Täysimetyksen illuusio

Minulle on tuputettu kiinteiden aloitusta neuvolassa jo neljän kk iässä. Ja jos en ole maistattamisia aloittanut, niin siitä on peloteltu, että aloittaminen on vaikeampaa myöhemmin ja sanottu, että allergioita voi tulla helpommin jos en aloita nyt. Siksi olen siis täysimettänyt vain 4 kk ja oheen olen aloittanut kiinteiden kokeilut. Korviketta en ole antanut. Mutta nyt harmittaa, kun olisin voinut pelkästään imettääkkin sen puoli vuotta. 

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:22"]

Onko jossain pidetty täysimetystä yleisenä? Muistelisin lukeneeni että 1% 6 (vai oliko 5)kk ikäisistä täysimetetään. Ja täysimetyksestä ei voi enää puhua jos vauva on kerrankin saanut äidinmaitoa pullon kautta. 

Mun  kokemuksen valossa täysimetys on hyvin harvinaista. 

T: äiti jonka kolmesta lapsesta kukaan ei ekan  6kk aikana saanut muuta kuin äidinmaitoa mutta täysimettänyt olen maksimissaan kuukauden

[/quote]

Tätä juuri tarkoitan. Täysimetys ei ole edes yleistä. Silti se on ainoa oikea tapa. Äidit tuntevat epäonnistuneensa ja ahdistuvat turhaan, kun luulevat olevansa yksin tämän asian kanssa. Kuitenkin osittaisimetyskin on ok ja toimii. Vaikka kaiken tekisioikein tukiklinikoita myöden, silti ei välttämättä onnistu. Parisuhdekin voi joutua uhriksi imetyksen alttarille. 

Ap

[/quote]

mulla on kyllä ihan päinvastainen kokemus kun sulla. 

Mun  lapset ei siis koskaan ole saaneet korviketta ja kaikkia on imetetty vielä pitkälle taaperoikään. Ainoa mikä tuossa kumoaa täysimetyksen on se että kaikki lapsista on jossain vaiheessa saaneet pumpattua maitoa pullosta. Joku vain kerran kokeilumielessä, joku jopa 10kertaa. Käytännössä kaikki olisivat siis pärjänneet pelkällä imetykselläkin. 

Mulla imetys on ollut helppoa, mä olisin ihan liian laiska rupeamaan korvikkeiden ja pullojen kanssa leikkimään. Samoin mä olisin liian laiska nousemaan yöllä vauvoja syöttämään, perhepedissä yöimetykset sujui ilman että tarvi edes kunnolla herätä ja olin ihan pirteä 8h unien jälkeen vaikka siinä olisi välissä vauvaa syöttänytkin.

Mun lapset on ekat vuotensa kasvaneet hienosti + käyrillä ja olleet iloisia ja tyytyväisiä vauvoja. Imetyksen ekat viikot ja oikeiden otteiden löytäminen teki välillä kipeää mutta verta ei rinnoista vuotanut koskaan. Mä olen jo parin päivän ikäisten lasten kanssa liikkunut niin kuin olen halunnut ja pystynyt imettämään oikeastaan missä vaan. Parisuhde voi kolmen vauvan ja 14 yhteisen vuoden jälkeen hyvin. 

Mulla lei ole siis kokemusta noista sun kuvaamista ongelmista eikä mistään painostuksesta täysimetykseen. Päinvastoin jo 3kk iästä on neuvola tyrkyttänyt lupaa aloitella kiinteitä vaikka ei ole niille mitään syytä osannutkaan sanoa. "Ei sun tarvi ottaa mitään paineita täysimetyksestä" on ollut ainoa perustelu. 

Mun tuntemista äideistä vain yksi on kertonut täysimettäneensä 6kk. Pari muuta on tehnyt niin kuin minä eli jossain vaiheessa tuota ekaa puolta vuotta antaneet pumpattua maitoa pullosta. Selkeästi valtaosa on siis antanut korviketta imetyksen ohessa ja aloittaneet kiinteätkin aiemmin. 

se mistä mä olen kokenut painostusta tai ärsyynnystä, jopa agressiivisuutta on ne tilanteet missä olen tunnustanut ettei lapsena sen ekan 6kk aikana saanut muuta kuin äidinmaitoa. Jotkut ovat rehellisesti ihmetelleet ja ihailleet mutta monille tulee siinä tarve puolustella korvikkeita ja "hyökätä" täysimetyksen kimppuun esim noilla samoilla kommenteilla mitä tässä ketjussa on jo tullut. "Mä en ikinä voisi pitää lasta niin nälässä" vaikka just oli ihmetellyt miten lapseni on niin hyvin kasvanut. "Kamalaa huudattaa niin vauvaa". "Mä en voisi jäädä puoleksi vuodeksi neljän seinän sisälle istumaan", "on se väärin miestä ja parisuhdettakin kohtaan", "hirveää kun joutuu puolikuolleeksi väsyneenä olemaan vain siksi että on pakko täysimettää". "Kyllä mä arvostan äitiydessä ihan muita juttuja kuin täysimetystä!"  

Kaikenlaisia  juttuja sitä on kuultu vuosien saatossa ja yleensä tuntee itsensä tosi oudoksi kummajaiseksi vaikken edes oikeaoppinen täysimettäjä ole. Välillä olen katsonut parhaaksi valehdella antavani vauvalle välillä korviketta että vältyn noilta saarnoilta. 

[/quote]

Erikoisia ystäviä sinulla. Olen itse samanlainen äiti eli joitakin kertoja vauvat ovat saaneet pumpattua maitoa pullosta ja muuten on menty imetyksellä noin puolen vuoden verran. En ole koskaan saanut tästä negatiivista hämmästelyä eikä kukaan ole koskaan käskenyt antamaan korviketta, mutta eräs ystävistäni kyllä totesi todella piikikkäästi, ettei minun imetykseni ole täysimetystä nähnytkään, kun jo sairaalassa vauvat saivat ekat päivät lisämaitoa. Neuvolassa tosin tälle naurettiin, oli kuulemma pilkun viilaamista ja sanoilla vääntelyä ja että voin mainiosti sanoa vauvani olleen täysimetyksellä.

Ehkä valitset sanasi väärin tai ystäväsi ovat herkkänahkaisia tai sinä olet herkkänahkainen. En ikinä milloinkaan ole kuullut kenenkään vaativan antamaan korviketta, mutta moni on todennut, että jos tekisi nyt jotain toisin, antaisi lapselle korviketta, jotta olisi saanut nukkua edes yhden yön hyvin.  Käytännössä nämä naiset tuskin sitä tekisivät, mutta ehkä se kertoo jonkin verran siitä imetyksen ihanuudesta ja helppoudesta ja siitä, miten äitiydessä tunnutaan eniten arvostavan uhrauksia ja kärsimystä.

