Onko muitakin naisia, joita romantiikka ällöttää?
Harmittaa.
Olen tavannut miehen, joka vaikutti kaikinpuolin oikein mahtavalta. Hyvin miehinen mies vieläpä, ei mikään kukkasten keräilijä.
Olen tapaillut häntä jonkin aikaa, enkä saanut mitään viitteitä siitä millainen mies kuoren alta paljastuu, ennen kuin menimme sänkyyn. Seksi oli "ihan ookoo" mitä se nyt voi ensimmäisellä kerralla olla. Himoittiin toinen toisiamme ja kivaa oli.
Sen illan jälkeen mies on alkanut laittelemaan viestejä, jossa kutsuu minua kullakseen, miettii millainen seuraava rakastelukertamme on, kynttilöitä ja viiniä ja vähän lisää hellittelysanoja.
Yritin tästä hienotunteisesti sanoa, etten pidä liian siirappisesta strategiasta - kaukana siitä. Hellittelysanat ja nuo ajatukset suorastaan alkoi ällöttämään enkä ole enää edes vastannut viesteihin, kun niissä silti toistuu sana "kulta" jatkuvasti. Sain täysin vastareaktion mitä yleensä naiset ilmeisesti haluavat, mutta minä en.
Haluan ns.normaalia elämää, pidän kyllä kynttilöistä ja tunnelmasta, mutta liika on liikaa. Enkä todellakaan halua puhua mistään rakastumisesta enkä rakastelusta näin lyhyen ajan jälkeen, hyi hele.
Se miehinen mies, jolla on ihanan karheat kädet eikä mikään siloposki osoittautuukin pehmoleluksi ja mulle tuli pakenemisreaktio.
Kohtalotovereita?
Kommentit (101)
Minä tykkään naisena vain rakastella. Myös hellittely nimistä ja läheisyydestä. Siihen se sitten jääkin.
Vierailija kirjoitti:
Naisille on sitten vaikea olla mieliksi. Teit mitä tahansa huomaavaista ja/ tai romantista, niin aina löytyy nainen, josta se on ällöä ja typerää.. Mutta joo. en silti usko, että huomaavaisuuteni ja romanttisuuteni ovai syyt sille, miksi olen sinkku... En usko, eä olsin yhtään onnekkaampi, jos ryhtyisin toimimaan jotenkin äysin päinvastoin. Yriän pysyä kohtuudessa. Tuntuisi vieraalta käyttää ilmaisu oma kulta tai rakas ja tai käyttää jotain erityistä nimitystä ihmisestä, joa vasta opettelee tuntemaan / tapailee
En usko omalla kohdalla tähän. Minä ainakin tiedän mitä haluan ja kerron sen hyvin suoraan. Se, että sinä et osaa kuunnella ei ole minun ongelmani jos sinulle suoraan annetaan "naisen käyttöohjeet".
Jos suoraan sanotaan, että "en pidä kauhuleffoista" - niin yrittäisitkö silti työntää kauhuleffoja puolisollesi katsottavaksi ja sitten, kun nainen sanoo ettei pidä niistä niin toteat, että ompa vaikea miellyttää tätäKIN naista?
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaisi ja itse olen romantikko ja huomioija mutta tokihan minun piti rakastua semmoiseen äijään, jonka sinä haluaisit. Ei kukkia, lahjoja, ei mitään muistamista ikinä. IKINÄ! :D Näin jättekivasti se universumi toimii. Mutta jospa rakkaus kuitenkin riittää - ja teillä syttyy.
Kukat ja lahjat eivät ole mitään romantiikkaa vaan perus kohteliaisuutta. Tässä oli nyt kyse yli siirappisesta romantiikasta.
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaisi ja itse olen romantikko ja huomioija mutta tokihan minun piti rakastua semmoiseen äijään, jonka sinä haluaisit. Ei kukkia, lahjoja, ei mitään muistamista ikinä. IKINÄ! :D Näin jättekivasti se universumi toimii. Mutta jospa rakkaus kuitenkin riittää - ja teillä syttyy.
