Lue keskustelun säännöt.
Päiväni pelastui kun näin vanhan koulukaverini (joka kiusasi minua)
16.10.2014 |
Joo, olen itse säälittävä ja mulla ei todellakaan ole elämässä mitään sisältöä kun oikeasti aiheutti niin suuren mielihyvän tunteen kun näin tänään vanha koulukaverini. Tai "kaverini": Hän solvasi minua, lihavaa nuorta naista moneen otteeseen koko yläasteen ajan. Kuulin välikäsien kautta mitä hän oli minusta aina sanonut ja viimeisenä vuotena (oltiin samassa koulussa siis vain yläasteen ajan) hän ei edes katsonut minuun päinkään koska HÄN oli suosittu ja MINÄ olin luuseri. Minä olin pienen kylän tyttö, ylipainoinen (painoin yläasteelle mennessäni 72 kg ja lähtiessäni 92kg eli lihoin paljon!), aika ajoin hyvinkin masentunut ja en todellakaan mikään suosittu. Mutta olin silloin kuitenkin ihan mukava ihminen ja omasin pari tosi hyvää ystävää :)
No vuosien saatossa pudotin ylimääräiset kilot, olen edelleen muutaman kilon ylipainoinen mutta entiseen verrattuna koen näyttäväni tosi hyvältä ja tunnen oloni terveeksi, harrastan aktiivisesti urheilua ja olen onnellinen kahden lapsen äiti.
No, tähän päivään. Näin hänet jo kaukaa, hän on keskimääräistä suomalaisnaista 10 senttiä lyhyempi. Ja pyöreä kuin lihapulla. Hän on lihonut siis huomattavasti tämän 10 vuoden aikana. Ei ollut mikään laiha yläasteellakaan, mutta hoikka ja varmasti painoindeksiltään normaali. No, ei ole enää ja mä oikeasti hymyilin leveintä hymyä pitkiin aikoihin kun hän lyllersi ohitseni. Ah, olen niin iloinen.
Anteeksi, olen hirveä ihminen ja sisäisesti muuttunut varmaan oman laihtumiseni myötä helvetin rumaksi, mutta en voi itselleni mitään. Oijoij kun vieläkin hymy karkaa huulilleni. :)
Ja jos kys. henkilö sattuisi tämän lukemaan ja itsensä tunnistamaan niin sorry, en vaan voi unohtaa miten minua kohtelit koko yläasteen ajan kun luulit olevasi muita ylempänä.
Kommentit (92)
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 12:57"]Anteeksianto on helppoo silloin, kun asia on pieni. Siksi pienen asian kanssa se on helppoo, kun tunteet ei vaikuta siihen. Sitten kun on isompi juttu, niinkuin toi kiusaaminen, niin siinä on tunteet mukana ja jos jää niihin kiinni ja odottaa sitä hetkee, että tulee se tunne, että nyt voin antaa anteeksi, niin voi olla, että sitä ei tuu koskaan.
Siksi on vain yksinkertaisesti päätettävä antaa anteeksi. Tossa laihdutuksessakin on varmaan sama pointti. On tehtävä vaan luja päätös ja pysyttävä siinä kaikesta näläntunteista huolimatta, niin tulosta tulee.
Sama se on tossa sun jutussa. Kun sä päätät antaa anteeksi katkeruuden tunteista huolimatta, niin jossain vaiheessa sä huomaat, että sä et ole enää katkera ja pystyt jopa kohtaamaan sen ihmisen ilman negatiivisia tunteita.
J-P
[/quote]
Just joo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kiusaajani on lähikaupassa töissä. Hyllyttää ja istuu kassalla elämäänsä kyllästyneen näköisenä. Vahingonilo on väärä sana, mutta kieltämättä tuntuu oikeudenmukaiselta nähdä ettei hänen elämänsä ole mitään herkkua. Niin paljon pelkoa, ahdistusta, häpeää ja pahaa mieltä hän aiheutti useammallekin tytölle kouluaikana. Kouluvuodet on niiiin pitkät, jos joka aamu pelkäät sinne mennä. Mietit mitä ilkeilyä tänään saat osaksesi.
Nykyään hän ilkeilee asiakkaille. En käsitä miten sellaista epäkohteliasta hapannaamaa pidetään edes töissä. Minä antaisin potkut. Ja ikinä en hänen kassalleen mene, ellei ole ainut avoin kassa.
Ja kuten ap, minäkin olin lapsena ja nuorena oudon näköinen (en tosin ylipainoinen) ja arka. Vaatteet kaikkea muuta kuin muodin mukaiset. Murrosikä kuitenkin muutti minut kauniiksi, ja lukiossa saamani ystävät nostivat itsetuntoani. Opin arvostamaan itseäni, koin että olen minäkin ihan kyllin kiva ja nätti, minulla on muutamia hyviä ystäviä ja tulen pärjäämään elämässä. Ja näin kävi.
