Johtuuko tämä vaikeus aspergeristäni vai onko kaikilla ihmisillä tässä vaikeuksia?
Siis kun törmää sattumalta vanhaan tuttuun, jutellaan ja lopuksi toinen sanoo "joo ehdottomasti meidän täytyy jutella ja nähdä enemmän, soittelen sulle"
Mutta mitään ei koskaan kuulu ja jos ottaa itse yhteyttä, tulee vaikutelma ettei tuota ehkä tarkoitettukaan niin kirjaimellisesti.
Johtuuko tämän tilanteen tulkinnan vaikeus aspergeristäni vai kokeeko muutkin tämän vaikeaksi?
Kommentit (60)
Mulla on myös autismin kirjon piirteitä, mutta olen oppinut, että se on vain kohteliaisuutta. Joskus nuorena otin tosissaan.
Vaikeus on siinä, että miten sen tunnistaa kun toinen tahtoisikin aidosti nähdä?
Tyhjiä sanoja vailla tarkoitusta, en itsekään ymmärrä noita päälleliimattuja fraaseja jotka sanotaan "kohteliaisuudesta". Ihmiset on omituisia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös autismin kirjon piirteitä, mutta olen oppinut, että se on vain kohteliaisuutta. Joskus nuorena otin tosissaan.
Vaikeus on siinä, että miten sen tunnistaa kun toinen tahtoisikin aidosti nähdä?
Tämä!
Mulla on adhd enkä tiedä vastausta.
Jos puhutaan noin, otan sen omalta puolestani lupauksena nähdä ja sit ahdistaa jos ei saa sovittua tapaamista .
Mä en ymmärrä miksi pitää ehdottaa näkemistä jos ei tarkoita sitä.
Itse vilpittömästi sanon vanhoille tutuille että kiva nähdään! Eikä sitten ikinä nähdä vaikka olen kyllä tarkoittanut että kiva olisi nähdä. Itse en ikinä ehdota tapaamista jos en halua.
Ei mulla mitään diagnoosia ole, mutta silti tuntuu että burgeroin monissa sosiaalisissa tilanteissa kuten ap:n esimerkissä. Tuollainen ns. tyhjänpäiväinen löpöttely ei kuulu luontaisesti tyyliini vaan tarkoitan aina mitä sanon. Asiakaspalvelutyössä tosin jouduin opettelemaan small talkia, kun tuli palautetta että vaikutan tylyltä.
Mitä enemmän on erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin tietää ja huomaa.
Että suurin osa puheista ja jutteluista on vain kevyttä rupattelua.
Koskaan ei kerrota itsestään mitään perinpohjin, vaihdellaan vaan nopeasti ajatuksia ja jutellaan kohteliaasti niitä näitä.
Se juttelu ei perustu mihinkään faktaan, mihinkään todellisuuteen tai mihinkään lupauksiin.
Se kun sanotaan, että soitellaan tarkoittaa, että heipa nyt vaan. Kumpikaan ei koskaan soita, sillä kummallakaan ei enää juuri ole niin paljon mitään yhteisiä asioita, joita voisi jutella ja vääntää puhelimessa.
Samoin kun sanotaan, että mennään joskus kahville, se on vain sanonta, koskaan ei mennä yhdessä kahville.
Tämä tulisi jokaisen nykyihmisen käsittää. Että tuo kaikki on pelkkää puhdasta small talkia.
Kevyttä puhelua ja sanat mennään kahville / soitellaan ovat kohteliaita hyvästely sanontoja.
Ennen oli toisin. Mutta nyt toisin myös.
Väittäisin, että ei kukaan osaa täydellisellä tarkkuudella tunnistaa, milloin toinen ei tarkoitakaan sitä mitä sanoo.
Minusta myös on tyhmää, jos kohteliaisuudesta tehdään mitä tahansa ehdotuksia tai mitä vaan. Kyllä tulee paha mieli. Aina en jaksa edes yrittää osallistua mihinkään small talk -tyylisiin jutusteluihin, kun tuntuu, että ne on vaan päin naamaa valehtelua ja esittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän on erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin tietää ja huomaa.
Että suurin osa puheista ja jutteluista on vain kevyttä rupattelua.
Koskaan ei kerrota itsestään mitään perinpohjin, vaihdellaan vaan nopeasti ajatuksia ja jutellaan kohteliaasti niitä näitä.
Se juttelu ei perustu mihinkään faktaan, mihinkään todellisuuteen tai mihinkään lupauksiin.
Se kun sanotaan, että soitellaan tarkoittaa, että heipa nyt vaan. Kumpikaan ei koskaan soita, sillä kummallakaan ei enää juuri ole niin paljon mitään yhteisiä asioita, joita voisi jutella ja vääntää puhelimessa.
Samoin kun sanotaan, että mennään joskus kahville, se on vain sanonta, koskaan ei mennä yhdessä kahville.
