Lue keskustelun säännöt.
Johtuuko tämä vaikeus aspergeristäni vai onko kaikilla ihmisillä tässä vaikeuksia?
09.09.2021 |
Siis kun törmää sattumalta vanhaan tuttuun, jutellaan ja lopuksi toinen sanoo "joo ehdottomasti meidän täytyy jutella ja nähdä enemmän, soittelen sulle"
Mutta mitään ei koskaan kuulu ja jos ottaa itse yhteyttä, tulee vaikutelma ettei tuota ehkä tarkoitettukaan niin kirjaimellisesti.
Johtuuko tämän tilanteen tulkinnan vaikeus aspergeristäni vai kokeeko muutkin tämän vaikeaksi?
Kommentit (60)
Minä otan aina tosissani ja ahdistun että pitää tavata ja jutella sosiaalisesti tuon henkilön kanssa. Olen vain iloinen ettei toteudu koskaan. Hyvä tietää että tuota ei tarvi ottaa tosissaan. En tiennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi elämän kevät te nykyihmiset siellä tsadissa olette omituisia. Suomalainen kun jotain sanoo nii Se ON NIIN KUIN SE SANOTAAN. Lopettakaa heti tuo jenkeistä apinoitu pöllöily small talk. Suattana.
Vierailija kirjoitti:
Minä otan aina tosissani ja ahdistun että pitää tavata ja jutella sosiaalisesti tuon henkilön kanssa. Olen vain iloinen ettei toteudu koskaan. Hyvä tietää että tuota ei tarvi ottaa tosissaan. En tiennyt.
Mä en ymmärrä tuota koko konseptia, että pitää olla ylipäätään missään tekemisessä jos noin ahdistaa jo pieni sananvaihto??
Ja sit toivottelut on yksi mitä en jaksais ollenkaan! Jotkut jää tapaamisen lopussa toivomaan monia asioita: Hyvää viikonloppua! Ja toivottavasti teidän eläinlääkäri menee sit kivasti ens viikolla! Ja hyvää joulua jos ei nähdä sitä ennen! Ja toivottavasti ne pikkujoulujuhlat on kivat! Terveisiä teidän papalle, toivottavasti se ei mee ainakaan huonompaan kuntoon! Hyvää päivänjatkoa ja kaikkea hyvää! Ja tosiaan oikein hyvää viikonloppua! 😂
Tekee mieli vaan sanoa, et kunpa sä lopettaisit ja toivottavasti lähtisit jo... En osaa itse lainkaan luontevasti toivotella vaan pitäisin nopeista jäähyväisistä. -40
Suomessa tuota on ollut tapana oikeasti tarkoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on vaan niin, että jos aletaan rehellisiksi toisillemme, niin siinä poltetaan monta siltaa. Oikeasti.
Mä elän elämääni roolista toiseen. Oletan, että muut tekevät samoin.
Oletko jotenkin vajaa kun et näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin valehtelun?
Normaali, rehellinen ihminen ei koe tarvetta alkaa mussuttamaan mitään ”nähdään, tuu kylään, mennään kahville”-valheita vaan voi lopettaa juttutuokion vain sanomalla ”hei mun pitää nyt mennä, moikka!”.
Ja iso hymy perään.Mikä silta tuossa muka menisi poikki? Ei mikään.
Siinä tulee oltua niin ystävällinen kuin myös rehellinen.Siitäpä sinulle mallia jatkoon!
Jos olisit miettinyt asiaa, tajuaisit, että sosiaalinen elämä edellyttää valkoisia valheita. Ei, en ymmärrä, mitä vahinkoa tuosta lauseesta on, koska en näe siinä paljonkaan painoarvoa. Sitä joko soitellaan tai ei, sama se, mitä on sanottu.
Mutta en tiedä, paljonko tähän vaikuttaa, että olen saanut lapsena osaksi kasvatuksen, joka ei ole ollut tyypillisen suomalainen. Joten en aina ymmärrä suomalaisten ajattelutapaa.
Kyllä, olet niin kansainvälinen että millään et voi eläytyä takapajula-suomalaisten sielunmaisemaan. Sovitaan niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on vaan niin, että jos aletaan rehellisiksi toisillemme, niin siinä poltetaan monta siltaa. Oikeasti.
Mä elän elämääni roolista toiseen. Oletan, että muut tekevät samoin.
Oletko jotenkin vajaa kun et näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin valehtelun?
Normaali, rehellinen ihminen ei koe tarvetta alkaa mussuttamaan mitään ”nähdään, tuu kylään, mennään kahville”-valheita vaan voi lopettaa juttutuokion vain sanomalla ”hei mun pitää nyt mennä, moikka!”.
Ja iso hymy perään.Mikä silta tuossa muka menisi poikki? Ei mikään.
Siinä tulee oltua niin ystävällinen kuin myös rehellinen.Siitäpä sinulle mallia jatkoon!