Anteeksiannosta on helppo lässyttää silloin, kun kyse on siitä, että muiden pitäisi antaa anteeksi kiusaajilleen.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 12:48"]Keitä te ap:n moralisoijat olette? Entisiä kiusaajia, joita harmittaa, ettei kiusaamista olekaan unohdettu ja anteeksi annettu ajan kanssa? Vai lihavia, joita harmittaa, että muut pitävät lihavuutta oivana rangaistuksena vanhalle kiusaajalle?
[/quote]
Minusta muiden epäonnesta iloitseminen on väärin, eli en hyväksy APn käytöstä. En ole itse kiusaaja ollut koskaan ja olen aina ollut normaalipainoinen. Mun mielestä se että ei hyväksy toisten ihmisten huonoa kohtelua tai negatiivisyyttä ei ole mitään ylevää moralisointia. Minun mielestä kiusaamiselle ei ole mitään oikeutusta, ei kiusatuksi joutuminenkaan oikeuta levittämään pahaa oloa.
J-P, ihan mielenkiinnosta, onko sinua kiusattu tai oletko itse ollut kiusaaja? Jos olet tuota ensimmäistä, miten sinua kiusattiin ja miten reagoit kun kohtaat kiusaajiasi tänä päivänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärrän sua tosi hyvin. Karman laki on tuollainen... ;)
Mukavaa päivää sulle ap!
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 13:02"]
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 12:48"]Keitä te ap:n moralisoijat olette? Entisiä kiusaajia, joita harmittaa, ettei kiusaamista olekaan unohdettu ja anteeksi annettu ajan kanssa? Vai lihavia, joita harmittaa, että muut pitävät lihavuutta oivana rangaistuksena vanhalle kiusaajalle? [/quote] Minusta muiden epäonnesta iloitseminen on väärin, eli en hyväksy APn käytöstä. En ole itse kiusaaja ollut koskaan ja olen aina ollut normaalipainoinen. Mun mielestä se että ei hyväksy toisten ihmisten huonoa kohtelua tai negatiivisyyttä ei ole mitään ylevää moralisointia. Minun mielestä kiusaamiselle ei ole mitään oikeutusta, ei kiusatuksi joutuminenkaan oikeuta levittämään pahaa oloa.
[/quote]
Huuteliko ap entiselle kiusaajalleen jotain tänään kun hänet kohtasi? En mielestäni lukenut mitään pahan olon levittämisestä, vain siitä että entiselle kiusatulle tuli hyvä mieli siitä että paha saa oikeasti palkkansa, vielä jonain päiväna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän se niin on, ettei kiusaamista unohda koskaan! En ikinä pysty antamaan kiusaajilleni anteeksi. Voi sitä mielihyvän määrää kun näin entisen kiusaajani baarissa. Hän (mies) tuli mielin kielin juttelemaan, että onpa kiva nähdä. Sanoin, etten valitettavasti voi sanoa samaa, että pilasit yläasteaikani jatkuvalla kiusaamisella, haukkumisella, väkivallalla, ylenkatseella, muiden mukaan yllyttämisellä kiusaamiseen.
Hän häkeltyi täysin ja pyysi anteeksi. Silti en voi asioita koskaan unohtaa.
N42
Ei kiusaaminen kyllä taannuta tervettä ihmistä lapsen tasolle henkisesti. Nyt kyllä on ripustauduttu kiusaamiseen ja suljettu silmät todellisuudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa hauskaa, omista kiusaajistani myös suurin osa on nykyäänkin lihavia, rumia ja köyhiä raha-asiansa sössineitä homssuisia wt-mammoja, joille sidukka ja kalja maistuu, lapset ovat adhd:ita ja jälkeenjääneitä tms. Edelleen jatkavat muiden kiusaamista ja juoruilua, ja ovat tympiintyneitä elämäänsä :) Olen salaa iloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hoikan ja normaalin väliltä oleva isorintainen kouluaikoihin ja olen yhä, ja eräs laiha ja muodoton nirppanokka tyttö haukkui minua läskiksi ja läskitissiksi ysillä. Oltiin rinnakkaisluokilla. Häntä kai ärsytti kun sain pojilta huomiota. En ollut koskaan tehnyt hänelle mitään pahaa enkä sanonut mitään pahaa. Luulin myös että on aina vihainen ja äksy siksi kun on aina nälkäinen muttei syö, ja haukkuu siksi muita isoiksi. Muitakin kuin minua.
