Lue keskustelun säännöt.
T a p p o Turun vanhusyksikössä
Kommentit (548)
Kaverini isä oli tuollaisessa hoitopaikassa asukkaana ja hänellä oli huonekaverina erittäin aggressiivinen mies, jota hoitajatkin pelkäsivät.
Kaverini isä oli aivan heikossa kunnossa. Kaverstani tuo oli kauheaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin, miksi sukulaisnainen teki i t s e m u r h a n saatuaan alzheimer-diagnoosin.
Oikeastaan jopa arvostan, että kykeni sellaiseen päättäväisyyteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta joka sana. Arvaamaton, ilkeä, vaarallinen ja väkivaltainen vanhus on tabu, josta ei saa puhua. Vanhus on monen mielikuvissa punaposkinen, kiltti mummo, joka istuu kissansa kanssa keinutuolissa ja kutoo sukkaa.
Hoitoalan kouluissa vaietaan aiheesta visusti. Opiskelija joutuu vanhustyön harjoitteluun ilman, että vanhusten käytöshäiriöistä ja vaaratilanteista kerrotaan ja varoitetaan. Muistisairaudet vievät ihmiseltä lähimuistin ja muuttavat käyttäytymistä. Alzheimerin tauti tekee jotkut vanhukset väkivaltaisiksi ja käytös muuttuu. Parkinsonin taudin lääkkeet voivat aiheuttaa muun muassa impulssikontrollin häiriöitä ja yliseksuaalisuutta.
Opintojen harjoittelussa tuli realistinen käsitys vanhainkodista. Osastolla jouduin mm. hoitamaan arvaamatonta asukasta, joka oli yrittänyt kuristaa hoitajan edellisessä hoitopaikassa. Yksi vanhus oli vaikeahoitoinen ja väkivaltainen. Hän raapi, löi, potki, kävi käsiksi ja mm. söi kukkaruukuista multaa ja kaivoi vaipastaan ulostetta. Eräs vanhus iski ruokailutilanteessa lusikalla hoitajaa ranteeseen. Eräs miesvanhus kuljeksi potilashuoneissa ja yritti virtsata naisvanhusten vuoteeseen. Totesin neljän viikon aikana, että ei ikinä kamalaan vanhustyöhön töihin!
Pahimmillaan opiskelija voi joutua opintojensa pakollisessa työharjoittelussa henkisen ja fyysisen väkivallan tai seksuaalisen ahdistelun kohteeksi. Vanhus puhuu rumasti tai yrittää käydä käsiksi tai tarttua kiinni rintoihin tai takapuoleen.
Kotihoidossa hoitaja on yksin asiakkaan kotona ja apua ei saa hätätilanteessa nopeasti. Vanhusten hoitopaikoissa ei ole vartijoita kuten ensiavussa ja sairaaloissa. Vanhuksia jätetään yöllä osastolle kokonaan ilman valvontaa. Yöhoitaja jättää oman osastonsa ilman valvontaa ja menee auttamaan viereisen osaston yöhoitajaa esimerkiksi vaipanvaihdossa. Myös vanhusten oikeusturva on uhattuna, koska heille ei voida taata turvallista ympäristöä hoitopaikassa.
Vierailija kirjoitti:
Arvaamattomat, aggressiiviset ja väkivaltaiset muistisairaat ovat vaarallisia. He ovat vaaraksi muille asukkaille, omaisille ja henkilökunnalle. Muistisairas kiroilee, hu#rittelee, ho#ottelee, uhkailee, käy käsiksi, sylkee, raapii, repii hiuksista, lyö, heittää esineitä kohti, potkii ja yrittää jopa kuristaa. Väkivaltaisissa muistisairaissa on sekä naisia että miehiä. Suusta tulee ketterästi kaikki suomen kielen kirosanat.