Minusta täysimetyksen kimppuun hyökkäämistä ei ole se, että joku kokee korvikkeen annon olevan helpompaa. Edes se, että minä miellän täysimetyksen toiseksi kuin moni muu ei ole täysimetyksen kimppuun hyökkäämistä. Kyse on vain mielipiteistä ja siitä, miten kukin on järjestänyt oman elämänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Kertoo varmasti huonosta itsetunnosta, jos pitää toisen valintaa arvostella. Jostain kertoo tosin sekin, että täysimetyksessä ei kyse olekaan vauvan ravinnosta vaan äidin rinnasta. Ei ajatellakaan asiaa vauvan kannalta vaan ihan muista lähtökohdista.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 14:35"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:45"]

Minua aina harmittaa nämä imetyksen helppouden ylistäjät. 98% äideistä aikovat imettää ja 3kk:n iässä vain puolet imettävät. On ihan selvää, että se imetys ei ole helppoa kaikille eikä sitä voi nämä helppouden ylistäjät latistaa vain yrittämisen puutteeksi.

Minulle imetys oli välineurheilua.

1) Jouduin käyttämään rintakumia, koska vauva ei saanut rinnastani hyvää otetta. Rintakumit toki menevät pieneen rasiaan ja kulkevat kätevästi mukana, mutta en pystynyt imettämään niillä huomaamattomasti, koska kun toisella kädellä pitelen vauvaa, niin toisella kädellä otan esiin nännin, kaivan esiin rintakumin. asettelen rintakumin nännin päälle ja aloitan imetyksen. Tätä toimenpidettä on mahdoton tehdä huomaamattomasti huivin takana, kun on itse koko ajan nähtävä se prosessi ja näin ollen se on myös näkyvissä ihan koko maailmalle, jos julkisesti olisin imettänyt.

2) Maitoa tulvi rinnoista, erityisesti imetyksen aikana. Liivinsuojuksia piti aina olla mukana runsaasti mutta imetyksen aikana oli pakko käyttää maidonkerääjää tai muuten liivinsuojus olisi muuttunut litimäräksi ja sen mukana paitakin. Maidonkerääjään tullut  maito piti kaataa johonkin, joten mukana piti olla myös tuttipullo. Aina ennen imetystä siis pujottelin maidonkerääjän toiseen rintaan. Tämä tosin oli huomaamaton prosessi ja jopa liivinsuojuksen vaihto sujui nopeasti ja huomaamattomasti.

3) Vauva ei kyennyt syömään liikaa maitoa tulvivasta rinnasta, joten aloitin imetyksen usein pumppaamalla liiat pois. Mukana piti siis olla rintapumppu ja vakuutan, että tämä ei ollut näkymätön tai huomaamaton kapine ja että sen asettelu rintaan tapahtui kaikkea muuta kuin huomaamattomasti puhumattakaan käytöstä.

Tämän lisäksi lapseni oli hankala syöjä ja häntä joutui usein "muistuttamaan" syömisestä, joten rintani oli usein paljaana myös kesken imetyksen. Mitään huomaamatonta ja vaivatonta ei imetyksessäni ollut. Jokaisen imetyksen jälkeen piti pestä rintapumppu, tuttipullo, rintakumi ja maidonkerääjä ja näitähän piti olla varalla mukana myös hoitolaukussa, jos satuimme olemaan poissa kotoa nälän yllättäessä. En edes yrittänyt julki-imetystä vaan varasin aina mukaan tuttipullon. Jos löytyi rauhaisa soppi tai lastenhoitohuone, imetin kaikkine varusteineni mutta muuten kyllä turvauduin pulloon enkä osaa kokea siitä mitään huonoa omaatuntoa. Koen myös täysimettäneeni lastani, vaikka hän saikin pumpattua maitoa tuttipullosta useamman kerran kuukaudessa. Se ei myöskään pilannut imetystäni, kun tuttipulloa ei käytetty säännöllisesti eikä joka päivä.

Imetys on valtavan henkilökohtainen asia, jota jatkuvasti vertaillaan. Aivan kohta tänne ilmaantuu viesti, jossa kerrotaan, miten paljon vaikeampaa ja hankalampaa se imetys on ollut jollakulla toisella mutta joka silti onnistui imettämään julkiseesti ja huomaamattomasti, kun omasi vain vähän viitseliäisyyttä. On niin mukava nostaa omaa itseään ja tölväistä sitä toista imetyksen varjolla. Vähän kuin kilpailtaisiin siitä, kuka tekee parhaimman hiekkakakun, vaikka tärkeintä on se, että ylipäätään pääsee hiekalla leikkimään.

[/quote]

Kurjaa ettet ole saanut tai osannut hakea asiallista imetysohjausta esimerkiksi neuvolasta tai netistä. Tuo maidon ylituotantosi on ollut ihan suoraa seurausta jatkuvasta imetyksen ohella pumppaamisesta. Jos vain olisit malttanut olla pari päivää pumppaamatta ja syöttänyt samasta rinnasta useamman kerran peräkkäin, olisi maidoneritys päässyt tasaantumaan, jolloin tuo tulviminen olisi loppunut ja olisit todennäköisesti päässyt eroon myös rintakumista.

[/quote]

Kurjaa, että asetat itsesi yläpuolelleni.

Pumppaamisvinkin sain neuvolasta, kun kahden kuukauden ajan lapsi meinasi tukehtua maitoon ja imetyksen aloitus oli yhtä itkua ja tappelua. Vauva alkoi jo pelätä imetystä, kun aina oli suu, silmät ja nenä täynnä maitoa.

En muuten pumpannut mitään tuttipullollisia vaan pari pumppausta imetyksen aluksi (pullon pohja ei aina edes täyttynyt), jotta paine saatiin tasattua ja se raivoisin suihkuminen lakkasi. Koko imetyksen ajan sain ihan pumppaamattakin toisesta rinnasta imetyksen aikana tuttipullollisen verran maitoa, joten kyllä vaan niistä rinnoista vuoti melkoisella tahdilla sitä maitoa (jokin tiiviste rikki?). Kun vauva kasvoi, pumppaamisen tarve imetyksen alkuun väheni, mutta ihan aina oli pumppu mukana varmuuden vuoksi, jos vauva meinasi taas tukehtua siihen maitoon.

En usko eikä uskonut kukaan neuvolassakaan, että maidontuotantoni olisi satakertaisesti lisääntynyt niistä parista pumppauksesta enkä jaksa olla kovin kiinnostunut sinun uskomuksistasi. Ensin kun oli se ylituotanto ja vasta sitten ratkaisuna siihen se pumppaus.

[/quote]

Hohhoijaa, enpä usko että olisit noin poikkeava suihkutissi, kyllä se maidon tuotanto tasaantuu kun sen vain antaa tasaantua. Tähän on ne omat niksinsä, joita esimerkiksi imetysohjaajilta saa. Vai tuleeko rinnoistasi maitoa myös vuosia vauvan imetyksestä vieroittamisen jälkeenkin? Sitähän minäkin. 

Neuvolassa kaikki terkat ei muuten ole saaneet imetyskoulutusta, eli ihan kenen tahansa hyvää tarkoittavia ohjeita ei kannata kuunnella. Tiedon haussa ja hyödyntämisessä koulutetuilla ja älykkäämmillä äideillä on ainakin etulyöntiasema. 

