Täysimetyksen illuusio

Neuvolassa sitä kutsuttiin vielä täysimetykseksi vaikka vauvani (tuolloin 4kk) oli saanut elämänsä aikana korviketta yhteensä ehkä 200ml, useammassa eri kerrassa siis pieniä määriä. En ole pulloruokintaa vastaan enkä imetysfanaatikko, mutta olen imettänyt sen helppouden vuoksi. Vauva vaan sai jo sairaalassa korviketta kun maitoni nousi kunnolla vasta noin viisi päivää synnytyksestä.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:07"]

No monella se korvikkeen antaminen voi pilata imetyksen, joten ei kannata tarjota omaa reseptiään kaikille. Mä en oo koskaan antanut korviketta, mutta pumpattua maitoa vauvani ovat saaneet.

[/quote]

Kyllä voi pilata, enkä mä mitään tyrkytä. Pohdin lähinnä, kun tosi moni on sekä imettänyt (siis enimmäkseen) ja antaneet silloin tällöin korviketta. Että monella onnistuu niinkin ilman mitään ongelmaa ja se on helpottanut elämää ja vauva-ajasta nauttimista. 

Mä olen antanut korviketta eka kerran lapsen ollessa kuukauden vanha. Kävin kampaajalla ja vauva oli sen aikaa mummolassa. Sit ollut kaupunkieväänä ja satunnaisesti automatkoilla. Mulla on riittänyt oma maito kyllä imetykseen, mutta pumppaamalla saan aina vaan sen 100-120ml eikä se riitä kuin yhteen välipalasyöttöön juuri ja juuri. 

Mä en usko korvikkeiden haitallisuuteen, jos niitä käyttää imetyksen yhteydessä maltillisesti. Ajattelen myös, että   Niiden saatavuus on hieno asia heidän osalta jotka eivät pysty tai halua imettää. Jos maitoa tulee runsaasti niin on äidille puolestaan monella tapaa usein ihan fyysinenkin helpotus täysimettää.

No miten määritellään täysimetys? Jos antaa kerran korviketta, onko se siinä? Olen 4 kk aikana antanut lapselle 2 krt korviketta. Toisella kerralla ei kyllä edes syönyt sitä. Onko lapsi nyt vaan osaruokittu? Jos antaa kerran viikossa, onko lapsi vaan osittaisimetetty? Vai meneekö raja siinä , että vielä useammin antaa korviketta? Esim päivittäin kun oma ei riitä/pidempien unien toivossa/mikä syy ikinä onkaan? Missä se raja on? Ja tarvitseeko oikeasti tehdä arvioita niin tarkkaan, että onko nyt täysimetetty/osittaisimetetty/korvikeruokittu, kunhan on täysravittu?

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:16"]Koska korvike yksinkertaisesti on paskaa, eikä ihmislapsem ravintoa.
[/quote]

Ihmislapsen pitäisi vaan kuolla nälkään, jos äidillä ei imetys onnistu?

Molemmat olen täysimettänyt puolivuotiaiksi, korviketta eivät ole saaneet. Alkuvaiheessa maitoa tuli niin paljon, että sai pakkaseenkin, joten sitä on pullosta annettu, jos jossain olen itsekseni käynyt. Vastaava tuntuu olevan valloillaan kaveripiirissäni ilman sen suurempaa meteliä asiasta.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:08"]

julkisilla paikoilla ei pysty tai halua-> hevonkukkua, minä pystyn JA haluan, eikä haittaa vaikka menis tunti. Nälkäitku jatkuu-> mä olen imettänyt 3 lasta eikä ole jatkunut Yöt nukkuu paremmin-> meillä on nukuttu loistavasti ihan tissilläkin :) Mulle on yks hailee miten kukakin syöttää omansa, mutta eipäs nyt kuitenkaan väitetä ihan puuta heinää.

