Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Nopeasti oppi olemaan pyytämättä kotona rahaa yhtään mihinkään. Vastaus oli aina lyhyt ja vihainen. Muistan, miten pyytämisestä tuli niin huono omatunto, että yritin olla pyytämättä rahaa mihinkään, vaikka en tiennyt, mistä vihaisuus johtui. Oletin, että olen ollut tuhma tai typerä tai jotain sellaista, minkä vuoksi en enää ansaitse viikkorahaa. Jälkeenpäin ajatellen tämän olisi kyllä voinut selittää lapsille. Vanhemmat olivat muutenkin monta vuotta putkeen vihaisia.

Vierailija kirjoitti:

En muista lamasta juuri mitään. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 92. Asuimme maatilalla ja siellä elämä eteni normaalisti. En tiedä miten lama vaikutti vanhempieni tuloihin sillä meillä ei puhuttu rahasta. Suurin osa kavereistani oli myös viljelijöiden lapsia. Iso työllistäjä kunnassa oli myös paperitehdas. En muista että työttömyydestä olisi suuremmin puhuttu. Tehtaan työntekijöiden lapset oli siellä aina kesät töissä. Opiskeluaikana oli itselle haastavaa saada järkeviä kesätöitä mutta tein puutarhatöitä ne kesät. Valmistumisen jälkeen sain heti alan töitä.

MInkä alan? Metsien kaattajana ja tarktorikuskina vai.

Eräs sukulainen sai potkut pankista, kun pankkeja alettiin yhdistellä. Hän otti tämän todella raskaasti. Ilmeisesti entisiä pankkilaisia syytettiin taloudellisesta tilanteesta, vaikka he olisivat vain istuneet tiskissä antamassa ja tallettamassa seteleitä.

Meillä loppui lasten viikkorahat vuodeksi. Viikkorahat olivat tyyliin kolme markkaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista lamasta juuri mitään. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 92. Asuimme maatilalla ja siellä elämä eteni normaalisti. En tiedä miten lama vaikutti vanhempieni tuloihin sillä meillä ei puhuttu rahasta. Suurin osa kavereistani oli myös viljelijöiden lapsia. Iso työllistäjä kunnassa oli myös paperitehdas. En muista että työttömyydestä olisi suuremmin puhuttu. Tehtaan työntekijöiden lapset oli siellä aina kesät töissä. Opiskeluaikana oli itselle haastavaa saada järkeviä kesätöitä mutta tein puutarhatöitä ne kesät. Valmistumisen jälkeen sain heti alan töitä.

MInkä alan? Metsien kaattajana ja tarktorikuskina vai.

Maanviljelijän lapsi paperitehtaan varjossa ei voi opiskella muuta kuin maa- ja metsätaloutta? Aika moni työllistyi yliopiston jälkeen mm. Nokialle.

Ei meillä näkynyt mitenkään, olin 20 v. Tsilarille riitti aina töitä.

Ylä-asteella 1991 alettiin säännöstelemään käsipaperia ja kopiopaperia. Luokkaretket loppuivat ja opettajia lomautettiin.. Historian opettaja yritti opettaa hyppäämään pituutta ja muita vastaavia räpellyksiä. Ajasta jäänyt huono ja epävarma suhde rahan käyttöön.

Yksi muisto on muuten se, miten alussa ihmisten potkuihin suhtauduttiin. Ekat ihmiset alkoi saada irtisanomisia joskus 1990-1991 ja selän takana kuiskittiin, että varmaan ovat tehneet jotain väärin. Keksittiin teorioita, että on jotenkin kelmi tai varmaan varastanut työnantajalta yms. Sitten tajuttiin, että se onkin "uusi normaali" ja se voi iskeä lähes kenelle tahansa ilman sen suurempia syitä. Aiemmin potkut oli olleet harvinaisuus ja niiden takana lähes aina jotain epämääräistä.

