Miksi nykyään on niin paljon erityistä tukea tarvitsevia lapsia?

Joku kirjoitti: „Nykyisin tarpeet tunnistetaan ja niihin vastataan tuen antamisella. Ennen annettiin vitsaa, jälki-istuntoa ja laitettiin tarkkikselle.

Kumpi mielestäsi on hyödyllisempää?“

Olen samaa mieltä! Suvussa kaksi erityistä lasta, Ainakin mitä heidän tukeensa tulee, Suomi on todella hyvä maa kasvaa ja kehittyä.

Vierailija kirjoitti:

Omassa lapsuudessa 30 vuotta sitten nämä selkeesti nykyisin erityisdiagnoosin saavat vaan tulkittiin hankalaksi tms ja roikotettiin meidän muiden ristinä häiriköimässä muiden oppimista. Nykyisin onneksi diagnosoidaan, mutta joku pälli meni ja keksi inkluusion... Eli: erityiskäytös yms ei ole lisääntynyt, mutta diagnosointi ja ongelmien tunnistaminen on. Ja hyvä niin. Vielä kun osattas suhtautua erityisyyteen paremmin.

Olin tarkkikset, apukoulut, kehitysvammaisten koulut...Todellakaan kaikki eivät olleet samassa luokassa kuin nyt.

Lastenhoitoapu tulee tarpeeseen sillä täydellistä lasta tai kasvattajaa ei ole.

pitääkö tätä edes kysyä? katsokaapas näiden rääpäleiden vanhempia. siinä selitys. vanhemmat ulisevia vätyksiä, vapaan kasvatuksen tuotteita. tunneherkkiä minä-luulen-olevani-jotakin tyyppisiä kunnottomia atk-nörttejä. isi ei mennyt armeijaan, kun on lättäjalat, ylipaino diapeettes, pukamat ja ihottumaa kyynärpäässä. äiti reilusti ylipainoinen sohvavalas. kuka nykyvanhemmista sanoo lapselle enää ei, missään asiassa? ei yksikään. tähän se on johtanut, kun tuli "lasten oikeudet". minä halveksin, haukun ja nauran näille vanhemmille aina kaupoissa ja uimarannoilla. omat kakarat harrastaa poikapainia, yleisurheilua, hiihtoa ja heikompien tönimistä. meillä myös nukutaan öisin, eikä juosta pitkin katuja, ja herätään kuudelta joka aamu. näin olen opettanut sekä tytöt että pojat. he tietävät oman sukupuolensa ja paikkansa kotona ja yhteiskunnassa. siitä mallia vinku-vonku-valittajille. 

t:nainen 44v.

Nykymaailma on niin hektinen, etten ihmettele yhtään, ettei vasta kehittyvät aivot kestä siinä tiimellyksessä. Ei tarvitse kuin katsoa vanhaa TV-sarjaa, kun tulee jo sellainen olo, että hohhoijaa, kylläpäs tämä etenee hitaasti. Älylaitteet koukuttavat, sen näkee jo aikuisistakin, kaikki "rajoitetaan vähän, mutta jonkin verran saa käyttää" aiheuttaa vain itkua ja hampaiden kiristelyä. Vähän kuin alkoholisti saisi juoda vähän ja narkkari käyttää vähän aineita. Tätä ei vaan voida myöntää, koska meillä on digiloikka. Koulu on levoton paikka myös ihan uusien opsien ja käytäntöjen takia, ei vain epäkelpojen lasten. Koko ajan on jotain häsellystä, ettei vaan jämähdetä mihinkään vanhaan. Esim. joku lukemaan opettelu koulussa on so last season, nyt tehdään jotain digijuttua, joten vanhemmat voivatkin olla vastuussa lukemaan opettelusta. Toinen lapseni on Asperger ja vanhanaikaisessa koulussa, jossa kaikki oli ennakoitavaa, hän olisi pärjännyt, nykykoulussa kuormittui täysin yli. Ihan oikeasti haluaisin päitä vadille ja nimet julkisuuteen heiltä, jotka ovat tuoneet nämä avoimet oppimisympäristöt ja digikiimat perustaitojen opettelun tilalle. Jokuhan siellä on päätökset tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Kummallista kyllä, muissa maissa lapset osaavat kasata meidän käyttämät läppärit ja kännykät, kutoa persialaiset matot, ommella vaatteet, jalkapallot ja urheilukengät, mennä töihin ja kouluun ajoissa.

Täällä ei edes 25-vuotiaat pääse sängystä ylös ellei äiti soita herätystä.

Äitini koulussa tavalliset 7-vuotiaat ei osaa pukea, koska vanhemmat aina pukevat heidät. Eivät osaa voidella leipää, koska vanhemmat tekevät ne heille. Eivät osaa ottaa lasia kaapista ja siihen hanasta vettä, jos on jano, koska vanhemmat tekevät sen heille.