[/quote] Tässä ei varmastikaan ollut kyse vain sinusta. Onko ihan mahdotonta avartaa maailman kuvaa sen verran, että ymmärtäisit täällä olevan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät pysty tai halua julkisilla paikoilla imettää.

Minua aina harmittaa nämä imetyksen helppouden ylistäjät. 98% äideistä aikovat imettää ja 3kk:n iässä vain puolet imettävät. On ihan selvää, että se imetys ei ole helppoa kaikille eikä sitä voi nämä helppouden ylistäjät latistaa vain yrittämisen puutteeksi.

Minulle imetys oli välineurheilua.

1) Jouduin käyttämään rintakumia, koska vauva ei saanut rinnastani hyvää otetta. Rintakumit toki menevät pieneen rasiaan ja kulkevat kätevästi mukana, mutta en pystynyt imettämään niillä huomaamattomasti, koska kun toisella kädellä pitelen vauvaa, niin toisella kädellä otan esiin nännin, kaivan esiin rintakumin. asettelen rintakumin nännin päälle ja aloitan imetyksen. Tätä toimenpidettä on mahdoton tehdä huomaamattomasti huivin takana, kun on itse koko ajan nähtävä se prosessi ja näin ollen se on myös näkyvissä ihan koko maailmalle, jos julkisesti olisin imettänyt.

2) Maitoa tulvi rinnoista, erityisesti imetyksen aikana. Liivinsuojuksia piti aina olla mukana runsaasti mutta imetyksen aikana oli pakko käyttää maidonkerääjää tai muuten liivinsuojus olisi muuttunut litimäräksi ja sen mukana paitakin. Maidonkerääjään tullut  maito piti kaataa johonkin, joten mukana piti olla myös tuttipullo. Aina ennen imetystä siis pujottelin maidonkerääjän toiseen rintaan. Tämä tosin oli huomaamaton prosessi ja jopa liivinsuojuksen vaihto sujui nopeasti ja huomaamattomasti.

3) Vauva ei kyennyt syömään liikaa maitoa tulvivasta rinnasta, joten aloitin imetyksen usein pumppaamalla liiat pois. Mukana piti siis olla rintapumppu ja vakuutan, että tämä ei ollut näkymätön tai huomaamaton kapine ja että sen asettelu rintaan tapahtui kaikkea muuta kuin huomaamattomasti puhumattakaan käytöstä.

Tämän lisäksi lapseni oli hankala syöjä ja häntä joutui usein "muistuttamaan" syömisestä, joten rintani oli usein paljaana myös kesken imetyksen. Mitään huomaamatonta ja vaivatonta ei imetyksessäni ollut. Jokaisen imetyksen jälkeen piti pestä rintapumppu, tuttipullo, rintakumi ja maidonkerääjä ja näitähän piti olla varalla mukana myös hoitolaukussa, jos satuimme olemaan poissa kotoa nälän yllättäessä. En edes yrittänyt julki-imetystä vaan varasin aina mukaan tuttipullon. Jos löytyi rauhaisa soppi tai lastenhoitohuone, imetin kaikkine varusteineni mutta muuten kyllä turvauduin pulloon enkä osaa kokea siitä mitään huonoa omaatuntoa. Koen myös täysimettäneeni lastani, vaikka hän saikin pumpattua maitoa tuttipullosta useamman kerran kuukaudessa. Se ei myöskään pilannut imetystäni, kun tuttipulloa ei käytetty säännöllisesti eikä joka päivä.

Imetys on valtavan henkilökohtainen asia, jota jatkuvasti vertaillaan. Aivan kohta tänne ilmaantuu viesti, jossa kerrotaan, miten paljon vaikeampaa ja hankalampaa se imetys on ollut jollakulla toisella mutta joka silti onnistui imettämään julkiseesti ja huomaamattomasti, kun omasi vain vähän viitseliäisyyttä. On niin mukava nostaa omaa itseään ja tölväistä sitä toista imetyksen varjolla. Vähän kuin kilpailtaisiin siitä, kuka tekee parhaimman hiekkakakun, vaikka tärkeintä on se, että ylipäätään pääsee hiekalla leikkimään.