Pahin oli tuttu pankinjohtaja, joka irtisanottiin 1991 loppuvuodesta SKOP:n kaaduttua. Meilläkin kotona vanhemmat spekuloi pitkään, mitä pahaa "Martti" on tehnyt. Olivat vakuuttuneita, että "Martti" ei varmaan ole itselleen kavaltanut, mutta ehkä jollekin sukulaiselle auttanut huijaamaan lainan tai jotain. Kovin arvelutti, miksi "Martti" on potkittu ulos. Miellyttävä ja hyvä pankinjohtaja. Koko pikkukunta kuiski tästä ja teorioita oli useita asiasta. Jälkikäteen ajatellen asiassa ei ollut mitään epäselvää. Tätä ex-pankinjohtajaa ei koskaan edes syytetty mistään ja siihen aikaan pankinjohtajat joutui helposti oikeuteen, jos oli mitään leväperäisyyttä edes ollut. Se oli vaan se skopin kaatuminen syynä.

olin 25 ja sain ensimmäisen lapseni -91. Parin vuoden päästä tulot tippuivat, kodinhoidontuen Helsinkilisä puolittui yms. Ennen äitiyslomaa ei ollut ongelmia löytää töitä, v. 1994 ei töitä saanut millään eikä lapselle hoitopaikkaa, palvelualojen palkat alkoivat laskea, verotuksesta poistui lapsivähennys ja yksihuoltajavähennys. Aloitin keikkatyöläisenä, vuoden päästä sain vakityön keikkailun ansiosta(sen jälkeen aina 2015 vuoteen töitä riitti hyvin, sitten alkoi ikä (50) tulemaan rekrytointien esteeksi, onnistuin kuitenkin vieläkin vaihtamaan alaa ja tienaan nyt enemmän kuin koskaan). Tissibaareja, -kampaamoja ja -autopesuloita perustettiin.  Näki miten raadollisesti hyväksikäytettiin toisten hädänalaista asemaa.

Asunnot olivat halpoja, yritin houkutella vanhempani ostamaan osakehuoneiston sijoitukseen (asuisin heille vuokralla, asumistuki kuittaisi osan vuokrasta) mutta he eivät tajunneet tarttua tilaisuuteen ( heillä molemmilla työt säilyivät, kunnalliset virat). Nyt asunnon arvo olisi kymmenkertainen jollei enemmänkin.

Lapsi aloitti koulun 90-luvun loppupuolella, ei ollut terveystarkastuksia, ei hammashoitoa, asuttiin huonolla alueella muiden köyhien kanssa. Päihdeongelmia oli naapurustossa paljon.

Ikea toi köyhällekin mahdollisuuden sisustamiseen, ennen ikeaa huonekalut olivat joko kalliita tai mauttomia. Pienliikkeet lopettivat, ennen oli ostarit täynnä pieniä erikoisliikkeitä, niiden tilalle tuli kaljakuppiloita ja kirppiksiä, alettiin rakentamaan suuria ostoskeskuksia.

90-luvun lama oli Mauno Koiviston  ajama, tämä kiitetty DEMARI ajoi Suomea EU-kuntoon mullistamalla rahamarkkinat. Tuhansien ihmisten kohtalosta ei välitetty, ainoastaan pankit piti pelastaa. Suuri rosvous tavan kansan omaisuudesta kasvottomalle rahaeliitille. Samalla tiellä ollaan edelleen.

Synnyin vuonna -90, niin en muista juuri mitään, paitsi sen että isä oli työttömänä. Laman mentyä sai töitä ja oli samassa työpaikassa eläleikään asti.

Lainatakaus kaatui vanhemmilleni juuri kun lama alkoi, ja omaan asuntolainaankin tuli ne älyttömät korot. Meillä ei koskaan ollut rahaa mihinkään, ei aina edes ruokaan. Konkurssi ja ulosottohan kaikesta lopulta seurasi. Ja avioero. Lähipiiriin osui seuraavina vuosina 2 itsemurhaa ja 1 perhesurma. Omilla vanhemmilla se jäi aikeiksi ja yritykseksi.

Valmistuin ja kävin intin ja sitten Nokialle töihin. En huomannut lamaa mitenkään. Toki aloitusliksa ei ollut hääppöinen mutta ehti se sitten tuplaantua noin viidessä vuodessa. Eli lama ei vaikuttanut mitenkään mihinkään omalla kohdallani.

Ei vaikuttanut. Lama oli mediassa.

Nykyisin sitten elintaso itselläkin alhaisempi, työt monilla pätkätöitä, korvausten taso romahtanut paitsi opiskelijoilla joilla kasvanut niin että varaa keskustojen yksiöihin/kaksioihin jokaisella siinä missä aiemmin vain noin puolella joilla vanhemmat maksoi tai töitä ahkeraan tekivät.

Ei ollut nykyisen tapaisia hoitojonojakaan (joita valtio kasvattaa tahallaan koronan varjolla ja myös sen avulla lisäämällä koronatartuntoja eli olemalla tukahduttamatta sitä) vielä laman aikaan.

