Lue keskustelun säännöt.
Miksi erityislapsia on näin paljon??
06.04.2011 |
Esikoisen luokalla on yksi poika, joka ei pysty olemaan lainkaan paikallaan tunnilla, toinen joka lyö koko ajan kaikkea liikkuvaa, pari jotka eivät saa reppuaan pakattua, koska reppukin hukkuu koulupäivän mittaan, yksi joka nälvii, vinoilee ja kiusaa ihan jatkuvasti, yksi käy tunteiden hallintaterapiassa jne. jne.
Miten ihmeessä voi olla tällaisia lapsia nykyään näin paljon???
Kommentit (89)
teki aloitteen, että luokka tarvitsee lisää erityisopetustunteja, koska lapsilta unohtuu kirjat kouluun eikä läksyjä saa sitten tehtyä...
Meidän lapsi sai syksyllä meiltä vanhemmilta listan ja ohjeen, että hänen piti tarkistaa se lista ennen kuin lähtee koulusta. Siinä listassa luki, mitä pitää tarkistaa ennen kuin lähtee koulusta. Sitten soitin noin puoli tuntia myöhemmin ip-kerhoon ja kysyin lapselta, että oliko lista muistettu. Meni kolme päivää ja sen jälkeen lapsi ei ole unohtanut mitään.
En voi käsittää, miten ihmeessä joku toinen ei tajua toimia samoin... Vaan rupeaa tekemään aloitteita koulun johtokunnalle, että sinne kouluun saadaan joku erityisopettaja tarkistamaan se oman lapsen laukun sisältö...
Tai että jos tietää että lapsi tarvitsee tällaisessa apua, miksi kumoikaan vanhemmista lyhennä työpäiväänsä tilapäisesti niin, että lapsen koulunkäyntitaidot saadaan kuntoon!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aika monta häirikköä. Mutta ei silloin ketään diagnosoitu, erittäin vaativat tapaukset saatettiin siirtää tarkkikselle, jos sellainen kunnassa oli.
että lapselle haetaan se erityislapsi-nimike, jotta sitten joku muu opettaa pukemaan, pakkaamaan tavarat, kellon, alkeelliset käytöstavat jne.
Kyse ei siis ole siitä, että joku olisi adhd tms. vaan siitä että kakkosluokalla voi olla lapsia, jotka ei osaa pukea päälleen! Kun ei ole edes yritetty opettaa.
hyväksyttiin, että osa porukasta nyt vain ei ole niin "viisaita" ja he jäivät luokalle kertaamaan ja yläasteella menivät suppeammalle linjalle.
Nyt ei haluta tällaista tunnustaa vaan jokaiselle, joka ei pärjää koulussa, pitää löytää diagnoosi, että ei vain missään nimessä jää luokalle. Tasokurssitkin poistettiin, koska se on epätasa-arvoista. Näin sitten on jouduttu tähän pienryhmähässäkkään ja kouluavustajahommaan ja diagnooseihin, koska ei voida hyväksyä, että osa porukasta nyt ei vain selviä peruskoulun oppimäärästä. Tai selviäisi jos jätettäisiin luokalle kertaamaan. Mutta kaikki pitää raahata samassa tahdissä läpi tukitoimin.
Niin ja itse olisin toivonut, että oma poika saisi jäädä luokalle. Mutta ei, ei missään nimessä. Nyt se rämpii kutosen tasoa joka luokkaa läpi. On yritetty keksiä hänelle jos mitä diagnoosia ja hahmotushäiriötä yms. Mutta kas kun mitään ei ole löydetty kun en ole lähtenyt väkisin asiaa ajamaan eteen päin. Itse olen sitä mieltä, että kaikki nyt ei ole niin huippuviisaita ja joskus olisi hyvä palata vuosi taaksepäin ja kerrata asiat. Se toisi motivaatiota lukemiseenkin kun näkisi, että teoista tai tekemättömyydestä on seurauksia.
Juu ja todella olisin saanut hänelle keinotekoisia diagnooseja pilvin pimein jos olisin tiukasti vaatinut niitä. Testeissä mitään ei ole löytynyt, mutta sellaista ei voi hyväksyä nykymaailmassa, että kaikki nyt ei vain ole kympin oppilaita.
kommenteissaan. Surullinen suuntaus.