Miksi pitäisi antaa korviketta jos maitoa tulee hyvin? Meillä on aina pakkasessa ja jääkaapissa pumpattua rintamaitoa ja lapsi osaa syödä pullosta. Voin hyvin olla yhden syötön verran poissa kotoa ja lapsi 2kk pärjää hyvin isänsä kanssa. Meillä on käytössä mahdollisimman tarkasti mun rinnan oloiset pullotutit ja niistä lapsi syö ihan ok:sti. Ei syö tuttia, joten lohtu imemiseen tarvitsee rintaa. Tästä syystä en voi olla myöhään illalla poissa, mutta alkuillasta 16-19 välillä hyvinkin (ja tietty päivällä). Illalla kun on vähän itkuinen ja tarvitsee lohturintaa ja tankkaa yötä varten niin silloin olen kotona. 

Meillä imetys sujuu myös julkisella paikalla imetyspaidan ja imetysliivien avulla hyvinkin huomaamattomasti. Öisin lapsi syö enää kerran, syötöt klo 22, 03 ja klo 6.30. 

En vaihtaisi rintaruokintaa mihinkään muuhun, ellei ole ihan pakko. Vaikka meidän lapsella on vatsakipuja, joiden takia en saa syödä soijaa, maitotuotteita, kananmunaa, naudanlihaa, sipulia, ruisleipää yms. Niin siltikin pitäydyn rintaruokinnassa enkä vaihda korvikkeeseen ja pulloon.

Paha sanoa tuosta yleisyydestä. Aina täytyy kuitenkin muistaa, että noiden sinun luettelemiesi ongelmien ilmenevyys on kyllä vauva- ja perhekohtaista.

Itse täysimetin 5kk+ ja sitten siirryttiin imetyksen ohella soseiden maisteluun. Noita mainitsemiasi ongelmia ei ollut. Vauva söi nopeasti viikon ikäisestä asti. Vartti oli jo pitkä ruokailu. Pulauttelua ei ollut, eli meno jatkui heti syömisen jälkeen. Myös ruokailutahti oli alusta asti yllätyksekseni säännöllinen, joten suurimman osan menoista saattoi aikatauluttaa niin, että etukäteen tiesi, missä ollaan, kun nälkä tulee. Pumppaamani maidot lensivät pakastimesta vessanpönttöön vanhentuneina. Tuttipulloa vauva ei imaissut ikinä.

Kusettiko THL ja neuvolajärjestelmä minut täysimettämään, suunnittelemaan elämää vauvan ravitsemuksen ehdoilla ja olemaan ilman alkoholia? Ehkä, mutta eipä kyllä harmita. Onneni oli, että homma oli niin helppoa meidän kohdallamme.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:21"]

Mä olen antanut korviketta eka kerran lapsen ollessa kuukauden vanha. Kävin kampaajalla ja vauva oli sen aikaa mummolassa. Sit ollut kaupunkieväänä ja satunnaisesti automatkoilla. Mulla on riittänyt oma maito kyllä imetykseen, mutta pumppaamalla saan aina vaan sen 100-120ml eikä se riitä kuin yhteen välipalasyöttöön juuri ja juuri. 

Mä en usko korvikkeiden haitallisuuteen, jos niitä käyttää imetyksen yhteydessä maltillisesti. Ajattelen myös, että   Niiden saatavuus on hieno asia heidän osalta jotka eivät pysty tai halua imettää. Jos maitoa tulee runsaasti niin on äidille puolestaan monella tapaa usein ihan fyysinenkin helpotus täysimettää.

[/quote] Mitä nämä korvikkeiden haitallisuudet ovat?

