HS Kolumni: "Menestynyt ihminen, lopeta jo jeesustelu kovasta työnteosta. Kiitä ennemmin geenejäsi ja sattumaa."

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö menestyneistä ovat menestyneet vanhempiensa ansiosta, saatu alkupääoma ja pystytty ottamaan riskeja vanhempien taloudellisella turvalla.

Hyvin harva alusta asti joka euroa itse tienannut ja menestynyt ilman taloudellista tukiverkkoa vanhemmilta.

Joten yleensä menestys ei ole yksinomaan itse ansaittua.

Mutta välillä se on. Mä olen ponnistanut surkeasta rupusakista, vanhemmat kaikin tavoin yritti estää opiskelut, eivät maksaneet lukion kirjoja, kiristi ja uhkaili etten pyrkisi yliopistoon - ja kun menin niin mitään tukea tai apua tai pennin latia en saanut koskaan, vain arvostelua, v*ttuilua ja nälvimistä.

Joissain kansanosissa on hirveä herraviha (herra on siis kuka vaan korkeasti koulutettu) ja lapsia ESTETÄÄN kouluttamasta itseään.

Nyt kun olen uralla menestynyt - oman työni ja taisteluni ansiosta - vanhemmat ovat sulkeneet mut ulos lapsuudenperheestäni ja valehtelee sukulaisille että teen avustavia töitä aulapalvelussa. Olen bisnesyksikön johtaja, mutta tätä saavutusta he kaikin tavoin mitätöi ja pienentää ja kutistaa.

Kotoa en ole saanut kuin kaltoinkohtelua, väkivaltaa, alistamista ja arvostelua - aivan absurdi ajatuskin että mua olisi jotenkin autettu.

Siksi oli valtava ”järkytys” (siis sillälailla etten edes tiennyt että voi olla olemassa tällaista) kun yliopistossa tajusin että muille ostetaan autoa, asuntoa, ruokakasseja, huonekaluja. Mä en saanut mennä edes jouluksi lapsuuskotiin vaan vietin joulut yksin tyhjässä opiskelijatalossa.

Joten kyllä, jotkut meistä ponnistelee ja taistelee ja kamppailee kaiken yksin. Mikään, siis yhtään MIKÄÄN, ei ole mun vanhempieni ansiota. No ehkä se että olen jotenkuten elossa, meinasi lapsena välillä henki mennä kun hakattiin.

Tämä on ihan hölynpölyä. Tottakai se on sattumastakin kiinni mutta sattuma osuu kohdalle vaan jos on valmis hoitamaan itselleen tilanteita joissa se voi sattua kohdalleen. Eli järjestämällä niitä tilaisuuksia ja ottamalla riskejä.

Toki geenit vaikuttaa, jos on esim. synnynnäinen sairaus esim. liikuntavamma niin huippu-urheilu ei varmaan kaikissa lajeissa onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö menestyneistä ovat menestyneet vanhempiensa ansiosta, saatu alkupääoma ja pystytty ottamaan riskeja vanhempien taloudellisella turvalla.

Hyvin harva alusta asti joka euroa itse tienannut ja menestynyt ilman taloudellista tukiverkkoa vanhemmilta.

Joten yleensä menestys ei ole yksinomaan itse ansaittua.

Eivät ole. Tuo on vain vasemmiston itselleen valehtelua.

Ihan varmasti suurin osa menestynyt vanhempiensa/sukulaisten ansiosta, tavalla tai toisella. Vai onko tällä palstalla kovin montaa jotka:

a) kotoa muuttaessa ei vanhemmilta saatua merkittävää rahaa tai omaisuutta, eikä tätä saanut myöhemminkään

b) vanhemmilla ei taloudellista turvaa, esim omaisuutta lapsen lainojen vakuudeksi

Mutta näistä huolimatta ovat menestyneet? Aika harvassa ihan varmasti ovat.

Meitä tollasia on paljon. Kotoa heitettiin 18v iässä ja mitään rahaa, joululahjaa, takausta, ei ole ikinä annettu. En saanut edes häälahjaa eikä lasteni ristiäisiin viitsitty tulla. Suomi on täynnä paskoja vanhempia eritoten boomeri-ikäluokassa.

Menestyneiden mielestä menestys/huono-osaisuus on aina omaa ansiota/syytä. Ei tarvita kuin huonoa onnea ja sairauksia, niin ei menesty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö menestyneistä ovat menestyneet vanhempiensa ansiosta, saatu alkupääoma ja pystytty ottamaan riskeja vanhempien taloudellisella turvalla.

Hyvin harva alusta asti joka euroa itse tienannut ja menestynyt ilman taloudellista tukiverkkoa vanhemmilta.

Joten yleensä menestys ei ole yksinomaan itse ansaittua.

Eivät ole. Tuo on vain vasemmiston itselleen valehtelua.