No kuka nyt ei tykkäis lahjoja saada mutta mitä tekemistä niillä on romantiikan kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Naisille on sitten vaikea olla mieliksi. Teit mitä tahansa huomaavaista ja/ tai romantista, niin aina löytyy nainen, josta se on ällöä ja typerää.. Mutta joo. en silti usko, että huomaavaisuuteni ja romanttisuuteni ovai syyt sille, miksi olen sinkku... En usko, eä olsin yhtään onnekkaampi, jos ryhtyisin toimimaan jotenkin äysin päinvastoin. Yriän pysyä kohtuudessa. Tuntuisi vieraalta käyttää ilmaisu oma kulta tai rakas ja tai käyttää jotain erityistä nimitystä ihmisestä, joa vasta opettelee tuntemaan / tapailee
Niin, ehkäpä se pointti onkin siinä, että ”naiset” eivät ole yhtä laumaa tai vierasta elinmuotoa jostain Venukselta, vaan ihan yksilöitä omine mieltymyksineen, niin kuin miehetkin.
Jos yrität olla mieliksi ”naisille”, niin yleensä menee metsään. Helpompi ottaa toiset ihmiset ihan yleisesti huomioon, niin kuin haluaisit itseäsikin huomioitavan. Sinun on joko löydettävä nainen, joka pitää samoista asioista kuin sinä tai opittava huomioimaan tietyn naisen henkilökohtaiset mieltymykset. Pyrkimällä johonkin yleiseen ”naisille mieluiseen”, kulttuurituotteista kopioituun kaavamaiseen olemukseen tulet olemaan jokaiselle semmoinen ”ei mitään vikaa, mutta jotain puuttuu”-mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on sitten vaikea olla mieliksi. Teit mitä tahansa huomaavaista ja/ tai romantista, niin aina löytyy nainen, josta se on ällöä ja typerää.. Mutta joo. en silti usko, että huomaavaisuuteni ja romanttisuuteni ovai syyt sille, miksi olen sinkku... En usko, eä olsin yhtään onnekkaampi, jos ryhtyisin toimimaan jotenkin äysin päinvastoin. Yriän pysyä kohtuudessa. Tuntuisi vieraalta käyttää ilmaisu oma kulta tai rakas ja tai käyttää jotain erityistä nimitystä ihmisestä, joa vasta opettelee tuntemaan / tapailee
Niin, ehkäpä se pointti onkin siinä, että ”naiset” eivät ole yhtä laumaa tai vierasta elinmuotoa jostain Venukselta, vaan ihan yksilöitä omine mieltymyksineen, niin kuin miehetkin.
Jos yrität olla mieliksi ”naisille”, niin yleensä menee metsään. Helpompi ottaa toiset ihmiset ihan yleisesti huomioon, niin kuin haluaisit itseäsikin huomioitavan. Sinun on joko löydettävä nainen, joka pitää samoista asioista kuin sinä tai opittava huomioimaan tietyn naisen henkilökohtaiset mieltymykset. Pyrkimällä johonkin yleiseen ”naisille mieluiseen”, kulttuurituotteista kopioituun kaavamaiseen olemukseen tulet olemaan jokaiselle semmoinen ”ei mitään vikaa, mutta jotain puuttuu”-mies.
Tämä. Ja mielestäni on ihan ok "yliyrittää" alkuun. Kyllähän kaikki haluaa antaa itsestään mahdollisimman positiivisen kuvan. Mutta sitten kun huomaa, että toinen menee joka kerta vaikeaksi jostain tietystä jutusta (vaikka ylenpalttiset lahjat tai liiat hellyyden osoitukset) tai jopa suoraan sanoo että ei oo ihan oma juttu, niin pitäähän se nyt hyvänen aika osata lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on sitten vaikea olla mieliksi. Teit mitä tahansa huomaavaista ja/ tai romantista, niin aina löytyy nainen, josta se on ällöä ja typerää.. Mutta joo. en silti usko, että huomaavaisuuteni ja romanttisuuteni ovai syyt sille, miksi olen sinkku... En usko, eä olsin yhtään onnekkaampi, jos ryhtyisin toimimaan jotenkin äysin päinvastoin. Yriän pysyä kohtuudessa. Tuntuisi vieraalta käyttää ilmaisu oma kulta tai rakas ja tai käyttää jotain erityistä nimitystä ihmisestä, joa vasta opettelee tuntemaan / tapailee
Niin, ehkäpä se pointti onkin siinä, että ”naiset” eivät ole yhtä laumaa tai vierasta elinmuotoa jostain Venukselta, vaan ihan yksilöitä omine mieltymyksineen, niin kuin miehetkin.