Mä olisin kovasti halunnut täysimetyksen mutta molemmilla kerroilla olen joutunut antamaan korviketta. Ensimmäisen lapsen kanssa maitoa ei yksinkertaisesti tullut tarpeeksi ja kun vauvan paino ei noussut ja rupesi kellastumaan niin pakko sitä oli antaa. Aika pian se johtikin siihen että vauva alkoi hylkiä rintaa ja siirtyi kokonaan pullolle ja mun maidontulo hyytyi nopeasti. Nyt toinen lapsi on lähes yksinomaan rintamaidolla. Iltaisin olen antanut vähän imetyksen lisäksi korviketta kun rupesi asumaan tissillä neljäkin tuntia eikä päästy nukkumaan. Olen saanut jo rauhan asian suhteen koska ilmeisesti musta ei ole täysimettäjäksi. Kyllä mun mielestä on järkevämpää antaa sitä korviketta kun uuvuttaa sekä äiti että vauva. 

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:45"]

Minua aina harmittaa nämä imetyksen helppouden ylistäjät. 98% äideistä aikovat imettää ja 3kk:n iässä vain puolet imettävät. On ihan selvää, että se imetys ei ole helppoa kaikille eikä sitä voi nämä helppouden ylistäjät latistaa vain yrittämisen puutteeksi.

Minulle imetys oli välineurheilua.

1) Jouduin käyttämään rintakumia, koska vauva ei saanut rinnastani hyvää otetta. Rintakumit toki menevät pieneen rasiaan ja kulkevat kätevästi mukana, mutta en pystynyt imettämään niillä huomaamattomasti, koska kun toisella kädellä pitelen vauvaa, niin toisella kädellä otan esiin nännin, kaivan esiin rintakumin. asettelen rintakumin nännin päälle ja aloitan imetyksen. Tätä toimenpidettä on mahdoton tehdä huomaamattomasti huivin takana, kun on itse koko ajan nähtävä se prosessi ja näin ollen se on myös näkyvissä ihan koko maailmalle, jos julkisesti olisin imettänyt.

2) Maitoa tulvi rinnoista, erityisesti imetyksen aikana. Liivinsuojuksia piti aina olla mukana runsaasti mutta imetyksen aikana oli pakko käyttää maidonkerääjää tai muuten liivinsuojus olisi muuttunut litimäräksi ja sen mukana paitakin. Maidonkerääjään tullut  maito piti kaataa johonkin, joten mukana piti olla myös tuttipullo. Aina ennen imetystä siis pujottelin maidonkerääjän toiseen rintaan. Tämä tosin oli huomaamaton prosessi ja jopa liivinsuojuksen vaihto sujui nopeasti ja huomaamattomasti.

3) Vauva ei kyennyt syömään liikaa maitoa tulvivasta rinnasta, joten aloitin imetyksen usein pumppaamalla liiat pois. Mukana piti siis olla rintapumppu ja vakuutan, että tämä ei ollut näkymätön tai huomaamaton kapine ja että sen asettelu rintaan tapahtui kaikkea muuta kuin huomaamattomasti puhumattakaan käytöstä.

Tämän lisäksi lapseni oli hankala syöjä ja häntä joutui usein "muistuttamaan" syömisestä, joten rintani oli usein paljaana myös kesken imetyksen. Mitään huomaamatonta ja vaivatonta ei imetyksessäni ollut. Jokaisen imetyksen jälkeen piti pestä rintapumppu, tuttipullo, rintakumi ja maidonkerääjä ja näitähän piti olla varalla mukana myös hoitolaukussa, jos satuimme olemaan poissa kotoa nälän yllättäessä. En edes yrittänyt julki-imetystä vaan varasin aina mukaan tuttipullon. Jos löytyi rauhaisa soppi tai lastenhoitohuone, imetin kaikkine varusteineni mutta muuten kyllä turvauduin pulloon enkä osaa kokea siitä mitään huonoa omaatuntoa. Koen myös täysimettäneeni lastani, vaikka hän saikin pumpattua maitoa tuttipullosta useamman kerran kuukaudessa. Se ei myöskään pilannut imetystäni, kun tuttipulloa ei käytetty säännöllisesti eikä joka päivä.

