Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Sliipatusta miamivice-meiningistä mentiin laman myötä kunnolla toiseen suuntaan:

"Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita." -wikipedia

30v. En huomannut mitään lamaa.Oma maatila jossa oli hommia kunnes tuli typerä eu.

Sain ensimmäisen "oikean" työpaikan 1991 IT-alan vientiteollisuudesta juuri ennen kuin vuoden kestänyt rekrytointikielto pamahti firmassa päälle.

Jouduin tyytymään ankeaan alkupalkkaan koulutukseen (ja vuotta, paria aiemmin aloittaneisiin kollegoihin verrattuna) eikä sitä hirveästi tuossa tehtävässä nostettu mutta asuntokuplan puhkeamisen seurauksena ostin 1994 Helsingistä ensiasunnon ihan järkevään hintaan jossa ne olivat olleet ennen 1980-luvun lopun asuntokuplaa.

Eli neljässä vuodessa hinnasta oli kadonnut reaalisesti noin puolet. Minun kämpästäni muutti pois nelihenkinen lapsiperhe jolla oli siitä jäljellä puolet enemmän velkaa kuin millä joutuivat sen myymään.

Oikeasti vientieollisuudella alkoi mennä todella lujaa jo 1993 jälkeen koska muualla maailmassa Neuvostoliiton romahdus aiheutti vain lyhyen notkahduksen josta lännessä oli jo täysin toivuttu ennen kuin Sovjet Finlandissa oli edes päästy laman pohjille.

1993-1994 alkoi varsinkin IT-puolella osaajista taas olla sellaista pulaa joka näkyi palkoissakin ja 1995 jälkeen Nokian imu alkoi vaikuttaa jo kaikkialla maassa mikäli koulutus liittyi mitenkään tietoliikennetekniikkaan.

Tunsin kuitenkin edellisen asuntokuplan huipulla TKK:lle arkkitehti/raksapuolen linjalla aloittaneita jotka eivät voineet ottaa papereita ulos ennen vuosituhannen taitetta kun viimeinen asia mitä kukaan halusi palkata oli raksapuolen porukka. Edellistä kuplaa sulateltiin 2000-luvun alkuvuosiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin reilu 40 v ja mulla oli pysyvä keskituloinen työpaikka. Mies sai potkut.

Lapset aloittivat opiskelujaan.

Mies oli kerännyt KOP: osakkeita ja hävisi n 100 000 mk.

Onneksi asuntovelkaa oli enää vähän jäljellä ja säästöillä maksettiin se loppu pois, koska minun palkallani ei olisi selvitty kaikista menoista.

Mies sai ansiosidonnaista ja ensin olisi pakotettu kirjanpitokurssille, vaikka oli taloushallinnon ammattilainen.

Työkkärin virkailija tajusi, että oli naurettava homma.

Hän sai kyllä opiskella ihan sitten haluamaansa alaa ja sai juuri viikkoa ennen ansiosidonnaisen loppumista vakipaikan.

Turvallisuuden tunne kyllä järkkyi. Samoin nyt jo aikuisilla lapsillani.

Mitään pikavippi ym. juttuja ei meistä kukaan harrasta. Opiskelivat sitten ammatit joissa on riittänyt töitä.

Ei sitä aikaa helpolla unohda.

Jatkan vielä yhden muistikuvan:

Moni entinen ns ystävä ei pitänyt yhteyksiä, kun mies jäi työttömäksi. Yksi nainen aikaisemmin hakeuti esim. junassa viereeni työmatkoilla ja oli niin kaveria, mutta työttömyysuutisen jälkeen vältteli.

"

Turvallisuuden tunne kyllä järkkyi. Samoin nyt jo aikuisilla lapsillani.

Mitään pikavippi ym. juttuja ei meistä kukaan harrasta. Opiskelivat sitten ammatit joissa on riittänyt töitä.

Ei sitä aikaa helpolla unohda." Sama juttu täällä. Vanhempani suhtautuivat jo tuolloin kriittisesti velanottoon, emmekä me lapsetkaan ole harrastaneet pikavippeilyä tms. Itselläni meni luotto pankkeihin, vaikka perheelleni ei edes käynyt lamassa huonosti. Ei konkurssia, potkuja tms. Saivat vahingossa oikein ajoitetuista asuntojen myynneistä hyvin rahaa ja korot talletuksille olivat hyvät.

