HS Jos oma perhe kuuluu työväenluokkaan, yliopisto saattaa tuntua oudolta ja vieraalta.

Minäkään en tiennyt näistä mitään vaikka toisella vanhemmalla on yliopistotutkinto. En huomannut että oma tietämättömyys on poikkeavaa.

Jos se on vaan sosiaalista kömpelyyttä?

Ei suomalaiset sentään niin eriytyneitä ole. Tuleehan missä porukassa tahansa tilanteita, että vitsit ei mene jakeluun.

Vierailija kirjoitti:

Jos se on vaan sosiaalista kömpelyyttä?

Ei suomalaiset sentään niin eriytyneitä ole. Tuleehan missä porukassa tahansa tilanteita, että vitsit ei mene jakeluun.

Ilmiöstä on kirjoitettu useita kirjoja ja tutkittu useita tutkimuksia ja yhä useampi työväenluokkainen siitä puhuu. Sinustako he kaikki ovat vain sosiaalisesti kömpelöitä? Ja sattumalta akateemisten lapset eivät ole?

Itse tiesin kyllä yliopiston ryyppäjäisperinteet. Aika paksua settiätuo juttu.

Olen ollut aina lukutoukka ja älykäs vaikka näin ei palstalla saisi sanoa. Ongelma ei minulla ollut oma kykyni suoriutua, vaikka tunnistankin nuo tuntemukset.

Minulle vaikeinta ja oudointa oli sisäistetty misogynia, sosiaaliset normit tietystä pinnallisesta seurustelukulttuurista ja se että noissa piireissä erilaisuutta ei siedetä oikein ollenkaan. Se ufo olo syntyy siitä miten kyseinen ympäristö suhtautuu sinuun. Yliopistolla oikeasti rehottaa paksu elitismi.

Ja oppilasaineiston heikko suoriutuminen oli aina oppilaan ja hänen taustansa vika, vaikka todellisuudessa opintorakenteissa ja sisällöissä oli ihan järkyttävän paljon epäkohtia ja epäselvyyksiä. Monet tehtävänannot oli niin niukkoja ettei niistä mitenkään olisi repinyt sisältöä 6-hengen ryhmälle, ja välillä päin vastoin, 10 henkilön työ olisi pitänyt tehdä liian tiukalla aikataululla parityönä, mutta tällaisilla ryhmätöillä piti opinnot sutaista. Ja kurssin läpäisy saattoi kaatua sitten siihen kun osa ryhmästä jätti kurssin kesken jo ryhmätyön aloittamisen jälkeen. Jos sait yksinäsi laadittua edes jotain kasaan, arvosana laski kuitenkin sen vuoksi kun tuo ei ollut ryhmätöteutus. Osaaminen ei näkynyt oikeasti millään tavalla arvosanoissa, painotukset oli erikoisia, ihan hatusta vedettyjä. Omalla mielenkiinnolla ei saanut valita suuntautumisia tehtäviassä. Tieteellisiä esseitä olisi pitänyt sovittaa tuhanteen sanaan laajasti ja oikein perusteltuna. Deadlinet oli määrittelemättömiä ja epäselvästi ilmaistu, luentomateriaaliin ei päässyt etukäteen tutustumaan. Minkäänlaista eheyttämistä ei ollut opintokokonaisuuksissa, proffat kirjaimellisesti taisteli omista oppiainesisällöistään jopa sillä tasolla että osa mielenosoituksellisesti päätti olla opettamatta mitään kun ei saanut mielestään tarpeeksi tunteja. Sihteerit oli säästösyistä potkittu pois mikä pahensi entisestään tätä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Terkkuja vaan erääseen Helsingin yliopiston tiedekuntaan.

Entä jos on ei yliopistokoulutetun johtajan ja kotiäidin lapsi? Oletko minkäluokkainrn? 😊

Vierailija kirjoitti:

Itse tiesin kyllä yliopiston ryyppäjäisperinteet. Aika paksua settiätuo juttu.

Olen ollut aina lukutoukka ja älykäs vaikka näin ei palstalla saisi sanoa. Ongelma ei minulla ollut oma kykyni suoriutua, vaikka tunnistankin nuo tuntemukset.