Tämä tulisi jokaisen nykyihmisen käsittää. Että tuo kaikki on pelkkää puhdasta small talkia.
Kevyttä puhelua ja sanat mennään kahville / soitellaan ovat kohteliaita hyvästely sanontoja.
Ennen oli toisin. Mutta nyt toisin myös.
Onko meille rantautunut jossain vaiheessa jenkkien tyhjä mitään tarkoittamaton small talk. Huokaus.
Tarvittaisiin sosiaalisten tilanteiden opas meille joille se ei tule äidinmaidossa. Aapinen suorastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän on erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin tietää ja huomaa.
Että suurin osa puheista ja jutteluista on vain kevyttä rupattelua.
Koskaan ei kerrota itsestään mitään perinpohjin, vaihdellaan vaan nopeasti ajatuksia ja jutellaan kohteliaasti niitä näitä.
Se juttelu ei perustu mihinkään faktaan, mihinkään todellisuuteen tai mihinkään lupauksiin.
Se kun sanotaan, että soitellaan tarkoittaa, että heipa nyt vaan. Kumpikaan ei koskaan soita, sillä kummallakaan ei enää juuri ole niin paljon mitään yhteisiä asioita, joita voisi jutella ja vääntää puhelimessa.
Samoin kun sanotaan, että mennään joskus kahville, se on vain sanonta, koskaan ei mennä yhdessä kahville.
Tämä tulisi jokaisen nykyihmisen käsittää. Että tuo kaikki on pelkkää puhdasta small talkia.
Kevyttä puhelua ja sanat mennään kahville / soitellaan ovat kohteliaita hyvästely sanontoja.
Ennen oli toisin. Mutta nyt toisin myös.
Onko meille rantautunut jossain vaiheessa jenkkien tyhjä mitään tarkoittamaton small talk. Huokaus.
On. Ja se on ollut Suomessa jo pitkään.
Se kuuluu tavalliseen arkipäiväiseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa.
Yleensä kaikki ovat kiireisiä nykyisin, aina ja joka paikassa.
Jos ruokatunnilla keskustassa tapaa jonkin vanhan ystävän /tutun puhutaan just noin niinkus täällä on kerrottu. Ja kiiressä sanotaan kun halutaan päästä nopeasti toisesta eroon, että:
Mutta, soitellaan!
Ei tietenkään soitella. Ja jokaisella on jo se oma tuttava-ja ystäväpiirinsä, ei niihin juuri lisää ystäviä hamuta.
Kiva on jos vanha tuttu tai ns. ystäväkin edes moikkaa vastaantullessa, se on jo extraa jos pysähtyy pariksi minuutiksi juttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän on erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin tietää ja huomaa.
Että suurin osa puheista ja jutteluista on vain kevyttä rupattelua.
Koskaan ei kerrota itsestään mitään perinpohjin, vaihdellaan vaan nopeasti ajatuksia ja jutellaan kohteliaasti niitä näitä.
Se juttelu ei perustu mihinkään faktaan, mihinkään todellisuuteen tai mihinkään lupauksiin.
Se kun sanotaan, että soitellaan tarkoittaa, että heipa nyt vaan. Kumpikaan ei koskaan soita, sillä kummallakaan ei enää juuri ole niin paljon mitään yhteisiä asioita, joita voisi jutella ja vääntää puhelimessa.
Samoin kun sanotaan, että mennään joskus kahville, se on vain sanonta, koskaan ei mennä yhdessä kahville.
Tämä tulisi jokaisen nykyihmisen käsittää. Että tuo kaikki on pelkkää puhdasta small talkia.
Kevyttä puhelua ja sanat mennään kahville / soitellaan ovat kohteliaita hyvästely sanontoja.
Ennen oli toisin. Mutta nyt toisin myös.
Mitä sitten sanotaan siinä tapauksessa, että halutaan oikeasti soitella ja mennä kahville?
Ihan turhaa sanoa tuollaista. Voisi sanoa vain, että oli kiva nähdä, hei hei...
Tåmä ei ole vain jenkkien juttu. Small talkia harrastetaan kaikissa muissa kulttuureissa paitsi Suomessa. Venäjällä esimerkiksi on todella törkeää jättää small talk välistä. Ruotsissa on epäkohteliasta jättää puhumasta.
Opiskelkaa eri kulttuureita niin opitte. Ei sinulla ole aspergeria jos et osaa normaaleja sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä. Tuo on vain sitä hienosäätöä. Se ei ole suomalaisille tuttua.
Vierailija kirjoitti:
Tarvittaisiin sosiaalisten tilanteiden opas meille joille se ei tule äidinmaidossa. Aapinen suorastaan.