Jos yrität olla mieliksi ”naisille”, niin yleensä menee metsään. Helpompi ottaa toiset ihmiset ihan yleisesti huomioon, niin kuin haluaisit itseäsikin huomioitavan. Sinun on joko löydettävä nainen, joka pitää samoista asioista kuin sinä tai opittava huomioimaan tietyn naisen henkilökohtaiset mieltymykset. Pyrkimällä johonkin yleiseen ”naisille mieluiseen”, kulttuurituotteista kopioituun kaavamaiseen olemukseen tulet olemaan jokaiselle semmoinen ”ei mitään vikaa, mutta jotain puuttuu”-mies.
Tässä järkevä vastaus ja asia on juuri näin. Sama pätee seksissä naisten ja miestenkin kanssa, jokainen on yksilö ja erilainen. Se, että edellinen nainen tykkäsi tietystä asennosta tai tavasta ei todellakaan tarkoita, että seuraava pitää samoista asioista. Me ollaan niin yksilöllisiä kaikki.
Ja mieliksi ei pidä olla kenellekkään muulle, kuin itselleen. Ihan täysin omana itsenään ilman mitään feikki esitystä saattaa onnistua löytämään sen todellisen kumppanin, joka pitää juuri sinusta sellaisena, kuin olet. Näin vältyttäisiin ehkä turhilta eroilta ja tapauksilta, jossa ollaan oltu vuosia yhdessä ja kerrotaan, että puoliso oli ensimmäiset 2 vuotta ihana ja aivan erilainen, ja loppuvuodet sitten se "oma itsensä" kun alkuhuuma laskeutuu.
Teatraaliset romantiikan osoitukset eivät mahdu monenkaan suomalaisen toiveisiin, koska sellainen toiminta ei yksinkertaisesti ole ollut kulttuurissamme luontaista, eikä nyt ole kyse siitä näkeekö tämän asiaintilanteen hyvänä vai huonona. Täällä on totuttu ihmisten yleisessä käytöksessä tiettyyn vaatimattomuuteen ja hillittyihin, arjessa osoitettuihin huomionosoituksiin, joista käytännössä näkee toisen ajattelevan juuri sinua oman "Anna minulle seksiä" -shownsa sijaan.
Tykkään kyllä sopivassa määrin romanttisesta tunnelmasta mm. kynttilöistä ja kauniista sanoista. Mutta liika on liikaa ja siitä on aitous kaukana, kun ihana-sanaa viljellään kuin marimekon unikkokuosia. Kokemusta on, 3 kk kestin. Sinä aikana tää mies ehti jo kahdesti sanoa rakastavansa mua. Todella naivi käsitys rakkaudesta tällä keski-ikäisellä miehellä. Luuli kai että olen sen verran yksinkertainen, että voi ostaa minut sanoilla ja lahjoillakin. Mitään syvällistä keskustelua en saanut aikaiseksi, kun puheensa olivat pinnallista lepertelyä.
Olet tänään ollut kovin aktiivinen palstalla. Eihän vaan maniaa pukkaa?
Meinaan, tuo "kukkasten keräilijä" paljasti, että sinähän se siellä taas avauksia teet ;-)
Vierailija kirjoitti:
Tykkään kyllä sopivassa määrin romanttisesta tunnelmasta mm. kynttilöistä ja kauniista sanoista. Mutta liika on liikaa ja siitä on aitous kaukana, kun ihana-sanaa viljellään kuin marimekon unikkokuosia. Kokemusta on, 3 kk kestin. Sinä aikana tää mies ehti jo kahdesti sanoa rakastavansa mua. Todella naivi käsitys rakkaudesta tällä keski-ikäisellä miehellä. Luuli kai että olen sen verran yksinkertainen, että voi ostaa minut sanoilla ja lahjoillakin. Mitään syvällistä keskustelua en saanut aikaiseksi, kun puheensa olivat pinnallista lepertelyä.
