Äidit! kauanko teillä meni synnytyksestä toipumiseen?
Kauanko teillä on mennyt synnytyksestä toipumiseen? Mulla oli ns. normaali alatie synnytys, muutaman tikin sain. Silti vielä viikon päästä teki kipeää ja vessassa käyminen tuskallista. Vasta noin kahden viikon kuluttua alkoi olla ns. normaali. Onko kellään muulla kestänyt paraneminen näin kauan? Kaikki tutut äidit on sanonu että paranemiseen meni vaan pari päivää. Entäs te joilla on keisarileikkaus tehty? Odotan nyt toista ja vähän jännittää onko tää yhtä karmeeta...
Kommentit (53)
Ekassa meni vuosi toipumisessa. Toisessa synnytyksessä olin tunnissa (tai nopeammin) kunnossa.
Pisaaminen vähän kirveli viikon verran, mutta muuten olin kuin en olisi synnyttänyt lainkaan. Istuin heti eikä ollut minkäänlaisia kipuja.
Helppo ja nopea synnytys, mutta episiotomia tehtiin. Ekat kolme päivää olin niin saatanan kipeä etten ole ikinä ollut, jopa kyljen kääntäminen sattui julmetusti. Kävely sattui ja istuminen oli haave vain useamman viikon. Lopullisesti epparihaava taisi parantua noin kuuden viikon jälkeen, jolloin pystyin taas istumaan normaalisti eikä farkut tuntuneet enää painavan.
Sanoisin siis että noin kuusi viikkoa siihen toipumiseen taisi tuon haavan osalta mennä, vaikka takaisin lähtömitoissa ja ulkoisesti olin palautunut viikossa.
Toipumiseen meni useita kuukausia sekä sektion että alatiesynnytyksen jälkeen.
Mikä mahtaa olla alapeukkujen motiivi? :D
Ekasta synnytyksestä kesti jonkin aikaa toipua, synnytys oli aika raju. En nyt muista yksityiskohtia, mutta olin aika heikko. Toisesta synnytyksestä ei oikeastaan tarvinnut toipua, lonkat ja alaselkä olivat kyllä kivuliaat, mutta ze oli enemmän raskauden peruja.
Mulle tehtiin molemmissa synnytyksissä episiotomia, mutta kummallakin kohdalla haava oli lähes kivuton. Vessassakäynti sujui molempien synnytysten jälkeen hyvin ja kivuitta, vaikka ensimmäinen synnytys oli raju imukuppisynnytys.
Istuminen oli vars. ekan synntyksen jälkeen mahdotonta, muttei pelkästään alapään takia. Tokan jälkeen mun piti erikseen muistaa olla istumatta, kun se voi olla episiotomiahaavalle pahaksi.
Niin, ja ekasta synnytyksestä kesti kauan toipua henkisesti, toka oli elämäni parhaita kokemuksia.
26
Siis fyysinen toipuminen noin 2-3viikkoa. Psyykkinen 1/2 vuotta. Alatie.
2 synnytystä... Kummastakaan ei tikkejä, alapää hellänä muutaman päivän ja se jälkivuoto oli inhottavaa, mutta muutoin voin sanoa että parissa päivässä olin jo ihan hyvässä kunnossa. Ilmeisen onnekas olen.
Oli pikku pakko toipua nopeasti sektiosta kun oli kaksi pienempää lasta vastasyntyneen lisäksi. Vajaassa viikossa toivuin sitä mukaan kun kivut haavassa vähenivät :)
Noin 8päivää. Synnytin 2.10.14. Sain 4tikkiä. Pieniä haavaumia, yksi vähän syvempi. Ei enää minkäänlaisia kipuja. Joku sanoikin niistä synnytysosaston siteistä, joo ne ei tuntunu kivalle..