Tämmöinen olisi hyvä. Tarvitsisin myös oppaan naisten väliseen kanssakäymiseen, tuntuu että naisporukoissa on jotkut omat koodit joita noudattaa, minä en näitä ymmärrä. Jään aina nopeasti porukan ulkopuolelle kun muut huomaavat että tuo yksi ei nyt tajua. -as-piirteinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Tåmä ei ole vain jenkkien juttu. Small talkia harrastetaan kaikissa muissa kulttuureissa paitsi Suomessa. Venäjällä esimerkiksi on todella törkeää jättää small talk välistä. Ruotsissa on epäkohteliasta jättää puhumasta.
Opiskelkaa eri kulttuureita niin opitte. Ei sinulla ole aspergeria jos et osaa normaaleja sosiaalisen kanssakäymisen sääntöjä. Tuo on vain sitä hienosäätöä. Se ei ole suomalaisille tuttua.
Venäläiset ovat kyllä aika vilpitöntä väkeä, yleensä tarkoittavat sitä mitä sanovat.
Naiset sanoo mulle aina noin, arvatkaa kuuluuko niistä sen jälkeen tai vastaavatko mitään jos otan yhteyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän on erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin tietää ja huomaa.
Että suurin osa puheista ja jutteluista on vain kevyttä rupattelua.
Koskaan ei kerrota itsestään mitään perinpohjin, vaihdellaan vaan nopeasti ajatuksia ja jutellaan kohteliaasti niitä näitä.
Se juttelu ei perustu mihinkään faktaan, mihinkään todellisuuteen tai mihinkään lupauksiin.
Se kun sanotaan, että soitellaan tarkoittaa, että heipa nyt vaan. Kumpikaan ei koskaan soita, sillä kummallakaan ei enää juuri ole niin paljon mitään yhteisiä asioita, joita voisi jutella ja vääntää puhelimessa.
Samoin kun sanotaan, että mennään joskus kahville, se on vain sanonta, koskaan ei mennä yhdessä kahville.
Tämä tulisi jokaisen nykyihmisen käsittää. Että tuo kaikki on pelkkää puhdasta small talkia.
Kevyttä puhelua ja sanat mennään kahville / soitellaan ovat kohteliaita hyvästely sanontoja.
Ennen oli toisin. Mutta nyt toisin myös.
Mitä sitten sanotaan siinä tapauksessa, että halutaan oikeasti soitella ja mennä kahville?
Pöhkö! Silloin sanotaan "ei mennä koskaan kahville" ja "hei , hei , ei soitella". Luulis tämän nyt kaikkien ymmärtävän , huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän on erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin tietää ja huomaa.
Että suurin osa puheista ja jutteluista on vain kevyttä rupattelua.
Koskaan ei kerrota itsestään mitään perinpohjin, vaihdellaan vaan nopeasti ajatuksia ja jutellaan kohteliaasti niitä näitä.
Se juttelu ei perustu mihinkään faktaan, mihinkään todellisuuteen tai mihinkään lupauksiin.
Se kun sanotaan, että soitellaan tarkoittaa, että heipa nyt vaan. Kumpikaan ei koskaan soita, sillä kummallakaan ei enää juuri ole niin paljon mitään yhteisiä asioita, joita voisi jutella ja vääntää puhelimessa.
Samoin kun sanotaan, että mennään joskus kahville, se on vain sanonta, koskaan ei mennä yhdessä kahville.
Tämä tulisi jokaisen nykyihmisen käsittää. Että tuo kaikki on pelkkää puhdasta small talkia.
Kevyttä puhelua ja sanat mennään kahville / soitellaan ovat kohteliaita hyvästely sanontoja.
Ennen oli toisin. Mutta nyt toisin myös.
Mitä sitten sanotaan siinä tapauksessa, että halutaan oikeasti soitella ja mennä kahville?
Itse töksäytän huonoilla sosiaalisilla pelipelleilytaidoillani sopiiko soitan silloin ja silloin ja kahville pyydän tietylle päivälle kaivaen kalenterin esiin. Ei mene minunlaiseni häiriöisen aivoihin logiikka, jossa valehtelu on kohteliaisuutta. Onneksi en itsekään välitä soitella tai päätyä kahville niiden kanssa, jotka sanovat yhtä ja tarkoittavat toista, joten yleensä en menetä mitään vaikka tuollaisista ei koskaan enää kuulisikaan mitään.
Mäkään en tajua, että miksi ei voi vain sanoa, että olipa kiva nähdä pitkästä aikaa ja jutella tms. Joskus olen kyllä itsekin sanonut, että hei, meidän pitäis nähdä useammin! Olen kyllä tarkoittanut sitä vilpittömästi, mutta sitten se asia on unohtunut. Mulla on adhd.
Vain idiootti tokaisee lopuksi noin jos ei kiinnosta nähdä.
Kyse on small talkista ei halusta jutella kanssasi toistekin.