Vierailija kirjoitti:

olin 25 ja sain ensimmäisen lapseni -91. Parin vuoden päästä tulot tippuivat, kodinhoidontuen Helsinkilisä puolittui yms. Ennen äitiyslomaa ei ollut ongelmia löytää töitä, v. 1994 ei töitä saanut millään eikä lapselle hoitopaikkaa, palvelualojen palkat alkoivat laskea, verotuksesta poistui lapsivähennys ja yksihuoltajavähennys. Aloitin keikkatyöläisenä, vuoden päästä sain vakityön keikkailun ansiosta(sen jälkeen aina 2015 vuoteen töitä riitti hyvin, sitten alkoi ikä (50) tulemaan rekrytointien esteeksi, onnistuin kuitenkin vieläkin vaihtamaan alaa ja tienaan nyt enemmän kuin koskaan). Tissibaareja, -kampaamoja ja -autopesuloita perustettiin.  Näki miten raadollisesti hyväksikäytettiin toisten hädänalaista asemaa.

Asunnot olivat halpoja, yritin houkutella vanhempani ostamaan osakehuoneiston sijoitukseen (asuisin heille vuokralla, asumistuki kuittaisi osan vuokrasta) mutta he eivät tajunneet tarttua tilaisuuteen ( heillä molemmilla työt säilyivät, kunnalliset virat). Nyt asunnon arvo olisi kymmenkertainen jollei enemmänkin.

Lapsi aloitti koulun 90-luvun loppupuolella, ei ollut terveystarkastuksia, ei hammashoitoa, asuttiin huonolla alueella muiden köyhien kanssa. Päihdeongelmia oli naapurustossa paljon.

Ikea toi köyhällekin mahdollisuuden sisustamiseen, ennen ikeaa huonekalut olivat joko kalliita tai mauttomia. Pienliikkeet lopettivat, ennen oli ostarit täynnä pieniä erikoisliikkeitä, niiden tilalle tuli kaljakuppiloita ja kirppiksiä, alettiin rakentamaan suuria ostoskeskuksia.

90-luvun lama oli Mauno Koiviston  ajama, tämä kiitetty DEMARI ajoi Suomea EU-kuntoon mullistamalla rahamarkkinat. Tuhansien ihmisten kohtalosta ei välitetty, ainoastaan pankit piti pelastaa. Suuri rosvous tavan kansan omaisuudesta kasvottomalle rahaeliitille. Samalla tiellä ollaan edelleen.

Eiköhän siellä ollut kaksikko Aho ja Viinanen myös lujasti puikoissa. Ahoahan nyt yritetään pestä presidentiksi, ilmeisesti 90-luvun yrittäjät ovat jo unohtaneet kaiken

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En muista lamasta juuri mitään. Kirjoitin ylioppilaaksi vuonna 92. Asuimme maatilalla ja siellä elämä eteni normaalisti. En tiedä miten lama vaikutti vanhempieni tuloihin sillä meillä ei puhuttu rahasta. Suurin osa kavereistani oli myös viljelijöiden lapsia. Iso työllistäjä kunnassa oli myös paperitehdas. En muista että työttömyydestä olisi suuremmin puhuttu. Tehtaan työntekijöiden lapset oli siellä aina kesät töissä. Opiskeluaikana oli itselle haastavaa saada järkeviä kesätöitä mutta tein puutarhatöitä ne kesät. Valmistumisen jälkeen sain heti alan töitä.

MInkä alan? Metsien kaattajana ja tarktorikuskina vai.

Pahoittelut, jäi tarkentamatta. Olen KTM.

Kumpikin vanhempani menetti työpaikkansa, äiti oli ollut saman työnantajan palveluksessa yli 20 vuotta. Alkoivat kitkuttelun vuodet. Valmistuin itsekin koulusta työttömäksi. Pankista tuli kehuja, kun sain pienistä tuistani säästettyä opintolainan lyhennykset. Koulutus vanheni käsiin, koska samaan aikaan oli teknologinen murros, ja jouduin opiskelemaan lisää ennen kuin ovet työelämään lopulta aukesivat 90-luvun lopussa. Loppuikäni kannan köyhän identiteettiä.

Olin ylä-asteella ja lukiossa. Koulukirjoja sai enää harvoin uutena, oikomishoito siirtyi koko ajan kauemmaksi isompiin yksiköihin. Kouluterveydenhoitaja oli koululla enää harvoin. Yksittäiset maito- ja voipurkit vaihtuivat isoihin, joista kaadettiin ja annosteltiin itse.

