Miten nykyään tuntuu joka toisella olevan erityislapsia?
Kommentit (48)
Normaalilla lapsella ei voi reteillä...vielä. Koskahan tulee muotiin?
Vierailija kirjoitti:
En näe koskaan erityislapsia kadulla kulkiessani. Missä sinä niitä näet?
No kyllä me vanhemmat sen kertoo. Ihan varmasti
Oli niitä ennenkin. Meillä on lievästi autistinen poika, nyt jo aikuinen. Ei hänestä edes naapurit olisi tienneet, että on erityislapsi, mikäli ei olisi kulkenut kauempana olevaan kouluun.
Mun luokalla oli useampikin 70-luvulla, jotka olisivat tarvinneet tukea, mutta sitä ei silloin annettu kuin vaikeimmille tapauksille. Esim. 7 luokalla oli parikin poikaa, jotka eivät osanneet kunnolla edes lukea. 80-luvulle asti saatettiin vamman perusteella koulunkäynnistä vapauttaa ja kun lapset olivat kotihoidossa, monet vielä pistettiin piiloon, niin heitä ei ollut kun heistä ei tiedetty. Maalla asuneet eivät lähteneet kotoaan mihinkään. Mieheni kotipiiristä kun kuuntelee juttuja, niin siellä tuntuu olleen aika paljonkin pienellä alueella. Siellä oli näitä koulusta vapautettuja, yhdessä perheessä 4/5.
Ollaan niin erityisiä, kaikki lähes 8 000 000 000 ihmistä.
No kun on niitä diagnooseja. Mun kehitysvammainen täti oli lapsena vain "hurja" (mikä tarkoittaa hullua). Oli hän kuitenkin ihan samalla tavalla kehitysvammainen silloinkin, vaikkei hänellä diagnoosia ollutkaan.
Vietät liikaa aikaa somessa, heidän vanhemmille tää on ehkä ainoa tapa olla hetki omissa ajatuksissa, sillä ystävät yleensä häviää, kun perheeseen syntyy erityislapsi..
Vierailija kirjoitti:
Vietät liikaa aikaa somessa, heidän vanhemmille tää on ehkä ainoa tapa olla hetki omissa ajatuksissa, sillä ystävät yleensä häviää, kun perheeseen syntyy erityislapsi..
Totta tuokin. Tosin ei tarvitse, kuin lukea lehtiä niin siellä joku äiti kertoo kahdeksasta lapsestaan, joista 6 on erityislapsia.
70-luvulla nämä oli niitä apukoululaisia, eli aputskeja. Nykyään erityislapsia.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla nämä oli niitä apukoululaisia, eli aputskeja. Nykyään erityislapsia.
Nykyään niitä on vaan reilusti enemmän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla nämä oli niitä apukoululaisia, eli aputskeja. Nykyään erityislapsia.
Nykyään niitä on vaan reilusti enemmän
Mitä kautta olet tullut tähän johtopäätökseen?
Vierailija kirjoitti:
Mikä on erityislapsi?
Googlaa.
Määrä ei ole lisääntynyt, vaan ennen salattiin asiat ja oli se vapautus koulunkäynneistä, maalla lapsia hoiti mummot tai tädit, jotka olivat kotiäiteinä, jos perheenäiti oli töissä, päiväkodit olivat harvinaisia vielä 80-luvulle saakka. Myös koulumaailma oli erilainen, erityiset pärjäsivät kansalaiskoulusysteemissä. Minun veljeni on käynyt ihan normaalit koulut, vaikka hänen vammansa on todella näkyvä. Ei onnistuisi nykyperuskoulussa. Syntymävuosi 1959. Diagnoosi MBD, eikä muuten ole käytöshäiröinen, vaan päinvastoin. On vain keskittymiskyvytön ja herkkä hermostumaan, mutta ilkitöitä ei ole tehnyt koskaan ja on äärimmäisen kohtelias, ylikohtelias sanoisin. On sitten muutakin, mutta nämä näkyvät eniten ulospäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä on erityislapsi?
Googlaa.
Retorinen kysymys.
Uusi synonyymi käytöshäiriöiselle ja huonosti kasvatetulle pikku kiusaaja-kuspäälle. Ennen sillä tarkoitettiin oikeasti kehitysvammaista.
Ei niitä välttämättä ole sen enempää, erityistarpeet vaan tunnistetaan paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Uusi synonyymi käytöshäiriöiselle ja huonosti kasvatetulle pikku kiusaaja-kuspäälle. Ennen sillä tarkoitettiin oikeasti kehitysvammaista.
Ei ole. Veljeni ei ole kehitysvammainen, eikä käytöshäiriöinen, hän on kohtelias ja kiltti. Hän vain on erittäin herkkä hermostumaan ihan pienistäkin asioista. Hän unohtelee jatkuvasti tavaroitaan, syömisessä ei ole kontrollia, toisen käden motoriikka on heikko. Älyllisesti hän varmasti on paljon fiksumpi kuin sinä. Ikä 60 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla nämä oli niitä apukoululaisia, eli aputskeja. Nykyään erityislapsia.
Turussa noille oli ennen ihan oma nimityksensä: "Kempo"
Nykyään diagnosoidaan paremmin ja matalammalla kynnyksellä mitä aiempina vuosina. Varmaan moni 80-luvun käytöshäiriöisiksi leimatuista tarkkislaisista on kärsinyt aidoista neurologispohjaisista vaikeuksista eikä ole saanut riittävää tukea ja kuntoutusta. Siten en haikaile menneiden vuosikymmenten käytänteihin.
Toisaalta väitän, että osa erityislasten määrän kasvusta on myös ympäristöstä johtuvaa ja tällä tarkoitan siis vanhemmuuteen sekä lapsen ja vanhemman väliseen vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä. Mutta nämä ovat hemmetin tulenarkoja asioita sanoa ääneen enkä tässä anonyymistikään halua ottaa sen enempää kantaa, ettei kukaan pahoita mieltään.
terveisin psykologi
En näe koskaan erityislapsia kadulla kulkiessani. Missä sinä niitä näet?