Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi mies ei halua elämää minun ja lapsen kanssa?
13.10.2014 |
Olemme toista vuotta naimisissa. Minä olen viidennellä kuulla raskaana. Nyt on käynyt ilmi, että miehellä on seuranhakuilmoitus netissä ja on tapaillut sitä kautta useita naisia. Hän on tehnyt ilmoituksen vähän sen jälkeen, kun tulin raskaaksi.
Mies ei enää ole kotona juuri lainkaan, tulee iltaisin klo 23 jälkeen. Ei kuulemma kuulu minulle. On muutenkin minua kohtaan hyvin ilkeä, yrittää pilata iloni lapsestakin. Eikä ole lainkaan kiinnostunut tulevasta lapsesta. Lapsi ei kuulemma tarvitse mitään, mies ei halua miettiä nimiä, ei tulla neuvolaan, ei mitään.
Yritimme lasta häistä lähtien. Mies on aina sanonut haluavansa lapsia.
En tiedä, mitä tehdä. Mies ei suostu puhumaan mistään. Kun hän mollaa ja pilkkaa minua, on välillä sanonut, että voi tästä lähteäkin. Kun sanon, että lähde sitten, ettei minun tarvitse kokea huutoa ja pahaa mieltä, niin mies suuttuu, että pitääkö kaikki ottaa niin vakavasti, mitä hän sanoo.
Minä en kodistani lähde. Se, joka saa luvan lähteä, on mies. Mutta miksi? Miksi hän tekee näin? Miksemme minä ja lapsi kelpaa?
Kommentit (72)
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 06:47"]Miehellä on nyt hyvä tilaisuus tapailla muitakin, koska sinä et raskautesi takia kelpaisi muille. Miehen ei siis tarvitse olla sinusta mustasukkainen. Hän kuvittelee voivansa tehdä mitä haluaa ja niinhän hän voikin, ellet sinä laita avioeroa vireille. Ja sen sijaan, että niin tekisit, voivottelet asiaa netissä keskustelupalstalla. Mies siis pitää sinua aivan lapasena ja luultavasti uskoo, että et kuitenkaan ota avioeroa. Miehellä siis kissanpäivät.
[/quote]
Sitä eroa on aika paha hakea sunnuntaina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 06:59"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 01:51"]
Edelleen ei mahdu kaaliin, mikä niissä treffipalveluiden naisissa on niin ihanaa, että niiden vuoksi haluaa hylätä lapsensa. En vain ymmärrä.
[/quote]
Lapsi ei ole miehelle vielä konkreettinen. Sinulle lapsi on jo olemassa, mutta miehelle ei. Mies ei siis ole kiintynyt lapseen, jota ei ole vielä olemassakaan. Ja mikä naisissa on ihanaa? Samanlaisia ne treffipalveluiden naiset ovat kuin muutkin naiset... treffipalveluhan on vain keino tutustua.
[/quote]
Naimisissa olevalla tulevalla isällä ei ymmärtääkseni ole mitään tarvetta tutustua toisiin naisiin treffipalveluissa tai muutenkaan. Joopajoo, eli on ok pettää niin kauan, ennenkuin lapsi on miehen sylissä ja konkreettinen hänelle? Haloo. Ja tämä saanut vielä yläpeukkuja.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:01"]
Ilmoitat miehelle, että sinne neuvolaan on tultava tai haet eroa saman tien. Älä kuuntele mitään huutoa ja syyttelyä, vaan pysy rauhallisesti kannassasi ja hanki ne eropaperit. Allekirjoita ne miehen nähden ja kysy, haluaako hänkin allekirjoittaa. Sitten lähdet saman tien viemään ne postiin.
[/quote]
En ymmärrä, miten se tätä suhdetta pelastaisi, että tilittäisimme asiaa yhdessä meitä kymmenen vuotta nuoremmalle neuvolan terveydenhoitajalle?
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 07:20"]
Olenko mä ainoa, joka ajattelee, että mies on mennyt jotenkin paniikkiin, kun on selvinnyt, että vauva (jota itse halusi) on tosiaan tulossa? Ja nuo treffipalvelut ja kiukuttelu ovat vain sitä paniikinomaista oirehtimista. Vakava rakentava keskustelu miehen kanssa tästä käytöksestä ja sen syistä! Jos ei suostu niin sitten se ero vireille.