Eniten ärsyttää tämä: "En jaksaisi pelata pullojen kanssa. Olen laiska, imetän mielummin". Joo, ihan kun se imetys on jostain viitseliäisyydestä kiinni. Jotkut äidit joutuvat "pelaamaan niiden pullojen kanssa", olivat laiskoja tai eivät. Kumma kyllä tuo laiskuus on hyväksyttävää silloin kun on kyse imetyksestä, mutta sitten voidaan kuitenkin tuomita kaupan purkkiruokia lapsilleen antavat äidit laiskoiksi.
Itse olen imettänyt, mutta ärsyttää, että imetys olisi asia, jonka voi vaan itse päättää, onnistuuko se vai ei. Hienoa että joillakin se on onnistunut ilman ongelmia, mutta älkää nyt luoko siitä sellaista kuvaa että se olisi vain itsestä kiinni. Näitä ketjuja lukee monenlaiset ihmiset ja monikin epävarma äiti syyllistää ihan turhaan imetyksen epäonnistumisesta itseään.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 13:37"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 12:38"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 12:26"]

Illuusio vai itsepuolustus?

Synnytyksen ja ensirääkäisyn jälkeen lapsi nostetaan äidin rinnalle. Vauva imee tyhjää rintaa saadakseen maidon nousemaan ja oppiakseen terhakkaan tekniikan imeä. Maidon nousemiseen tarvitaan joskus jopa kaksi vuorokautta.

Mutta annettaessa vauvan olla rinnalla ja imeä halutessaan rinnoissa alkaa tuntua paine jopa parissa tunnissa.

Kaikilla vauvoilla paino laskee syntymän jälkeen, mutta ternimaito nostaa painon pian nousuun. Rinnanpäät kärsivät ja haavautuvat vauvan jatkuvasta imemisestä, mutta puhdas lampaanrasva hoitaa nännit kuntoon eikä haittaa vauvan imemistä. Itsellä imetyskivut ovat helpottaneet parissa päivässä - viikossa, lapsen imemistiheydestä riippuen.

Toki tästä kivuliaasta vaiheesta olisi päässyt helpommalla antamalla maitoa (vaikka omaakin) pullosta. Lapsen imutekniikka olisi vain silloin heikentynyt ja maidontuotantokaan tuskin olisi päässyt kunnolla käyntiin. Täysimetyksellä, johon ei ole kukaan puuttunut ja tapahtunut täysin vauvan ehdoilla, maitoa tulee juuri lapsen tarpeen verran.

Myös "tyhjästä tissistä" erittyy maitoa lapsen imiessä, vaikka moni muuta väittää.

Hyvällä imemistekniikalla vauva saa kyllikseen maitoa nopeasti. Hyvät imetysvaatteet ja huivi/harso pitävät paheksuvat katseet loitolla.

Tämä mielipiteeni (huom. minun mielipiteeni) on vain alateitse syntyneitä terveitä, hyväkuntoisia, täysaikaisia vauvoja ja heidän perusterveitä äitejään koskeva (joita molempia on suurin osa länsimaissa). Keisarinleikkauksella syntyneet, vaikeavammaiset ja keskosvauvat ovat asia erikseen. Tosin monet heidänkin äideistään ovat jaksaneet opetella imettämään yritysten ja erehdysten kautta tai mahtavien ammattilaisten opastuksella! 

Äidinmaidonkorvike on hyvä vaihtoehto, mutta turhaa on sen käyttämistä puolustella täysimetyksen mahdottomuudella. 

[/quote]

Tässä ketjussa on jo kerrottu, ettei kaikesta tuosta huolimatta välttämättä onnistu. Rinta esim voi olla sen mallinen, että tarvitsee kumia. Imemistekniikkaaa vauva ei välttämättä koskaan opi. Ja huivit yms. ei kaikilla toimi julki-imetyksessä. 

Esim. Minä tein kaikki oikeaoppisesti, ei pulloa, ei korviketta, oikean tekniikan opettelu, huivit, imetysvaatteet, lapsentahtisuus, nännien hoito... Kaikki. Tulos: nälkäinen vauva, joka ei kasva kuten pitää, stressi, ahdistus, kotiin jumitus, pumppaaminen ei onnistu, öisin tunnin välein herätys ja tuntien imetyssessiot, väsymys... 

Kun osittaisimetys taas toi nautinnon elämään takaisin. Näinkin voi siis olla. Kukin tavallaan. Täysimetys ei vaan monella toimi, eikä sen pitäisi olla kamala asia, vaan vaihtoehtojakin on. 

ap

[/quote]

Mutta tuotahan imetys on! Neuvoloissa pitäisi olla imetysvalmennusta, jossa kerrotaan totuudenmukaisesti koko imetysrumba. Tuoreet äidit luulee, että maidon vaan pitäisi tulla helposti ja vauva on tyytyväinen. Ei se mene niin.

Ensin kestää, että maito nousee. Minulla on aina mennyt 3 päivää, vauva on saanut hätäapuna luovutettua maitoa hörppyyttämällä. Sitten kun maito nousee, sitä tursuaa liikaa, rinnat on kipeät, nännit on ruvella ja sattuu ihan törkeästi jokainen imetyssessio. Imuote voi alkuun olla väärä, maitoa voi tulla liikaa tai liian vähän, mutta vauva lopulta säätää määrän itselleen sopivaksi -jos siis korviketta ei erehdytä tässä vaiheessa antamaan.

Sitten tulee tissiraivareita, vauva saattaa kiukutella rinnoille tai vaan toiselle. Koko imetys voi olla yhtä taistelua.

Yöherääminen ja tiheä imutahti on myös ihan tavallista. Yöllä saattaa tosiaan joutua heräämään tunnin välein (normaalia) jotkut tosin nukkuu yöt, vauvoja kun on erilaisia. Mihinkään et pääse, kun vauva syö niin tiheään tahtiin. Sitten kun tähän totut, syönti saattaakin äkkiä muuttua, vauvalla tulee kasvupyrähdyksiä ja syö välillä enemmän ja välillä vähemmän. Voit joskus luulla, ettei maito riitä tai ihmetellä miksi vauva viihtyy rinnalla monta tuntia. Sitä se on. Joillakin menee helpommin, mutta ei kannata luovuttaa jos itsellä on vaikeampaa. Jotkut taas ei pidä näitä asioita ollenkaan vaikeina, vaan asiaan kuuluvina, senkin takia saattavat ola sitä mieltä, että imetys onnistui hyvin, koska sitähän se lopulta on jos vauvaa imettää vuoden onnistuneesti, vaikkakin ihan normaalein vaikeuksin.

Täytyisi vaan tiedostaa, että heti jos korviketta antaa, niin se on saman verran pois omasta maidontuotannosta. Aina. Imetys on niin hieno systeemi, että siihen sorkkiminen voi sotkea koko asian. Lopulta imetys tyrehtyy. 

Elä siis ap luule, että kaikilla olisi täysimetyksen illuusio, kyllä on meitä jotka eivät anna korviketta kuin ihan totaalisen pakon edessä. 