Ja tuosta, että kun joku jää työttömäksi. Vaikeuksissa ystävä tunnetaan. Mulla oli aika vähän ystäviä yläasteella, koska ei ollut merkkivaatteita ja luultiin kai, että perhe on köyhä. Yläasteen ja lukion tein töitä. Kai vanhempieni ajatuksena oli, että oppisin rahan arvon. Kun joillekin sitten selvisi vanhempieni omistusten arvo, niin heittäydyttiin ylimmiksi ystäviksi. Se, jos mikä kuvottaa ja suoraan sanottuna ärsyttää. Osan mielestä raha oli myös jotenkin väärin ansaittu. Öööö? Olen oppinut katsomaan ihmisiä rahasta riippumatta ihmisinä, en ihmisinä, joita voi käyttää hyväkseni.

Ei ollut mitään negatiivista vaikutusta omaan, tai perheemme elämään. Päinvastoin, korkotuotot oli hyvät

Juuri lukiosta kirjoittanut. 2 vuotta vanhempi poikakaveri oli saanut vakituisen työpaikan pelkällä ylioppilastodistuksella juuri ennen lamaa. Laman alettua tämä oli jo mahdotonta. 80- luku oli nousukautta. Monilla oli rahaa runsaasti käytössä, niin myös meillä keskiluokkaisella perheellä. Lama vei työpaikkoja, ajoi ihmisiä konkurssiin, moni menetti kotinsa. Tuli avioeroja ja jotkut päätyivät itsemurhaan. Meidän onni oli se, että vanhemmilla säilyi työpaikat. Itselläni laman vaikutukset näkyivät vielä 90- luvun lopussa, jolloin valmistuttuani oli vain pätkätöitä tarjolla. Tein pätkätöitä kuusi vuotta.

Muistan laman ajan sellaisena yleisenä romahduksen tunteena yhteiskunnassa. Ja tuon jälkeen vanha hyvinvointiyhteiskunta on kutistunut ja maailmasta on tullut epäempaattisempi ja julmempi paikka.

Parhaat ja kauheimmat bilevuodet.

Olin vauvaikäinen eli en muista mitään. Kun olin vähän vanhempi, kirpputoreilla käyminen oli todella yleistä ja siellä kävivät lähes kaikki perheet. Siitä tuli siis normaalia ja teen yhä hyviä löytöjä kirppiksiltä tai tori.fi:stä enkä arastele ostaa käytettyä.

Myöhemmin olen ymmärtänyt että se, että koulumme terveydenhoitaja ei ollut lähes koskaan tavattavissa, taisi olla laman seurausta. Minulla oli lapsena ongelmia, joista olisin halunnut ja joista minun olisi pitänyt puhua jollekin aikuiselle. Kävin terkkarin oven takana useampaankin kertaan, ja joskus uskaltauduin jopa koputtamaan ovea, mutta en ehkä kertomaan kaikkea. Useimmiten hän ei vain ollut paikalla ja niinpä sellaista luottamusta ei ehtinyt syntyä, että olisin kertonut hänelle kaiken.

Olin parikymmentä vuotias. Töitä oli ihan helvetillisen paljon, ihmettelin miksi kaikki jauhaa jostain lamasta kunnes isäni menetti auton ja talon. Oli yrittäjänä ottanut pankin yllyttämänä valuuttalainan ja menetti kaiken minkä oli onnistunut saamaan kasaan 50-vuotiaana. Pari tutun sukulaista teki itsarin juuri tästä syystä.

Vierailija kirjoitti:

3-6 vuotta. En huomannut laman vaikutuksia.

Mulla sama 4-7 ja muistan ankean ilmapiirin. Aikuiset olivat jotenkin surullisempia kuin ennen.Tarhassa sai kumiperunoita niihin aikoihin kun veljeni syntyi.