[/quote]
Et ole ainoa. Minulla on tuollaisesta omakohtaista kokemustakin. Mies ei tosin tietääkseni pettänyt, mutta tuli ilkeäksi, alkoi luuhata kaveriensa kanssa ryyppäämässä useita kertoja viikossa, ei sietänyt puhetta raskausvaivoista tai lapsesta yhtään. Minä olin jo miestä jättämässä mutta oma äitini neuvoi että älä jätä, anna pojan panikoida, kyllä se siitä kasvaa mieheksi kun ennen oli ihan kunnon mies. Ja niin kävikin, kun vauva sitten syntyi, mies ihastui siihen ikihyviksi.
Jonkin verran oli vielä sen jälkeenkin sellaista ahdistusta joka tuli (myöhemmin käymiemme keskustelujen mukaan) siitä että tässä se nuoruus ja vapaa elämä nyt oli, nyt minä olen lopullisesti kiinni tässä kuviossa. Myös ihan lapsen "rääkyminen" ahdisti ja se kuinka paljon pikkuvauvana lapsi sitoi minua itseensä. Mutta tosiaan jo syntymän jälkeen heti oli helpompaa eikä mies enää ollut ilkeä, pakeni kyllä välillä kavereiden luo, ja ehkä lapsen ollessa puolivuotias mies oli jo täysin sopeutunut isän rooliinsa.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:03"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 01:50"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 01:45"]
Voi sua:( Pistä tuommoinen äijä pihalle ja jatka elämää lapsen kanssa. Tee se ennenkuin lapsi syntyy!
[/quote]
No näin aion tehdä. Asia paljastui minulle vasta eilen, siis tuo miehen treffiprofiili jne. Vaikka olen jotain jo kolmisen kuukautta epäillyt, kun mies ei ole kotona kuin öisin eikä halua liikkua missään kanssani...
Mietin vaan, että mitä ajattelee nainen, jota mies treffailee, kun paljastuu, että mies olikin silloin naimisissa ja hylkäsi tulevan lapsensa äidin? En mä ainakaan sellaista miestä huolisi. Ja käyhän se lopulta ilmi kuitenkin. Vai eikö naiset vaan välitä?
[/quote]
Joissakin naisissa, kuten kakkosnaisissa elää sisällä sellainen kypsymätön pikkutyttö, jolla on oidipaalivaihe jäänyt kesken. Hän toivoo ja haluaa olla parempi, joten usko on luja. Hän ajattelee, että vaikka mies ei vaimoaan ja lastaan rakastanut, niin minua varmasti rakastaa. Siksi naiset suostuvat kakkosiksi tai ottamaan sellaisen miehen joka on vaimonsa ja lapsensa hylännyt.
mitä tulee mieheesi, niin hänellä voi olla paniikkivaihe. Minusta nyt olisi paras vain erota, antaa miehen mennä. Jos hän kypsyy itsekseen ollessaan, niin hyvä. Mutta sinun olisi oman jaksamisen kannalta parempi luovuttaa ja rakentaa omaa elämää. Joudut nyt kuluttamaan liikaa energiaa mieheen ja hänen toimien miettimiseen.
Surullista se on. Mutta usko itseesi, sinä selviät kyllä.
[/quote]
Kiitos. Ei kai tässä muu auta kuin hyväksyä tilanne ja eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä asenne sulla ap. . Not!
"Ja minähän en kodissani lähde"
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:06"]
Mä olen käynyt läpi vastaavan tilanteen. Silloin ammattilaiset (neuvola, perheterapeutti jne) kovasti kannustivat kestämään sen ensimmäisen vauvavuoden. En oikein enää ymmärrä miksi, jos olisin uudestaan samassa tilanteessa ja tietäisin mitä nyt tiedän, niin eroaisin ehdottomasti jo ennen vauvan syntymää, lähtisin vaikka sitten itse uuteen asuntoon jos mies ei suostuisi muuttamaan pois, ja pitäisin eron jälkeen lapsen yksinhuoltajuuden sekä antaisin lapselleni oman sukunimeni.
[/quote]
Minä en vain henkisesti kykene istumaan kotona kasvavan vatsan ja myöhemmin vauvan kanssa yksin tietäen, että mies juoksee illat naisissa. En vain kykene. Siksi tuo vauvavuoden yli sinnittely löysässä hirressä ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä ikäkriisi kenties. Panikoi isäksi tuloa. Ei kenties halua olla kanssasi loppuelämää, kuka tietää. Joku asiantuntija voisi autta.
Joko nostaa itsetuntoaan toisilla naisilla tai siellä on oikesti joku joka hyväksyy miehen sellaisena kuin on ja tuo miehen elämään iloa.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 07:20"]
Olenko mä ainoa, joka ajattelee, että mies on mennyt jotenkin paniikkiin, kun on selvinnyt, että vauva (jota itse halusi) on tosiaan tulossa? Ja nuo treffipalvelut ja kiukuttelu ovat vain sitä paniikinomaista oirehtimista. Vakava rakentava keskustelu miehen kanssa tästä käytöksestä ja sen syistä! Jos ei suostu niin sitten se ero vireille.