Hyi yäk, just näin.
Meillä tilanne oli sama, keski-ikäinen mies, joka jo kuukauden päästä vannoi rakkauttaan. Siinä vaiheessa tuli itselle sellainen olo, että adios amigo. Ei oltu edes tavattu toistemme perheitä vielä eikä mitään, hän ei tiennyt minusta puoliakaan vielä siinä vaiheessa ja silti jo vannoi rakkautta. Rakkaus oli vain sanoja ja ihastumista ulkokuoreen tai johonkin illuusioon hänen omassa päässään. Pinnallista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on sitten vaikea olla mieliksi. Teit mitä tahansa huomaavaista ja/ tai romantista, niin aina löytyy nainen, josta se on ällöä ja typerää.. Mutta joo. en silti usko, että huomaavaisuuteni ja romanttisuuteni ovai syyt sille, miksi olen sinkku... En usko, eä olsin yhtään onnekkaampi, jos ryhtyisin toimimaan jotenkin äysin päinvastoin. Yriän pysyä kohtuudessa. Tuntuisi vieraalta käyttää ilmaisu oma kulta tai rakas ja tai käyttää jotain erityistä nimitystä ihmisestä, joa vasta opettelee tuntemaan / tapailee
En usko omalla kohdalla tähän. Minä ainakin tiedän mitä haluan ja kerron sen hyvin suoraan. Se, että sinä et osaa kuunnella ei ole minun ongelmani jos sinulle suoraan annetaan "naisen käyttöohjeet".
Jos suoraan sanotaan, että "en pidä kauhuleffoista" - niin yrittäisitkö silti työntää kauhuleffoja puolisollesi katsottavaksi ja sitten, kun nainen sanoo ettei pidä niistä niin toteat, että ompa vaikea miellyttää tätäKIN naista?
En tietenkään yritä tuputtaa hänelle mitään. - Kuten edellä yritin ilm.huonotsi ilmaisemaan, niin yritän pysyä kohtuudessa. Yrittäen kuunnella ja aistia, mistä nainen mahdollsiesti pitää tai mistä ei pidä. - Mutta tämä ei ole varmastikaan vain naisten ongelma vaan samaan sortuvat myös monet miehetkin. Mikäkö tämä:
Se ettei sanota suoraan tai muuten ymmärrettvästi mistä pitää tai mistä ei pidä vaan jotenkin automaattisesti oletetaan, että kyllähän kaikki tietää, että ei naiset ( tai ei kukaan mies) pidä siitä tai tästä tai tykkää siitä tai tuosta.
Esimerkiksi varmasti on naisia joka pitävät suklaasta mutta en veisi trefikumppanilleni suklaata tuliasiksi, ellen oikeasti olisi varma, että hän mahd. tykkää suklaasta tai sitten, että hän ei pidä suklaasta, jolloin olisin sitä viemättä/ tarjoamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on sitten vaikea olla mieliksi. Teit mitä tahansa huomaavaista ja/ tai romantista, niin aina löytyy nainen, josta se on ällöä ja typerää.. Mutta joo. en silti usko, että huomaavaisuuteni ja romanttisuuteni ovai syyt sille, miksi olen sinkku... En usko, eä olsin yhtään onnekkaampi, jos ryhtyisin toimimaan jotenkin äysin päinvastoin. Yriän pysyä kohtuudessa. Tuntuisi vieraalta käyttää ilmaisu oma kulta tai rakas ja tai käyttää jotain erityistä nimitystä ihmisestä, joa vasta opettelee tuntemaan / tapailee
En usko omalla kohdalla tähän. Minä ainakin tiedän mitä haluan ja kerron sen hyvin suoraan. Se, että sinä et osaa kuunnella ei ole minun ongelmani jos sinulle suoraan annetaan "naisen käyttöohjeet".
