T a p p o Turun vanhusyksikössä

Vierailija kirjoitti:

Niin että miten alan vetovoimaisuutta voitaisiin lisätä ?

Täytyy ottaa kiinteistönvälittäjien kikat käyttöön. "tapahtumarikas toimintaympäristö" ja "yllätyksellinen työpäivä"

Vierailija kirjoitti:

"Totta joka sana. Arvaamaton, ilkeä, vaarallinen ja väkivaltainen vanhus on tabu, josta ei saa puhua. Vanhus on monen mielikuvissa punaposkinen, kiltti mummo, joka istuu kissansa kanssa keinutuolissa ja kutoo sukkaa."

Samaa mieltä. Toinen taburyhmä, josta ei saa sanoa mitään negatiivistä, on vammaiset.

Saa puhua. Tottakai saa puhua ja pitää puhua, mutta muistaa se, että ikääntynyt/ vammainen ei ilkeyttään käyttäydy huonosti, vaan useimmiten on sairaus syynä. Törmään aika usein arvosteluun ja moitteisiin kun se/ äiti/ anoppi/naapuri joku muu on niin ilkeä ja tekee sitä ja tätä.

Yleensä taustalla on sairaus tai montakin sairautta. Harva vanhus on agressiivinen, pahantahtoinen, ilkeä, pirullinen jne .

Eikö yksikin lyönti ole liikaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Välillä mietin, että miksi vain näiden aggressiivisten potilaiden oikeuksia mietitään. Mites muiden oikeudet? Mites muiden vanhainkodin asukkaiden oikeudet olla pelkäämättä vihaa, olla pelkäämättä seksuaalista häirintää. Heidän oikeus olla turvassa omassa kodissaan. Missä työntekijöiden oikeudet väkivallattomaan työntekoon? Mielestäni yhden aggressiivisen henkilön lääkitseminen vaarattomaksi tai laittaminen siteisiin ei ole niin suuri rike, kuin muiden asukkaiden ja työntekijöiden altistaminen väkivallalle ja pelolle. Yleensä siellä asuu +10 muuta henkilöä ja tällöin heitä ei kyllä ajatella yhtään. Tätä ajatuskuvioita olen miettinyt, enkä ymmärrä mistä nykyinen malli oikein johtuu (ettei aggressiivisen henkilön oikeuksia saa loukata, hänhän loukkaa kaikkien muiden koskemattomuutta).

Juuri näin. Samaa olen miettinyt usein.

Mihin on unohdettu muiden asukkaiden oikeus viihtyisään, rauhalliseen ja turvalliseen asuinympäristöön? Heille se on kuitenkin se loppuelämän koti.

Yksi asukas saa riehua ja aiheuttaa häiriötä jatkuvasti mitenkään rajoittamatta koska oikeudet. Jatkuva väkivallan uhka, pelko, seksuaalinen ahdistelu voi olla jonkun mummon arkipäivää. Joutuu vasten tahtoaan sietämään kaikenlaista törkeyksien huutelusta alastomana vaelteluun. Lääkitä ei saa, koska voi seurata vaikkapa kaatumisia yms. Itsemääräämisoikeuteen yms. vedotaan liiankin kanssa. Valitettavasti on myös hoitajia, jotka menevät tähän mukaan, eivätkä osaa hahmottaa kokonaisuuksia. Mitä vaikutuksia on yhden asukkaan häiriökäytöksellä koko yksikköön. Voiko se käytöshäiriöinen asukas hyvin? Sekö on sitten laadukasta elämää kun saa sotkea ulosteella tai tapella toisten kanssa?

Miksi yhden oikeudet ovat tärkeämpiä kuin niiden yli kymmenen muun yhteensä? Jokaisessa kunnassa pitäisi olla jokin paikka, johon sijoittaa ne asukkaat, joilla ei kertakaikkiaan onnistu asuminen tavanomaisessa yksikössä jatkuvaa häiriötä aiheuttamatta. Sellainen paikka jossa henkilökuntaa on riittävästi, jossa olisi aikaa hoitaa lääkkeettömästi ja oikeuksia turhaan rajoittamatta.