[/quote]
Et ole ainoa. Minulla on tuollaisesta omakohtaista kokemustakin. Mies ei tosin tietääkseni pettänyt, mutta tuli ilkeäksi, alkoi luuhata kaveriensa kanssa ryyppäämässä useita kertoja viikossa, ei sietänyt puhetta raskausvaivoista tai lapsesta yhtään. Minä olin jo miestä jättämässä mutta oma äitini neuvoi että älä jätä, anna pojan panikoida, kyllä se siitä kasvaa mieheksi kun ennen oli ihan kunnon mies. Ja niin kävikin, kun vauva sitten syntyi, mies ihastui siihen ikihyviksi.
Jonkin verran oli vielä sen jälkeenkin sellaista ahdistusta joka tuli (myöhemmin käymiemme keskustelujen mukaan) siitä että tässä se nuoruus ja vapaa elämä nyt oli, nyt minä olen lopullisesti kiinni tässä kuviossa. Myös ihan lapsen "rääkyminen" ahdisti ja se kuinka paljon pikkuvauvana lapsi sitoi minua itseensä. Mutta tosiaan jo syntymän jälkeen heti oli helpompaa eikä mies enää ollut ilkeä, pakeni kyllä välillä kavereiden luo, ja ehkä lapsen ollessa puolivuotias mies oli jo täysin sopeutunut isän rooliinsa.
[/quote]
Joo. No, jos nelikymppinen mies tarvitsee tuollaista leikkiä "sopeutuakseen" niin en jää sitä katsomaan. Varsinkin, kun on se treffi-ilmoitus ja tiedän, että yhtä naista ainakin on ravintolassa syöttänyt. Ja missä luuhaa muuten yömyöhään. En usko, että jää vauvan syntymään tämä, enkä henkisesti kestä enää katsella miestä ja kuunnella kiukuttelua. Mies ilmoittanut, ettei halua tulla edes synnytykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sori, mut mä luulen/pelkään et hänelle on joskus joku instanssi sanonut ettei voi tulla isäksi tai että hänellä on hyvin pienet mahdollisuudet tulla isäksi. Ja tämän hän on jättänyt sulle kertomatta! Ja nyt kun tulitkin raskaaksi niin hän ei usko että se on hänen. Eli kokee olevansa petetty, aisankannattaja.
Miksi näin sanon, koska tiedän että näin on elävässä elämässä ennenkin käynyt. Joten kysy että epäiletkö isyyttäsi???
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:12"]
Hyvä asenne sulla ap. . Not! "Ja minähän en kodissani lähde"
[/quote]
Niin. Olen ihan itse maksanut tämän asunnon. Eli oikeasti ehdotat, että jätän oman kotini miehelle ja muutan itse pois? Sekö on hyvä asenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sähän olet ap jo päättänyt erota, joten en tiedä mikä tämän ketjun pointti edes oli?
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:18"]
Sori, mut mä luulen/pelkään et hänelle on joskus joku instanssi sanonut ettei voi tulla isäksi tai että hänellä on hyvin pienet mahdollisuudet tulla isäksi. Ja tämän hän on jättänyt sulle kertomatta! Ja nyt kun tulitkin raskaaksi niin hän ei usko että se on hänen. Eli kokee olevansa petetty, aisankannattaja.
Miksi näin sanon, koska tiedän että näin on elävässä elämässä ennenkin käynyt. Joten kysy että epäiletkö isyyttäsi???
[/quote]
Hänelle on ihan sellainen instanssi kuin lapsettomuuspoliklinikan lääkäri sanonut, että hänellä on erinomaiset mahdollisuudet tulla isäksi, siittiöitä spermaa tavanomaista enemmän. Olin läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:19"]
Sähän olet ap jo päättänyt erota, joten en tiedä mikä tämän ketjun pointti edes oli?
[/quote]
Mitä muita vaihtoehtoja minulla on?