Jos suoraan sanotaan, että "en pidä kauhuleffoista" - niin yrittäisitkö silti työntää kauhuleffoja puolisollesi katsottavaksi ja sitten, kun nainen sanoo ettei pidä niistä niin toteat, että ompa vaikea miellyttää tätäKIN naista?
En tietenkään yritä tuputtaa hänelle mitään. - Kuten edellä yritin ilm.huonotsi ilmaisemaan, niin yritän pysyä kohtuudessa. Yrittäen kuunnella ja aistia, mistä nainen mahdollsiesti pitää tai mistä ei pidä. - Mutta tämä ei ole varmastikaan vain naisten ongelma vaan samaan sortuvat myös monet miehetkin. Mikäkö tämä:
Se ettei sanota suoraan tai muuten ymmärrettvästi mistä pitää tai mistä ei pidä vaan jotenkin automaattisesti oletetaan, että kyllähän kaikki tietää, että ei naiset ( tai ei kukaan mies) pidä siitä tai tästä tai tykkää siitä tai tuosta.
Esimerkiksi varmasti on naisia joka pitävät suklaasta mutta en veisi trefikumppanilleni suklaata tuliasiksi, ellen oikeasti olisi varma, että hän mahd. tykkää suklaasta tai sitten, että hän ei pidä suklaasta, jolloin olisin sitä viemättä/ tarjoamatta.
Edelleenkin mietit etukäteen liikaa asioita. Älä mieti suklaan viemistä tai tuomista, teet niinkuin SINUSTA tuntuu hyvältä ja oikealta. Se on SINUN päätös, SINUN tapasi toimia ja jos se ei naiselle käy, niin pistät kävelemään. Et elä täällä muita miellyttääksesi. Ole vain ja ainoastaan oma itsesi äläkä käyttäydy, kuin kultainennoutaja.
Vierailija kirjoitti:
Olet tänään ollut kovin aktiivinen palstalla. Eihän vaan maniaa pukkaa?
Meinaan, tuo "kukkasten keräilijä" paljasti, että sinähän se siellä taas avauksia teet ;-)
Moikka!
Vierailija kirjoitti:
Minussa romantiikka on aina aiheuttanut mieletöntä myötähäpeää🙈 Tulee todella kiusaantunut olo jos toinen lepertelee kun elokuvissa. Jotenkin muuttuu säälittäväksi minun silmissä.
Onneksi tällaiset rivoriitat ja muut tunteettomat naisihmiset saavat kyllä nopeasti juuri sitä mitä haluavatkin. Ei se mies taatusti pitkään jaksa olla romanttinen, jos vastassa on tuollainen mörökölli. Vähän käy miesparka sääliksi, romantiikka on kuitenkin ajan oloon paras asia parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on sitten vaikea olla mieliksi. Teit mitä tahansa huomaavaista ja/ tai romantista, niin aina löytyy nainen, josta se on ällöä ja typerää.. Mutta joo. en silti usko, että huomaavaisuuteni ja romanttisuuteni ovai syyt sille, miksi olen sinkku... En usko, eä olsin yhtään onnekkaampi, jos ryhtyisin toimimaan jotenkin äysin päinvastoin. Yriän pysyä kohtuudessa. Tuntuisi vieraalta käyttää ilmaisu oma kulta tai rakas ja tai käyttää jotain erityistä nimitystä ihmisestä, joa vasta opettelee tuntemaan / tapailee
En usko omalla kohdalla tähän. Minä ainakin tiedän mitä haluan ja kerron sen hyvin suoraan. Se, että sinä et osaa kuunnella ei ole minun ongelmani jos sinulle suoraan annetaan "naisen käyttöohjeet".
Jos suoraan sanotaan, että "en pidä kauhuleffoista" - niin yrittäisitkö silti työntää kauhuleffoja puolisollesi katsottavaksi ja sitten, kun nainen sanoo ettei pidä niistä niin toteat, että ompa vaikea miellyttää tätäKIN naista?