Minulle vaikeinta ja oudointa oli sisäistetty misogynia, sosiaaliset normit tietystä pinnallisesta seurustelukulttuurista ja se että noissa piireissä erilaisuutta ei siedetä oikein ollenkaan. Se ufo olo syntyy siitä miten kyseinen ympäristö suhtautuu sinuun. Yliopistolla oikeasti rehottaa paksu elitismi.

Ja oppilasaineiston heikko suoriutuminen oli aina oppilaan ja hänen taustansa vika, vaikka todellisuudessa opintorakenteissa ja sisällöissä oli ihan järkyttävän paljon epäkohtia ja epäselvyyksiä. Monet tehtävänannot oli niin niukkoja ettei niistä mitenkään olisi repinyt sisältöä 6-hengen ryhmälle, ja välillä päin vastoin, 10 henkilön työ olisi pitänyt tehdä liian tiukalla aikataululla parityönä, mutta tällaisilla ryhmätöillä piti opinnot sutaista. Ja kurssin läpäisy saattoi kaatua sitten siihen kun osa ryhmästä jätti kurssin kesken jo ryhmätyön aloittamisen jälkeen. Jos sait yksinäsi laadittua edes jotain kasaan, arvosana laski kuitenkin sen vuoksi kun tuo ei ollut ryhmätöteutus. Osaaminen ei näkynyt oikeasti millään tavalla arvosanoissa, painotukset oli erikoisia, ihan hatusta vedettyjä. Omalla mielenkiinnolla ei saanut valita suuntautumisia tehtäviassä. Tieteellisiä esseitä olisi pitänyt sovittaa tuhanteen sanaan laajasti ja oikein perusteltuna. Deadlinet oli määrittelemättömiä ja epäselvästi ilmaistu, luentomateriaaliin ei päässyt etukäteen tutustumaan. Minkäänlaista eheyttämistä ei ollut opintokokonaisuuksissa, proffat kirjaimellisesti taisteli omista oppiainesisällöistään jopa sillä tasolla että osa mielenosoituksellisesti päätti olla opettamatta mitään kun ei saanut mielestään tarpeeksi tunteja. Sihteerit oli säästösyistä potkittu pois mikä pahensi entisestään tätä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Terkkuja vaan erääseen Helsingin yliopiston tiedekuntaan.

Olen itse vaihtanut tiedekuntaa yhden kerran ja se mikä pätee yhteen ei välttämättä sovi toiseen... Olisi kiinnostavaa, kuinka ihmisten taustat vaihtelevat eri pääaineissa. Ehkä tietyillä aloilla on suurempi osuus usean polven akateemisia?

Ilmeisesti jotkut yliopistot on kummallisia eikä opiskelu sinänsä.

Aikanaan TKK:lla oli uusien opiskelijoiden perehdytyssysteemit joilla pääsi sisään niin opiskeluun kuin noihin opiskelijaelämäjuttuihinkin. Lisäksi jos ei aiemmin (koulussa) tullut olleeksi kanssakäymisissä eri yhteiskuntaluokista olevien kanssa niin armeijassa tuli viimeistään eli ei yliopisto sen kummempi ollut kunhan vaan lähti tutustumaan muihin avoimin mielin.

Tietääkseni Aallossa on edelleen melkoinen tapahtumasirkus uusille opiskelijoille ekan vuoden alussa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on vaan sosiaalista kömpelyyttä?

Ei suomalaiset sentään niin eriytyneitä ole. Tuleehan missä porukassa tahansa tilanteita, että vitsit ei mene jakeluun.

Ilmiöstä on kirjoitettu useita kirjoja ja tutkittu useita tutkimuksia ja yhä useampi työväenluokkainen siitä puhuu. Sinustako he kaikki ovat vain sosiaalisesti kömpelöitä? Ja sattumalta akateemisten lapset eivät ole?

Minä olen sosiaalisesti kömpelö akateemisten lapsi. Tämän ei pitäisi olla mahdollista, vai?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiesin kyllä yliopiston ryyppäjäisperinteet. Aika paksua settiätuo juttu.