[/quote]

Eli naisen elämän tulee olla kärsimystä, ahdistusta ja masennusta sen 6 kk. Mihinkään et pääse, nukkua et voi, parisuhde rakoilee, lapsi ei kasva, lapsi vain itkee, rinnoista (sisältä) tulee verimaitoa vauvalle, äiti itkee..

Ok, tämä todella pitäisi kertoa jo terveystiedosss yläasteella ja perhesuunnittelussa. Voisi muutama lapsi jäädä tekemättä. Imetys on tärkeintä, ei vauvan ja äidin sekä perheen vointi...

ap

[/quote]

No ei se koko aikaa ole kärsimystä, ahdistusta ja masennusta. Mutta kyllä siihen voisi asennoitua jo heti alussa, että uhrauksia pitää tehdä, jotta lapsi saa rintaruokaa. Tietenkin jos äidinmaitoa ei pidä tärkeänä, niin ei varmaan ole myöskään valmis kärsimään sen vuoksi. Se on kuitenkin hyvin lyhyt aika naisen elämässä, mutta lapselle koko elämäksi hyvä alku. 

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 17:07"]Eniten ärsyttää tämä: "En jaksaisi pelata pullojen kanssa. Olen laiska, imetän mielummin". Joo, ihan kun se imetys on jostain viitseliäisyydestä kiinni. Jotkut äidit joutuvat "pelaamaan niiden pullojen kanssa", olivat laiskoja tai eivät. Kumma kyllä tuo laiskuus on hyväksyttävää silloin kun on kyse imetyksestä, mutta sitten voidaan kuitenkin tuomita kaupan purkkiruokia lapsilleen antavat äidit laiskoiksi.
Itse olen imettänyt, mutta ärsyttää, että imetys olisi asia, jonka voi vaan itse päättää, onnistuuko se vai ei. Hienoa että joillakin se on onnistunut ilman ongelmia, mutta älkää nyt luoko siitä sellaista kuvaa että se olisi vain itsestä kiinni. Näitä ketjuja lukee monenlaiset ihmiset ja monikin epävarma äiti syyllistää ihan turhaan imetyksen epäonnistumisesta itseään.
[/quote]

Mä olen toi laiska imettäjä.

Mä tarkoitin tolla laiskuudellani tuossa siis sitä että tämä on ollut _mulle_ se helpompi tapa enkä sen takia koe olevani mikään superäiti tai pidä tätä "täysimetystä" minään suorituksena. Päinvastoin mä koen olevani mukavuudenhaluinen ja rento äiti joka ei viitsi stressata turhia, varsinkaan sitä kuinka muut lapsensa ruokkii ja hoitaa.

Kun mä sallin itselleni tämän laiskuuden niin tottakai sallin sen myös muille. Vaikka se toisten kohdalla sitten tarkottaisi pulloruokintaa, pinnasänkyä ja purkkiruokia. Ei todellakaan ollut tarkoitus paheksua niitä jotka toimii toisin kuin mä! Ja tottakai tiedän ettei imetys edes kaikilta onnistu.

Ei todellakaan ollut tarkoitus loukata ketään, sori jos niin kuitenkin tein.[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:45"][quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 16:27"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:36"]

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 15:22"]

Onko jossain pidetty täysimetystä yleisenä? Muistelisin lukeneeni että 1% 6 (vai oliko 5)kk ikäisistä täysimetetään. Ja täysimetyksestä ei voi enää puhua jos vauva on kerrankin saanut äidinmaitoa pullon kautta. 

Mun  kokemuksen valossa täysimetys on hyvin harvinaista. 

T: äiti jonka kolmesta lapsesta kukaan ei ekan  6kk aikana saanut muuta kuin äidinmaitoa mutta täysimettänyt olen maksimissaan kuukauden

[/quote]

Tätä juuri tarkoitan. Täysimetys ei ole edes yleistä. Silti se on ainoa oikea tapa. Äidit tuntevat epäonnistuneensa ja ahdistuvat turhaan, kun luulevat olevansa yksin tämän asian kanssa. Kuitenkin osittaisimetyskin on ok ja toimii. Vaikka kaiken tekisioikein tukiklinikoita myöden, silti ei välttämättä onnistu. Parisuhdekin voi joutua uhriksi imetyksen alttarille. 

Ap

[/quote]

mulla on kyllä ihan päinvastainen kokemus kun sulla. 

Mun  lapset ei siis koskaan ole saaneet korviketta ja kaikkia on imetetty vielä pitkälle taaperoikään. Ainoa mikä tuossa kumoaa täysimetyksen on se että kaikki lapsista on jossain vaiheessa saaneet pumpattua maitoa pullosta. Joku vain kerran kokeilumielessä, joku jopa 10kertaa. Käytännössä kaikki olisivat siis pärjänneet pelkällä imetykselläkin. 

Mulla imetys on ollut helppoa, mä olisin ihan liian laiska rupeamaan korvikkeiden ja pullojen kanssa leikkimään. Samoin mä olisin liian laiska nousemaan yöllä vauvoja syöttämään, perhepedissä yöimetykset sujui ilman että tarvi edes kunnolla herätä ja olin ihan pirteä 8h unien jälkeen vaikka siinä olisi välissä vauvaa syöttänytkin.

Mun lapset on ekat vuotensa kasvaneet hienosti + käyrillä ja olleet iloisia ja tyytyväisiä vauvoja. Imetyksen ekat viikot ja oikeiden otteiden löytäminen teki välillä kipeää mutta verta ei rinnoista vuotanut koskaan. Mä olen jo parin päivän ikäisten lasten kanssa liikkunut niin kuin olen halunnut ja pystynyt imettämään oikeastaan missä vaan. Parisuhde voi kolmen vauvan ja 14 yhteisen vuoden jälkeen hyvin. 

Mulla lei ole siis kokemusta noista sun kuvaamista ongelmista eikä mistään painostuksesta täysimetykseen. Päinvastoin jo 3kk iästä on neuvola tyrkyttänyt lupaa aloitella kiinteitä vaikka ei ole niille mitään syytä osannutkaan sanoa. "Ei sun tarvi ottaa mitään paineita täysimetyksestä" on ollut ainoa perustelu. 

Mun tuntemista äideistä vain yksi on kertonut täysimettäneensä 6kk. Pari muuta on tehnyt niin kuin minä eli jossain vaiheessa tuota ekaa puolta vuotta antaneet pumpattua maitoa pullosta. Selkeästi valtaosa on siis antanut korviketta imetyksen ohessa ja aloittaneet kiinteätkin aiemmin. 

se mistä mä olen kokenut painostusta tai ärsyynnystä, jopa agressiivisuutta on ne tilanteet missä olen tunnustanut ettei lapsena sen ekan 6kk aikana saanut muuta kuin äidinmaitoa. Jotkut ovat rehellisesti ihmetelleet ja ihailleet mutta monille tulee siinä tarve puolustella korvikkeita ja "hyökätä" täysimetyksen kimppuun esim noilla samoilla kommenteilla mitä tässä ketjussa on jo tullut. "Mä en ikinä voisi pitää lasta niin nälässä" vaikka just oli ihmetellyt miten lapseni on niin hyvin kasvanut. "Kamalaa huudattaa niin vauvaa". "Mä en voisi jäädä puoleksi vuodeksi neljän seinän sisälle istumaan", "on se väärin miestä ja parisuhdettakin kohtaan", "hirveää kun joutuu puolikuolleeksi väsyneenä olemaan vain siksi että on pakko täysimettää". "Kyllä mä arvostan äitiydessä ihan muita juttuja kuin täysimetystä!"  