Imetys on valtavan henkilökohtainen asia, jota jatkuvasti vertaillaan. Aivan kohta tänne ilmaantuu viesti, jossa kerrotaan, miten paljon vaikeampaa ja hankalampaa se imetys on ollut jollakulla toisella mutta joka silti onnistui imettämään julkiseesti ja huomaamattomasti, kun omasi vain vähän viitseliäisyyttä. On niin mukava nostaa omaa itseään ja tölväistä sitä toista imetyksen varjolla. Vähän kuin kilpailtaisiin siitä, kuka tekee parhaimman hiekkakakun, vaikka tärkeintä on se, että ylipäätään pääsee hiekalla leikkimään.

[/quote] Hieno ja silmät avaava kirjoitus. Kiitos tästä. 

Se nyt on aivan sama kutsutaanko imetystä neuvolan mukaan täysimetykseksi vai ei, jos on muutaman kerran korviketta antanut. Pääasia on, että imettää. Siis oikeasti sillä ei ole minkään valtakunnan väliä ja luulen, ettette itsekään muutaman vuoden päästä enää jaksa sillä päätänne vaivata, onko imetyksenne ollut täysimetystä neuvolan tai jonkun muun mielestä.

Miksi muuten jonkun mielestä korvike on paskaa? Vauvalle turvallista, tutkittua ravintoa sen pitäisi olla ja näin olen luullut. Jouduin antamaan heti kotiutuksen jälkeen vauvalle korviketta, kun oma maito ei ollut noussut vielä. Näin ollen en kokenut myöhemminkään ongelmaksi satunnaista korvikkeen antamista. En ole kannustamassa ketään korvikkeen antoon jos imetys sujuu. Olen vain oman kokemuksen mukaan myös sitä mieltä, että satunnainen korvikkeen antaminen ei pilaa hyvin sujuvaa imetystä. Asiasta varoitellaan ehkä hiukan liikaa. On eri asia antaa pullosta vaikka pari kertaa kuukaudessa kuin antaa päivittäin.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:47"]

Miksi pitäisi antaa korviketta jos maitoa tulee hyvin? Meillä on aina pakkasessa ja jääkaapissa pumpattua rintamaitoa ja lapsi osaa syödä pullosta. Voin hyvin olla yhden syötön verran poissa kotoa ja lapsi 2kk pärjää hyvin isänsä kanssa. Meillä on käytössä mahdollisimman tarkasti mun rinnan oloiset pullotutit ja niistä lapsi syö ihan ok:sti. Ei syö tuttia, joten lohtu imemiseen tarvitsee rintaa. Tästä syystä en voi olla myöhään illalla poissa, mutta alkuillasta 16-19 välillä hyvinkin (ja tietty päivällä). Illalla kun on vähän itkuinen ja tarvitsee lohturintaa ja tankkaa yötä varten niin silloin olen kotona. 

Meillä imetys sujuu myös julkisella paikalla imetyspaidan ja imetysliivien avulla hyvinkin huomaamattomasti. Öisin lapsi syö enää kerran, syötöt klo 22, 03 ja klo 6.30. 

En vaihtaisi rintaruokintaa mihinkään muuhun, ellei ole ihan pakko. Vaikka meidän lapsella on vatsakipuja, joiden takia en saa syödä soijaa, maitotuotteita, kananmunaa, naudanlihaa, sipulia, ruisleipää yms. Niin siltikin pitäydyn rintaruokinnassa enkä vaihda korvikkeeseen ja pulloon.

[/quote] Ja näin kehotti tekemään kuka?