Ihmettelen miksi perutaitoja ei opeteta kotona. Olen siinä onnellisessa asemassa että lapet ovat vastuullisia ja ovat hoitaneet koulutyönsä aina moitteettomasti.
Etenkin toisen lapsen luokassa on ollut levottomuutta, sellaisia oppilaita jotka käyttäytymisellään vaikeuttavat muiden oppimista.
Toisella lapsella on käynyt valtavan hyvä tuuri. Alakoulussa oli opettajana rautainen ammattilainen luokat 4-6 ja siellä opittiin työskentelytavat ja luokassa vallitsi työrauha.
Nyt seiskalla puolet tuon luokan oppilaista on lapseni luokalla ja on erikoinen seiskaluokka, koulun rauhallisin työskentelyilmapiiri.
Rauhallinen luokka on harvinainen poikkeus tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kasvava lauma erityisopettajia, terapeutteja, psykologeja jne., joiden elanto on siitä kiinni, että "ongelmien määrä on räjähtänyt". Hehän ovat alan asiantuntijoita, mutta sillä varauksella, että eiväthän he omaa oksaansa sahaa... Olisipa olemassa objektiivinen totuus, mutta kun sitä ei maallikko osaa sanoa ja alan ihmiset eivät tietenkään halua yhtään vähentää työkenttäänsä. Tavoitteena on tietysti, että heitä tarvitaan aina vaan enemmän.
Nää asiat on vaan niin vaikeita. Kuka sitä totuutta tietää?
Dg on lievä autismi, sain itse valita laitetaanko tuo vai mennäänkö pelkällä autistisilla piirteillä.
Kun lapsi on omassa maailmassaan ja jumii omiin intresseihin, oma napa on maailman ainoa napa, empatia puuttuu ja aistiyliherkkyyksiäkin on, niin katsoin paremmaksi "leimata" lapsen diagnoosilla ja vastaanottaa kaikki tarvittavat tukitoimet. Normaaliluokalla olisi lapseni ollut vain ap:n leimaama häirikkö. Ruokavaliolla tätä vaivaa ei paranneta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajuat varmaan että nyt ei ole kyse autisteista tai muista joilla on jokin oikea lääketieteellinen syy.
Vaan siitä että jos lapsi ei osaa pukea, hänelle haetaan toimintaterapiaa jne.
Yksi äiti kertoi, että koska hänen viisivuotiaansa ei leikkaa kuten pitää, tämänkin pitäisi mennä johonkin hienomotoriikkaterapiaan... Siis sen sijaan, että olisi sanottu, että "hei, onko lapsi kiinnostunut askartelusta" tai että "kannattaisi harjoitella vähän lisää kotona".
Ap
Meidän kylän koululla ei tuollaisia ongelmatapauksia todellakaan pilvin pimein ole. Yksi oikeasti diagnosoitu adhd, jolla on koulussa henkilökohtainen avustaja, joka huolehtii, ettei lapsi tee tuollasta "lyö kaikkea liikkuvaa"-tyyppista.
Vaikka kuinka haluaisitte, niin totuus on se, ettei oikeita diagnooseja todellakaan saa tuosta vaan. Ja vielä harvinaisempaa on se, että vanhemmat haluavat lapselleen diagnoosin ilman syytä. Diagnoosi tehdään aina työryhmässä jossa on mm. psykologi, puheterapeutti, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, lääkäri ja sairaanhoitaja. Tarvittaessa muitakin. Eikä diagnoosia tehdä yhden käynniin perusteella. Ainakin täällä keskussairaalassa tehdään aivosähkökäyrä, (valveilla ja nukkuessa), laboratoriokokeita (lähinnä suljetaan pois joitain mahdollisuuksia), psykologin arviot, toimintaterapeutin ja puheterapeutin arviot, lääkärin tutkimukset. Otetaan pään magneettikuva. Kuulo tutkitaan. Samoin näkö. Tutkimukset tehdään jaksossa, jossa käyntejä tulee useimmiten 4-useampia. Sen jälkeen lapselle yleensä annetaan väliaikainen diagnoosi, jolla saadaan haettua esim. kelan vammaistukea. Sovitaan uusi tutkimusjakso, jonka jälkeen saattaa saada varmistuksen diagnoosiin, tai onnellisissa tapauksissa todetaan, että lapsi on kirinyt kehityksessä eikä tarvitse diagnoosia. Lapselle heti ensimmäisen käynnin jälkeen suositellaan tukitoimet, esim. toimintaterapiaa, puheterapiaa, tikoteekkia (josta saa lisää tukitoimia) jnejne.