En ihmettele Suomen hoitajapulaa. Hoitoalalla hoitaja vaarantaa pahimmillaan oman terveytensä ja jopa henkensä! En antaisi omien lasten olla arvaamattoman ja muistisairaan vanhuksen seurassa valvomatta. En ymmärrä, miten joku vanhempi antaa lapsensa käydä yökylässä muistisairaan isovanhemman luona mummolassa. Itse en ikinä päästäisi lastani sellaiseen kotiin, jossa lapsen turvallisuus on vaarassa.
Mieheni on joutunut vanhustyössä kuristuksen kohteeksi. Voimakkaana sai otteen irti. Mutta kuinka olisi käynyt pienemmille naiskollegoille. Alalla myös on paljon pienikokoisia aasialaisia. Opiskelijoille pitäisi heti kertoa, ja opettaa itsepuolustusta, eikä laittaa ummikkona koulusta harjoitteluun.
Mutta heitähän omaiset toivoo, kun ovat iloisia ja kunnioittavat vanhuksia ja ahkerampia kuin suomalaiset hoitajat
Ja pahimmillaan nämä muistisairaat ja monisairaat höperöt autoilevat moottoritiellä vastaantulevien ajokaistalla ja ottavat jopa lastenlapsia kyytiin huviajelulleen!
Kannattaa mennä äidin, isän, anopin ja appiukon ja muun iäkkään sukulaisen kyytiin, jos heillä on vielä ajokortti ja ajo-oikeus voimassa. Ajokortti ei takaa, että ihminen kykenee kuljettamaan ajoneuvoa liikenteessä turvallisesti. Omia lapsia ei kannata antaa isovanhempien auton kyytiin, jos on pienintäkään epäilystä vanhuksen ajokyvystä ja ajotaidoista.
Monelta vanhukselta pitäisi ottaa ajo-oikeus heti pois! Jos kotona on auto, niin laita auton ovet lukkoon, rattilukko autoon ja autonavaimet piiloon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaiden osastot ovat suljettuja osastoja. Hyvin yleinen näky on vanhus, joka yrittää rynkyttää ovea auki. Jossain siellä ihmisen ytimessä on ajatus päästä pois tilasta, koska ei edes ymmärrä, miten sinne on joutunut. Pois - oven toisella puolella on ehkä se entinen elämä, entinen minuus, joka on typistynyt omituiseksi, hallitsemattomaksi todellisuudeksi. Näiden ihmisten elämä on pitkälti kärsimystä.
Nykylääketieteen ansiosta tämä on meillä useimmilla vielä edessäpäin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten hoito järjestetään, satsataanko siihen vai onko tämä viimeinen tuomio ihmisille ennen varsinaista kuolemaa. Ja kun olet laitoksessa, sinua ei kukaan enää kuuntele - silloin on liian myöhäistä.
Huomaa, ettet ymmärrä muistisairauksista. Syvässä vaiheessa ei todellakaan hahmota missä on ja edes kuka on. Isäni rynkytti hoitolaitosten ovia, koska hänelle tuli muistisairauden myötä pakko-oireita. Hakkasi nyrkillä pöytää vielä kun asui kotona ja tärisytti tuoleja jolla istui. Oli ammatiltaan autonasentaja ja kuvitteli muistisairaana esim. hygieniatuotteidensa olevan auton osia. Eli aivan omassa todellisuudessaan. Meitä läheisiä ei tunnistanut, itse uskoi yli 80-vuotiaana olevansa 19-vuotias. Välillä kirosi ja huusi aivan täysiä ilman syytä ja kun siitä kysyttiin, sanoi: 'en minä ole huutanut' , täysi hämmästys kasvoillaan.
Hoivakodista ei ole kuin hyviä muistoja. Auttoivat ja tukivat isää ja hienosti johdattelivat keskustelun pois isää ahdistaneista harhoista. Rauhoittelivat ja tyynnyttelivät.Näin oli meilläkin. Isä oli vauhdissa iltaisin ja yötä kohden vain kiihtyi. Hento äitini piilotteli autonavaimia, ettei isä lähtisi ajamaan. Pari kertaa oli tehnyt senkin tempun, kun ei tajunnut, ettei saa ajaa autolla enää. Poliisit pysäytti ja saatteli kotiin. Äiti oli todella väsynyt ja ahdistunut, koska isä piti meteliä lähes koko ajan. Saattoi kiroilla itsekseen, vaikken muista hänen kiroilleen koskaan aiemmin aikuisiällä. Kun minä olin pesemässä, hän väänsi niin kovaa kädestä, että mustelmat tuli. Toisena päivänä taas saattoi vain lauleskella ja oli sopuisa. Koskaan ei tiennyt, millainen isä siellä kotona odottaa, kun menin heitä tapaamaan.
Minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa siitä muistisairaiden yksiköstä, johon hän meni. Hoitajat ymmärsivät ja rauhoittelivat ja jaksoivat kaikkea sitä, mitä muistisairaus aiheutti. Kerran kun menin käymään, mukava hoitaja oli syöttämässä. Isä sylki hänen päälleen kaikki ruuat. Minua hävetti aivan kauheasti. Hoitaja vain naureskeli, että oho, tällaista sattuu, kokeillaanpa puolen tunnin päästä uudestaan, jos sitten maistuu paremmin. Olen todella kiitollinen, että isäkin sai ihmisarvoista elämää elää. Hän oli vasta 67 v. kuollessaan siihen kauheaan sairauteen. Muistisairaus vei hänet 6 vuodessa diagnoosin jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On olemassa joitakin vanhuksia joiden oikea paikka ei ole vanhainkoti vaan psykiatrinen suljettu osasto tai vankila. Toivottavasti tämä tappaja-ukko passitetaan sinne mutta olisi pitänyt jo passittaa aikaisemmin ennenkuin tappoi.
Usein noissa käy niin että vanhus on psykogeriatrisella osastolla viikon tai muutaman. Lääkitys saadaan kohdilleen siksi aikaa ja vanhus siirretään jonnekin jatkohoitoon. Usein se lääkitys vain ei ole kohdillaan kovin pitkään.
Juuri tämä. Nämä lääkkeet puretaan heti ja sitten se sama riehuminen alkaa. Miksi? Sitä pitää kysyä siltä lääkäriltä. Oikeastaan lääkärille tekisi hyvää olla muutaman tunti sellaisen raivokkaan dementikon kanssa samassa huoneessa. Saisi vähän nyrkkiä, puristelua, hoorrittelua, paskan ja kusen kanssa pelaamista.. saattaisi olla, että niitä lääkkeitäkin sen jälkeen irtoaisi helpommin. Mutta nämähän eivät ikinä jää paikalle kun paska osuu tuulettimeen.
Työurani huippuhetki oli, kun lääkäri haukkui meidät hoitajat, kun emme osaa kohdata väkivaltaista asukasta.
Meni sitten tutkimaan asukkaan vammaa ja asukas löi nyrkillä ja potkaisi päähän.
Heti löytyi lääkitystä lisää.
Toinen tapaus oli, kun asukas pieksi meitä hoitajia kuin vierasta sikaa. Esimiehet vain vittuiluvat, että miksi provosoit asukasta, että sen piti lyödä sinua. Kun hakkasi esimiehen, asukas siirrettiin heti toiseen, hänelle sopivampaan paikkaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän täysin, miksi sukulaisnainen teki i t s e m u r h a n saatuaan alzheimer-diagnoosin.
Oikeastaan jopa arvostan, että kykeni sellaiseen päättäväisyyteen.
Minä taas arvostan, että omaiseni jaksaneet rämpiä läpi raskaan sairauden, kuolemaan saakka. Vielä viimeinen kesä oli hyvä, sai käydä matkalla. On väärin kuvitella, että tauti olisi pelkkää kurjuutta, ja ettei elämästä voisi nauttia enää. Kaikki eivät ole myöskään agressiivisia.
Kun ei kohtaa sairastuneita, on helppo uskoa mitä vaan.
Kommentoin viestiä 367 ja syystä, että uskon edelleen, että suuri osa muistisairaiden vanhusten ikävään käytökseen on sairaudet, ehkä lääkkeetkin.