Tuo kuulemma lähti vaihto-oppilaaksi lukion tokalla (oltiin eri lukioissa) ja palasi takaisin 20+ kiloa isompana! Voitte kuvitella kun näin hänet kaupungilla tuon jälkeen, letti rasvaisena, naama finneillä ja kroppa turvonneena, ja hymyili minulle kuin bestikselle että heeeei pitkästä aikaa ja hyvä ettei juossut syliin halaamaan :o Voitte kuvitella että miten seisoin siinä ihan ihmeissäni, en pelkästään hänen muuttuneen ulkonäön mutta myös totaalisesti muuttuneen luonteen takia koska aiemmin ei edes tervehtinyt. Siitä lähtien moikkailimme, ja olen nyt asunut melkein 15 vuotta toisella paikkakunnalla joten en tiedä tämän tyypin kuvioista enää mitään.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 13:02"]
J-P, ihan mielenkiinnosta, onko sinua kiusattu tai oletko itse ollut kiusaaja? Jos olet tuota ensimmäistä, miten sinua kiusattiin ja miten reagoit kun kohtaat kiusaajiasi tänä päivänä?
[/quote]
On kiusattu. Ei siihen tarvi aina mitään syytäkään. Hän asuu noi 300 km päässä, enkä ole tavannut peruskoulun jälkeen. Hänellä menee hyvin ja mulla ei oo mitään negatiivista häntä kohtaan. Jos sattuisi tulemaan vastaan, niin tervehtisin.
Mä olen unohtanut ne asiat, eikä ne pyöri koskaan mun mielessä, paitsi nyt, kun kysyit.
J-P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 13:02"]
Minusta muiden epäonnesta iloitseminen on väärin, eli en hyväksy APn käytöstä.
[/quote]
Sinä nyt et muutenkaan näytä hyväksyvän täällä palstalla koskaan yhtään mitään, joten ei yllätä! :D Vastavänkääjä-itsensäkorostajamamma!
Tuollainen hiljainen vahingonilo ei vahingoita, kuten kuolukiusaaminen tekee.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 11:56"]
AP on sisältä mätä :(
[/quote]
pyllys on
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 13:07"]Ei kiusaaminen kyllä taannuta tervettä ihmistä lapsen tasolle henkisesti. Nyt kyllä on ripustauduttu kiusaamiseen ja suljettu silmät todellisuudelta.
[/quote]
Idiootti. Vittu olet tyhmä.
Tarkoitin että ENNEN TERVE IHMINEN (siskoni) sairastui pikkuhiljaa pahasti mieleltään, en ala asiaa sen enempää avaamaan että mitä kaikkea siskolleni tuli. Ei hetkessä vaan pikkuhiljaa. Syö jatkuvasti lääkkeitä ja on holhouksen alla. On joutunut olemaan osastoilla yms.
Älä ihan oikeasti tule inisemään asiasta josta et mitään tiedä. Lääkkeiden ja sairauksien takia siskoni on nykyään henkisesti kuin 12-vuotias.
Ja kaikki siskon ongelmat lähti ja kumpuaa kiusaamisesta. Ja usko pois, häntä on tutkittu yms 15 vuoden aikana 1000 krt
Muakin kiusattiin ulkonäköni vuoksi. Muistan, miten se kiusaaja huuteli, ettei voisi ikinä näyttää samalta kuin minä eli maantien väriset hiukset, vähän ylipainoinen, silmälasit, ei meikkiä, finnejä. Sit hän tuli 10 vuoden päästä kaupassa vastaan hiukset maantienharmaina, varmaan 30 kiloa lihavampana, rillit nenällä ja naama kiillellen ja näppylöitä leuka täynnä. Itse olin laihtunut huomattavasti, iho hyvässä kunnossa, hiukset värjätty kauniin väriseksi ja se nörtti kadonnut jonnekin matkan varrelle. Hänkin taisi muistaa mitä tuli silloin sanottua, kóska jätti kärrynsä siihen ja luikki ulos kaupasta. Näin hänen menevän takaisin sisään, kun itse lähdin.
[quote author="Vierailija" time="16.10.2014 klo 13:12"]
Tuollainen hiljainen vahingonilo ei vahingoita, kuten kuolukiusaaminen tekee.
[/quote]
Kyllä se itseä vahingoittaa, ei siitä mihinkään pääse.
J-P
Anteeksianto on helppoo silloin, kun asia on pieni. Siksi pienen asian kanssa se on helppoo, kun tunteet ei vaikuta siihen. Sitten kun on isompi juttu, niinkuin toi kiusaaminen, niin siinä on tunteet mukana ja jos jää niihin kiinni ja odottaa sitä hetkee, että tulee se tunne, että nyt voin antaa anteeksi, niin voi olla, että sitä ei tuu koskaan.
Siksi on vain yksinkertaisesti päätettävä antaa anteeksi. Tossa laihdutuksessakin on varmaan sama pointti. On tehtävä vaan luja päätös ja pysyttävä siinä kaikesta näläntunteista huolimatta, niin tulosta tulee.
Sama se on tossa sun jutussa. Kun sä päätät antaa anteeksi katkeruuden tunteista huolimatta, niin jossain vaiheessa sä huomaat, että sä et ole enää katkera ja pystyt jopa kohtaamaan sen ihmisen ilman negatiivisia tunteita.
J-P