Miksi tuntuu olevan niin vaikea ymmärtää, että kaikilla _ei vain tule tarpeeksi/juuri yhtään_ maitoa?? Imetin lastani vajaan kk ja siirryin korvikkeeseen, koska lapsi sai hirveät raivarit rinnalla aina hetken syötyään. Vaihtelin tissiä kun toisen kohdalla tuli hermoromahdus ja taas sama toisella rinnalla. Annoin pullosta korviketta ja kiskasi 120ml nuin vaan ja nukkui tyytyväisenä monta tuntia. Puristelin ja pumppasin ja imetin, ei vain tullut riittävästi tarpeeseen nähden. Minäkin luulin, että täysimetän ainne 6kk asti kun rinnoista aivan suihkusi maitoa alussa. Eipä vaan piisannut...

Nyt kaikki voivat tulla sanomaan, että luovutin liian aikaisin ja olen paska ja tein kaiken väärin, koska KAIKILLA tulee maitoa monta litraa.

Hyvinpä tuo on kasvanut ja kehittynyt ihan korvikkeellakin, enkä koe syyllisyyttä, koska tiedän lapseni saavan ravintoa ja tärkeintä minulle on, että hänen ei tarvitse nälkäänsä kärsiä vain sen takia, että pakko tuputtaa tyhjää rintaa, koska KAIKILLA TULEE MAITOA YLI TARPEEN.

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:45"]

Minua aina harmittaa nämä imetyksen helppouden ylistäjät. 98% äideistä aikovat imettää ja 3kk:n iässä vain puolet imettävät. On ihan selvää, että se imetys ei ole helppoa kaikille eikä sitä voi nämä helppouden ylistäjät latistaa vain yrittämisen puutteeksi.

Minulle imetys oli välineurheilua.

1) Jouduin käyttämään rintakumia, koska vauva ei saanut rinnastani hyvää otetta. Rintakumit toki menevät pieneen rasiaan ja kulkevat kätevästi mukana, mutta en pystynyt imettämään niillä huomaamattomasti, koska kun toisella kädellä pitelen vauvaa, niin toisella kädellä otan esiin nännin, kaivan esiin rintakumin. asettelen rintakumin nännin päälle ja aloitan imetyksen. Tätä toimenpidettä on mahdoton tehdä huomaamattomasti huivin takana, kun on itse koko ajan nähtävä se prosessi ja näin ollen se on myös näkyvissä ihan koko maailmalle, jos julkisesti olisin imettänyt.

2) Maitoa tulvi rinnoista, erityisesti imetyksen aikana. Liivinsuojuksia piti aina olla mukana runsaasti mutta imetyksen aikana oli pakko käyttää maidonkerääjää tai muuten liivinsuojus olisi muuttunut litimäräksi ja sen mukana paitakin. Maidonkerääjään tullut  maito piti kaataa johonkin, joten mukana piti olla myös tuttipullo. Aina ennen imetystä siis pujottelin maidonkerääjän toiseen rintaan. Tämä tosin oli huomaamaton prosessi ja jopa liivinsuojuksen vaihto sujui nopeasti ja huomaamattomasti.

3) Vauva ei kyennyt syömään liikaa maitoa tulvivasta rinnasta, joten aloitin imetyksen usein pumppaamalla liiat pois. Mukana piti siis olla rintapumppu ja vakuutan, että tämä ei ollut näkymätön tai huomaamaton kapine ja että sen asettelu rintaan tapahtui kaikkea muuta kuin huomaamattomasti puhumattakaan käytöstä.

Tämän lisäksi lapseni oli hankala syöjä ja häntä joutui usein "muistuttamaan" syömisestä, joten rintani oli usein paljaana myös kesken imetyksen. Mitään huomaamatonta ja vaivatonta ei imetyksessäni ollut. Jokaisen imetyksen jälkeen piti pestä rintapumppu, tuttipullo, rintakumi ja maidonkerääjä ja näitähän piti olla varalla mukana myös hoitolaukussa, jos satuimme olemaan poissa kotoa nälän yllättäessä. En edes yrittänyt julki-imetystä vaan varasin aina mukaan tuttipullon. Jos löytyi rauhaisa soppi tai lastenhoitohuone, imetin kaikkine varusteineni mutta muuten kyllä turvauduin pulloon enkä osaa kokea siitä mitään huonoa omaatuntoa. Koen myös täysimettäneeni lastani, vaikka hän saikin pumpattua maitoa tuttipullosta useamman kerran kuukaudessa. Se ei myöskään pilannut imetystäni, kun tuttipulloa ei käytetty säännöllisesti eikä joka päivä.