Kaikenlaisia  juttuja sitä on kuultu vuosien saatossa ja yleensä tuntee itsensä tosi oudoksi kummajaiseksi vaikken edes oikeaoppinen täysimettäjä ole. Välillä olen katsonut parhaaksi valehdella antavani vauvalle välillä korviketta että vältyn noilta saarnoilta. 

[/quote]

Erikoisia ystäviä sinulla. Olen itse samanlainen äiti eli joitakin kertoja vauvat ovat saaneet pumpattua maitoa pullosta ja muuten on menty imetyksellä noin puolen vuoden verran. En ole koskaan saanut tästä negatiivista hämmästelyä eikä kukaan ole koskaan käskenyt antamaan korviketta, mutta eräs ystävistäni kyllä totesi todella piikikkäästi, ettei minun imetykseni ole täysimetystä nähnytkään, kun jo sairaalassa vauvat saivat ekat päivät lisämaitoa. Neuvolassa tosin tälle naurettiin, oli kuulemma pilkun viilaamista ja sanoilla vääntelyä ja että voin mainiosti sanoa vauvani olleen täysimetyksellä.

Ehkä valitset sanasi väärin tai ystäväsi ovat herkkänahkaisia tai sinä olet herkkänahkainen. En ikinä milloinkaan ole kuullut kenenkään vaativan antamaan korviketta, mutta moni on todennut, että jos tekisi nyt jotain toisin, antaisi lapselle korviketta, jotta olisi saanut nukkua edes yhden yön hyvin.  Käytännössä nämä naiset tuskin sitä tekisivät, mutta ehkä se kertoo jonkin verran siitä imetyksen ihanuudesta ja helppoudesta ja siitä, miten äitiydessä tunnutaan eniten arvostavan uhrauksia ja kärsimystä.

Minusta täysimetyksen kimppuun hyökkäämistä ei ole se, että joku kokee korvikkeen annon olevan helpompaa. Edes se, että minä miellän täysimetyksen toiseksi kuin moni muu ei ole täysimetyksen kimppuun hyökkäämistä. Kyse on vain mielipiteistä ja siitä, miten kukin on järjestänyt oman elämänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Kertoo varmasti huonosta itsetunnosta, jos pitää toisen valintaa arvostella. Jostain kertoo tosin sekin, että täysimetyksessä ei kyse olekaan vauvan ravinnosta vaan äidin rinnasta. Ei ajatellakaan asiaa vauvan kannalta vaan ihan muista lähtökohdista.
[/quote]

Noi ei siis ole ystäviä vaan tällaisia satunnaisia tuttavuuksia joihin törmää perhekerhoissa, vauvauinneissa, leikkipuistoissa jne.

En koe olevani mitenkään erityisen herkkänahkainen. Sanavalintani on olleet sitä luokkaa että kun toinen kysyy mitä korviketta annan vauvalleni, vastaan etten mitään. Kysymykseen annanko sitten kiinteitä vai velliä vastaan etten kumpaakaan, että poika saa pelkkää äidinmaitoa. Jatkokysymykseen että kai olen kuitenkin pian antamassa lapselle muutakin olen vastannut että tarkoitus on täysimettää 6kk. Siitä usein sitten alkaa mm nuo yllä kirjoittamani kommentit hyvin haastavaan sävyyn, koko ihmisen tyyli muuttuu ja pian yritän löytää syyn poistua paikalta.

En mä koe hyökkääväksi jos tuossa sanotaan vaikka että mulle korvike oli helpompi vaihtoehto, mutta noi jutut on sanottu varsin ikävään sävyyn kuin tehden selväksi että mun täysimetys on ollut väärin.

Muiden lastenruokintaa en ole koskaan arvostellut enkä pitänyt mitään imetysluentoja. En edes aloittanut yhtään imetyskeskustelua, vastannut vain jos multa on jotain kysytty.

Oma lapseni on ollut osittaisimetetty kahden viikon ikäisestä. Reilu viikko meni hienosti ja lapsi kasvoi reilusti yli syntymäpainon. Sitten iski rintatulehdus joka vaikutti maidontuotantoon. Tulehdus hoidettiin kuntoon, lapsi oli rinnalla 12+ tuntia vuorokaudesta ja silti itki. Huoli iski ja neuvolaan puntarille. Paino oli laskenut. Pakko ottaa korvikkeet kehiin.

Olen siis ilmeisesti huono äiti ja olisi pitänyt vaan viitsiä imettää niin kaikki olisi hoitunut. Eli suoraan sanottuna ärsyttää nuo kommentit että se imetys on vaan omasta tahdosta kiinni. Siinä monet itkut itkettiin kun en pystynyt itse lastani ruokkimaan ja tuollaiset kommentit eivät todellakaan auta. Lapseni ei olisi selvinnyt ilman korviketta.

Nyt on 2,5kk, syö päivisin joka aterialla sekä rintaa että korviketta. Yöt selvitään pelkällä rinnalla kun nukahtaa takaisin. On kasvanut loistavasti näin. Ja korviketta menee nyt vähemmän kuin mitä meni alussa eli eiköhän se oma maidontuotantokin pikkuhiljaa nousussa. 

Hienoa että jotkut onnistuvat imettämään täysin. Minulta se ei onnistunut eikä ollut omasta halusta kiinni.

Minä annoin korviketta aluksi kun oman maidon nousussa kesti viikko. Korvikkeesta huolimatta vauvan paino laski 12% syntymäpainosta. :( kun viimein pääsimme sairaalasta, vauva ei suostunut tissille ja annoin pelkkää korviketta vuorokauden. Kävin itkien nukkumaan ja olin varma, että imetys oli siinä. Kunnollisten unien jälkeen maito nousi ja imetin lastani vuoden ikään. Korviketta sai muutaman kerran, mutta koskaan en pitänyt sitä mörkönä.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:47"]Miksi pitäisi antaa korviketta jos maitoa tulee hyvin? Meillä on aina pakkasessa ja jääkaapissa pumpattua rintamaitoa ja lapsi osaa syödä pullosta. Voin hyvin olla yhden syötön verran poissa kotoa ja lapsi 2kk pärjää hyvin isänsä kanssa. Meillä on käytössä mahdollisimman tarkasti mun rinnan oloiset pullotutit ja niistä lapsi syö ihan ok:sti. Ei syö tuttia, joten lohtu imemiseen tarvitsee rintaa. Tästä syystä en voi olla myöhään illalla poissa, mutta alkuillasta 16-19 välillä hyvinkin (ja tietty päivällä). Illalla kun on vähän itkuinen ja tarvitsee lohturintaa ja tankkaa yötä varten niin silloin olen kotona. 