Olen ollut aina lukutoukka ja älykäs vaikka näin ei palstalla saisi sanoa. Ongelma ei minulla ollut oma kykyni suoriutua, vaikka tunnistankin nuo tuntemukset.

Minulle vaikeinta ja oudointa oli sisäistetty misogynia, sosiaaliset normit tietystä pinnallisesta seurustelukulttuurista ja se että noissa piireissä erilaisuutta ei siedetä oikein ollenkaan. Se ufo olo syntyy siitä miten kyseinen ympäristö suhtautuu sinuun. Yliopistolla oikeasti rehottaa paksu elitismi.

Ja oppilasaineiston heikko suoriutuminen oli aina oppilaan ja hänen taustansa vika, vaikka todellisuudessa opintorakenteissa ja sisällöissä oli ihan järkyttävän paljon epäkohtia ja epäselvyyksiä. Monet tehtävänannot oli niin niukkoja ettei niistä mitenkään olisi repinyt sisältöä 6-hengen ryhmälle, ja välillä päin vastoin, 10 henkilön työ olisi pitänyt tehdä liian tiukalla aikataululla parityönä, mutta tällaisilla ryhmätöillä piti opinnot sutaista. Ja kurssin läpäisy saattoi kaatua sitten siihen kun osa ryhmästä jätti kurssin kesken jo ryhmätyön aloittamisen jälkeen. Jos sait yksinäsi laadittua edes jotain kasaan, arvosana laski kuitenkin sen vuoksi kun tuo ei ollut ryhmätöteutus. Osaaminen ei näkynyt oikeasti millään tavalla arvosanoissa, painotukset oli erikoisia, ihan hatusta vedettyjä. Omalla mielenkiinnolla ei saanut valita suuntautumisia tehtäviassä. Tieteellisiä esseitä olisi pitänyt sovittaa tuhanteen sanaan laajasti ja oikein perusteltuna. Deadlinet oli määrittelemättömiä ja epäselvästi ilmaistu, luentomateriaaliin ei päässyt etukäteen tutustumaan. Minkäänlaista eheyttämistä ei ollut opintokokonaisuuksissa, proffat kirjaimellisesti taisteli omista oppiainesisällöistään jopa sillä tasolla että osa mielenosoituksellisesti päätti olla opettamatta mitään kun ei saanut mielestään tarpeeksi tunteja. Sihteerit oli säästösyistä potkittu pois mikä pahensi entisestään tätä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Terkkuja vaan erääseen Helsingin yliopiston tiedekuntaan.

Olen itse vaihtanut tiedekuntaa yhden kerran ja se mikä pätee yhteen ei välttämättä sovi toiseen... Olisi kiinnostavaa, kuinka ihmisten taustat vaihtelevat eri pääaineissa. Ehkä tietyillä aloilla on suurempi osuus usean polven akateemisia?

Onhan tätäkin tutkittu. Ensimmäisen sukupolven akateemiset tarvitsevat rahaa, joten pyritään maksimoimaan mahdollisuudet esim. teknillisellä koulutuksella. Humanisti tarvitsee jo lähtökohtaisesti vauraan perhetaustan.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jotkut yliopistot on kummallisia eikä opiskelu sinänsä.

Aikanaan TKK:lla oli uusien opiskelijoiden perehdytyssysteemit joilla pääsi sisään niin opiskeluun kuin noihin opiskelijaelämäjuttuihinkin. Lisäksi jos ei aiemmin (koulussa) tullut olleeksi kanssakäymisissä eri yhteiskuntaluokista olevien kanssa niin armeijassa tuli viimeistään eli ei yliopisto sen kummempi ollut kunhan vaan lähti tutustumaan muihin avoimin mielin.

Tietääkseni Aallossa on edelleen melkoinen tapahtumasirkus uusille opiskelijoille ekan vuoden alussa. 

Nörttialoilla on rentoa, koska tulevaisuuden statuksen määrää osaaminen eikä verkostot. Tai no, on jälkimmäisistäkin paljon hyötyä mutta joku sosiaalinen etiketti ei ole niin tarkkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tiesin kyllä yliopiston ryyppäjäisperinteet. Aika paksua settiätuo juttu.