Jos olisit miettinyt asiaa, tajuaisit, että sosiaalinen elämä edellyttää valkoisia valheita. Ei, en ymmärrä, mitä vahinkoa tuosta lauseesta on, koska en näe siinä paljonkaan painoarvoa. Sitä joko soitellaan tai ei, sama se, mitä on sanottu.
Mutta en tiedä, paljonko tähän vaikuttaa, että olen saanut lapsena osaksi kasvatuksen, joka ei ole ollut tyypillisen suomalainen. Joten en aina ymmärrä suomalaisten ajattelutapaa.
Joo, jos kaveri on ostanut mielestäsi rumat housut tai tapailee mielestäsi rumaa miestä ja hehkuttaa sitä sinulle kysyen mielipidettä, niin tietysti sanot valkoisen valheen eli kehut niitä rumia housuja tai miestä, tosin ei tarvitse alkaa valheelliseen ylistykseen vaan joku ”ihanaa, just sun tyyppinen/sopii sulle” on hyvä.
Äläkä jaksa vedota johonkin ”ei-tyypilliseen suomalaisuuteen”, en minäkään kasvanut tyypillisessä suomalaisperheessä/suvussa ja opin, että jos pyydän tuttavaa viinille niin myös menen sinne viinille enkä valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mutta en tiedä, paljonko tähän vaikuttaa, että olen saanut lapsena osaksi kasvatuksen, joka ei ole ollut tyypillisen suomalainen. Joten en aina ymmärrä suomalaisten ajattelutapaa.
Luultavasti vaikuttaa paljonkin. Suomalainen ajattelutapa on yksinkertainen: sano vain se, mitä tarkoitat. Jos et tiedä mitä sanoa, voit hyvin olla hiljaa.
No mulla ei ole mitään autismikirjon häiriötä, enkä sano noin jos en sitä meinaa. Sanon suoraan vaan että "joo, no pitää katella" tms jos en aio häntä ikinä nähdä. ÄJos aion, niin saatan sanoa "viestitellään tai soitellaan myöhemmin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se nyt on vaan niin, että jos aletaan rehellisiksi toisillemme, niin siinä poltetaan monta siltaa. Oikeasti.
Mä elän elämääni roolista toiseen. Oletan, että muut tekevät samoin.
Oletko jotenkin vajaa kun et näe mitään muuta vaihtoehtoa kuin valehtelun?
Normaali, rehellinen ihminen ei koe tarvetta alkaa mussuttamaan mitään ”nähdään, tuu kylään, mennään kahville”-valheita vaan voi lopettaa juttutuokion vain sanomalla ”hei mun pitää nyt mennä, moikka!”.
Ja iso hymy perään.Mikä silta tuossa muka menisi poikki? Ei mikään.
Siinä tulee oltua niin ystävällinen kuin myös rehellinen.Siitäpä sinulle mallia jatkoon!
Jos olisit miettinyt asiaa, tajuaisit, että sosiaalinen elämä edellyttää valkoisia valheita. Ei, en ymmärrä, mitä vahinkoa tuosta lauseesta on, koska en näe siinä paljonkaan painoarvoa. Sitä joko soitellaan tai ei, sama se, mitä on sanottu.
Mutta en tiedä, paljonko tähän vaikuttaa, että olen saanut lapsena osaksi kasvatuksen, joka ei ole ollut tyypillisen suomalainen. Joten en aina ymmärrä suomalaisten ajattelutapaa.
Sosiaalinen elämä edellyttää valkoisia valheita, mutta ei tuossa tilanteessa. Siinä ei ole mitään epäkohteliasta, että jättää turhat katteettomat lupaukset tekemättä. Varsinkaan oma-aloitteisesti, ilman että toinen edes on ehdottanut myöhempää tapaamista ja soittelua.
Tähän voisi liittyä vielä kolmas aspekti: voihan nimittäin olla, että molemmat aidosti haluavat nähdä, mutta koska henkilöt eivät ole kovin läheisiä (enää), kumpikin aristelee sitä yhteydenottoa ja odottaa toisen aloitetta. Syyt ovatkin jo tulleet esiin: epäillään, haluaako toinen sittenkään nähdä oikeasti ja tarkoittiko hän todella sanojaan. Tähän kun vielä lisätään epävarmuutta, sosiaalisia pelkoja yms., tapaamista ei synny, vaikka kumpikin sitä ehkä aidosti haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin oon virallisesti diagnosoitu asburgeri.
Mä oon parit valikoidut kerrat sanonu muutamalle tyypille vastineeksi tuohon, että:
"eehei, ei me nähdä enää koskaan"
Toi on paljon parempi noin. Saapahan sen toisenkin vähän ajattelemaan.
Kyllä mulla on ainakin aito halu nähdä, en heittele teeskenteleviä kommentteja. Eri asia sitten, ehtiikö ottaa yhteyttä ja pistää alulle tapaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä enemmän on erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä niin tietää ja huomaa.
Että suurin osa puheista ja jutteluista on vain kevyttä rupattelua.