Meillä imetys sujuu myös julkisella paikalla imetyspaidan ja imetysliivien avulla hyvinkin huomaamattomasti. Öisin lapsi syö enää kerran, syötöt klo 22, 03 ja klo 6.30. 

En vaihtaisi rintaruokintaa mihinkään muuhun, ellei ole ihan pakko. Vaikka meidän lapsella on vatsakipuja, joiden takia en saa syödä soijaa, maitotuotteita, kananmunaa, naudanlihaa, sipulia, ruisleipää yms. Niin siltikin pitäydyn rintaruokinnassa enkä vaihda korvikkeeseen ja pulloon.
[/quote]

Jos lapsellasi olisi oikeasti niin pahoja allergioita, että olisi mahdoton olla oireeton rintsikalla, kyllä vaihtaisit. Tai lääkäri saattaisi tehdä sinusta lasu:n. Tiedän yhden äidin kenestä tehtiin vain allergisen lapsen imetysfanaattisuuden takia. Eli turha olla kovin ehdoton, koskaan ei voi tietää mitä omalle kohdalle sattuu.

Itse imetin kaksi ekaa, mutta kolmatta ruokin korvikkeella. Kahden taaperon kanssa ei ollut aikaa tissitellä vauvan kanssa tuntia.

Syyllistyvät ihmiset vaikeuttavat hirveän paljon rintaruokintavalistusta. Jos olet tehnyt päätöksen ettet imetä, niin fine, se on sinun päätöksesi ja elä sen kanssa (ilman syyllisyyttä ja agressiivisuutta). Jos olet jostain oikeasta elimellisestä syystä estynyt imettämisessä, niin sillehän ei voi mitään ja syyllistyminen on täysin turhaa. Näitä keskusteluja ei ole edes silloin tarve teillä lukea.

Minusta imetyksestä pitäisi pystyä puhumaan ihan jo tulevienkin äitien ja vauvojen vuoksi. Ei kaikissa neuvoloissa anneta tietoa, eikä kaikissa synnytyslaitoksissakaan. Itselleni tuli moni asia yllätyksenä ja onneksi netistä löytyy paljon kokemuksia ja asiallista infoa. Jos olisi esim tiennyt, että maidon nouseminen saattaa kestää päiviä, en olisi kokenut heti alussa semmoista turhautumista ja alakuloa.

Mutta jos kaikki tämä tieto, keskustelu ja kokemusten jakaminen aina pilataan syyllistyvien itkupotkuraivareilla, "ettei saa syyllistää ja hyvä se sullakin, miksi tulet tänne kehumaan onnistumistasi", niin uudet äidit eivät ehkä saa sitä tietoa mikä voisi helpottaa heidän elämäänsä ja arkea imetyksen kanssa. Nykyään ei saa edes iloita siitä, että on onnistunut helposti, kun heti tuo koetaan piikkinä lihassa. Edes siitä ei saa sanoa, että on onnistunut vaikeuksien jälkeen, kun juuri tuo voi olla todella tärkeää jollekkin joka mahdollisesti tälläkin hetkellä kamppailee asian kanssa.

Mun mielestä imettäminen oli aina paljon helpompaa. En tajua, miksi olisin antanut korviketta, kun omaakin oli. Eikä läheskään jokainen rintaan tottunut lapsi suostu syömään pullosta.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:03"]onkohan osittaisimetys kuitenkin se tavallisin tapa ruokkia vauvat? Suurin osa joiden kanssa olen puhunut perhekerhoissa, sukulaiset, tutut, ystävät, ovat antaneet jokus myös korviketta pullosta.

Onhan se niin, että jos pitää lähteä nopeasti johonkin tai olla jossain tiettyyn aikaan, imetys voi viedä liikaa aikaa. Pullosta lapsi syö 5 minuutissa. Julkisilla paikoilla ei pysty tai halua imettää tai sielläkin on kätevä, kun lapsi ei syö tuntia. Sitten tietty se, että nälkäitku vaan jatkuu a molemmat tissit on jo tyhjennetty. Yötäkin nukkuu paremmin, jos tissin jälkeen saa vähän myös korviketta. Pumpaaminenkaan ei kaikilta onnistu.

Miksi siis korvike on kirosana, kun ei se useinkaan imetystä estä. Voi olla lähinnä tukena siinä. Onko siis korvikkeesta niin paljon haittaa kuin väitetään, jos myös imettää? Ja onko täysimetyksen ihannointi ja yleisyys lähinnä illuusio. Monihan ei ehkä edes myöskään, että korvikettakin on annettu...
[/quote]

Meillä ihan täysimetetyt lapset ja haluan rikkoa pari sinun illuusiotasi. Kumpikaan ei ole saanut korviketta ollenkaan, esikoinen sai lisämaitoa noin ekan kuukauden pullosta mutta sekin oli itse lypsämääni maitoa. Riitti mulle se kuukauden pullojen lämmittely kyllä. Kumpikaan ei ole koskaan saanut tyhjennettyä kertaimetyksellä yhtäkään tissiä, siksi tällä toisella kertaa luovutin äidinmaitoa myös. Imetän myös kiirelähtöjen yhteydessä, sama aika menee pullon lämmitykseen ja juottamiseen kuin imetykseen (eli 5min). Imetän myös kodin ulkopuolella, käytännössä missä tahansa, liina vaan eteen niin mitään ei näy. Eikä tarvitse kantaa maitopulloja mukana tai etsiä lähintä mikroa. Molemmat lapset ovat nukkuneet valtaosan öistä läpi viimeistään 2-3kk lähtien, sitä ei edes kaikki pulloruokitut tee. Olen myös voinut jättää vauvan isän hoivaan rauhallisin mielin koska pakkanen on rintamaitoa täynnä, ja nopeasti sen tuttipullollisen tuorettakin pumppaan. Toista kyllä en jaksanut pullolle opettaakaan kun ei ollut tarvetta, mutta pari kertaa ovat pärjänneet muutaman tunnin hyvin isä, vauva ja rintamaitoa tuttipullosta. Ja voit myös laskea kuinka monta sataa euroa olen säästänyt kun olen imettänyt sinne vuoden ikään.

Älkää ymmärtäkö väärin, en ole korvikevastainen. Meillä on ollut aina ekat kuukaudet pari purkkia korviketta varalla kaapissa, ihan varmuuden vuoksi. Niitä vaan ei ole tarvittu. Ja niinhän se omassa lähipiirissänikin on etten tiedä yhtään (toista) täysimettänyttä, suurin osa on kyllä imettänyt edes hetken mutta kaikki ovat edes joskus antaneet korviketta. Eikä se mua haittaa, antaisin silmiä räpäyttämättä itsekin jos en olisi ollut onnekas todella monessa kohtaa. Vaikeuksia on ollut mutta ei mitään ylitsepääsemättömiä. Joten pitäiskö mun huvikseni sitten antaa korviketta ettei sua harmittaisi? Kukin ruokkikoon lapsensa kuten haluaa ja kykenee.

