Miksi nykyään on niin paljon erityistä tukea tarvitsevia lapsia?
Johtuuko äitien raskauden aikaisesta tupakoinnista tms?
Kommentit (90)
Vierailija kirjoitti:
Syitä on monia ja ne liittyvät toisiinsa. Lapsilta odotetaan ei-lapsille-tyypillistä käytöstä. Pitäisi olla pikkuaikuinen jo leikki-ikäisenä. Diagnooseja tehdään enemmän, koska tiedetään enemmän. Lapsilla on vähemmän virikkeitä. Lähinnä kännykkä tai pelikone, eli ulkona ei tule remuttua kuten ennen ja siihen päälle vielä nykyinen ymmärtävä kasvatus tapa, jonka moni taas vetää överiksi, lähes helikopterivanhemmuudeksi.
Diagnooseja oire kuvineen on siis vaikka minkälaista ja lapset ovat eri syistä levottomia ja sitä tyypillistä levottomuutta ei yhteiskunnassa siedetä normaalina, kuten ennen. Toisaalta lapset eivät saa purettua energiaakaan kuten ennen, koska ovat joko kännykän lumoissa tai sitten on kielletty, ettei tule pipi tai koska naapurin Marketta ei kestä jos kuuluu iloisia ääniä pihalta.
Vähän samoilla linjoilla. Lasten elämä on hyvin säädeltyä ja siitä on viety se viimeinenkin luovuuden pisara. Lapset ovat myös hyvin pienestä pitäen laitosmaisissa paikoissa, päiväkodissa, koulujen aamu- ja iltapäiväkerhoissa, ohjatuissa harrastuksissa. Vähäisenä vapaa-aikana monet vanhemmat ovat ihan hukassa, kun lapset eivät koskaan ole leikkineet omia leikkejään. Aikuiset luulevat oikeasti, että lapsen luovuus tulee siitä, kun sille luetaan oikein ahkerasti tai kun aikuinen opettaa lasta leikkimään. Tai että, jos vanhemmat eivät leiki lapsen kanssa, niin lapsi ei kehity "oikein" tai opi leikkimään. En oikein tiedä, missä vaiheessa asiat menivät pieleen, mutta olisi kiva, jos joku oikeasti tutkisi tätäkin asiaa. Noista neurologisista diagnooseista sen verran, että minulla on itselläni adhd ja kahdella lapsellani. Esikoulussa kummastakaan ei ollut opettajilla mitään sanottavaa (siis diagnoosiin viittaavaa tai muuta negatiivista), eikä kouluaikana muutenkaan. Lapset olivat kotona ennen esikoulua. Molemmat saivat diagnoosit vasta aikuisiällä (kuten itsekin). Jotenkin ajattelen erityislasten äitinä ja erityisenä, että ne pitkin seiniä menevät tenavat kaipaavat vain oikeaa elämää laitoksen ulkopuolella tai ovat ruoka-allergisia tai muuta. En ymmärrä, miksei adhd-lapsi voisi käyttäytyä hyvin ja olla hyvä kaveri esim. esikoulussa, jos vai elämän perusasiat (siis mahdollisuus olla oikeasti luova ja ok koti) ovat hyvin. Enkä nyt tarkoita niitä ihan ääritapauksia, joita on ollut aina.
Vierailija kirjoitti:
Nykyinen huono ravinto on pääsyy. Aitoa ruokaa hyljeksitään ja syödään kaikenlaisia korvikkeita. Miten lapset voi kehittyä hyvin sellaisella ravinnolla??
Siksi niitä erityisen tukevia lapsia onkin niin paljon.
Tuota, kyllä niitä käytöshäiriöisiä lapsia on enemmän nykyään kuin ennen eikä se johdu siitä että nykyään diagnosoidaan enemmän. Kyllähän sen olisi itse nappulana koulussa ja muiden kanssa leikkiessä huomannut jos joku olisi ollut tuollainen tai muuten outo. Kun ei ollut, näitä erityislapsia oli huomattavasti vähemmän. Nykyään ihan pikkulapsista löytyy psykopaatteja ja siihen selitykseksi ei riitä "mutta nykyään ei ole lapselle aikaa.."
Ns. asiantuntijat selittävät vanhemmille, miten perinteinen kuritus- ja komennuskasvatus tekee lapsista mielenterveysongelmaisia ja syrjäytyneitä. Mutta kun lähtee vertailemaan sekä mielenterveysongelmaisten, erityislasten että syrjäytyneiden määriä niin huomaa, että määrät ovat kasvaneet voimakkaasti verrattuna entisaikoihin.