Ihan varmasti suurin osa menestynyt vanhempiensa/sukulaisten ansiosta, tavalla tai toisella. Vai onko tällä palstalla kovin montaa jotka:

a) kotoa muuttaessa ei vanhemmilta saatua merkittävää rahaa tai omaisuutta, eikä tätä saanut myöhemminkään

b) vanhemmilla ei taloudellista turvaa, esim omaisuutta lapsen lainojen vakuudeksi

Mutta näistä huolimatta ovat menestyneet? Aika harvassa ihan varmasti ovat.

Sanoisi että kohdat a ja b ovat täysin normaalit ainakin 80%lla 70-luvun lapsista. Silloin ei lapsia tuettu mitenkään, kuin ehkä sellaisissa todella hyvissä perheissä.

Huonosta perheestä (paskat narsistiset vanhemmat) itsekin ja mitään apua ei ikinä ole tullut. Ei edes henkistä välittämistä.

Kyllä ihminen itse on oman onnensa seppä ja tällaiset varmaan humalassa kirjoitetut sepustukset turhaan yrittävät selittää, että ihminen elämässään vain menee virran vietävänä.

Jokaisen on itse otettava vastuu omasta elämästään, pois lukien lapset, vanhukset ja sairaat, joita meillä on moraalinen velvollisuus auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Menestyneiden mielestä menestys/huono-osaisuus on aina omaa ansiota/syytä. Ei tarvita kuin huonoa onnea ja sairauksia, niin ei menesty.

Ja uhriutuva asenne on ratkaisevan tärkeä, että ei menesty.

Vierailija kirjoitti:

Joissain tapauksissa menestys on omaa ansiota, joissain ei.

Tässäpä se.

Totta hemmetissä sattumalla on merkitystä :D hauska miten se pitää niin kovasti kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Menestyneiden mielestä menestys/huono-osaisuus on aina omaa ansiota/syytä. Ei tarvita kuin huonoa onnea ja sairauksia, niin ei menesty.

Sairaudet ovat asia erikseen mutta muu aikuisiän "huono onni" on pitkälti omaa aikaansaannosta. Pitäisi olla rohkeutta katsoa tarkemmin omaa huonoa onneaan ja sitä tapahtumaketjua, joka siihen johti. Usein sieltä löytyy omia huonoja valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Menestyneiden mielestä menestys/huono-osaisuus on aina omaa ansiota/syytä. Ei tarvita kuin huonoa onnea ja sairauksia, niin ei menesty.

Tyypillistä huono-osaisen selittelyä ja vastuun ulkoistamista muille. Mitä olen näitä juttuja lukenut, niin yleensä omasta menestymättömyydestä syytetään vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Enemmistö menestyneistä ovat menestyneet vanhempiensa ansiosta, saatu alkupääoma ja pystytty ottamaan riskeja vanhempien taloudellisella turvalla.

Hyvin harva alusta asti joka euroa itse tienannut ja menestynyt ilman taloudellista tukiverkkoa vanhemmilta.

Joten yleensä menestys ei ole yksinomaan itse ansaittua.

Hyvä tietää että esim. stevie ray vaughn oli yksi maailman parhaista kitaristeista pelkästään rikkaiden vanhempiensa ansiosta eikä ne 8 tuntia päivässä soittoharjoitukset vaikuttaneet asiaan mitenkään. 

No lasketaanpa omalla kohdalla:

Synnynnäiset luonteenpiirteet, ulkonäkö, prosessointiteho tmv. (max 40) = 20 (olen melko introvertti, ok näköinen, kylläkin sporttisen hoikka, mukavuudenhaluinen)

Vanhempien kasvatus (max 20) = 0 (alkoholisti-isä ja lopulta yksinhuoltajaäiti, sattumalta juuri kuten tuossa artikkelissa)

Kehitysvuosien elinympäristö (max 15) = 0 (huono alue kaupungin vuokrakasarmissa, ympärillä väkivaltaa ja päihteitä)

Onni (max 10) = 5 (olen opinnoissani onnistunut etenemään erilaisten kiintiöiden avulla, mitä ei enää ole käytössä, työpaikan olen hankkinut itse)

Lähipiiri (max 5) = 3 (mummi ja läheinen kaveri olivat tärkeitä, peruskoulua en kokenut tukevana, enkä oikein harrastanut mitään.

Eli yhteensä 28 % varmuudella menestyn. Eli sanoisin kyllä, että menestykseni on omaa ansiotani. 

Vierailija kirjoitti:

Totta hemmetissä sattumalla on merkitystä :D hauska miten se pitää niin kovasti kieltää.

Kukaan täällä ei ole nähdäkseni kieltänyt sitä että myös sattumalla on merkitystä. Se on kuitenkin täysin eri asia kuin väittää että ihmisen menestyksessä ei ole mitään merkitystä sillä mitä päätöksiä hän itse on tehnyt tai miten paljon hän on sen eteen tehnyt töitä.