Minäkin olen joskus kohdannut tahallisesti " ilkeältä " vaikuttavan vanhuksen, mutta heitä on vähemmistö.
Konkreettista kokemusta on kertynyt elämän aikana pääosin akuuttisairaanhoidon puolelta ( olen 74v sh ammattilainen) ja viimeiset kahdeksan vuotta siinä määrin kuin voi kuvitella, koska asun senioritalossa. Tavallinen asuintalo, osalla käy kotiapua ja koko ajan tulee lisää avuntarvitsijoita. Meidän ikärakenne on n 64 - 98v. Kaikkiaan n 70 asukasta. Olen oppinut tuntemaan suurimman osan asukkaista aika hyvin ja jos joku käyttäytyisi toista kohtaan huonosti, se tulisi piankin muiden tietoon.
Noin ns hyvässä ja pahassa.
Sanoisin, että varmuudella yksi ihminen on "pahantahtoinen ja pisteliäs" tästä joukosta. Suurin osa on leppoisia, tavallisia hyväntahtoisia ihmisiä. Hyvin monilta aloilta , eli työurat ovat olleet laidasta laitaan ns. Suurin osa asuu yksin. Muistisairaitakin on ja ainakaan tällä hetkellä ei heistä löydy agressiivista tai pirullista tietääkseni tms. Yksi muistisairas oli sellainen ja hänen puolisonsa ei enää jaksanut joten henkilö päätyi hoitolaitokseen ja pian menehtyi siellä.
Olen kuullut toisilta erilaisia kertomuksia kun siellä se ja se teki/ sanoi niin. Meillä asuu muutama kotiavustajan työtä tehnyt ja he ovat kertoneet jotain työssä kohtaamistaan hankalista asiakkaista, miten se on ilmennyt. Vanhuuden paranoia on ollut varsin usean asiakkaan sairaus ja tietenkin suuri riesa työntekijöille. Voin hyvin kuvitella.
En edelleenkään ensimmäisenä epäile ihmisen erityisesti vanhuksen huonossa käytöksessä tahallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Totta joka sana. Arvaamaton, ilkeä, vaarallinen ja väkivaltainen vanhus on tabu, josta ei saa puhua. Vanhus on monen mielikuvissa punaposkinen, kiltti mummo, joka istuu kissansa kanssa keinutuolissa ja kutoo sukkaa."
Samaa mieltä. Toinen taburyhmä, josta ei saa sanoa mitään negatiivistä, on vammaiset.
Saa puhua. Tottakai saa puhua ja pitää puhua, mutta muistaa se, että ikääntynyt/ vammainen ei ilkeyttään käyttäydy huonosti, vaan useimmiten on sairaus syynä. Törmään aika usein arvosteluun ja moitteisiin kun se/ äiti/ anoppi/naapuri joku muu on niin ilkeä ja tekee sitä ja tätä.
Yleensä taustalla on sairaus tai montakin sairautta. Harva vanhus on agressiivinen, pahantahtoinen, ilkeä, pirullinen jne .
Olettehan te mammatkin todella pirullisia, ilkeitä ja pahansuoopia sekä kateellisia ja katkeria kommenteistanne päätellen.
Kyllä moni vanhuskin osaa olla ilkeä vaikka ei olisi muistisairauttakaan. Ei he ole enkeleitä olleet nuorempinakaan. Sitten kun tulee vielä ikää enemmä ja sen myötä sairauksia ja dementiakin, onkin pirn paketti valmis.
Vierailija kirjoitti:
"Harva vanhus on agressiivinen, pahantahtoinen, ilkeä, pirullinen jne ."
Ei pidä paikkaansa. Kannattaa hakeutua asiakaspalvelutyöhön, jossa joudut kohtaamaan näitä aggressiivisia, pahantahtoisia, ilkeitä ja pirullisia vanhuksia ihan päivittäin. Ja tuskinpa he kaikki ovat muistisairaita, vaan ovat vi##umaisia luonteeltaan. Mene ruokakauppaan, tavarataloon, apteekkiin, kirjastoon tai kauppakeskukseen niin johon löytyy.
