Se tunne, kun tajuat parisuhteesi olevan jo liian pilalla

Miten se on pilalla? Pettämistä? Valehtelua? Mitä? Elämään kuuluu arki ja ikuisessa pumpulipilvessä lentely on urbaanilegendaa. Kun hoitaa arjen asiat kuntoon yhdessä ja määrätietoisesti, jää aikaa muuhunkin, eli siihen romantiikkaan. Jos vaan muuten tympii, niin en valittais, harvan elämä on helppoo.

Loukkauksia ja kylmyyttä. Romantiikka tuntuu naurettavalta. Seksi väkinäiseltä - jos sitä edes olisi.
Ap

tajusin saman tänään. En vaan tiedä mitä helvettiä teen.

Usko, toivo ja rakkaus. Silloin on kai Se toivokin jo kadonnut. Omalla kohdalla on ainakin tuntunut tuolta. Ihan kuin joku kupla ois puhjennut.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 18:39"]Loukkauksia ja kylmyyttä. Romantiikka tuntuu naurettavalta. Seksi väkinäiseltä - jos sitä edes olisi.
Ap
[/quote]

Vauvavuosi tekee ihmeitä parisuhteelle. Anna aikaa muutokselle. Yrittäkää esim. kerran kuussa tehdä jotain pariskuntana. Josko se siitä...

Olisi aikalisän paikka, jos ei olisi lapsia... Kumpikin on niin loukkaantunut ja pettynyt. Ap

Mä aloin elämään itselleni ja tässä on puoli vuotta ollut ihana suhde varattuun....

En uskonut että löytyy vielä ihminen joka saa mut häntä himoitsemaan....ja tunbe jatkuu...

N 40

Meillä sma ongelma. En vaan osaa enää löytää mitään hyvää miehestä, kun on saanut tarpeeksi tuntea. On se välillä ihan hyvää seuraa ja joku kotona jolle jutella, mutta täys itsekäs idioottihan se on. Siitä ei enää pääse yli eikä ympäri. Hermostuu jos sanon haluavani erota. En tiedä pitäisikö lasten tähden. Toisaalta nyt pääsen vaikka salille yksin. Erossa saisin säästettyä paljon, ei tarvisi kuunnella toisen valitusta, laittaa miehelle ruokaa, saisin autolla vietyä lapset hoitoon, rahat ei loppuisi koskaan kesken, ei olisi likaisia eväslaatikoita heitettynä varastoon, voisi keskittyä vain lapsiin.

Haluaisin oikeasti erota, mutta mies on niin vastahakoinen, että ongelmia tulee varmasti sitten jatkossa.

Yritän nyt hammasta purren käyttäytyä asiallisesti ja mukarennosti, vaikka oikeasti olen tosi surullinen ja vihainen, myös itselleni. Suhteen ongelmista kun ollaan puhuttukin, viimeksi eilen. Ei auttanut. Ap

Mä olen yrittänyt herätellä miestä ennen kuin mennään sen rajan yli, josta ei ole enää paluuta. Vähän kuin seinille juttelisi, ihan yhtä tyhjän kanssa.

Vauvavuosi ei ole normaalia arkea, koittakaa jaksaa sen yli ( jos ongelmat nyt vasta syntyneet). Lapsi kasvaa ja elämä helpottuu, erosta ei hyödy kukaan, varsinkaan lapsi. T. Jälkiviisas uusperheellinen

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 21:13"]Vauvavuosi ei ole normaalia arkea, koittakaa jaksaa sen yli ( jos ongelmat nyt vasta syntyneet). Lapsi kasvaa ja elämä helpottuu, erosta ei hyödy kukaan, varsinkaan lapsi. T. Jälkiviisas uusperheellinen
[/quote] juurikin näin.

Meillä on niin että samat ristiriidat ovat olleet olemassa melkein alusta asti. Hullua, että mentiin silti perhe perustamaan. Ei tilanne ole pahentunut vauvan myötä, tällaista on ollut aina välillä jo kauan ennen. Välillä vain on aina parempi vaihe, jolloin kumpikaan ei muistele vanhoja kaunoja. Ap

Joo, se tunne tuli tuossa viime joulun tienoilla ja nyt on sitten erottu. Tuskainen, raskas ja riitaisa vuosi takana mutta kun asiat vihdoin alkaa järjestyä, niin fiilis on hyvä. Ihana vapaus, kun ei ole enää sitä paskan parisuhteen taakkaa. Kumpikin vanhempi nauttii lasten kanssakin olosta ihan toisin ja lapsetkin ovat selvästi tyytyväisiä nykytilanteeseen. Että siinä mielessä voin suositella, jos todella tuntuu, ettei toivoa ole. 

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 21:13"]Vauvavuosi ei ole normaalia arkea, koittakaa jaksaa sen yli ( jos ongelmat nyt vasta syntyneet). Lapsi kasvaa ja elämä helpottuu, erosta ei hyödy kukaan, varsinkaan lapsi. T. Jälkiviisas uusperheellinen
[/quote]

Meillä vauva on aina ollut helppo ja se vauva vuosi jo ylitetty. Ei se vauva ole se ongelma vaan mies.

Se on ikävä tilanne. :(
Onko sinulla juuri tällänen olo?

On. Mutta jos voisi jotenkin ikään kuin aloittaa alusta ja mieskin sitä haluaisi, ehkä tää tästä...vauvavuosikin menossa.
Ap

Siihen ei auta kuin ero.

[quote author="Vierailija" time="12.10.2014 klo 21:13"]

Vauvavuosi ei ole normaalia arkea, koittakaa jaksaa sen yli ( jos ongelmat nyt vasta syntyneet). Lapsi kasvaa ja elämä helpottuu, erosta ei hyödy kukaan, varsinkaan lapsi. T. Jälkiviisas uusperheellinen

[/quote]

Minulla tuli nuo tunteet kyllä vasta juuri sitten kun lapset olivat isompia ja elämä helpottanut. Sitten sen vasta ehti tajuta miten huono se parisuhde oli.

Meilläkin on helppo vauva. Ei johdu mitenkään vauvasta tämä tilanne. T ap, ällölättäpylly