Nykyään diagnosoidaan kiihtyvällä tahdilla aikuisilla ADHD:ta. Onhan heillä ollut sama tilanne lapsinakin, mutta sitä ei ole osattu diagnosoida aikanaan.
Toisekseen, tupakointi on vähentynyt jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vapaa kasvatus. Ennen sai raippaa jos perseili ja siitä opittiin tavoille, toiset nopeemmin ja toiset hitaammin. Nyt käsitellään silkkihansikkain ettei vaan janipetteristä tuntuisi pahalta.
Ei mun lapsuudessa 70-luvulla kauheasti enää käytetty "raippaa" lapsiin, joskus joku sai tukkapöllyä. Yhden tapauksen muistan, jota äitinsä piiskasi ja löi. Lapsi sai jotenkuten peruskoulun käytyä, ei ammattia, ajatui rikollisille teille. Alkoholiongelmaa, useita eroon päätyneitä liittoja, lapsia siellä ja täällä. En usko kyllä väkivaltaan kasvatuksessa. Puhe ja toisenlaiset rangaistukset riittää, esim. ei saa pelata, vähennetään viikkorahaa, kotiarestia. Ei lapset ole tyhmiä, jotka eivät ymmärrä puhetta. Pitää vaan pienestä asti puhua ja selittää asiat lapsille.
Rangaistusten käyttöä ei suositella. Ne eivät opeta lapselle mitään vaan kasvattavat vain katkeruutta vanhempia kohtaan.
Ei suositella joo, mutta näillä nykyajan kasvatuskeinoilla saadaan aikaiseksi vain hukassa olevia mt-ongelmaihmisiä. Kuka nämä metodit laatii nykyään - ideologiset naiset, joilta puuttuu aikakausien viisaus kasvatusasioissa, ja tulos on nyt nähtävissä - pahoinvointi vain lisääntyy.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Tuota, kyllä niitä käytöshäiriöisiä lapsia on enemmän nykyään kuin ennen eikä se johdu siitä että nykyään diagnosoidaan enemmän. Kyllähän sen olisi itse nappulana koulussa ja muiden kanssa leikkiessä huomannut jos joku olisi ollut tuollainen tai muuten outo. Kun ei ollut, näitä erityislapsia oli huomattavasti vähemmän. Nykyään ihan pikkulapsista löytyy psykopaatteja ja siihen selitykseksi ei riitä "mutta nykyään ei ole lapselle aikaa.."
Ei lapsi huomaa, eikä muista. Ennen oli kansalaiskoulu ja oppivelvollisuudesta saattoi saada vapautuksen 80- luvun puoliväliin asti. Lapsi ei vaadi kavereilta niin paljon kuin koulu oppilailta. Mun luokalla oli 1977 yläasteella ainakin viisi, jotka tänä päivänä saisi luultavasti diagnoosin, neljä poikaa ja yksi tyttö.
Vierailija kirjoitti:
Nepsy-lapsia tuntuu olevan hyvin monella. Taitaa tämäkin kaikki johtua siitä että vesimelooni puserretaan ulos liian pienestä töötistä ja sitten tarvitaankin imukuppia tai hätäleikkausta kun ei muuten saada ulos. Pahimmassa tapauksessa synnytys kestänyt 24-30h ja vasta sitten hätäleikkaukseen kun äiti on jo ihan loppu ja lapsella hätä kohdussa, happi loppuu. Kaikki ne lapset ovat lähipiirissäni "normaaleja" jotka ovat tulleet suunnitellulla leikkauksella ulos, eli eivät ole joutuneet puserrukseen taikka hätäleikkaukseen syntymässään.
No, omat lapseni ovat 1/2 tulleet ulos hätäleikkauksella ja yksi suunnitellulla. Kummallakin add/adhd ilmeisesti isältään (adhd) perittynä.
Ennen oli tarkkailuluokat häiriköille, apukoulut heikoille ja kehitysvammaisille päivätoimintaa. Nyt kaikki on samassa niiden kilttien, osaavien joukossa!! Se on sitä inkluusion autuutta, kun yksi saa sabotoida kaikkien muiden opetusta ja rehtorikin levittää käsiään. Ennen oli myös sekatöitä niille, jotka eivät saaneet mitään koulua käytyä. Nykyään ei ole. Jää vaan viina ja huumeet, jos et pääse opinnoista läpi etkä saa millään suhteilla työtä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään diagnosoidaan kiihtyvällä tahdilla aikuisilla ADHD:ta. Onhan heillä ollut sama tilanne lapsinakin, mutta sitä ei ole osattu diagnosoida aikanaan.