Täti joka oli pankissa töissä jäi työttömäksi. Isän työpaikka muutti satojen kilometrien päähän joten isääkin kohtasi työttömyys. Koulun alkaessa 1993 karttakirjasta piti pyyhkiä yli sana Neuvostoliitto ja kirjoittaa tilalle Venäjän federaatio. Opettajatkin puhuivat säästöistä mitä tuli kaikkiin oppimismateriaaleihin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikenlaisia juppivuosien luksushankintoja kuten juppiveneitä ja erikoisia hienoja autoja myytiin huutokaupoissa tai Keltaisessa pörssissä murto-osalla vuoden parin takaisista hinnoista, mutta ostajillakaan ei ollut rahaa.

Ihan niinkuin nytkin, koittavat myydä ylihinnalla. Kyllä ostaja aina löytyy jos hinta on kohdillaan.

Olen syntynyt 86, joten ihan hirveästi en muista mitään. Äiti ja isä joutuivat työttömäksi ja se kiristi tunnelmaa paljon ja se, että oltiin juuri muutettu. Vasta aikuisempana tajusin, että tilanne oli varmaan kamala, koska vanhemmat olivat juuri ostaneet talon ja sitten iski lama ja työttömyys.

Parhaiten muistan kuitenkin sen, kuinka yksi isän kaveri toi meille ruokaa. Hän oli eksynyt rikollisille reiteille, mutta oli sellainen vanhanliiton tekijä, joka piti omistaan huolen. Vissiin lama ei haitannut hänen bisneksiään. Hän liikkui moottoripyörällä ja muistan vielä sen, kuinka juostiin veljen kanssa pihalle, kun kuultiin moottoripyörän ääni. Tämä kaveri toi meille aina jotkin pienet herkut ja kerran jopa Coca Cola - jojot :D

Olin noin 3-7 -v laman aikana. Muistan, että uutisia katsovat vanhemmat olivat huolestuneita ja huokailivat. Isä teki kolmea työtä, kun äiti oli meidän lasten kanssa kotona ja asuntolainan korot nousivat. Meillä lapsilla oli kyllä kaikkea, äiti ompeli meille itse ja oli haka löytämään uudenveroista käytettyä. Herkut leivottiin itse ja lomalla mentiin mummolaan. Sitä vanhemmat on myöhemmin muistelleet, että ruokakaupassa piti säästää ja esim lihaa ostettiin vähemmän kuin ennen. Jossain laman loppuvaiheessa äiti palasi töihin ja käytiin koko perhe jopa ulkomailla. Kaverien perheissä oli avioeroja ja yrityksiä kaatui.

Tämä on ilmeisesti jokin sukupolvikokemus, olen kuullut muidenkin tehneen samaa. Mutta muistan siis testailleeni markan kellumista käytännössä ja olleeni pettynyt, kun se vajosi vesilasin pohjalle. Jonkun pankin oravalogo on myös jäänyt mieleen, ja vakavailmeinen Arvi Lind. Ja on esim devalvaatio jäänyt sanana lama-ajalta mieleen, vaikka tietenkään en ymmärtänyt yhtään, mitä se tarkoitti.

Vierailija kirjoitti:

Sliipatusta miamivice-meiningistä mentiin laman myötä kunnolla toiseen suuntaan:

"Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita." -wikipedia

Grunge oli tahallista ihmisten masentamista. Todella masentavaa ja ankeaa. Telkkarista tuli Buffy, beverly hills 90210 ja viiden juttu.

Minä valmistuin ammattiin ensimmäisen kerran 1992, 17-vuotiaana.

Töitä ei edes Helsingissä saanut, vaikka 1990 sai pelkällä peruskoululla ja 15-vuoden iällä valita kymmenien kesätyöpaikkojen joukosta mieluisimman ja sen missä oli suurin palkka.

Meillä kyllä pienessä kaupungissa peruskoulussa 80-luvulla kierrätettiin tekstikirjoja eikä saanut mielinmäärin mitään kyniä jne. tarvikkeita, jotenkin tuntuu oudolta että jotkut kertoo normaaleja 80-luvun peruskouluasioita 90-luvun lamassa jonain kauheina laman aiheuttamina säästötoimenpiteinä. 80-luvulla osattiin olla tuhlaamatta rahaa. Pehmeää leipää oli koulussa korkeintaan kerran viikossa kun keittäjä leipoi sämpylöitä, mutta ruoka oli tosi hyvää, siis ala-asteella, yläasteella oli aika pahaa.