Voitte olla IHAN varmoja, ettei kukaan tälläiseen ruljanssiin lähde vain siksi, ettei saa kasvatettua lastaan. ON sen verran paljon noita käyntejä, keskusteluja, arviointeja, terapiaa (joka ei myöskään ole ilmaista yhteiskunnalle) eikä nämä tutkimukset varmastikaan ole huonosti käyttäytyvän kanssa mitään huviretkiä.
Enemmän erityislapsia on siksi, että niitä huomataan nyt paremmin kun on enemmän tietoa kuin aikaisemmin. Osataan auttaa lasta niin, että oppisi asiat omalla tavallaan paremmin ja pärjäisi yhteiskunnassa. Siitä on niille teidänkin terveille lapsille iloa, kun näitä lapsia autetaan eivätkä he joudu kokemaan niin paljon epäonnistumisia ja syrjäytymistä, jotka taas aiheuttavat paljon vakavempaa häiriökäyttäytymistä sitten aikuisena.
Ikävää, jos teilä on sattunut kouluun erityilapsia diagnoosilla, mutta ilman avustajaa tai tukitoimia, se kun tuntuu melko omituiselta. Ettei vain olisi käynyt niin, että olette itse diagnosoineet näitä lapsia eriyislapsiksi? Toki huonoa käyttäytymistä on, mutta ei se aina ole pelkästään erityislasten ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kävin 70-80 luvulla ykkösluokan kahteen kertaan ja nelosen :) Se oli ihan normaalia, ei ketään siitä meteliä nostanut tai leimanut mua tyhmäksi. Yläasteella sai aina käydä erityis opettajalla kun jäin jälkee. Suoriuduin kuitenkin kouluta hyvin ja myös lukiosta ja yliopistosta :) Se nyt on vaan niin ettei kaikki opi asiat samalla tavalla tai yhtä nopeasti. Pitäisi olla varmaan vanhemmille lasten kasvatus kouluja/kursseja, missä kädestä pitäen näytetään miten lasta kasvatetaan muullakin tavalla kuin periksi antamalla, tv:llä, tietokoneella tai pelikonsoleilla.
Vaikka ei olisi lasta erityisesti opetettukaan pukeutumaan.
että lapselle haetaan se erityislapsi-nimike, jotta sitten joku muu opettaa pukemaan, pakkaamaan tavarat, kellon, alkeelliset käytöstavat jne.
Kyse ei siis ole siitä, että joku olisi adhd tms. vaan siitä että kakkosluokalla voi olla lapsia, jotka ei osaa pukea päälleen! Kun ei ole edes yritetty opettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oma poikani osasi (ainoana neljästä lapsestani)lukea kouluun mennessään. Mitenpä luulette häntä siellä motivoidun? Oli tehnyt aapisen kannesta kanteen syyskuun loppuun mennessä, sitten vain odoteltiin jotta muut saisivat hänet kiinni. Näin ei ole toistaiseksi tapahtunut, koskapa pitää odotella muutamaa erityistä lasta edelleen...
Otin yhteyttä erityisopettajaan, jolla ei ole aikaa antaa tukea tälle hyvälle kun aika menee noitten erityisten kanssa. Niinpä olemme kotona tukenaat lukemaan kirjoja, kirjoittamaan tarinoita...
Ottaa päähän!
Jos joku ei hallitse tavaroitaan tai osaa pakata reppuaan, hän ei vielä ole "erityislapsi"!
Erityislapsiksi kutsutaan lapsia, jotka ovat saaneet erityisopetuspäätöksen. Valtaosa heistä on juurikin saanut selvän lääketieteellisen diagnoosin.
Joten ap, olet väärässä ja pahasti. Autismikirjo on nimenomaan erityislasten porukkaan kuuluva sakki.