Toisekseen, tupakointi on vähentynyt jatkuvasti.
Hmm, ei ole osattu diagnosoida vai onko niin, että kyseessä ei ole mikään häiiriö tai epänormaalius lainkaan läheskään kaikilla sen diagnoosin saavilla, muuta kuin suhteessa kohtuuttomiin odotuksiin.
Onko lapsi ympäristöön esim. kouluun sopimaton (ja piitää jotenkin vääntää sopivaksi, vaikka lääkkeillä), vai onko sittenkin ympäristö sopimaton ihmislapsille ja sitä pitäisi muuttaa?
Silloin 80-luvulla, kun aloitin koulun, jotkut lapset oli vain vähän erilaisia. Ei ollut mitään diagnooseja. Nykyään mäkin olisin takuulla assi tai add.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyisin tarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan tuen antamisella.
Ennen annettiin vitsaa, jälki-istuntoa ja laitettiin tarkkikselle.
Kumpi mielestäsi on hyödyllisempää?
Ennen kasvoi yhteiskuntakelpoisia ja vastuullisia ihmisiä. Nykyään mt-ongelmaisia pillerinpopsijoita, jotka eivät pysty ottamaan vastuuta elämästään. Ennen oli paremmin tässä asiassa, joten kasvatusmetodit olivat parempia - niissä oli vielä järki ja ymmärrys mukana. Nykykasvatuksessa järki ja ymmärrys on kadonnut, ja se näkyy ongelmakäyttäytymisen ja mt-ongelmien räjähdysmäisenä kasvuna.
Tuo ei kyllä lähemmin tarkasteltuna pidä paikkaansa. Kaikilla objektiivisilla mittareilla katsottuna - rikollisuus, alkoholinkäyttö - mitattuna nykyajan nuoret ovat kunnollisempia kuin koskaan.
Se, että lapsille on olemassa tukea ja terapiaa on hyvä asia. Eikä sen lisääntyminen todellakaan kerro tarpeen olemassaolon lisääntymisestä, sellainen johtopäätös olisi kehäpäätelmä.
Tuelle nimittäin syntyy tarvetta monesta eri syystä.
1) aiemmin normaalina pidettyä häiriökäytöstä on alettu pitää asiana, joka vaatii hoitoa ja puuttumista.
2) Ennen erityislapsia pidettiin vain tyhmänä tai pahoina ja koulu jäi kansakouluun ja lapsiesta tuli ammattitaitoa vaatimattomien töiden tekijöitä tai rikollisia. Sosiaalitukien heikkoudesta johtuen jollain piti elää, mutta onneksi oli paljon töitä, joissa ei tarvittu ammattitaitoa. Ojankaivuuta ja tiilien kantamista, tyyppiä.
3) Yhteiskunta on muutenkin käynyt vaativammaksi. Aiemmin erityislapsia tungettiin erityisluokalle tai tarkkailuluokalle, nyt heidät pyritään tarkemmin diagnosoimaan ja sitten mietitään sopiva tuki, monelle se merkitsee integrointia normiluokille ja ikävä kyllä kuntien säästöpäätösten takia usein puutteellisin avustajaresurssein.
4) ylipäätään psyykelääkitys ja terapiat ovat lisääntyneet ja niillä ei välttämättä ole juurikaan tekemistä erityisoppilaiden kanssa, koska erityisoppilaista iso osa on joko fyysisten sairauksien tai synnynnäisten neurologisten sairauksien saaneita. Ei adhd.tä tai diabetestä tai dysleksiaa voi kasvattamalla tai kasvattamatta jättämisellä synnyttää. Älä siis sekoita kahta eri ilmiötä sekaisin!
Minua kyllä vähän ihmetyttää, miksi ap kyselet tuollasia TAAS - täsmälleen samaa aloitusta näkee täällä monta kertaa vuodessa.
Etkö tykkää saamistasi vastauksista?
Sinusta on hauska mollata erityislapsia ja erityislasten perheitä?
Selitäpä nyt, miksi?
Ohis
Energiajuomat, kännykät, yöllinen pelaaminen ovat tehneet liian monesta nuoresta zombien, joka kykenemätön opiskelemaan koulussa eikä muuallakaan. Tuon kolminaisuuden kun saisi pois, niin moni ongelma poistuisi.