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 07:47"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 07:20"]Olenko mä ainoa, joka ajattelee, että mies on mennyt jotenkin paniikkiin, kun on selvinnyt, että vauva (jota itse halusi) on tosiaan tulossa? Ja nuo treffipalvelut ja kiukuttelu ovat vain sitä paniikinomaista oirehtimista. Vakava rakentava keskustelu miehen kanssa tästä käytöksestä ja sen syistä! Jos ei suostu niin sitten se ero vireille. [/quote] Uskon, että näin on. Mutta mies on eläin, joka ei keskustelulla opi! Ainoa keino koittaa tuommoisen jälkeen jatkaa liittoa, on laittaa ykkoshakemus, harkinta-aika vireille, eri osoitteet, minimaalinen yhteydenpito harkinnan aikana. Ei ainakaan tapaamista ja ei missään nimessä miestä synnytykseen tai edes sairaalaan lasta katsomaan. Miehellä EI ole luoaa hölmöillä ilman todellista kasvun paikkaa. Kerrot ap, että nyt on näi ja mies saa miettiä asioitaan kunnolla. Kerro hänelle, että vaikka päättäisi ryhdistäytyä ja olla osa lapsen elämää, palaat asiaan vasta harkinta-ajan loppupuolella. Sitten kerrot itse oman kantasi, tunnetko voivasi jatkaa liittoa vaikka mies kuinka katuisi kuin ammuttu sika. Tuollaisen jälkeen ei pidä päästää helpolla, toista pitää korventaa niin, että tuntuu ja lujaa. Sitten petetään uudelleen, kun liian helpolla pääsee. Mies ei tunnu edes tajuavan, että haluat hänet oikeasti ulos kodista. Uskoo, että teillä on vain pieni riita. Pistä sille STOPPI!
[/quote]
Tässä minulle pohtimisen aihetta. Kiitos.
Aloittaja vaikutat kyllä ihan fiksulle ja osaat vetää omat johtoåäätöksesi miehen käytöksestä. Kyllä minuakin alkoi hieman hymyilyttää kun joku kehotti menemään neuvolaan kysymään neuvoja..nelikymppinen naimisissa lasta odottava nainen vaikkapa parikymppiseltä lapsettomalta terveydenhoitajalta. Älkää nyt ihmiset naurattako! Jos nelikymppisen miehen käytös on tuota luokkaa niin eipä siinä paljon toivoa ole, sen nyt tajuaa kuka tahansa aikuinen ihminen.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:17"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:11"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 07:20"]
Olenko mä ainoa, joka ajattelee, että mies on mennyt jotenkin paniikkiin, kun on selvinnyt, että vauva (jota itse halusi) on tosiaan tulossa? Ja nuo treffipalvelut ja kiukuttelu ovat vain sitä paniikinomaista oirehtimista. Vakava rakentava keskustelu miehen kanssa tästä käytöksestä ja sen syistä! Jos ei suostu niin sitten se ero vireille.
[/quote]
Et ole ainoa. Minulla on tuollaisesta omakohtaista kokemustakin. Mies ei tosin tietääkseni pettänyt, mutta tuli ilkeäksi, alkoi luuhata kaveriensa kanssa ryyppäämässä useita kertoja viikossa, ei sietänyt puhetta raskausvaivoista tai lapsesta yhtään. Minä olin jo miestä jättämässä mutta oma äitini neuvoi että älä jätä, anna pojan panikoida, kyllä se siitä kasvaa mieheksi kun ennen oli ihan kunnon mies. Ja niin kävikin, kun vauva sitten syntyi, mies ihastui siihen ikihyviksi.
Jonkin verran oli vielä sen jälkeenkin sellaista ahdistusta joka tuli (myöhemmin käymiemme keskustelujen mukaan) siitä että tässä se nuoruus ja vapaa elämä nyt oli, nyt minä olen lopullisesti kiinni tässä kuviossa. Myös ihan lapsen "rääkyminen" ahdisti ja se kuinka paljon pikkuvauvana lapsi sitoi minua itseensä. Mutta tosiaan jo syntymän jälkeen heti oli helpompaa eikä mies enää ollut ilkeä, pakeni kyllä välillä kavereiden luo, ja ehkä lapsen ollessa puolivuotias mies oli jo täysin sopeutunut isän rooliinsa.
[/quote]
Joo. No, jos nelikymppinen mies tarvitsee tuollaista leikkiä "sopeutuakseen" niin en jää sitä katsomaan. Varsinkin, kun on se treffi-ilmoitus ja tiedän, että yhtä naista ainakin on ravintolassa syöttänyt. Ja missä luuhaa muuten yömyöhään. En usko, että jää vauvan syntymään tämä, enkä henkisesti kestä enää katsella miestä ja kuunnella kiukuttelua. Mies ilmoittanut, ettei halua tulla edes synnytykseen.