90-luvun lama on minulle aiheuttanut sen että en päässyt työelämään mukaan ja olen ollut tuomittu monet kerrat pitkäaikaistyöttömäksi, siitä huolimatta vaikka olen neljä kertaa opiskellut ammatin ja ollut yrittäjänäkin. En vain kelpaa vaikka miten hakisin töitä. Kertaakaan en ole työpaikkaa saanut hakemuksella ja haastattelulla. Kertaakaan en ole "kunnon" työpaikkaa saanut ilman palkkatukea, enkä kertaakaan ole saanut vakituista työpaikkaa.

Kyllä se vähän aiheuttaa katkeruutta kun köyhänä väheksittynä on pitänyt kituuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 3-7 -v laman aikana. Muistan, että uutisia katsovat vanhemmat olivat huolestuneita ja huokailivat. Isä teki kolmea työtä, kun äiti oli meidän lasten kanssa kotona ja asuntolainan korot nousivat. Meillä lapsilla oli kyllä kaikkea, äiti ompeli meille itse ja oli haka löytämään uudenveroista käytettyä. Herkut leivottiin itse ja lomalla mentiin mummolaan. Sitä vanhemmat on myöhemmin muistelleet, että ruokakaupassa piti säästää ja esim lihaa ostettiin vähemmän kuin ennen. Jossain laman loppuvaiheessa äiti palasi töihin ja käytiin koko perhe jopa ulkomailla. Kaverien perheissä oli avioeroja ja yrityksiä kaatui.

Tämä on ilmeisesti jokin sukupolvikokemus, olen kuullut muidenkin tehneen samaa. Mutta muistan siis testailleeni markan kellumista käytännössä ja olleeni pettynyt, kun se vajosi vesilasin pohjalle. Jonkun pankin oravalogo on myös jäänyt mieleen, ja vakavailmeinen Arvi Lind. Ja on esim devalvaatio jäänyt sanana lama-ajalta mieleen, vaikka tietenkään en ymmärtänyt yhtään, mitä se tarkoitti.

Orava oli KOPin mainoshahmo. Se koputti hännällä mainoksessa että kop kop. KOP ja SYP fuusioitui silloin laman alussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 3-7 -v laman aikana. Muistan, että uutisia katsovat vanhemmat olivat huolestuneita ja huokailivat. Isä teki kolmea työtä, kun äiti oli meidän lasten kanssa kotona ja asuntolainan korot nousivat. Meillä lapsilla oli kyllä kaikkea, äiti ompeli meille itse ja oli haka löytämään uudenveroista käytettyä. Herkut leivottiin itse ja lomalla mentiin mummolaan. Sitä vanhemmat on myöhemmin muistelleet, että ruokakaupassa piti säästää ja esim lihaa ostettiin vähemmän kuin ennen. Jossain laman loppuvaiheessa äiti palasi töihin ja käytiin koko perhe jopa ulkomailla. Kaverien perheissä oli avioeroja ja yrityksiä kaatui.

Tämä on ilmeisesti jokin sukupolvikokemus, olen kuullut muidenkin tehneen samaa. Mutta muistan siis testailleeni markan kellumista käytännössä ja olleeni pettynyt, kun se vajosi vesilasin pohjalle. Jonkun pankin oravalogo on myös jäänyt mieleen, ja vakavailmeinen Arvi Lind. Ja on esim devalvaatio jäänyt sanana lama-ajalta mieleen, vaikka tietenkään en ymmärtänyt yhtään, mitä se tarkoitti.

Orava oli KOPin mainoshahmo. Se koputti hännällä mainoksessa että kop kop. KOP ja SYP fuusioitui silloin laman alussa.