Ekasta toivuin oikeastaan jo ihan kolmessa päivässä, viikon kuluttua kävelin jo reippaita lenkkejä koiran kanssa. Eka synnytys oli järkyttävän hidas mut ponnistusvaihe hyvin hallittu kivunlievityksen vuoksi. Toinen synnytys oli nopea, siis fyysisesti ja psyykkisesti liian nopea, repesin ja kesti kaksi kuukautta ennen kuin pystyin kävelemään kunnolla ilman kipulääkettä. Koko muun ajan oli koko ajan sellainen tuskanhiki niskassa ja kipuja, ei siis repeämisestä vaan lantio ja häpyluut olivat tosi kipeät. Toivuin kuitenkin puolen vuoden sisällä takaisin omaksi itsekseni. Olen kuitenkin iloinen ettei tarvitse enää ikinä synnyttää. :)
Alatiesynnytys ja pahin helpotti puolen vuoden jälkeen. Vielä vuosia myöhemminkin muistan synnyttäneeni.. Edellisistä toipuminen 1kk ja 3kk. Kaikki alateitse enemmän ja vähemmän repeillen.
KAUAN. Sektiokomplikaatiot tuntuvat yhä 1,5vuoden jälkeen. Yleiskunto on täysin romahtanut ja ramppaan yhä fysioterapiassa.
Synnytys kesti lähemmäs 30tuntia, imukuppia käytettiin, tikit kahdessa kerroksessa. Toipuminen kesti viisi päivää, jos nyt ei lasketa sitä, että pissaaminen kirveli pari viikkoa.
Itse synnytyksestä toivuin oikeastaan saman tien (ei repeämiä, ei tikkejä). Ei tullut mitään kipuja eikä olo ollut uupunut tms. Mutta ilmeisesti raskaus muutti kroppaa sen verran, että näin puolen vuoden jälkeenkin tekee kävely aamuisin kipeää jalkapohjissa. Tietääkö kukaan, mistä tarkalleen johtuu ja mikä voisi auttaa? Paino on sama kuin ennen raskautta, eikä raskauden aikanakaan tullut kuin muutama kilo, jotka lähtivät synnytyksessä pois.
Mä en tajua näitä peukutteluja! Jokainen kertokoot omasta kokemuksestaan! Miksi saa alapeukkuja jos kertoo rehellisesti että on toipunut parissa päivässä synnytyksestä tai että synnytys kesti vain sen 3h ja oli helppo? Pitäisikö valehdella että kamalaa oli ja repesin kokonaan ja kärsin vielä vuodenkin päästä??? Pitääkö tälläkin asialla kilpailla?
[quote author="Vierailija" time="14.10.2014 klo 22:20"]
Mä en tajua näitä peukutteluja! Jokainen kertokoot omasta kokemuksestaan! Miksi saa alapeukkuja jos kertoo rehellisesti että on toipunut parissa päivässä synnytyksestä tai että synnytys kesti vain sen 3h ja oli helppo? Pitäisikö valehdella että kamalaa oli ja repesin kokonaan ja kärsin vielä vuodenkin päästä??? Pitääkö tälläkin asialla kilpailla?
[/quote]
Vain negatiiviset kokemukset asiasta kuin asiasta on sallittu täällä. Se kannattaa muistaa.
Sain puhtaat paperit jälkitarkastuksesta viiden kuukauden päästä. Tehtiin täysi episiotomia ja haava tulehtui. Seksi sujui kunnolla sattumatta ehkä kahden vuoden jälkeen. En ole hankkinut toista lasta.
Mulle tehtiin eppari, tikkejä oli ehkä 6. Sisimmäinen tikki kiristi pirullisesti ehkä pari kuukautta. Koko alapää oli hellä suunnilleen yhtä pitkään. Istuminen oli siis ikävän tuntuista ja olinkin aina puoliksi kyljelläni. Ponnistusvaihe oli pitkä ja sitten kun vielä oli epparihaava niin perse oli kuin hakattu. Vessahommat sujui kyllä hyvin päivästä 1 alkaen. Peräpukamat välillä kiusasi, mutta ei ne ollu mitään tohon muuhun verrattuna. Vielä yli puoli vuotta synnytyksen jälkeen tunsin kävellessäni haavakohdan tulevan jotenkin epämukavan tuntuiseksi. Kuin olisi mustelmaa hangannut.