Olen ollut aina lukutoukka ja älykäs vaikka näin ei palstalla saisi sanoa. Ongelma ei minulla ollut oma kykyni suoriutua, vaikka tunnistankin nuo tuntemukset.

Minulle vaikeinta ja oudointa oli sisäistetty misogynia, sosiaaliset normit tietystä pinnallisesta seurustelukulttuurista ja se että noissa piireissä erilaisuutta ei siedetä oikein ollenkaan. Se ufo olo syntyy siitä miten kyseinen ympäristö suhtautuu sinuun. Yliopistolla oikeasti rehottaa paksu elitismi.

Ja oppilasaineiston heikko suoriutuminen oli aina oppilaan ja hänen taustansa vika, vaikka todellisuudessa opintorakenteissa ja sisällöissä oli ihan järkyttävän paljon epäkohtia ja epäselvyyksiä. Monet tehtävänannot oli niin niukkoja ettei niistä mitenkään olisi repinyt sisältöä 6-hengen ryhmälle, ja välillä päin vastoin, 10 henkilön työ olisi pitänyt tehdä liian tiukalla aikataululla parityönä, mutta tällaisilla ryhmätöillä piti opinnot sutaista. Ja kurssin läpäisy saattoi kaatua sitten siihen kun osa ryhmästä jätti kurssin kesken jo ryhmätyön aloittamisen jälkeen. Jos sait yksinäsi laadittua edes jotain kasaan, arvosana laski kuitenkin sen vuoksi kun tuo ei ollut ryhmätöteutus. Osaaminen ei näkynyt oikeasti millään tavalla arvosanoissa, painotukset oli erikoisia, ihan hatusta vedettyjä. Omalla mielenkiinnolla ei saanut valita suuntautumisia tehtäviassä. Tieteellisiä esseitä olisi pitänyt sovittaa tuhanteen sanaan laajasti ja oikein perusteltuna. Deadlinet oli määrittelemättömiä ja epäselvästi ilmaistu, luentomateriaaliin ei päässyt etukäteen tutustumaan. Minkäänlaista eheyttämistä ei ollut opintokokonaisuuksissa, proffat kirjaimellisesti taisteli omista oppiainesisällöistään jopa sillä tasolla että osa mielenosoituksellisesti päätti olla opettamatta mitään kun ei saanut mielestään tarpeeksi tunteja. Sihteerit oli säästösyistä potkittu pois mikä pahensi entisestään tätä. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Terkkuja vaan erääseen Helsingin yliopiston tiedekuntaan.

Olen itse vaihtanut tiedekuntaa yhden kerran ja se mikä pätee yhteen ei välttämättä sovi toiseen... Olisi kiinnostavaa, kuinka ihmisten taustat vaihtelevat eri pääaineissa. Ehkä tietyillä aloilla on suurempi osuus usean polven akateemisia?

Onhan tätäkin tutkittu. Ensimmäisen sukupolven akateemiset tarvitsevat rahaa, joten pyritään maksimoimaan mahdollisuudet esim. teknillisellä koulutuksella. Humanisti tarvitsee jo lähtökohtaisesti vauraan perhetaustan.

Juuri päinvastoin. Humanisteissa ja kasvatustieteilijöissä on vähiten koulutettujen vanhempien lapsia ja teknillisillä aloilla eniten. Myös lääkis on elitistisimpiä tiedekuntia.

Oulussa oli paljon maatilojen lapsia, Onko ne työväenluokkaisia

Karl Marx, luokkasota. Intersektionaaliset marxilaiset feministit, sorretut ja sortajat. Molemmissa sama viesti, kategorisesti toiset on hyviä ihmisistä ja toiset pahoja. Ilman vastakkainasettelua ei synny vallankumousta, se saa happensa vastakkainasettelusta.

Olen työläisperheestä. Kaikki neljä yliopiston käyneitä. En edes tunnista ap:n kertomia asioita todellisiksi. Kyse on enemmän sosiaalisista taidoista. Turhaan taas luoda tätä luokkahysteriaa, kun sellaista ei ole. Sanna Marin sanoi, että kaikista voi tulla mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Oulussa oli paljon maatilojen lapsia, Onko ne työväenluokkaisia

Hyvät hyssykät, etkö sinä tiedä mikä on työväenluokka? Se on se porukka, joka käy toisella palkkatöissä ja tekee suorittavaa työtä. Ei se omista maatiloja. Se maatilalomittaja on työväenluokkaa, mutta ei isäntä. 