Usein aggressiiviset asukkaat vanhusyksiköissä ovat kuin kävelevä pommi. Hoitajat saattavat ymmärtää miten toimia, että ei provosoi vanhusta lisää, mitä tehdä tilanteen korjaamiseksi, mutta entä ne toiset asukkaat. Heillä ei tätä tietotaitoa tai ymmärrystä tilanteessa ole. Ihme että näitä tapauksia ole vielä sattunut tämän enempää.

Täyttä asiaa. Missä juurinkin muiden, ei aggressivisten vanhusten, oikeus hyvään ja turvalliseen elämään, omassa loppuelämän kodissaan?

"Harva vanhus on agressiivinen, pahantahtoinen, ilkeä, pirullinen jne ."

Ei pidä paikkaansa. Kannattaa hakeutua asiakaspalvelutyöhön, jossa joudut kohtaamaan näitä aggressiivisia, pahantahtoisia, ilkeitä ja pirullisia vanhuksia ihan päivittäin. Ja tuskinpa he kaikki ovat muistisairaita, vaan ovat vi##umaisia luonteeltaan. Mene ruokakauppaan, tavarataloon, apteekkiin, kirjastoon tai kauppakeskukseen niin johon löytyy.

Olen huomannut, että monet vanhukset ovat epäystävällisiä, itsekkäitä, röyhkeitä ja töykeitä. Vanhukset puhuvat töykeään sävyyn, etuilevat, tönivät, kiroilevat, haistattelevat ja uhkailevat henkilökuntaa ja muita asiakkaita. Pidän vanhuksina yli 65-vuotiaita ja sitä vanhempia ihmisiä. Pahimmat ilkeilijät ovat elämäänsä kyllästyneitä, katkeria, vanhoja naisia, mutta kyllä vanhat miehetkin osaavat kitistä ja valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Totta joka sana. Arvaamaton, ilkeä, vaarallinen ja väkivaltainen vanhus on tabu, josta ei saa puhua. Vanhus on monen mielikuvissa punaposkinen, kiltti mummo, joka istuu kissansa kanssa keinutuolissa ja kutoo sukkaa."

Samaa mieltä. Toinen taburyhmä, josta ei saa sanoa mitään negatiivistä, on vammaiset.

Saa puhua. Tottakai saa puhua ja pitää puhua, mutta muistaa se, että ikääntynyt/ vammainen ei ilkeyttään käyttäydy huonosti, vaan useimmiten on sairaus syynä. Törmään aika usein arvosteluun ja moitteisiin kun se/ äiti/ anoppi/naapuri joku muu on niin ilkeä ja tekee sitä ja tätä.

Yleensä taustalla on sairaus tai montakin sairautta. Harva vanhus on agressiivinen, pahantahtoinen, ilkeä, pirullinen jne .

Vierailija kirjoitti:

Tälläinen on odotettavissa.

Itse olen töissä hoivakodissa, jossa on vanhuksia kahdessa kerroksessa. Kaksi yökköä, joiden tehtävänä on hoitamisen lisäksi siivota, pyykätä ja tehdä ruokaa. Ei tarvitse varmaan edes sanoa että on yksityinen paikka, jossa kerätään miljoonavoitot sijoittajille.

Meillä on todella haastavia tapauksia ja monta läheltä piti -tilannetta on ollut. Mutta johdon mielestä ei mitään ongelmaa missään. Yläkerrassa saattaa sekava vanhus hiippailla yksin ja pistää koko paikan ylös alaisin, samalla kun toinen yökkö keittää puuroa ja toinen laittaa pyykkejä koneeseen.

Mulla sopimus loppuu syyskuun lopussa ja takaisin en enää tule. Eikä tämä ole ainut paikka. Käytännössä yöhoitaja pitäisi pystyä valvoa koko yö osastoa, ei niin että käydään osastolla kun ehditään muiden töiden lomassa.

Pitäisi olla laitoshuoltajia siellä ehdottomasti ! Mutta sehän vaatisi taas palkattua henkilökuntaa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vanhustehuolto tälläisenään on tiensä päässä. 

