Lue keskustelun säännöt.
HS Kolumni: "Menestynyt ihminen, lopeta jo jeesustelu kovasta työnteosta. Kiitä ennemmin geenejäsi ja sattumaa."
08.09.2021 |
Hesarissa tänään:
"Onko menestys lainkaan omaa ansiotasi?
Onko mahdollista, että elämän alkupuolen asiat, joihin emme itse voi vaikuttaa juuri lainkaan, ratkaisevat lähes täysin ”menestyksemme”, kysyy HS Vision kolumnisti Juhani Mykkänen."
Kommentit (193)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Mutta tässäkin tapauksessa vanhempien prioriteetit, aktiivisuus ja asenteet vaikuttavat.
Kuin myös asuinpaikka.Pikku Vilipetteri saattaa olla musikaalinen kuin Mozart, mutta jos vanhempia ei kiinnosta musiikki, eikä heitä huvita ohjata lastaan musiikkiharrastusten pariin, etsiä hänelle opetusta ja kuskata tunneille, vaan sen sijaan maata sohvalla ja tuijottaa tosi-TV:tä, niin Vilipetterin lahjat todennäköisesti valuvat hukkaan. Jos perhe vielä lisäksi asuu paikassa jossa harrastusmahdollisuuksia ei ole, huonolta näyttää.
Ei voi yleistää, mutta vanhempien koulutuksella ja sosioekonomisella taustalla, sekä asuinpaikalla, on valtava merkitys siihen, mitä lapsesta tulee ja miten hän pääsee lahjojaan käyttämään.
Eli siis menestyminen ei ole perintötekijöistä, vanhemmista yms. kiinni vaan siitä miten niitä muualta annettuja avujaan hyödyntää omalla työnteollaan. Kiitos että todistit tämän.
Niin, siis tuossa kommentissahan sanottiin, että ei ole yksinomaan kiinni perintötekijöistä, vaan lapsen kohdalla riippuu vanhemmista pääseekö näitä perintötekijöiden tuomia avujaan hyödyntämään. Lapsi ei voi alkaa työstää yhtään mitään, jos vanhemmat ja kasvuolosuhteet eivät sitä hänelle mahdollista.
Musikaalisesta ei voi tulla vaikka viulistia, jos vanhemmat eivät ensin etsi kunnollista opettajaa ja hanki sitä viulua.
Viulistia ei juu tule ilman vanhempien panostusta, mutta Suomessa nyt kumminkin ihan joka ikinen lapsukainen saa maksuttoman perusopetuksen ja nykyään jo toisenkin asteen aika pitkälle. Että eväät semmoiseen tavallisempaan menestykseen annetaan kyllä ihan joka ikiselle, jota vaan kiinnostaa ottaa ne vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menestyneiden mielestä menestys/huono-osaisuus on aina omaa ansiota/syytä. Ei tarvita kuin huonoa onnea ja sairauksia, niin ei menesty.
Ja uhriutuva asenne on ratkaisevan tärkeä, että ei menesty.
Amen. Jopa niistä sairauksista toipuessa.
Itse olen sairastanut toistuvaa vakavaa masennusta. Olen lopultakin sen voittanut. Miksi? Koska ymmärsin, ettei menneissä rypeminen auta yhtään ja vaan idiootti toistaa samaa virhettä ja odottaa toisenlaista lopputulosta. Joten aloin aktiivisesti uudelleenkouluttaa aivojani reagoimaan asioihin täysin uusilla tavoilla. Aikaahan se vei, mutta 10 vakavan masennuksen helvetissä vietetyn vuoden jälkeen ei ole enää kiire mihinkään.
Sitten on seurannut kaikenlaista fyysistä terveysongelmaa ja työkkärin pupukurssit ovat tulleet tutuiksi. Olen oppinut todella taitavaksi ennustamaan, ketkä saavat sairautensa remissioon tai muiden ongelmien suhteen pääsevät elämässä eteenpäin: Ne, jotka uskovat, että itse voi tehdä asialle jotain. Ne, jotka uhriutuvat, jäävät siihen suohon rypemään eivätkä koskaan edes ymmärrä, että tekevät sen ihan itse. Sitä on oikeasti ihan järkyttävää katsella.
Nyt joku tietysti sanoo, että sekin on vain geeneistä kiinni, että onko uhriutuvaa sorttia. Ja vitut, sanon minä. Epigenetiikka on osoittanut, että ympäristö ja oma toiminta vaikuttavat todella paljon siihen, mitkä geenit kulloinkin ovat aktiivisena.