En tietenkään yritä tuputtaa hänelle mitään. - Kuten edellä yritin ilm.huonotsi ilmaisemaan, niin yritän pysyä kohtuudessa. Yrittäen kuunnella ja aistia, mistä nainen mahdollsiesti pitää tai mistä ei pidä. - Mutta tämä ei ole varmastikaan vain naisten ongelma vaan samaan sortuvat myös monet miehetkin. Mikäkö tämä:
Se ettei sanota suoraan tai muuten ymmärrettvästi mistä pitää tai mistä ei pidä vaan jotenkin automaattisesti oletetaan, että kyllähän kaikki tietää, että ei naiset ( tai ei kukaan mies) pidä siitä tai tästä tai tykkää siitä tai tuosta.
Esimerkiksi varmasti on naisia joka pitävät suklaasta mutta en veisi trefikumppanilleni suklaata tuliasiksi, ellen oikeasti olisi varma, että hän mahd. tykkää suklaasta tai sitten, että hän ei pidä suklaasta, jolloin olisin sitä viemättä/ tarjoamatta.
Edelleenkin mietit etukäteen liikaa asioita. Älä mieti suklaan viemistä tai tuomista, teet niinkuin SINUSTA tuntuu hyvältä ja oikealta. Se on SINUN päätös, SINUN tapasi toimia ja jos se ei naiselle käy, niin pistät kävelemään. Et elä täällä muita miellyttääksesi. Ole vain ja ainoastaan oma itsesi äläkä käyttäydy, kuin kultainennoutaja.
Se, että mietin on asia, jota kusun harkisevuudeksi. Varmasti käytännössä sitä toimii paljon tunne pohjalta. Mutta jos tai kun on naisen tavannu jo kerran (ensimmäinen tapaamiskerta on tieysti ihan oma lukunsa) , niin sitä yrittää palauttaa mieleensä, että kertoiko / antoiko nainen jotain vihjeiä siitä, misä hän mahd. pitää (tai on piämättä). - Ja kannataisiko minun yrittää tarttua niihin
Ei kyse ole siiä, että pyrkisin vain miellyttämään vaan usein saan itsekin paljon jos onnistun ilahduttamaan toista. (Vielä enemmän mahd. jos tuo toien on oma mahd. ihastuksen kohde).
Ei kyse ole myöskään siitä, että olisin tahdoton lapanen, jolla ei olisi lainkaan omaa tahtoa ja käsityksiä siitä miten kannattaisi toimia.
En edes usko, että kukaan -en usko olevani ainoa- joka ei viehäty sellaisista, joilla ei ole lainkaan (tai on vain erinoamaisen vähän) omia mielipiteitä tai mieltymyksiä, vaan myötäilevät ja pyrkivä olemaan kaikissa asioissa samaa mieltä.
Mutta en myöskään koe omakseni sitä, että piäsin kaikkia omia mielipiteäni ja käsityksiä ehdottoman oikeana, jotka naisen (ihastukseni kohteen) tulisi hyväksyä varauksettomasti. - Mustavalkoisuus on muutoinkin minusta yleensä vähän tylsää. Ei aina, mutta monesti
Olen nainen.
Mielestäni romantiikka on kaunis ja ihana asia.
Miksi romantiikka olisi ällöttävää?
Vierailija kirjoitti:
Ällöttää kaikki yliromanttisuus.
Romanttisuus on kaunis ja ihana asia.
Miksi se olisi ällöttävää?
Minua ällöttää epäoikeudenmukaisuus.
Huoh.
En tarkoita, että ihastuisin, haluaisin tai rakastuisin mihinkään betonimöhkäleeseen. Toki pidän lahjoista ja muistamisista tottakai, mitä hittoa?
Mutta EN pidä siitä, että merkkipäivänäni lahjani saapuisi minulle valkoisen ratsun selässä ilotulitusten kera ja sen jälkeen mies puhuu ranskaa ruusu suussaan. Ei sellaista.
Liika on liikaa ymmärrätkö. Kaipaan ihan sitä normaalia.
Miksi pitää asiat tulkita mustavalkoisesti?
Ap