Omat vanhemmat opistoasteen koulutuksella insinööri & sairaanhoitaja. Itsellä ei aikoinaan mitään ongelmia yliopistossa.

Normi käytöstavoilla pääsee pitkälle. Ovatko ne todella niin erilaiset työläistaustaisissa perheissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on vaan sosiaalista kömpelyyttä?

Ei suomalaiset sentään niin eriytyneitä ole. Tuleehan missä porukassa tahansa tilanteita, että vitsit ei mene jakeluun.

Ilmiöstä on kirjoitettu useita kirjoja ja tutkittu useita tutkimuksia ja yhä useampi työväenluokkainen siitä puhuu. Sinustako he kaikki ovat vain sosiaalisesti kömpelöitä? Ja sattumalta akateemisten lapset eivät ole?

Horoskoopeista ja homeopatiastakin on kirjoitettu kirjoja ja "tutkimuksia" joten ei tuo vielä todista mitään. 

Eli haluat dissata ison ihmismäärän kokemuksia ja osoittaa arroganssia ja ymmärtämättömyytta yhteiskunnallisesta tutkimuksesta. 

Tarkoitat siis Marxilaista sellaista, sitä kuuluukin halveksua, koska se on väärässä, kieroutunut, pahantahtoinen, luo katkeruutta ja vastakkainasettelua. Se on sen ydin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on vaan sosiaalista kömpelyyttä?

Ei suomalaiset sentään niin eriytyneitä ole. Tuleehan missä porukassa tahansa tilanteita, että vitsit ei mene jakeluun.

Ilmiöstä on kirjoitettu useita kirjoja ja tutkittu useita tutkimuksia ja yhä useampi työväenluokkainen siitä puhuu. Sinustako he kaikki ovat vain sosiaalisesti kömpelöitä? Ja sattumalta akateemisten lapset eivät ole?

Horoskoopeista ja homeopatiastakin on kirjoitettu kirjoja ja "tutkimuksia" joten ei tuo vielä todista mitään. 

Eli haluat dissata ison ihmismäärän kokemuksia ja osoittaa arroganssia ja ymmärtämättömyytta yhteiskunnallisesta tutkimuksesta. 

Jos sulla sen parempaa todistetta ei ole väitteellesi kuin joku epämääräinen käsienheiluttelu kirjoitetuista kirjoista niin ei se sitten ole tieteellisesti todistettu fakta. Lisäksi kuten ketjustakin näkee niin vastakkaisia esimerkkejä on huomattavasti.

Ehkä kannattaisi keskittyä korjaamaan niitä yliopistoja joissa tuollainen ongelma on eikä jäädä saivartelemaan pilkun paikasta jossain mahdollisessa tutkimuspaperissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oulussa oli paljon maatilojen lapsia, Onko ne työväenluokkaisia

Hyvät hyssykät, etkö sinä tiedä mikä on työväenluokka? Se on se porukka, joka käy toisella palkkatöissä ja tekee suorittavaa työtä. Ei se omista maatiloja. Se maatilalomittaja on työväenluokkaa, mutta ei isäntä. 

Paikassa jossa on maatiloja (ja tehtaita) kuten oulussa, luulisi olevan enemmän työväenluokkaa kuin maatilanomistajia tai tehtailijoita, koska jokainen tehdas tai tila tarvitsee useamman työntekijän mutta vain yhden omistajan. 

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhemmat opistoasteen koulutuksella insinööri & sairaanhoitaja. Itsellä ei aikoinaan mitään ongelmia yliopistossa.

Normi käytöstavoilla pääsee pitkälle. Ovatko ne todella niin erilaiset työläistaustaisissa perheissä?

Eivät ole. Jotku perheet elävät kuin siat pellossa ja sen kuulee puheesta ja käytöstavoista.

Yliopisto ei eroa lukiosta. Ainostaan vastuuta on enemmän ja pitää olla omatoiminen.