Imetys on valtavan henkilökohtainen asia, jota jatkuvasti vertaillaan. Aivan kohta tänne ilmaantuu viesti, jossa kerrotaan, miten paljon vaikeampaa ja hankalampaa se imetys on ollut jollakulla toisella mutta joka silti onnistui imettämään julkiseesti ja huomaamattomasti, kun omasi vain vähän viitseliäisyyttä. On niin mukava nostaa omaa itseään ja tölväistä sitä toista imetyksen varjolla. Vähän kuin kilpailtaisiin siitä, kuka tekee parhaimman hiekkakakun, vaikka tärkeintä on se, että ylipäätään pääsee hiekalla leikkimään.

[/quote]

Tosi hyvä kirjoitus!

Mulla myös rintakumi ja tuo tulviminen. Eli julkinen imetys siksikin todella haaste. Ja hitaan syömisen lisäksi vauva nukahtelee koko ajan tissille. Huomaamaton imetys ei onnistu. Se rajoittaa liikkumista todella. Tietysti voi jäädä puoleksi vuodeksi kotiinkin, mutta onko sekään oikein.. Moni haluaa onnistua, mutta harva onnistuu. Miksi siis täysimetys esitetään ainoana vaihtoehtona ja näin tulee vain ahdistusta..

Ap

[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:45"][quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 11:08"]

julkisilla paikoilla ei pysty tai halua-> hevonkukkua, minä pystyn JA haluan, eikä haittaa vaikka menis tunti. Nälkäitku jatkuu-> mä olen imettänyt 3 lasta eikä ole jatkunut Yöt nukkuu paremmin-> meillä on nukuttu loistavasti ihan tissilläkin :) Mulle on yks hailee miten kukakin syöttää omansa, mutta eipäs nyt kuitenkaan väitetä ihan puuta heinää.

[/quote] Tässä ei varmastikaan ollut kyse vain sinusta. Onko ihan mahdotonta avartaa maailman kuvaa sen verran, että ymmärtäisit täällä olevan sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät pysty tai halua julkisilla paikoilla imettää.
[/quote]

Ei suinkaan mutta onko SINULLA ongelmaa siinä että meitä jotka haluaa ja pystyy on myös paljon? Miksi otit kommenttini henkilökohtaisesti?

Eli tutkimustulokset joissa korvike vauvat syövät liikaa, sairastuvat herkemmin kakkostyypin diabetekseen ja lihovat, ja että lehmänmaidon proteiinit ovat liikaa vauvan munuaisille, ovat hevonkukkua! Voi Ei! Mä olen siis turhaan pilannut tissini imetyksellä kun olisin huoletta voinut antaa pullosta korviketta! Ja onko jotenkin huono juttu että mies on antanu tissimaitoa jos oon ollut jumpalla tai shoppailemas. Olisko ollut parempi antaa korviketta ettei se vauva vaan luule että isin kans on yhtä hyvä ja turvallinen olla kuin mun kanssa.

Tässä keskusteltiin siitä, että satunnainen korvikkeen antaminen ei välttämättä pilaakaan imetystä. Jos vauvalle on annettu muutaman kerran korviketta, hänelle tuskin sen seurauksena tulee kakkostyypin diabetesta ja munuaisvaivoja. Ei, ei kukaan ole sanonut että korvikkeen antaminen olisi parempi kuin se että isä antaa pumpattua maitoa. Voitko kuvitella, kaikilla ei tule pumpulla maitoa vaikka muuten imettäisivät. Tämä vastaajalle numero 30.