Ja lisään vielä että meillä ei ole parisuhde kärsinyt, yhteistä aikaa on ja seksiä ollaan harrastettu useita kertoja viikossa alkaen noin kolme viikkoa synnytyksestä. Lapset ollaan saatu 1v2kk ikäerolla vaikka imetin esikoisen 1-vuotiaaksi. Ja lasken kyllä täysimettäneeni vaikka etenkin esikoinen sai rintamaitoa myös pullosta. En jaksa lukee keskustelua enempää, kunhan kerroin omat kokemukseni. Lapset kasvaa saivat ne sitten pelkkää tissimaitoa, vähän korviketta tai pelkkää korviketta niin antakaa jo olla. *huokaus* ei ne lapset aikuisena kiittele että kiitos äiti kun riiputit/et riiputtanut minua tississä ekat 6kk.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 18:57"]

Syyllistyvät ihmiset vaikeuttavat hirveän paljon rintaruokintavalistusta. Jos olet tehnyt päätöksen ettet imetä, niin fine, se on sinun päätöksesi ja elä sen kanssa (ilman syyllisyyttä ja agressiivisuutta). Jos olet jostain oikeasta elimellisestä syystä estynyt imettämisessä, niin sillehän ei voi mitään ja syyllistyminen on täysin turhaa. Näitä keskusteluja ei ole edes silloin tarve teillä lukea.

Minusta imetyksestä pitäisi pystyä puhumaan ihan jo tulevienkin äitien ja vauvojen vuoksi. Ei kaikissa neuvoloissa anneta tietoa, eikä kaikissa synnytyslaitoksissakaan. Itselleni tuli moni asia yllätyksenä ja onneksi netistä löytyy paljon kokemuksia ja asiallista infoa. Jos olisi esim tiennyt, että maidon nouseminen saattaa kestää päiviä, en olisi kokenut heti alussa semmoista turhautumista ja alakuloa.

Mutta jos kaikki tämä tieto, keskustelu ja kokemusten jakaminen aina pilataan syyllistyvien itkupotkuraivareilla, "ettei saa syyllistää ja hyvä se sullakin, miksi tulet tänne kehumaan onnistumistasi", niin uudet äidit eivät ehkä saa sitä tietoa mikä voisi helpottaa heidän elämäänsä ja arkea imetyksen kanssa. Nykyään ei saa edes iloita siitä, että on onnistunut helposti, kun heti tuo koetaan piikkinä lihassa. Edes siitä ei saa sanoa, että on onnistunut vaikeuksien jälkeen, kun juuri tuo voi olla todella tärkeää jollekkin joka mahdollisesti tälläkin hetkellä kamppailee asian kanssa.

[/quote]

Itseäni ei onnistumistarinat haittaa, päinvastoin. Mielelläni luen miten on muilla onnistunut imetys ja saan hyviä vinkkejä tulevan varalle. Olen jopa kateellinen kun toisilla onnistuu mutta minulla ei.

Ja olen samaa mieltä, on hyvä että on tietoa ja kokemuksia uusien äitien luettavaksi. Itse en saanut neuvolasta odotusaikana mitään infoa ja sairaalassa vaan tarkistettiin imuotetta ja imetysasentoon sai vinkkejä. Loput jouduinkin sitten itse etsimään netistä.

Mutta osa kommenteista on luokkaa "kyllä se imetys onnistuu jos viitsii" ja ne saavat näkemään punaista. Harmitti jo tarpeeksi ettei itsellä täysimetys onnistunut, onko pakko kääntää veistä haavassa?

-94

Minulle kävi niin että vauvalle annettiin ensimaitona vierasta maitoa pullosta. Kysymättä eikä tosiaankaan hörpyttämällä. Minulla nousi maito josta kukaan kätilö ei tullut ohjeistamaan mitä teen kivikovien tissieni kanssa jotka räjähtämispisteessä. Itkien koitin tarjota tissiä vauvalle hänen huutaessa. Maito valui pitkin pyjamaa ja vasta seuraavan vuoron kätilö tuli että hyvänen aika eikö sulla puhdasta ole annettu haettavaksi ylle. :(

No, siinä itsensä tuntiessa paskaksi niin eihän se vauva sellaisesta kivirinnasta saa mitään otetta, ei tissi kelvannut kun töitä olisi pitänyt tehdä, suun muoto sellainen ettei imuotetta tahtonut löytyä. Minä itkuisena ensisynnyttäjänä sain apua toiselta synnyttäjältä joka neuvoi (liian myöhään) miten ja missä pumpata maitoa jota vain tuli mutta vauvalle liian pitkä aika odottaa kun huuto alkoi heti tissillä. Toisena yönä sanoin itse että antakaa pojalle korviketta, en jaksa enää kun toinen nälissään ja kätilöt nauroi. Minä itkin taas.

Seuraavan vrk kätilöt olivat pahoillaan kun vahinko oli jo tapahtunut. Maitoa pakkautui ja suihkusi imetyksen mennessä enemmän päin persettä. Rintakumi oli otettava käyttöön, ei kelvannut vauvalle ilman. Natsikätilö"ni" repi ja nipisti tissejä, pakotti vauvan päätä molempien itkiessä kunnes sanoin että anna meidän olla rauhassa.

Kotona taisteltiin koko 4kk, minä nukuin 1-3h pätkissä, rintaraivareita, maitoa piti pumpata jatkuvasti kun kovat rinnat alkoi olla tulehduspisteessä. Öisin itkin vauvallekin että mikset sä ota sitä hiton maitoa mutta kelpasi vain pumpattuna joka oli työlästä hommaa joten korviketta oli pakko hankkia. Päivät meni pumpatessa tai tissien vuotaessa jolloin maito kelpasi kun ei tarvinnut kuin heruttaa suuhun jos osui maitohuudon kanssa yksiin. Verta vuotavat, haavaiset nännit ja kaikki sen takia kun yritin ja yritin mutta kaikki meni pilalle vain siksi koska sairaalassa tehtiin vahinko jota ei enää saanut takaisin. Niin, vikahan oli minun. Herutelkaa nyt niin maan perkuleesti imetyksestä älkääkä vain ajatelko muita tai tilanteeseen äitejä, jotka eivät voi imetyksen epäonnistumiselle mitään. Seuraavaa odottaessa hirveä kammo ja pelkästään kurjia muistoja koko imetys. Imetysfanaatikot ovat yhtä paskamaisia kuin alatiepakkosynnytysäidit joiden mielestä on vain yksi vaihtoehto kuten fasisteilla yleensä.

Empatiat menee kyllä äideille joilla on syy ja toinen lopettaa itku, oma kärsimys ja vauvan nälkähuuto. Korvikkeet on syystä olemassa ja helvetin iso palvelus, toisinkuin pakkotursutusta harrastavat naiset jotka mitätöi äitiyden tissin ja pillun välimaastoon. Hyi hitto sentään, hävetkää.

Ei kykene tai ei kehtaa julki-imettää? Paskanmarjat, kakaroitako tässä ollaan? Hihhiiih tolta näky tissi! Minulle on yksi paskan maku olenko bussipysäkillä tai jonottamassa kättelemään presidenttiä, jos vauvalla on nälkä niin silloin hänellä on nälkä!