[/quote]
Yli kolmikymppinen oli tämä minunkin vaikeasti sopeutuva, joskus tuntuu että ne vanhempana huonommin sopeutuvat kun on kauemmin saaneet elää vapaata elämää... Synnytykseen meilläkään mies ei tullut, enkä edes halunnut. Sitä hermokimppua ja juopottelijaa en olisi halunnut sinne ahdistamaan minua lisää - sellainen se siihen aikaan oli, vaikkei ennen raskautta ja vauvan syntymän jälkeen enää ollutkaan.
Mutta joo, en yritä sanoa että sinun pitäisi tehdä kuten minä tein, eli odottaa josko se siitä tointuisi. Vaikka toki on mahdollisuus että kävisi yhtä onnellisesti kuin meillä, niin on myös se toinen mahdollisuus eli että tilanne ei parane miksikään. Enkä minäkään varmaan sitten olisi jäänyt jos olisi tiedossa pettämistä (siis tosiaan seksiä toisen naisen kanssa).
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 07:47"]
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 07:20"]Olenko mä ainoa, joka ajattelee, että mies on mennyt jotenkin paniikkiin, kun on selvinnyt, että vauva (jota itse halusi) on tosiaan tulossa? Ja nuo treffipalvelut ja kiukuttelu ovat vain sitä paniikinomaista oirehtimista. Vakava rakentava keskustelu miehen kanssa tästä käytöksestä ja sen syistä! Jos ei suostu niin sitten se ero vireille. [/quote] Uskon, että näin on. Mutta mies on eläin, joka ei keskustelulla opi! Ainoa keino koittaa tuommoisen jälkeen jatkaa liittoa, on laittaa ykkoshakemus, harkinta-aika vireille, eri osoitteet, minimaalinen yhteydenpito harkinnan aikana. Ei ainakaan tapaamista ja ei missään nimessä miestä synnytykseen tai edes sairaalaan lasta katsomaan. Miehellä EI ole luoaa hölmöillä ilman todellista kasvun paikkaa. Kerrot ap, että nyt on näi ja mies saa miettiä asioitaan kunnolla. Kerro hänelle, että vaikka päättäisi ryhdistäytyä ja olla osa lapsen elämää, palaat asiaan vasta harkinta-ajan loppupuolella. Sitten kerrot itse oman kantasi, tunnetko voivasi jatkaa liittoa vaikka mies kuinka katuisi kuin ammuttu sika. Tuollaisen jälkeen ei pidä päästää helpolla, toista pitää korventaa niin, että tuntuu ja lujaa. Sitten petetään uudelleen, kun liian helpolla pääsee. Mies ei tunnu edes tajuavan, että haluat hänet oikeasti ulos kodista. Uskoo, että teillä on vain pieni riita. Pistä sille STOPPI!
[/quote]
Paremmin ei olisi voinut itse neuvoa. Toivottavasti AP jaksaa ja uskaltaa toimia näin.
Kukaan muu ei tule pitämään puoliasi. Sinun itse pitää näyttää miten sinua saa kohdella ja miten ei. Alku on raskasta ja hankalaa, mutta myös tosi voimaannuttavaa. Vaikka lapsellasi ei olisi fiksua ja huolehtivaa isää, niin ainakin hänellä on rakastava äiti, joka ei suostu olemaan kenenkään kynnysmattona. Sekin on tärkeää.
[quote author="Vierailija" time="13.10.2014 klo 09:26"]
Aloittaja vaikutat kyllä ihan fiksulle ja osaat vetää omat johtoåäätöksesi miehen käytöksestä. Kyllä minuakin alkoi hieman hymyilyttää kun joku kehotti menemään neuvolaan kysymään neuvoja..nelikymppinen naimisissa lasta odottava nainen vaikkapa parikymppiseltä lapsettomalta terveydenhoitajalta. Älkää nyt ihmiset naurattako! Jos nelikymppisen miehen käytös on tuota luokkaa niin eipä siinä paljon toivoa ole, sen nyt tajuaa kuka tahansa aikuinen ihminen.
[/quote]
Se parikymppinen on kyllä ihan ammattilainen ja osaa ohjata miehen tarvittaessa psykologin juttusille. Ärsyttää tuollainen nuorten ihmisten aliarviointi.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen käynyt läpi vastaavan tilanteen. Silloin ammattilaiset (neuvola, perheterapeutti jne) kovasti kannustivat kestämään sen ensimmäisen vauvavuoden. En oikein enää ymmärrä miksi, jos olisin uudestaan samassa tilanteessa ja tietäisin mitä nyt tiedän, niin eroaisin ehdottomasti jo ennen vauvan syntymää, lähtisin vaikka sitten itse uuteen asuntoon jos mies ei suostuisi muuttamaan pois, ja pitäisin eron jälkeen lapsen yksinhuoltajuuden sekä antaisin lapselleni oman sukunimeni.