Olen huomannut, että monet vanhukset ovat epäystävällisiä, itsekkäitä, röyhkeitä ja töykeitä. Vanhukset puhuvat töykeään sävyyn, etuilevat, tönivät, kiroilevat, haistattelevat ja uhkailevat henkilökuntaa ja muita asiakkaita. Pidän vanhuksina yli 65-vuotiaita ja sitä vanhempia ihmisiä. Pahimmat ilkeilijät ovat elämäänsä kyllästyneitä, katkeria, vanhoja naisia, mutta kyllä vanhat miehetkin osaavat kitistä ja valittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Totta joka sana. Arvaamaton, ilkeä, vaarallinen ja väkivaltainen vanhus on tabu, josta ei saa puhua. Vanhus on monen mielikuvissa punaposkinen, kiltti mummo, joka istuu kissansa kanssa keinutuolissa ja kutoo sukkaa."
Samaa mieltä. Toinen taburyhmä, josta ei saa sanoa mitään negatiivistä, on vammaiset.
Saa puhua. Tottakai saa puhua ja pitää puhua, mutta muistaa se, että ikääntynyt/ vammainen ei ilkeyttään käyttäydy huonosti, vaan useimmiten on sairaus syynä. Törmään aika usein arvosteluun ja moitteisiin kun se/ äiti/ anoppi/naapuri joku muu on niin ilkeä ja tekee sitä ja tätä.
Yleensä taustalla on sairaus tai montakin sairautta. Harva vanhus on agressiivinen, pahantahtoinen, ilkeä, pirullinen jne .
Tähän liittyy tosiaan minkä mieltää vanhukseksi 65-80v ikäisissä on paljon ihmisiä, jotka kokevat voivansa olla ilkeitä vain ikänsä takia. Nämä höykyttävät joka aspaa, jonka kiinni saavat. Kutsun itse näitä nuoriksi vanhuksiksi. Sitten on vanhoja vanhuksia 80v+. Nämä ovat aika söppänöitä yleensä. Mukavia kaikin puolin. Mutta ehkä näistä ne vaativimmat on jo siellä hoivakodin puolella riehumassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein ymmärrä miten hoitajien lisääminen parantaisi tilannetta. Jollei kulttuuriin kuulu tilanteen seuraaminen osastolla esim, tänään Potilas x on ollut erityisen levoton, pitääpä tarkkailla huonetta yöllä myös - niin mitä hoitajien lisääminen auttaa? Itse olen viettänyt öitä omaisena hoitolaitoksessa ja kokemus on että kukaan hoitajista ei liiku missään muualla kuin aulassa tietokoneen kanssa, kansliassa, keittiössä tai pyykkituvassa tai satunnaisesti saattohoidon parissa. En ole ikinä kuullut että yöllä olisi vaihdettu vaippaa saatikka ”autettu vessaan” jos kelloa soitti ainakin 15 min meni ennenkuin kukaan tuli edes paikalle! Siinä ajassa voisi vanhus jo kuolla saatikka kuinka menee pystyy edes soittamaan kelloa yöllä. Ei niissä huoneissa käydä kuin pakolliset hoitotoimenpiteet tekemässä, on sitten yö tai päivä. Ei kiinnosta - rutiineja käytävillä ja kansliassa ja keittiössä on helpompi tehdä ja samalla saa pidettyä omia taukoja. Jollei esimiehet ja johto muuta hoidon tavoitteita ja paikan rutiineja ( ketä varten täällä olemme?) mikään ei muutu vaikka öisin vuorossa olisi 5 hoitajaa per 29 vanhusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Totta joka sana. Arvaamaton, ilkeä, vaarallinen ja väkivaltainen vanhus on tabu, josta ei saa puhua. Vanhus on monen mielikuvissa punaposkinen, kiltti mummo, joka istuu kissansa kanssa keinutuolissa ja kutoo sukkaa."
Samaa mieltä. Toinen taburyhmä, josta ei saa sanoa mitään negatiivistä, on vammaiset.