Hoivaosastot on saatava takaisin.  Miksi vuodepotilaita pidetään lukkojen takana dementiaosastoilla, eivät he karkaa!!

Näissä on kyllä hyvin erikoisia epäjohdonmukaisuuksia. Eräässä paikassa oli "entinen" psykogeriatrinen osasto. Tämä vanhusten ihmisarvoa loukkaava nimike haluttiin poistaa, koska ketään ei saa leimaavasti luokitella. No osastosta tehtiin yleisosasto, jossa sekä ne entiset psykogeriatrian asiakkaat että ihan kuka tahansa muu monisairas vanhus. Toisaalta siis halutaan suojella "yksilöllisesti" siitä, että ketään ei leimata, mutta toisaalta unohdetaan näiden muiden asukkaiden turvallisuus ja viihtyvyys, kun samassa sopassa on voimakkaasti harhaisia ja oireilevia, metelöiviä ja väkivaltaisia. Eli yksilöllisyyden sijaan kaikki ovatkin samaa?

Hoito työhön pitää mennä koulutuksen kautta ettei tule mitään yllätyksiä mitä se työ oikeasti on. Siellä törmää myös uskonnot sekä henkilökunnassa että potilaissa. Myös ihmisten elämän kokemukset monet on urheillut käynyt punttisalilla koko elämän ajan tai ollut armeijassa ei sinne voi mennä töihin ilman koulutusta Suomen kielen taitoa vihaamaan ketään.

Toi ei ole mitään verrattuna kehitysvamma laitosten vaikeimpiin ne kun kiipeilee puissa ja hakkaa päätään seinään ,puree raapii ja kiljuu . Hoitajien työ on niin auttamista huolenpitoa pelastamista kuin parantamista eikä tuomitsemista tai syyttelyä. Auttajan tehtävä on auttaa .

Vierailija kirjoitti:

Niin että miten alan vetovoimaisuutta voitaisiin lisätä ?

En tiedä. Itse harkitsin alalle hakeutumista, koska olen ystävällinen, ahkera ja kestän paljon raskastakin työtä. Mutta se että minua alettaisiin työssäni lyömään.. sitä ajatusta en kestä. Nämä jutut ovat kuvottavia mitä täältä ja muualta olen lukenut. Siksi katson ettei ala ole minulle sopiva. 

Jos menee hakeen apua väkivaltaan tai avioeroon psykiatrilta saa niin kauheet lääkkeet ja diagnoosit että on sekaisin seuraavat 10 vuotta niistä . Oli työssä ja terve sitä ennen . Pelkästään itku tulkitaan taudiksi .

Muistisairaiden osastot ovat suljettuja osastoja. Hyvin yleinen näky on vanhus, joka yrittää rynkyttää ovea auki. Jossain siellä ihmisen ytimessä on ajatus päästä pois tilasta, koska ei edes ymmärrä, miten sinne on joutunut. Pois - oven toisella puolella on ehkä se entinen elämä, entinen minuus, joka on typistynyt omituiseksi, hallitsemattomaksi todellisuudeksi. Näiden ihmisten elämä on pitkälti kärsimystä.

Nykylääketieteen ansiosta tämä on meillä useimmilla vielä edessäpäin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoito järjestetään, satsataanko siihen vai onko tämä viimeinen tuomio ihmisille ennen varsinaista kuolemaa. Ja kun olet laitoksessa, sinua ei kukaan enää kuuntele - silloin on liian myöhäistä.

Ammatinvalinta kirjoitti:

Toi ei ole mitään verrattuna kehitysvamma laitosten vaikeimpiin ne kun kiipeilee puissa ja hakkaa päätään seinään ,puree raapii ja kiljuu . Hoitajien työ on niin auttamista huolenpitoa pelastamista kuin parantamista eikä tuomitsemista tai syyttelyä. Auttajan tehtävä on auttaa .