Koskaan ei kerrota itsestään mitään perinpohjin, vaihdellaan vaan nopeasti ajatuksia ja jutellaan kohteliaasti niitä näitä.
Se juttelu ei perustu mihinkään faktaan, mihinkään todellisuuteen tai mihinkään lupauksiin.
Se kun sanotaan, että soitellaan tarkoittaa, että heipa nyt vaan. Kumpikaan ei koskaan soita, sillä kummallakaan ei enää juuri ole niin paljon mitään yhteisiä asioita, joita voisi jutella ja vääntää puhelimessa.
Samoin kun sanotaan, että mennään joskus kahville, se on vain sanonta, koskaan ei mennä yhdessä kahville.
Tämä tulisi jokaisen nykyihmisen käsittää. Että tuo kaikki on pelkkää puhdasta small talkia.
Kevyttä puhelua ja sanat mennään kahville / soitellaan ovat kohteliaita hyvästely sanontoja.
Ennen oli toisin. Mutta nyt toisin myös.
Mitä sitten sanotaan siinä tapauksessa, että halutaan oikeasti soitella ja mennä kahville?
Sen tietää siitä että on pidetty yhteyttä jo aiemmin, lennosta ei yleensä ole tapana viritellä, korkeintaan tilapäistä.
Vierailija kirjoitti:
Tähän voisi liittyä vielä kolmas aspekti: voihan nimittäin olla, että molemmat aidosti haluavat nähdä, mutta koska henkilöt eivät ole kovin läheisiä (enää), kumpikin aristelee sitä yhteydenottoa ja odottaa toisen aloitetta. Syyt ovatkin jo tulleet esiin: epäillään, haluaako toinen sittenkään nähdä oikeasti ja tarkoittiko hän todella sanojaan. Tähän kun vielä lisätään epävarmuutta, sosiaalisia pelkoja yms., tapaamista ei synny, vaikka kumpikin sitä ehkä aidosti haluaisi.
Jeps. Ja unohdetaan asioita, kun elämässä on kiirettä. Asia helposti vain hautautuu.
Ylipäätään ap:n ja muiden autismin kirjon henkilöiden kannattaa muistaa se, että ei "nenteillä" ole myöskään mitään aukottomasti toimivaa oikean merkityksen kääntäjää päässään, vaan sosiaalisissa tilanteissa tapahtuu paljon erilaisia virhetulkintoja, vaikka kenelläkään ei olisi mitään häiriöitä.
Vierailija kirjoitti:
Tyhjiä sanoja vailla tarkoitusta, en itsekään ymmärrä noita päälleliimattuja fraaseja jotka sanotaan "kohteliaisuudesta". Ihmiset on omituisia.
Se nyt vain on tylyä sanoa toiselle, että ei kiinnosta lainkaan nähdä tai puhua toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Minä otan aina tosissani ja ahdistun että pitää tavata ja jutella sosiaalisesti tuon henkilön kanssa. Olen vain iloinen ettei toteudu koskaan. Hyvä tietää että tuota ei tarvi ottaa tosissaan. En tiennyt.
Sama. Jos on vaihdettu puh numeroita, olen laittanut eston päälle saman tien.
Semierakko semiautisti
Valehtelu tuolla tavalla ei edusta hyviä sosiaalisia taitoja. Joskus esim. sosiaalinen ahdistus saattaa näkyä tuon kaltaisina möläytyksinä, joita katuu myöhemmin, kun ei ollutkaan todellista halua tavata. Jotkut on myös impulsiivisempia kun toiset. Sillon ihminen saattaa oikeasti haluta tavata uudestaan, mutta tunne meneekin ohi kun miettii omaa arkeaan, aikataulujaan jne.
Small talk on taitolaji. Ideana on sanoa kevyitä asioita. Pysyä juuri siinä hetkessä ajankohtaisissa asioissa, olla kohtelias menemättä henkilökohtaiselle tasolle. Ei saisi ottaa puheeksi tulevia asioita, joita ei ole aikeissa tehdä. Kohteliasta voisi olla sanoa: "oli mukava jutella mutta nyt täytyy mennä, moikka!"
Minä en ole autisminkirjolla, mutta minulla on vaikeuksia tajuta, milloin oikeasti on tarkoitus soitella/nähdä ja milloin se on vain puhetta. Olen introvertti, epäilen tämän vaikuttavan.
Jos olisit miettinyt asiaa, tajuaisit, että sosiaalinen elämä edellyttää valkoisia valheita. Ei, en ymmärrä, mitä vahinkoa tuosta lauseesta on, koska en näe siinä paljonkaan painoarvoa. Sitä joko soitellaan tai ei, sama se, mitä on sanottu.
Mutta en tiedä, paljonko tähän vaikuttaa, että olen saanut lapsena osaksi kasvatuksen, joka ei ole ollut tyypillisen suomalainen. Joten en aina ymmärrä suomalaisten ajattelutapaa.