Saa puhua. Tottakai saa puhua ja pitää puhua, mutta muistaa se, että ikääntynyt/ vammainen ei ilkeyttään käyttäydy huonosti, vaan useimmiten on sairaus syynä. Törmään aika usein arvosteluun ja moitteisiin kun se/ äiti/ anoppi/naapuri joku muu on niin ilkeä ja tekee sitä ja tätä.
Yleensä taustalla on sairaus tai montakin sairautta. Harva vanhus on agressiivinen, pahantahtoinen, ilkeä, pirullinen jne .Olettehan te mammatkin todella pirullisia, ilkeitä ja pahansuoopia sekä kateellisia ja katkeria kommenteistanne päätellen.
Kyllä moni vanhuskin osaa olla ilkeä vaikka ei olisi muistisairauttakaan. Ei he ole enkeleitä olleet nuorempinakaan. Sitten kun tulee vielä ikää enemmä ja sen myötä sairauksia ja dementiakin, onkin pirn paketti valmis.
Voin ymmärtää, ettei ihminen muutu jos on ollut ikänsä toisia arvosteleva, aina ekana nähnyt negatiiviset puolet asiassa kuin ihmisissä. Sanotaan, että kaikki luonteenpiirteet terävöityvät iän myötä eli pahenevat. Joillakin voi olla diagnosoimaton psyykkinen sairaus ikänsä. Puhumattakaan luonnehäiriöistä. Niitä löytyy melkoinen kokoelma. Melkein jokaiselle " sopivin" mikä natsaa parhaiten.
Nuo kaikki ynnättynä tulee näkymään vanhuudessa, kun mukaan tulee viel kaiken maailman fyysiset vaivat ja sairaudet. Ei ole helppoo olla fyysisesti vammainen vanhus kaikkine kolotuksineen ja siinä alkaa mielikin mustua ajan kanssa. Niinpä lähipiiri saa kuulla kunniansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tietäisit, että taannut aggressiiviseksi sekopääksi, haluaisitko, että sinua silti hoidetaan vaivoja säästelemättä?
Itse toivoisin, että siinä tilanteessa tehtäisiin samanlainen ratkaisu kuin rakkaan lemmikin kanssa. Eikö hoitajillakin pitäisi olla jokin ihmisarvo?
Surullista että täällä nähdään nykyiset vanhat vanhukset, erittäin vaatimattomat ihmiset jotka puolustaneet ja jälleenrakentaneet tämän maan (85+ ikäluokka) hoitajia kiusaavina agressiivisina sylkykuppeina.
Toisenlaistakin suhtautumista vanhuuteen ja dementiaan on muualla maailmassa. Vanhuus on elämän syksy, vanhus on hauras ja kunnioitettava ja lempeästi kohdeltava. Parhaat hetkeni olen viettänyt vanhusten parissa ja dementikko on suojeltava ja hellyyttä läheisyyttä kaipaava ihminen joka on osansa elämässään suorittanut ja ansaitsee vierelleen ymmärtävän ja läheisyyttä kaihtamattoman hoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista että täällä nähdään nykyiset vanhat vanhukset, erittäin vaatimattomat ihmiset jotka puolustaneet ja jälleenrakentaneet tämän maan (85+ ikäluokka) hoitajia kiusaavina agressiivisina sylkykuppeina.
Toisenlaistakin suhtautumista vanhuuteen ja dementiaan on muualla maailmassa. Vanhuus on elämän syksy, vanhus on hauras ja kunnioitettava ja lempeästi kohdeltava. Parhaat hetkeni olen viettänyt vanhusten parissa ja dementikko on suojeltava ja hellyyttä läheisyyttä kaipaava ihminen joka on osansa elämässään suorittanut ja ansaitsee vierelleen ymmärtävän ja läheisyyttä kaihtamattoman hoitajan.
Aivan erinomainen kommentti. Kun tuntuu siltä, että joidenkin mielestä suurin osa vanhuksista on sekopäisiä ja agressiivisia ja vielä ihan pahuuttaan.