Kaverin isä oli johtajana jossain firmassa, kaveri näytti yöpöydän laatikosta, että se käyttää nykyään unilääkkeitä. Myöhemmin kaverin isä sai potkut ja perhe myi itse rakennetun omakotitalonsa ja muutti halvemmalle asuinalueelle.

Omassa kodissa äiti itkeskeli ja makasi vai sohvalla jossain vaiheessa työpäivän jälkeen. Hän ei saanut potkuja, mutta oli raskasta katsoa kun tyyliin koko ikänsä saman firman palveluksessa olleita perheellisiä työkavereita irtisanottiin.

Televisiosta alkoi tulla kaikkea ihmeellisen kökköä viihdettä. Gladiaattorit, Sepi Kumpulainen. Iiro Viinasesta vitsailtiin.

Oma perhe oli onnekas, oman asunnon velkaa oli enää vähän ja kumpikaan vanhempi ei saanut potkuja.

Olin ala-asteella koko laman ajan. Ei se minun elämään hirveästi vaikuttanut, me olimme alempaa keskiluokkaa muutenkin ja sellaisena pysyttiin. Isä oli töissä koko ajan, äiti pätkätöissä kuten ennen lamaakin. Asuntolainan porukat saivat hoidettua, mutta eihän meille lapsille hirveästi mitään ylimääräistä koskaan osteltu. Toisaalta sillä rahalla mikä vanhemmilla meni viinaan ja tupakkaan, olisi saanut aika lailla kaikkea järkevääkin. 

Olin 12-vuotias laman alkaessa ja tajusin nyt ketjun luettuani, että se stressi, epävarmuus ja köyhyys on vaikuttanut suhteeseeni rahaan. Vanhemmat joutuivat suureen pulaan kun olivat juuri ostaneet asunnon, sitten sen arvo romahti ja korot olivat pilvissä.

Lukion jälkeen mietin valitsenko alan, joka ei ole niin kiinnostava mutta työnsaanti on varmaa, vai alan, josta olin superinnostunut, mutta työtilanne oli epävarmempi. Valitsin varman, tylsemmän alan. Sitä kiinnostavaa alaa teen nyt vain harrastuksekseni. Lisäksi en ollenkaan tykkää ottaa lainaa ja haluan, että tilillä on kunnolla rahaa turvaksi. Mieheni lapsuus sen sijaan oli sellainen, että heillä oli perittyä rahaa säästössä ja laman alettua he saivat ostettua pilkkahintaan tosi hienon talon, kun myyjän oli pakko myydä se alihintaan. Miehellä ei lapsena ollut tällaisia ahdistavia talouskokemuksia ollenkaan.

Nyt mies ei millään ymmärrä, miksi en halua ottaa isoa asuntolainaa (kohtuullisen kokoisen suostuin ottamaan, siitäkin stressaan päivittäin) ja minä taas en ymmärrä, miten hän voisi ottaa satojen tonnien lainan ja sen jälkeen nukkua yönsä levollisesti. Hänellä tuntuu olevan luottamus talouteensa, minulla taas on olo, että näennäisesti hyvästä tilanteesta voi yhtäkkiä varoittamatta pudota tyhjän päälle. Tiedän, että todennäköisesti miehen ehdottama taktiikka olisi järkevämpi, lapset saisivat omat huoneet ja asunto kyllä varmaan pitäisi tällä alueella arvonsa.

Vierailija kirjoitti:

Olin 90-luvulla 15-25v. Lamassa romahti 80-luvulta peräisin ollut usko tulevaisuuteen ja että kaikki muuttuisi paremmaksi. Lamassa Suomi tuntui ottavan vuosikymmenten takapakin kerralla, kuin johonkin irvokkaaseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa kaikki on päin helvettiä ja väärin.

Leipäjonot ilmestyivät Pohjoismaiden Japanin katukuvaan! Viimeksi sellaisia oli ollut joskus ennen sotia pula-aikana!!!

Asioiden kääntyminen päälaelleen lyhyessä ajassa oli järkyttävää, ja tämä maa ei ole enää koskaan ollut se onnela, mikä tämä oli 80-luvulla. Paratiisi tuhoutui, ja jouduimme helvettiin loppuiäksemme :/

Ne leipäjonot päätyivät jenkkikanavalle asti. Nykyäänhän siellä on paljon hyvätuloisia pihejä joukossa.