Siitä on leikki kaukana kun 150-kiloinen hulk-vammainen suuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaiden osastot ovat suljettuja osastoja. Hyvin yleinen näky on vanhus, joka yrittää rynkyttää ovea auki. Jossain siellä ihmisen ytimessä on ajatus päästä pois tilasta, koska ei edes ymmärrä, miten sinne on joutunut. Pois - oven toisella puolella on ehkä se entinen elämä, entinen minuus, joka on typistynyt omituiseksi, hallitsemattomaksi todellisuudeksi. Näiden ihmisten elämä on pitkälti kärsimystä.

Nykylääketieteen ansiosta tämä on meillä useimmilla vielä edessäpäin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoito järjestetään, satsataanko siihen vai onko tämä viimeinen tuomio ihmisille ennen varsinaista kuolemaa. Ja kun olet laitoksessa, sinua ei kukaan enää kuuntele - silloin on liian myöhäistä.

Huomaa, ettet ymmärrä muistisairauksista. Syvässä vaiheessa ei todellakaan hahmota missä on ja edes kuka on. Isäni rynkytti hoitolaitosten ovia, koska hänelle tuli muistisairauden myötä pakko-oireita. Hakkasi nyrkillä pöytää vielä kun asui kotona ja tärisytti tuoleja jolla istui. Oli ammatiltaan autonasentaja ja kuvitteli muistisairaana esim. hygieniatuotteidensa olevan auton osia. Eli aivan omassa todellisuudessaan. Meitä läheisiä ei tunnistanut, itse uskoi yli 80-vuotiaana olevansa 19-vuotias. Välillä kirosi ja huusi aivan täysiä ilman syytä ja kun siitä kysyttiin, sanoi: 'en minä ole huutanut' , täysi hämmästys kasvoillaan.

Hoivakodista ei ole kuin hyviä muistoja. Auttoivat ja tukivat isää ja hienosti johdattelivat keskustelun pois isää ahdistaneista harhoista. Rauhoittelivat ja tyynnyttelivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaiden osastot ovat suljettuja osastoja. Hyvin yleinen näky on vanhus, joka yrittää rynkyttää ovea auki. Jossain siellä ihmisen ytimessä on ajatus päästä pois tilasta, koska ei edes ymmärrä, miten sinne on joutunut. Pois - oven toisella puolella on ehkä se entinen elämä, entinen minuus, joka on typistynyt omituiseksi, hallitsemattomaksi todellisuudeksi. Näiden ihmisten elämä on pitkälti kärsimystä.

Nykylääketieteen ansiosta tämä on meillä useimmilla vielä edessäpäin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoito järjestetään, satsataanko siihen vai onko tämä viimeinen tuomio ihmisille ennen varsinaista kuolemaa. Ja kun olet laitoksessa, sinua ei kukaan enää kuuntele - silloin on liian myöhäistä.

Huomaa, ettet ymmärrä muistisairauksista. Syvässä vaiheessa ei todellakaan hahmota missä on ja edes kuka on. Isäni rynkytti hoitolaitosten ovia, koska hänelle tuli muistisairauden myötä pakko-oireita. Hakkasi nyrkillä pöytää vielä kun asui kotona ja tärisytti tuoleja jolla istui. Oli ammatiltaan autonasentaja ja kuvitteli muistisairaana esim. hygieniatuotteidensa olevan auton osia. Eli aivan omassa todellisuudessaan. Meitä läheisiä ei tunnistanut, itse uskoi yli 80-vuotiaana olevansa 19-vuotias. Välillä kirosi ja huusi aivan täysiä ilman syytä ja kun siitä kysyttiin, sanoi: 'en minä ole huutanut' , täysi hämmästys kasvoillaan.

Hoivakodista ei ole kuin hyviä muistoja. Auttoivat ja tukivat isää ja hienosti johdattelivat keskustelun pois isää ahdistaneista harhoista. Rauhoittelivat ja tyynnyttelivät.

Sama on sinullakin edessä.

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaiden osastot ovat suljettuja osastoja. Hyvin yleinen näky on vanhus, joka yrittää rynkyttää ovea auki. Jossain siellä ihmisen ytimessä on ajatus päästä pois tilasta, koska ei edes ymmärrä, miten sinne on joutunut. Pois - oven toisella puolella on ehkä se entinen elämä, entinen minuus, joka on typistynyt omituiseksi, hallitsemattomaksi todellisuudeksi. Näiden ihmisten elämä on pitkälti kärsimystä.