Kouluilla ei ole mitään tekemistä imetyksen kanssa. Äitini ja siskoni, kouluja käymättömät ihmiset elävät täysimetyksen fanaattisessa maailmassa. Good for them. Monet muut itseni lisäksi, jotka imettäneet osittain tai tarjonneet äidinmaidon lisänä kaupan tuotteita, olleet koulutettuja. Älkää viittikö yleistää ja yrittää tuoda tähänkin keskusteluun enempää paskanjauhamista mitä siinä on jo.

Jaa mä täysimetin kaikkia kolmea, kertaakaan en ole tutteleita ostanut. Enkä sano kehuakseni itseäni, maitoa vaan tuli sopivasti; aina riittävästi eikä koskaan liikaa. En kokenut imettämistä koskaan enkä missään hankalaksi. Imetin vauvan kotoa lähtiessä ja kahvilassa menin nurkkapöytään selin muihin ja imetin varsin huomaamattomasti eikä kukaan koskaan pahaa sanaa sanonut. Kyläpaikoissa menin toiseen huoneeseen imettämään. Elin kyllä silloin kiireetöntä elämää kotiäitinä, ei juuri reissattu pitempiä matkoja. Minusta imettäminen oli helppoa ja vaivatonta, ei ollut lapsilla vatsavaivoja, oma paino tippui tasaisesti entisiin lukemiin ja tulihan siinä samalla ehkäistyä rintasyöpää kun imetin yhteensä 6 v.

Muiden imetysasiat on ihan heidän yksityisasioitaan, enkä kritisoi kenenkään imetyksiä tai korvikkeiden antoja.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:45"]

Minua aina harmittaa nämä imetyksen helppouden ylistäjät. 98% äideistä aikovat imettää ja 3kk:n iässä vain puolet imettävät. On ihan selvää, että se imetys ei ole helppoa kaikille eikä sitä voi nämä helppouden ylistäjät latistaa vain yrittämisen puutteeksi.

Minulle imetys oli välineurheilua.

1) Jouduin käyttämään rintakumia, koska vauva ei saanut rinnastani hyvää otetta. Rintakumit toki menevät pieneen rasiaan ja kulkevat kätevästi mukana, mutta en pystynyt imettämään niillä huomaamattomasti, koska kun toisella kädellä pitelen vauvaa, niin toisella kädellä otan esiin nännin, kaivan esiin rintakumin. asettelen rintakumin nännin päälle ja aloitan imetyksen. Tätä toimenpidettä on mahdoton tehdä huomaamattomasti huivin takana, kun on itse koko ajan nähtävä se prosessi ja näin ollen se on myös näkyvissä ihan koko maailmalle, jos julkisesti olisin imettänyt.

2) Maitoa tulvi rinnoista, erityisesti imetyksen aikana. Liivinsuojuksia piti aina olla mukana runsaasti mutta imetyksen aikana oli pakko käyttää maidonkerääjää tai muuten liivinsuojus olisi muuttunut litimäräksi ja sen mukana paitakin. Maidonkerääjään tullut  maito piti kaataa johonkin, joten mukana piti olla myös tuttipullo. Aina ennen imetystä siis pujottelin maidonkerääjän toiseen rintaan. Tämä tosin oli huomaamaton prosessi ja jopa liivinsuojuksen vaihto sujui nopeasti ja huomaamattomasti.

3) Vauva ei kyennyt syömään liikaa maitoa tulvivasta rinnasta, joten aloitin imetyksen usein pumppaamalla liiat pois. Mukana piti siis olla rintapumppu ja vakuutan, että tämä ei ollut näkymätön tai huomaamaton kapine ja että sen asettelu rintaan tapahtui kaikkea muuta kuin huomaamattomasti puhumattakaan käytöstä.

Tämän lisäksi lapseni oli hankala syöjä ja häntä joutui usein "muistuttamaan" syömisestä, joten rintani oli usein paljaana myös kesken imetyksen. Mitään huomaamatonta ja vaivatonta ei imetyksessäni ollut. Jokaisen imetyksen jälkeen piti pestä rintapumppu, tuttipullo, rintakumi ja maidonkerääjä ja näitähän piti olla varalla mukana myös hoitolaukussa, jos satuimme olemaan poissa kotoa nälän yllättäessä. En edes yrittänyt julki-imetystä vaan varasin aina mukaan tuttipullon. Jos löytyi rauhaisa soppi tai lastenhoitohuone, imetin kaikkine varusteineni mutta muuten kyllä turvauduin pulloon enkä osaa kokea siitä mitään huonoa omaatuntoa. Koen myös täysimettäneeni lastani, vaikka hän saikin pumpattua maitoa tuttipullosta useamman kerran kuukaudessa. Se ei myöskään pilannut imetystäni, kun tuttipulloa ei käytetty säännöllisesti eikä joka päivä.

Imetys on valtavan henkilökohtainen asia, jota jatkuvasti vertaillaan. Aivan kohta tänne ilmaantuu viesti, jossa kerrotaan, miten paljon vaikeampaa ja hankalampaa se imetys on ollut jollakulla toisella mutta joka silti onnistui imettämään julkiseesti ja huomaamattomasti, kun omasi vain vähän viitseliäisyyttä. On niin mukava nostaa omaa itseään ja tölväistä sitä toista imetyksen varjolla. Vähän kuin kilpailtaisiin siitä, kuka tekee parhaimman hiekkakakun, vaikka tärkeintä on se, että ylipäätään pääsee hiekalla leikkimään.

[/quote]

Kurjaa ettet ole saanut tai osannut hakea asiallista imetysohjausta esimerkiksi neuvolasta tai netistä. Tuo maidon ylituotantosi on ollut ihan suoraa seurausta jatkuvasta imetyksen ohella pumppaamisesta. Jos vain olisit malttanut olla pari päivää pumppaamatta ja syöttänyt samasta rinnasta useamman kerran peräkkäin, olisi maidoneritys päässyt tasaantumaan, jolloin tuo tulviminen olisi loppunut ja olisit todennäköisesti päässyt eroon myös rintakumista.

Mä itse täysimetin kahta lasta, toista 5,5-kuukauden ikään ja toista tasan puolen vuoden ikään, eivät saaneet (kertaakaan) korviketta, pullosta toki silloin tällöin omien menojeni aikaan, mutta silloin lypsettyä maitoa. En erityisesti huudellut asiasta, mutta kokemus käytännössä oli, että noin pitkä täysimetys ei ollut mitenkään tavallista ystävä- ja perhekerhopiireissä.

Täysimetystä oli melko monikin tehnyt, mutta aloitellut kiinteitä esimerkiksi neljän kuukauden iässä vähitellen vauvan mukaan. Osa taas imetti osittaisesti lähes alusta alkaen ja osa ruokki korvikkeella melko varhaisesta alkaen.

THL:n mukaan vain 15 % lapsista on täysimetettyjä viiden kuukauden iässä, joten oma tuntuma on aika samanlainen kuin tilastoissa.

 https://blogi.thl.fi/blogi/-/blogs/imetys-saastaa-ja-edistaa-terveytta

Miksi AP pitää korviketta kirosanana?