka sitten"

"Okei"

"Niin sovitaan joo ku olis tosiaan kiva jutella enemmän pitkästä aikaa"

"Joo 🙄"

"No, soitellaan! Moikka!"

"Moimoi!"

Mun mielestä nuo ihmiset on loppujen lopuksi huonompi smalltalkaajia kun minä. Mennyt joku 5 vuotta niin että ikinä ei nähdä, välillä vaan törmätään vahingossa, ja vieläkin sama tyhjänpäiväinen virsi? Mielestäni olis helpompi todeta, että oli kiva jutella, toivottavasti nähdään taas joskus ja näkemiin. Mutta ei, kun sitä on pakko pitkittää naurettavilla litanioilla ilman mitään todellista aikomusta.