Jostain syystä heitä on kertynyt eniten hoitolaitoksiin. Millaisen vanhuuden toivotte itsellenne? Loppuelämä lukitussa huoneessa ja jos ei ole lukittu, lepositeisiin sidottuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Totta joka sana. Arvaamaton, ilkeä, vaarallinen ja väkivaltainen vanhus on tabu, josta ei saa puhua. Vanhus on monen mielikuvissa punaposkinen, kiltti mummo, joka istuu kissansa kanssa keinutuolissa ja kutoo sukkaa."
Samaa mieltä. Toinen taburyhmä, josta ei saa sanoa mitään negatiivistä, on vammaiset.
Saa puhua. Tottakai saa puhua ja pitää puhua, mutta muistaa se, että ikääntynyt/ vammainen ei ilkeyttään käyttäydy huonosti, vaan useimmiten on sairaus syynä. Törmään aika usein arvosteluun ja moitteisiin kun se/ äiti/ anoppi/naapuri joku muu on niin ilkeä ja tekee sitä ja tätä.
Yleensä taustalla on sairaus tai montakin sairautta. Harva vanhus on agressiivinen, pahantahtoinen, ilkeä, pirullinen jne .
Liikuntavammaissa on sellaisia k-päitä, että pirukin itkisi jos joutuisi heitä hoitamaan. Ei vammautuminen muuta ketään enkeliksi, eikä käytöksen takana aina ole mitään sairautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että täällä nähdään nykyiset vanhat vanhukset, erittäin vaatimattomat ihmiset jotka puolustaneet ja jälleenrakentaneet tämän maan (85+ ikäluokka) hoitajia kiusaavina agressiivisina sylkykuppeina.
Toisenlaistakin suhtautumista vanhuuteen ja dementiaan on muualla maailmassa. Vanhuus on elämän syksy, vanhus on hauras ja kunnioitettava ja lempeästi kohdeltava. Parhaat hetkeni olen viettänyt vanhusten parissa ja dementikko on suojeltava ja hellyyttä läheisyyttä kaipaava ihminen joka on osansa elämässään suorittanut ja ansaitsee vierelleen ymmärtävän ja läheisyyttä kaihtamattoman hoitajan.
Aivan erinomainen kommentti. Kun tuntuu siltä, että joidenkin mielestä suurin osa vanhuksista on sekopäisiä ja agressiivisia ja vielä ihan pahuuttaan.
Jostain syystä heitä on kertynyt eniten hoitolaitoksiin. Millaisen vanhuuden toivotte itsellenne? Loppuelämä lukitussa huoneessa ja jos ei ole lukittu, lepositeisiin sidottuna.
Itse olen hoitotahtoon laittanut, että jos en nuku öisin, niin unilääke. Jos olen agressiininen, niin siihen lääkitys. Jos Tupun sängystä tai pyörätuolissa, niin sängynreuna ylös ja tuoliin vyö. Haalari päälle, jos riisun vaatteita tai sotken ulosteella. Ja elvytyskielto ja kielto jatkaa elämää, jos en enää ole orientoitunut aikaan ja paikkaan.
Tässä o minun tahtoni hyvästä vanhuudesta. Suvussa alzheimeria
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä miten hoitajien lisääminen parantaisi tilannetta. Jollei kulttuuriin kuulu tilanteen seuraaminen osastolla esim, tänään Potilas x on ollut erityisen levoton, pitääpä tarkkailla huonetta yöllä myös - niin mitä hoitajien lisääminen auttaa? Itse olen viettänyt öitä omaisena hoitolaitoksessa ja kokemus on että kukaan hoitajista ei liiku missään muualla kuin aulassa tietokoneen kanssa, kansliassa, keittiössä tai pyykkituvassa tai satunnaisesti saattohoidon parissa. En ole ikinä kuullut että yöllä olisi vaihdettu vaippaa saatikka ”autettu vessaan” jos kelloa soitti ainakin 15 min meni ennenkuin kukaan tuli edes paikalle! Siinä ajassa voisi vanhus jo kuolla saatikka kuinka menee pystyy edes soittamaan kelloa yöllä. Ei niissä huoneissa käydä kuin pakolliset hoitotoimenpiteet tekemässä, on sitten yö tai päivä. Ei kiinnosta - rutiineja käytävillä ja kansliassa ja keittiössä on helpompi tehdä ja samalla saa pidettyä omia taukoja. Jollei esimiehet ja johto muuta hoidon tavoitteita ja paikan rutiineja ( ketä varten täällä olemme?) mikään ei muutu vaikka öisin vuorossa olisi 5 hoitajaa per 29 vanhusta.