Nykylääketieteen ansiosta tämä on meillä useimmilla vielä edessäpäin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoito järjestetään, satsataanko siihen vai onko tämä viimeinen tuomio ihmisille ennen varsinaista kuolemaa. kun olet laitoksessa, sinua ei kukaan enää kuuntele - silloin on liian myöhäistä.

Voiko tämän rankemmin kukaan vähätellä hoitoalan ammattilaisten osaamista?? 'Kun olet laitoksessa sinua ei enää kukaan kuuntele'. Ei ihme, että hoitajat lähtevät alalta, kun ulkopuolisten asenne hoitotyötä tekeviä kohtaan on noin törkeä ja väheksyvä.

Mulla on onneksi omaisena vain hyviä kokemuksia siitä, kuinka läheiseni kohdattiin. Lempeästi, kärsivällisesti ja rauhoittavasti, rajuista käytöshäiriöistä ja Lewyn kappale-taudin aiheuttamista hirveistä hallusinaatioista huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaiden osastot ovat suljettuja osastoja. Hyvin yleinen näky on vanhus, joka yrittää rynkyttää ovea auki. Jossain siellä ihmisen ytimessä on ajatus päästä pois tilasta, koska ei edes ymmärrä, miten sinne on joutunut. Pois - oven toisella puolella on ehkä se entinen elämä, entinen minuus, joka on typistynyt omituiseksi, hallitsemattomaksi todellisuudeksi. Näiden ihmisten elämä on pitkälti kärsimystä.

Nykylääketieteen ansiosta tämä on meillä useimmilla vielä edessäpäin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoito järjestetään, satsataanko siihen vai onko tämä viimeinen tuomio ihmisille ennen varsinaista kuolemaa. Ja kun olet laitoksessa, sinua ei kukaan enää kuuntele - silloin on liian myöhäistä.

Huomaa, ettet ymmärrä muistisairauksista. Syvässä vaiheessa ei todellakaan hahmota missä on ja edes kuka on. Isäni rynkytti hoitolaitosten ovia, koska hänelle tuli muistisairauden myötä pakko-oireita. Hakkasi nyrkillä pöytää vielä kun asui kotona ja tärisytti tuoleja jolla istui. Oli ammatiltaan autonasentaja ja kuvitteli muistisairaana esim. hygieniatuotteidensa olevan auton osia. Eli aivan omassa todellisuudessaan. Meitä läheisiä ei tunnistanut, itse uskoi yli 80-vuotiaana olevansa 19-vuotias. Välillä kirosi ja huusi aivan täysiä ilman syytä ja kun siitä kysyttiin, sanoi: 'en minä ole huutanut' , täysi hämmästys kasvoillaan.

Hoivakodista ei ole kuin hyviä muistoja. Auttoivat ja tukivat isää ja hienosti johdattelivat keskustelun pois isää ahdistaneista harhoista. Rauhoittelivat ja tyynnyttelivät.

Isäsi oli muistisairas autonasentaja ja se tekee sinusta asiantuntijan? :-D Muistan opiskeluajoilta yhden tällaisen tekniikkamiehen, joka oli täysin arvaamaton - halusi kusta lattioille ja nyrkit pystyssä, jos hoitajat yrittivät ohjata wc-pöntölle. Kerran oli kyynärpäitä myöden tutkimassa pöntön sisältöä. Hoitajat vain sanoivat  - antaa sen olla, koska itsemäärämisoikeus.

Vierailija kirjoitti:

voiskohan olla kyse muistisairaista? saattavat olla agressiivisia. kun on liian vähän hoitajia ja nykyisin ei saa lukita huonetta tai sitoa sänkyyn yöksi, on vain ajan kysymys koska saattuu taas jotain vakavaa.

Tässä yksikössä on hyvä hoitajamitoitus. Mutta siellä on dementoituneitabhoidettavia, joilla ei useinkaan enää pää toimi normaalisti. Ihan pienessä ajassa voi tapahtua vaikka mitä. Vaha rakennus ja paksut seinät ja siellä seinän takana asuu samanlaisia hoidettavia, jotka ei ymmärrä ympäristön tapahtumia.