Rolf kulberg silloin pääjohtaja oli tv-mainoksessa että kop pankkiin voi luottaa ja seuraavassa kuussa oli sieltä lainat ottaneet lirissä kun se meni konkurssiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin noin 3-7 -v laman aikana. Muistan, että uutisia katsovat vanhemmat olivat huolestuneita ja huokailivat. Isä teki kolmea työtä, kun äiti oli meidän lasten kanssa kotona ja asuntolainan korot nousivat. Meillä lapsilla oli kyllä kaikkea, äiti ompeli meille itse ja oli haka löytämään uudenveroista käytettyä. Herkut leivottiin itse ja lomalla mentiin mummolaan. Sitä vanhemmat on myöhemmin muistelleet, että ruokakaupassa piti säästää ja esim lihaa ostettiin vähemmän kuin ennen. Jossain laman loppuvaiheessa äiti palasi töihin ja käytiin koko perhe jopa ulkomailla. Kaverien perheissä oli avioeroja ja yrityksiä kaatui.

Tämä on ilmeisesti jokin sukupolvikokemus, olen kuullut muidenkin tehneen samaa. Mutta muistan siis testailleeni markan kellumista käytännössä ja olleeni pettynyt, kun se vajosi vesilasin pohjalle. Jonkun pankin oravalogo on myös jäänyt mieleen, ja vakavailmeinen Arvi Lind. Ja on esim devalvaatio jäänyt sanana lama-ajalta mieleen, vaikka tietenkään en ymmärtänyt yhtään, mitä se tarkoitti.

Orava oli KOPin mainoshahmo. Se koputti hännällä mainoksessa että kop kop. KOP ja SYP fuusioitui silloin laman alussa.

Joo, niistä tuli Merita ja sitten osa Nordeaa. Postipankista tuli Leonia ja Sampopankki ja sitten osa Danskea.

35v, YT koskien noin 4500 henkilöä, se jo kartalta hävinnyt putiikki , joka mm.osti ilmaa Saksasta. Nuo olivat ensimmäiset yt:t, niitä seurasi xx kpl lisää allekkain ja päällekkäin. Omaa työpaikkaa piti hakea uudestaan, joku sai sen joku ei. Joku päätti elämänsä itse. Irtisanottujen kohtelu kaiken inhimillisyyden ulkopuolella.

Kaikki putkeen jotka sinne jotenkin sai tungettua.

Itse voitin arvonnassa, mutta en ikinä halua ( no enää ei ole pelkoa) kokea vastaavaa ja toivon ettei kenenkään tarvitsisi.

Kun Alko ja puolustusvoimat ilmoittivat aloittavansa yt-neuvottelut oli selvää, että nyt ollaan kusessa.

En voi olla viittaamatta suurten ikäluokkien - ketjuun: Ei, ei se ollut helppoa , se oli suoraan sanottuna s* atanasta useamman vuoden.

Olen syntynyt -87. Äiti oli nuori yh ja isä tehnyt velkaa. Ruokaa ei ollut riittävästi ja se jätti pahimmat traumat. Olin alipainoinen ja aneminen, oli vaikeaa liikkua pidempiä matkoja. Äiti yritti hakea sossusta ruokarahaa, mutta komennettiin leipäjonoon. Tuloissa otettiin kuulemma huomioon vuosientakaiset kesätyöansiot ja se, että ne olisi pitänyt käyttää/säästää järkevämmin. Äiti oli vammainen, jonka vuoksi ei pystynyt kävelemään sinne jonottamaan pariksi tunniksi, mutta tällä ei ollut merkitystä. Tarjouduin itse menemään (ekaluokkaisena), mutta äiti ei uskaltanut laskea sinne pultsareiden joukkoon. Ruoka oli lähinnä puuroa, hernekeittoa ja kananmunaa joitain vuosia. Kalapuikot ja hedelmät olivat erityisherkku.

Edes lääkkeitä ei aina saanut ja vaatteet olivat pääasiassa ihan karseita. Säähän sopimattomia ja väärän kokoisia. Ulkona ei aina voinut olla kun paleli liikaa. Mieleen on jäänyt talvitakki, jota käytin 3-4 vuotta, kunnes se hajosi. Se oli silloin enää vähän liian iso minulle.