Huomaa että et ole tehnyt yövuoroja muistisairaiden yksikössä. Tai sitten olet umpisurkea yökkö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista että täällä nähdään nykyiset vanhat vanhukset, erittäin vaatimattomat ihmiset jotka puolustaneet ja jälleenrakentaneet tämän maan (85+ ikäluokka) hoitajia kiusaavina agressiivisina sylkykuppeina.
Toisenlaistakin suhtautumista vanhuuteen ja dementiaan on muualla maailmassa. Vanhuus on elämän syksy, vanhus on hauras ja kunnioitettava ja lempeästi kohdeltava. Parhaat hetkeni olen viettänyt vanhusten parissa ja dementikko on suojeltava ja hellyyttä läheisyyttä kaipaava ihminen joka on osansa elämässään suorittanut ja ansaitsee vierelleen ymmärtävän ja läheisyyttä kaihtamattoman hoitajan.
Aivan erinomainen kommentti. Kun tuntuu siltä, että joidenkin mielestä suurin osa vanhuksista on sekopäisiä ja agressiivisia ja vielä ihan pahuuttaan.
Jostain syystä heitä on kertynyt eniten hoitolaitoksiin. Millaisen vanhuuden toivotte itsellenne? Loppuelämä lukitussa huoneessa ja jos ei ole lukittu, lepositeisiin sidottuna.
Mielenkiintoista. Kuka uskaltaa kuvitella itsestään millainen on vanhuksena, kun ainakin näillä foorumeilla pääpaino on kaiken ja kaikkien moittimisessa ja arvostelussa? Positiivista asennetta saa etsimällä etsiä. Se ennustaa, että vanhuksena on vielä pahempi, oikea hoitajien " painajainen ".
Miksi poliisi ei teurastanut tuota tappajaa koska silloin olisi saatui pelastettua ihmishenki.
Näin oli meilläkin. Isä oli vauhdissa iltaisin ja yötä kohden vain kiihtyi. Hento äitini piilotteli autonavaimia, ettei isä lähtisi ajamaan. Pari kertaa oli tehnyt senkin tempun, kun ei tajunnut, ettei saa ajaa autolla enää. Poliisit pysäytti ja saatteli kotiin. Äiti oli todella väsynyt ja ahdistunut, koska isä piti meteliä lähes koko ajan. Saattoi kiroilla itsekseen, vaikken muista hänen kiroilleen koskaan aiemmin aikuisiällä. Kun minä olin pesemässä, hän väänsi niin kovaa kädestä, että mustelmat tuli. Toisena päivänä taas saattoi vain lauleskella ja oli sopuisa. Koskaan ei tiennyt, millainen isä siellä kotona odottaa, kun menin heitä tapaamaan.
Minulla ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa siitä muistisairaiden yksiköstä, johon hän meni. Hoitajat ymmärsivät ja rauhoittelivat ja jaksoivat kaikkea sitä, mitä muistisairaus aiheutti. Kerran kun menin käymään, mukava hoitaja oli syöttämässä. Isä sylki hänen päälleen kaikki ruuat. Minua hävetti aivan kauheasti. Hoitaja vain naureskeli, että oho, tällaista sattuu, kokeillaanpa puolen tunnin päästä uudestaan, jos sitten maistuu paremmin. Olen todella kiitollinen, että isäkin sai ihmisarvoista elämää elää. Hän oli vasta 67 v. kuollessaan siihen kauheaan sairauteen. Muistisairaus vei hänet 6 vuodessa diagnoosin jälkeen.