Ei ihme, että älykkyysosamäärä tipahtaa länsimaissa, kun kaikki kannetaan valmiina eteen eikä päätä tarvitse käyttää.

Kuinka moni lapsi esim tavallisessa keittiössä ylettää laseihin? Ei meillä ainakaan uudessa kerrostaloasunnossa ole mitään lasihyllyä johon lapsi ylettäisi ilman tuolia. Enkä todellakaan anna lasteni kiipeillä tiskipöydällä kuten itse lapsena tein.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että lisääntynyt keinomakeutusten käyttö ja lisäaineet ovat osa syy ADHD:n ja muiden erityispiirteiden lisääntymiseen. Sokerittomat tuotteet on sieltä ja syvältä.

Siis äitien käyttämänä, isien käyttämänä vai lasten käyttämänä? Me emme ole koskaan antaneet lapsille mitään keinomakeutusaineita, ruokittu luomulla ja terveellisellä ruoalla ja silti tuli kummallekin tuli adhd-diagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen aikaan tukea tarvitsevia oli vähän, koska korkea lapsikuolleisuus teki selvää "heikosta aineksesta". Karsinta jatkui senkin jälkeen olosuhteiden, kovan työn ja ravinnon puutteen takia. Myöskään tauteja vastaan ollut antibiootteja tai rokotteita. Seurauksena lisääntymisikään selvinnyt porukka oli geneettisesti parhaimmistoa, mikä luonnollisesti jalosti väestöä entistä paremmaksi.

Jos puhutaan esim. 90-luvusta niin erityislapsia ei juuri ollut (harva vanhempi edes tiesi siihen aikaan mitä koko sana tarkoittaa).

Erityislapsia on ollut aina. Määrä on nykyään suuri, koska ihmisten määrä on suuri, eikä normista poikkeavien tarvitse selviytyä kovista olosuhteista, kuten ennen.

Aiemmin elämä oli kaikin tavoin todella paljon "kovempaa" ja raaempaa kuin nykyaikana. Heikot eivät yksinkertaisesti selvinneet, koska heille ei ollut tarjolla mitään erityistä tukea. Päin vastoin heidät nähtiin usein rasitteina kovasta työstä elävissä yhteisöissä, minkä vuoksi erityislapsia pidettiin kellareissa, ja jopa surmattiin hiljaisen hyväksynnän vallitessa. 

Karkea jakolinja on 1920-1940 välinen aika, eli suuret ikäluokat olivat ensimmäinen "pilattu" sukupolvi. Sen jälkeen elämä on helpottanut sukupolvi sukupolvelta:

- epäterveellisissä olosuhteissa tehtävän fyysisesti raskaan, pakkotahtisen työn väheneminen

- ravinnon monipuolistuminen ja määrällinen runsaus

- hygienian parantuminen erittäin merkittävästi

- lääketieteen ja terveydenhoidon kehitys

- elintason, vapaa-ajan määrä ja harrastusmahdollisuuksien räjähtäminen kaikissa yhteiskuntaluokissa

-  jokaiselle tarjolla oleva mahdollisuus kouluttautua lähtökohdista riippumatta

Nykypäivän helppoon kaupunkilaiseen elämään tottunut tappaisi itsensä, jos joutuisi kokemaan sen, mitä köyhän maaseudun elämä on ollut 1900-luvun alkupuolen Suomessa

Erityisyys lapsella voi olla mikä tahansa vamma, sairaus, syndrooma jne. Jos tässä tarkoitetaan neurobiologisia oireyhtymiä kuten autismi ja adhd, ne eivät tule ulkoisista tekijöistä. Nepsy on synnynäinen muutos aivoissa. Se ei tule kasvatuksen, tietyn ravitsemuksen tms. seurauksena syntymän jälkeen. Nepsy ei periydy sinänsä vaikka niin usein sanotaan. Taipumus kyllä kulkee usein suvussa.

Terve maalaisjärki kasvatukseen. Ei tarvitse heilua risu kourassa lapsia rankaisemassa. Sääntö yksi luo säännöt miten meidän perheessä asiat hoidetaan. Kirjoita säännöt taululle ja ennen kaikkea pidä niistä tiukasti kiinni. Luo iltarutiinit ruokailu miten pöydässä käyttäydytään. Tein säännöt jo aikoja sitten hyvin toimii. 2-v kokeili sääntöjen toimivuutta leikki ruualla pöydässä. Varoitin lopeta tai joudut pöydästä pois. Neiti jatkoi lautanen pois tenava lattialle. Huuto oli hirmuinen. Jatkoimme omaa ruokailua. En kiinnittänyt mitään huomiota kiljuvaan tenavaan

Kun huuto lakkasi menin lapseni luo kerroin miksi ruokailu hänen kohdallaan loppui. Seuraava ruokailu sujui oikein hyvin.Seurauksia on jos ei toimi niinkuin on neuvottu. Opetan kaikille lapsilleni saman