Tällainen soopa on Suolen kaltaisessa maassa ihan uskomatonta lukea. Joo, kaikista ei voi tulla NHL-tykkejä tai huippuviulisteja, mutta jokaisella ei-kehitysvammaisella ihmisellä on Suomessa mahdollisuus opiskella itselleen kelpo tutkinto. Toli geenit yms vaikuttaa kykyihin paljonkin, mutta jokaisella on täällä se mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Totta hemmetissä sattumalla on merkitystä :D hauska miten se pitää niin kovasti kieltää.

Sattumalta olin krapulassa kun olisi pitänyt mennä työhaastatteluun.

Elämässä tulee eteen isompia ja pienempiä sattumia, positiivisia ja negatiivisesti. Joskus en saa työpaikkaa, siinäkin on tietty merkitys varmaan sattumalla, enemmän yrittämisellä ja osaamisella.

Jos kävisi huono tuuri, niin osa lannistuu ja antaa olla, osa yrittää entistä sinnikkäämmin ja pyskii oppimaan edellisistä huonoista kokemuksista.

Jos tarpeeksi pitkälle mennään ja mietitään ihmisten geenejä, niin ei periaatteessa mikään ole omaa ansiota. Esimerkiksi, joku on ponnistanut köyhistä ja huonoista oloista, harjoitellut kovasti, päässyt huipulle ja toinen on saanut paremmat lähtökohdat, mutta ei ole päässyt huipulle. Oliko menestys tuon köyhän tyypin omaa ansiota? No... aina voidaan sanoa, että ei kaikille anneta niin sinnikästä ja kovaa luonnetta, että pystyy ja jaksaa tuollaisissa lähtökohdissa harjoitella, ja pää kestää kaikki koettelemukset. Omia geenejään ei voi valita eikä tuokaan köyhistä lähtökohdista tuleva esimerkki-ihminen ollut omaa vahvaa luonnettaan mitenkään ansainnut.

Kuitenkin jos puhutaan käytännöllisistä lähtökohdista, eli esim. lain säätäminen, niin minun mielestäni on pysyttävä sellaisella pohjalla että työntekoa arvostetaan, omista työn hedelmistä saa nauttia. Jos ei pysty työhön, niin ei saa myös nauttia yhtä hyvästä elintasosta valtion kustannuksella kuin hyvän palkan saajat. Näin sen on mentävä sitten käytännöllisellä tasolla koska muunlainen yhteiskunta ei ole toimiva.

Aina voi jeesustella, että olisin voinut syntyä kehitusvammaisena, työttömään alkoholistiperheeseen jne. Toki tilastot kertovat, että perhetaustalla ja geeneillä on merkitystä koko loppuelämän. 

Olen kuitenkin ihan itse ja ennemminkin kavereiden vaikutuksesta valinnut opintopolkuni. Olin realisti jo nuorena. Olisin halunnut koristepuusepäksi, mutta tiesin jo peruskoulussa, ettei sillä uralla asuntoja ostella ja matkustella.

Niinpä olen yrittänyt tehdä valintoja, jotka mahdollistavat unelmieni toteutumisen. Toki on sattumaakin, että olen päätynyt nykyiseen asemaani, mutta niin on moni muukin opiskelukaverini lähes 30 vuotta sitten.

Edellisen johdosta väitän edelleen olevani oman onneni seppä enkä mikään ajelehtija.

Somepissikset joo, ehkä osalla geenit auttaa. Suorittavan tason menestyjät, pääosin aivan on omaa aikaansaannosta. Sosiaalishoppailumenestyjät, ovat syntyneet karvarannevauvoiksi, geenit täysin taustalla shoppailun onnistumisessa. Avaruusaivokirurgia, satua.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti olen sitten turhaan käynyt yliopistot ja muut koulut jos kerran olisin voinut menestyä ihan yhtä hyvin vetämällä lonkkaa kaikki nämä vuodet. Vähän kyllä epäilen että nykyinen työnantaja ei olisi palkannut minua siltä pohjalta.

Itse luen tuon niin, että itseluottamustasi ja itsearvostustasi ei murskattu kotona tai koulussa niin, että halusi ja kykysi (käytännössä mielenterveys) ponnistella pitkäjänteisesti tavoitteiden eteen oli mahdollista. Tietysti asia ei ole mustavalkoinen koska korjaavia kokemuksia voi tulla nuorenakin ja elämä saa uudet siivet.

Toisaalta on paljon potentiaalisesti lahjakkaita ihmisiä jotka putoavat joko kokonaan pois työelämästä tai menevät sieltä mistä aita matalin, koska ovat ns vammautuneet lähtökohdissa. Ja ilman muiden ihmisten ihan aitoa hyväntahtoisuutta he jäävät niille sijoilleen.

Kolumnisti vaikuttaa fiksulta ollakseen kolmekymppinen ja alallaan menestynyt.