Vierailija kirjoitti:
Tuota, kyllä niitä käytöshäiriöisiä lapsia on enemmän nykyään kuin ennen eikä se johdu siitä että nykyään diagnosoidaan enemmän. Kyllähän sen olisi itse nappulana koulussa ja muiden kanssa leikkiessä huomannut jos joku olisi ollut tuollainen tai muuten outo. Kun ei ollut, näitä erityislapsia oli huomattavasti vähemmän. Nykyään ihan pikkulapsista löytyy psykopaatteja ja siihen selitykseksi ei riitä "mutta nykyään ei ole lapselle aikaa.."
Sinustako tuntuu että psykopaatteja ei ole aina löytynyt pienistä lapsista asti? Kyllä niitä on aina ollut, mahdollisesti ennen vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vapaa kasvatus. Ennen sai raippaa jos perseili ja siitä opittiin tavoille, toiset nopeemmin ja toiset hitaammin. Nyt käsitellään silkkihansikkain ettei vaan janipetteristä tuntuisi pahalta.
Toiset ei oppinu ja heistä tuli juoppoja, linnakundeja jne.
Ap se jaksaa.... juu juu, hän tietysti sanoo, että ei ole laatinut noita kaikkia, mutta kumman tuttuja muotoiluja noissa on. Vähintäänkin toivoisi, että keskustelu vihdoinkin kehittyisi äimistelyn ja väärien tietojen sijaan johonkin suuntaan. Puhuttaisiin vaikkapa erityisopetuksen puutteista tai siitä, miksi kunnat säästävät koko ajan lisää erityisopetuksesta ja pakottavat lapset normiluokkiin.
https://www.vauva.fi/keskustelu/996920/ketju/onko_nykyaan_enemman_erity…
https://www.vauva.fi/keskustelu/1526795/ketju/miksi_noita_erityislapsia…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3705025/miten-nykyaan-tuntuu-joka-toise…
https://www.vauva.fi/keskustelu/3353269/miksi-erityislapsia-niin-paljon
Toimin kouluavustajana vammaisyksikössä, jossa on myös ns tavallisiakin lapsia huonojen kotiolojen vuoksi. He opettelevat puhumaan kunnolla, käymään itse vessassa, käyttämään käsiään mm kirjoittamiseen, syömään tavallista ruokaa, käyttäytymään kauniisti ihmisten seurassa, leikkimään muiden lasten kanssa yms.
Eiköhän meidän elämänarvot ja muut kiireet anna monille lapsille heikot eväät elämää varten, Kyse ei ole elintasosta, sillä olen nähnyt hyvin toimeentulevia ja ns koulutettuja vanhempia, jotka sanan mukaisesti sylkevät lapsensa meidän hoteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan liikaa kemikaaleja joka paikassa, kännykkäsäteily voi olla yksi syy kun sille altistutaan vauvasta asti. Rikkonaiset perheet...
Rikkonaiset perheet syynä neuropsykiatrisiin ongelmiin? Jep..
Kaikki tuntemani nepsyt ovat ihan normaaleista perheistä ja heillä on normaaleja sisaruksia.
Perheen rikkoutuminen ei aiheuta aivojen toimintahäiriöitä, mutta päin vastoin voi olla.
T.hoitsu
Moni vanhempi ihan hukassa oman itsensä ja elämänsä kanssa ja sitten myös lasten kasvatuksessa. Syötetään kaikenlaista moskaa lapsille, ei ole rajoja, lapsia vaan tehdään mutta mitään niiden kanssa ei tehdä. Kaikki kasvatus ja opetus sysätään päiväkodeille ja kouluille. Kännykät ja tabletit ovat lapsenvahteina. Myöhemmin lapset sysätään harrastuksiin urheiluseurojen "riesoiksi".
Heti jos tulee vähän vastoinkäymisiä lasten kanssa niin pitää saada sille jokin diagnoosi mutta peiliin ei katsota eikä kotona tehdä, ei edes yritetä tehdä muutoksia.
No mun lapset on jo aikuisia ja ei kyllä näytä olevan mitään katkeruutta heillä. Hyvin menee kaikinpuolin ja ollaan läheisiä. Minusta rangaistukset on ihan ok, kunhan eivät ole liian ankaria ja ne on sovittu etukäteen. Ja tietysti vain tahallisista teoista. Teoilla on seurauksensa ja minusta se on hyvä oppia lapsesta asti. Hyvä luo hyvää ja paha pahaa. Jos lapsi vaikka kiusaa toista, siitä on ihan aiheellista rangaista. Pitää toki myös selvittää, miksi kiusaa.
Luotin itseeni kasvattajana, enkä kuunnellut juurikaan suosituksia, ne kun tuppaavat vähän väliä muuttumaan.