On muutenkin paljon terveempää ajatella, että koko elämän on täysin omissa käsissä. Se ei tietenkään ole 100% totta, mutta silloin ihminen pysyy oman päänsä sisällä aktiivisena toimijana, ei uhrina, ja on valmiimpi tarttumaan tilaisuuksiin kun niitä ilmenee. Lisäksi silloin ei tarvitse syytellä ketään ja vatvoa menneitä, kun ottaa itse kaikesta vastuun. Energiaa vapautuu siihen oman elämän kohentamiseen.
Mikään, kerta kaikkiaan mikään ei ole niin haitallista kuin itsensä näkeminen uhrina, tai vaan lastuna laineilla.
Ja tämä tarina todistaa sen että pitää olla paremmat geenit, jotta olisi älykkyyttä hoksata asioita.
Jos on tyhmän ihmisen geenit ja hän sairastuu masennukseen, silloin jäädään rypemään, eikä siinä auta selitellä että "kovaa työtä se vaatii".
Jos on älykkään ihmisen geenit, silloin ymmärtää mm. sen että masennuksesta A) ei tarvitse "parantua", koska se jää joka tapauksessa elämänkokemukseksi ja tulee vaikuttamaan ajatuksiin ja maailmankuvaan, B) masennus ei laukea jostain erityisestä syystä, vaan pelkästään huonosta tuurista.
Silloin älykäs ihminen pystyy reagoimaan masennukseensa tai sen uudelleen puhjetessa.
Sori nyt vaan, mutta sinulla jota lainasin, on kyllä älyä, mutta ei kuitenkaan tarpeeksi ymmärtämään logiikkaa joka on alkuperäisessä uutisessa, eli siinä kuinka paljon perimämme vaikuttaa menestymiseemme. Se mikä sinulla jää ymmärtämättä on se että tässä maailmassa on muitakin ihmisiä kuin sinä, ja nämä muut ihmiset ovat perimältään ja siis älykkyydeltään erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos geenit ja ympäristö todella merkitsevät, niin eihän silloin niille menestymättömille kannata antaa yhtään mitään, kannettu vesi kun ei kaivossa pysy. Minimiturva riittää, siis huonepaikka ja 3 ateriaa päivässä, vaatteet talon puolesta. Miksi ihmeessä tukea niitä, joilla jo pelkkä tausta kertoo, että ei tämä tästä paremmaksi muutu.
Niin, tällä logiikalla itse asiassa 30-luvun eug.en.iik.kaopeissa oli vinha perä. Piuhat poikki vaan niiltä, jotka eivät ole menestyneet. Sen voisi panna sosiaaliturvan saamisen edellytykseksi.
Jos kerran tausta ja geenit säätelevät kaiken, olisi sulaa hulluutta antaa heikomman aineksen lisääntyä.
Ihmisiä voidaan opettaa. Jopa täysin tyhmällä ihmisellä on jonkinlainen kyky oppia jotakin. Mutta nyt puhutaan menestymisestä. Se että joku lukee itsensä lääkäriksi ja siis läpäisee lääkiksen, ei ole varsinaisesti menestymistä. Se että joku lukee itsensä lääkäriksi, tekee sitten jostain tärkeästä aiheesta tohtorinväitöskirjan, luo siinä samalla lääkkeen joka kertarysäyksellä parantaa Parkinsonin taudin ja kirjoittaa neljä menestyskirjaa, siinä on menestyjä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos geenit ja ympäristö todella merkitsevät, niin eihän silloin niille menestymättömille kannata antaa yhtään mitään, kannettu vesi kun ei kaivossa pysy. Minimiturva riittää, siis huonepaikka ja 3 ateriaa päivässä, vaatteet talon puolesta. Miksi ihmeessä tukea niitä, joilla jo pelkkä tausta kertoo, että ei tämä tästä paremmaksi muutu.
Niin, tällä logiikalla itse asiassa 30-luvun eug.en.iik.kaopeissa oli vinha perä. Piuhat poikki vaan niiltä, jotka eivät ole menestyneet. Sen voisi panna sosiaaliturvan saamisen edellytykseksi.
Jos kerran tausta ja geenit säätelevät kaiken, olisi sulaa hulluutta antaa heikomman aineksen lisääntyä.
Ihmisiä voidaan opettaa. Jopa täysin tyhmällä ihmisellä on jonkinlainen kyky oppia jotakin. Mutta nyt puhutaan menestymisestä. Se että joku lukee itsensä lääkäriksi ja siis läpäisee lääkiksen, ei ole varsinaisesti menestymistä. Se että joku lukee itsensä lääkäriksi, tekee sitten jostain tärkeästä aiheesta tohtorinväitöskirjan, luo siinä samalla lääkkeen joka kertarysäyksellä parantaa Parkinsonin taudin ja kirjoittaa neljä menestyskirjaa, siinä on menestyjä!