Sinä ja kirjoittaja 2 (varsinainen omahyväinen paska) puhutte sen sijaan kasvatuksen ongelmista. Niillä voi toki päästä ns. ESY-opetuksen piiriin, mutta lapsella täytyy olla jotain todella pahasti vialla MUUTAKIN kuin pakkaamaton reppu ja unohtuneet läksyt (niitä on puolella ekaluokkalaisista muutenkin, koska ekalla vasta oikeastaan opetellaan sitä koulussakäymisen taitoa).
Mitä tulee ESY-oppilaisiin, niin heidän määränsä ei juurikaan ole noussut, pikemminkin päinvastoin. Tunne-elämän ongelmista kärsivien joukosta osataan nykyään paremmin karsia erikseen neurologisista syistä oirehtivat lapset, esim. juurikin autismikirjon lapset, adhd-lapset, dysfaatikot, si-oireiset jnejne.
Eli nykyään ONNEKSI tiedetään, että kaikki lapsen normaalista poikkeava käytös ei johdu huonosta kasvatuksesta ja kodista, vaan iso osa on aivan synnynnäistä, neurologista perua.
Ja mitä vikaa on siinä, että osataan tutkia entistä tarkemmin ongelmien syyt? Minusta ei mitään, koska silloin osataan myös paremmin kohdentaa apu ja terapia. Dysfaatikko ei tarvitse psykoterapiaa, vaan apua kielen hahmottamiseen. Asperger-lapsi ei tarraudu rutiineihin, koska olisi kotona pahoinpidelty, vaan koska hakee niistä turvaa kun ei ymmärrä sosiaalisia kiemuroita.
TOKI erityisopetuspäätökset ovat myös väylä tukitoimiin kouluissa. Jossain alle 10 oppilaan pienluokassa opettaja toki ehtisi huomioimaan erilaiset oppijat ilman erityisopetuspäätöstäkin, mutta tuollaisia pienluokkia ei enää ole, kun maaseudun pienkoulujakin lakkautetaan.
-opettaja ja as-lapsen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan vanhemmat. En siis tiedä onko heillä diagnoosi, mutta vanhemmat huutavat tukitoimia. Juurikin mm. siksi, että lapsi ei tottele, häiriköi, kiusaa jne.
Eli sen sijaan että katsottaisiin yhtään peiliin, syytä kaivellaan sieltä koulusta. Välitunnillekin pitäisi saada ohjattua toimintaa, jotta näiden lasten energia ei suuntautuisi muiden telomiseen tai nimittelyyn.
Ja minä kyllä kysyn myös, että missä on lahjakkaiden oikeudet?
viisivuotiaana, koska leikkely ei nyt vaan sattunut kiinnostamaan nimenomaan viisivuotiaana. Nyt kun lapsi on 9, hän käy taidekoulussa ja on äärimmäisen taitava hienomotoriikassa. Piirtää, maalaa, leikkelee, muovailee jne.
Olisi ollut täyttä ajanhukkaa passittaa esim. tämä lapsi jonnekin siksi, että hän oppisi leikkelemään juuri sillä siunaaman hetkellä.
ap
Minä jo oman tuomioni perustelinkin.
-opettaja ja as-lapsen äiti-
Kyllä mä omilta kouluajoiltani 80-luvulta muistanaika monta häirikköä. Mutta ei silloin ketään diagnosoitu, erittäin vaativat tapaukset saatettiin siirtää tarkkikselle, jos sellainen kunnassa oli.
Ihan sama juttu. Nyt myös on netti, jossa voidaan voivotella näitä asioita.
hukassa, ja huonosti kasvatettu ja siten vammautettu lapsi on kiva diagnosoida miksi tahansa, jotta vanhemmat voi vaan kohautella olkiaan.
Lisäksi nykypäivänä on meininki se, että ns. normaalia lasta ei taida olla olemassakaan, vaan kun tarpeeksi tutkitaan, jokaiselle kyllä keksitään jotain.
SIihen päälle vielä täysin paska ruoka mitä syömme vaikuttaa lukuisien tutkimustenkin mukaan todella paljon suurimpaan osaan lapsia, kaikkea herkkua ja sokeria mätetään kaksin käsin, ja siihen päälle pelataan pleikkaa, ja vanhemmat on vaan ylpeitä, kun 10 v pennut kattelee k 18 kauhuleffoja.
Just viime viikonloppuna kuuntelin lasteni 10 v serkun selostavan Scream- elokuvan tapahtumia.