Ei ne hoitajat voi olla katossa kärpäsinä .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaiden osastot ovat suljettuja osastoja. Hyvin yleinen näky on vanhus, joka yrittää rynkyttää ovea auki. Jossain siellä ihmisen ytimessä on ajatus päästä pois tilasta, koska ei edes ymmärrä, miten sinne on joutunut. Pois - oven toisella puolella on ehkä se entinen elämä, entinen minuus, joka on typistynyt omituiseksi, hallitsemattomaksi todellisuudeksi. Näiden ihmisten elämä on pitkälti kärsimystä.

Nykylääketieteen ansiosta tämä on meillä useimmilla vielä edessäpäin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoito järjestetään, satsataanko siihen vai onko tämä viimeinen tuomio ihmisille ennen varsinaista kuolemaa. Ja kun olet laitoksessa, sinua ei kukaan enää kuuntele - silloin on liian myöhäistä.

Huomaa, ettet ymmärrä muistisairauksista. Syvässä vaiheessa ei todellakaan hahmota missä on ja edes kuka on. Isäni rynkytti hoitolaitosten ovia, koska hänelle tuli muistisairauden myötä pakko-oireita. Hakkasi nyrkillä pöytää vielä kun asui kotona ja tärisytti tuoleja jolla istui. Oli ammatiltaan autonasentaja ja kuvitteli muistisairaana esim. hygieniatuotteidensa olevan auton osia. Eli aivan omassa todellisuudessaan. Meitä läheisiä ei tunnistanut, itse uskoi yli 80-vuotiaana olevansa 19-vuotias. Välillä kirosi ja huusi aivan täysiä ilman syytä ja kun siitä kysyttiin, sanoi: 'en minä ole huutanut' , täysi hämmästys kasvoillaan.

Hoivakodista ei ole kuin hyviä muistoja. Auttoivat ja tukivat isää ja hienosti johdattelivat keskustelun pois isää ahdistaneista harhoista. Rauhoittelivat ja tyynnyttelivät.

Sama on sinullakin edessä.

Tai sinulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistisairaiden osastot ovat suljettuja osastoja. Hyvin yleinen näky on vanhus, joka yrittää rynkyttää ovea auki. Jossain siellä ihmisen ytimessä on ajatus päästä pois tilasta, koska ei edes ymmärrä, miten sinne on joutunut. Pois - oven toisella puolella on ehkä se entinen elämä, entinen minuus, joka on typistynyt omituiseksi, hallitsemattomaksi todellisuudeksi. Näiden ihmisten elämä on pitkälti kärsimystä.

Nykylääketieteen ansiosta tämä on meillä useimmilla vielä edessäpäin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoito järjestetään, satsataanko siihen vai onko tämä viimeinen tuomio ihmisille ennen varsinaista kuolemaa. kun olet laitoksessa, sinua ei kukaan enää kuuntele - silloin on liian myöhäistä.

Voiko tämän rankemmin kukaan vähätellä hoitoalan ammattilaisten osaamista?? 'Kun olet laitoksessa sinua ei enää kukaan kuuntele'. Ei ihme, että hoitajat lähtevät alalta, kun ulkopuolisten asenne hoitotyötä tekeviä kohtaan on noin törkeä ja väheksyvä.

Mulla on onneksi omaisena vain hyviä kokemuksia siitä, kuinka läheiseni kohdattiin. Lempeästi, kärsivällisesti ja rauhoittavasti, rajuista käytöshäiriöistä ja Lewyn kappale-taudin aiheuttamista hirveistä hallusinaatioista huolimatta.

Höpölöpö. Juuri Turun tapauksen yhteydessä on tärkeää tuoda esiin se tosiseikka, että vaikka hoitajat tekevät kaikkensa ja enemmänkin, niin vallitsevat rakenteelliset ongelmat koko hoivakulttuurissa ovat persiillään. Liian monta hoidettavaa suljettuna ahtaisiin tiloihin liian vähällä henkilökunnalla.