Paitsi että menestyskirjan ollakseen menestyskirjan, pitää olla älylliseltä anniltaan hyvin vähäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Myös yritteliäisyys, sinnikkyys, pitkäjänteisyys ja toimeliaisuus ovat hyvin pitkälle lahjakkuuksia siinä missä älykkyys tai fyysiset ominaisuudetkin. Ei kukaan voi päätökseellään hankkia noita luonteenpiirteitä.
Ehkei mutta toimittajan argumentti on se, ettei työnteolla ole väliä menestymisessä, tai se on niin pieni että sitä on turha korostaa. Tuo on täyttä soopaa koska samoista lähtökohdista voi päätyä joko menestykseen tai sitten keskivertoelämään tai jossain tapauksessa pohjalle. Eli se merkittävin ero on siinä miten niitä kykyjään hyödyntää eikä siinä onko niitä vai ei.
No sehän nimenomaan ei ollut kolumnin viesti. Kolumnisti halusi kritisoida ajatusta, että kaikki on vain itsestä kiinni ja kunhan vaan tekee paljon töitä niin menestyy. Näinhän asia ei ole, vaan geenit ja kasvuympäristö vaikuttavat menestymisen edellytyksiin. Hyvistä lähtökohdista on huomattavasti helpompaa menestyä. Lisäksi pitää olla onni matkassa.
Taustatekijöiden merkitys on kiistatta suuri. Afgaanitytön on vaan hankala saavuttaa samanlaista menestystä kuin suomalaisen, työskenteli sitten kuinka kovasti tahansa, jos maassa ei pääse edes kouluun että oppisi lukemaan. Kolumnisti esitti prosentteja ja niiden suuruusluokka oli mielestäni oikea. Se onko jonkun tekijän vaikutus 5 vai 15 prosenttia on yhdentekevää.
Mielestäni kolumnin keskeisin viesti on, että me jotka olemme saaneet hyvät lähtökohdat (hyvät geenit, hyvät vanhemmat, hyvä kasvuympäristö) ja jotka olemme menestyneet, tulisi olla kiitollisia siitä mitä olemme saaneet eikä kuvitella että menestys olisi yksin omaa ansiotamme.
Yhtä hyvin jokaisella meistä olisi voinut käydä nuorena huono tuuri. Olisimme esimerkiksi voineet kaatua polkupyörällä, löydä päämme ja saada aivovamman. Silloin tie menestykseen olisi katkennut ja olisimmekin nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Se ei kuitenkaan tekisi meistä luusereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan omaa lähipiiriä seuraten. Kovalla työllä voi menestyä, mutta kovalla työllä voi silti polkea paikoillaan. Hyvällä tuurilla voi menestyä tekemättä töitä kovinkaan paljon, mutta huonolla tuurilla ei aina menesty vaikka tekisi töitä. Joskus joutuu valinnan eteen ja aina se valinta ei mene nappiiin, mutta valintahetki on yhtä veikkaamista. Eikö ihmiset ole kuulleet menestystarinoista, jotka floppaavat? Kuka esim. muistaa Rytsölät?
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole mikään silmien väri joka periytyy vaan se pitää itse hankkia ja sama työ sen hankkimiseksi on duunarin lapsella kuin tohtorinkin lapsella. Tutkimus vain todistaa sen, että duunarin lapsi on laiskempi opiskelija.
Kyllä ne elämän eväät todellakin jaetaan lapsuudessa ei niinkään geenien/perimän myötä vaan ihan ympäristön ja läheisten tukemina. Onnellisuus, hyväosaisuus ja menetys tahtoo vaan kumuloitumaan jo lapsuudessa ja nuorena. Ajatellaan vaikkapa olet teini, lukiossa ja pitäisi saada kesätöitä. Noh, et saa niitä duunarin lapsena oikein mistään, kun ei ole suhteita, kaupungille työllistetyt 200 paikkaa meni taas tänäkin kesänä jollain perusteella muille ja lisäksi valtakunnassa on lama-aika. Sitten taas dippainssin lapsi on viettänyt kesänsä isänsä sellutehtaalla mukavat pari kuukautta ansaiten kivat rahat, kerännyt uusia tuttavuuksia, suhteita sekä tietysti työkokemusta.
Kuvittele minkä henkisen boostauksen ja onnistumisen tunteen jo tuollainen tuo? Kyllä sillä duunarin lapsellakin on ne hoksottimet paikoillaan ja tajuaa melko nopsaa jutun juonen, että monet ovet on tukittu jo todella nuorena ennen kuin edes lapsuusaika on ohi, kun toisilla ne ovat aina avoinna ja uusia mahdollisuuksia tulee koko ajan lisää. Kunhan vaan valkkaa parhaimmat päältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No eiköhän se kovasta työnteosta puhuminen ole vaatimattomuutta, kohtelias tapa. Ei kukaan viitsi sanoa, että minäpä olen niin valtavan lahjakas, että olen menestynyt sen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa taas yksinkertaistus. Esim. jotkut todella lahjakkaat muusikot myös harjoittelevat sitä musisointiaan ihan järjettömiä määriä ja siitä johtuu että se kuulostaa niin helpolta noille. Sama jalkapalloilijoiden kanssa. Ei jotkut litmaset tai ronaldot pärjää harjoittelematta vaikka superlahjakkaita onkin. Jopa räikkönen kuntoilee isot määrät pystyäkseen ajamaan täydellä teholla kisaa.
Harvassa lajissa pärjää pelkällä lahjakkuudella ilman mitään työntekoa. Yrittäjistäkin sanotaan että vasta parin konkurssin jälkeen alkaa olla ne perusasiat niin hallussa että osaa vältellä tavallisimmat virheet sen kolmannen firmansa kanssa. Suomen systeemissä tosin ei saa kuin yhden yrityksen ja sen jälkeen olet 20-30 vuotta velkaorjana mutta se on toinen asia.
Myös yritteliäisyys, sinnikkyys, pitkäjänteisyys ja toimeliaisuus ovat hyvin pitkälle lahjakkuuksia siinä missä älykkyys tai fyysiset ominaisuudetkin. Ei kukaan voi päätökseellään hankkia noita luonteenpiirteitä.
Olet siis laiska, lyhytjänteinen luovuttaja koska geenit määrävät niin:D:D.
Pitäisikö sanoa töissä pomolle, että ei jaksa, pyydä jotain ahkeruusgeeneillä varustettua tekemään?:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheen taustalla on valtava merkitys elämän alkutaipaleella, ja se potentoituu ajan myötä. Mutta elämä pääsee yllättämään toisinaan myös kultalusikat: rouva Fortuna yllättää usein juuri silloin kun sitä vähiten odottaa. Ja silloin voi todistaa itsellensä oman erinomaisuutensa, tai vetää köyden kaulaan. jos huomaakin eläneensä valheessa.
Helppo huomata miten keskinkertaiset ihmiset eivät pysty myöntämään että ilman vanhemmilta saatua tukea, heidän elämänsä voisi näyttää hyvin erilaiselta.
Kummallisen determinististä elämää nää jotkut kuvittelee elävänsä kun teot on ilmeisesti täysin määrätty geenien ja ympäristötekijöiden toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisen determinististä elämää nää jotkut kuvittelee elävänsä kun teot on ilmeisesti täysin määrätty geenien ja ympäristötekijöiden toimesta.
Teot?
Ei tekoja, vaan onnistuminen ja menestyminen ja mahdollisuuksien havaitseminen!
Joillain ihmisillä ei vaan luetun ymmärtäminen ole kehittynyt tarpeeksi. Et taida olla kovin menestynyt elämässäsi, verrattuna muihin ihmisiin.
Mutta. Eikö kyse ole alunperin silloin "sattumasta". Otetaan kaksi henkilöä. Toisella on geneettisesti parempi kyky havaita kokonaisuuksia ja sitä myöten havaita niitä mahdollisuuksia ympärillään, ja toisella taas tuota kykyä ei ole. Tuo kyky kuuluu ihan normaaliin älykkyyteen ja osa ihmisistä vain nyt sattuu olemaan tyhmiä.
Tuo kyky on jotain sellaista jota voi harjoitella, jos itsellä on ymmärrystä siihen ettei se kyky ole itsellä erityisen hyvä. Mutta harjoittelukaan ei tuo kaikille sitä parhainta ymmärrystä, koska harjoitellutkin jää helposti aina jälkeen mahdollisuuksian havainnoinnissa, jolloin se mahdollisuus ehtii mennä jollekin toiselle.
Tässä on kyse siitä että jos mietitään älykkäiden ihmisten ja normaalien ihmisten jakautumista väestössä, niin normaalin ihmisen tapauksessa 50% ihmisistä on häntä tyhmempiä, mutta aivan samoin 50% ihmisistä on häntä älykkäämpiä! Eikö silloin ole täysin päivänselvää että ne älykkäät pystyvät käyttämään ne mahdollisuudet tuota normaalia heppua nopeammin? Silloin se oma viitsiminen voi tuoda joskus tuloksia, mutta ei mitenkään välttämättä.
Aivan samoin kuin et näe Pirkko ja Pekka Perustallaajaa missään catwalkeilla, kun heillä ei vaan nyt satu olemaan silmää miellyttävää geenistöä. Kova työ voi ehkä auttaa hyvien geenien omaavaa, mutta eipä se kova työ auta jos näyttää valmiiksi tylsältä tai jopa seinästä reväistyltä.