Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Miten viestit, kun et jaksa enää jatka tarkkana oloa yöllä? Että joku herää jatkamaan.

Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella? Oletko koskaan karannut aitauksesta? Hirnuttaako sinua ikinä "pierupukit"? (= kunnolliset korkeat pukittelurevittelyt, mielellään takajalkoja ilmassa sivulle kiertäen ja taaksepäin potkien, jolloin tahtoo päästä pieruja)

Mikä pukittelun perimmäinen tarkoitus on?

Tiputtaa ratsastaja selästä? Miksi teet sitä ?

Vierailija kirjoitti:

Surullista se nuoren naisen loukkaantuminen. Erittäin surullista.

Minusta on mukavaa, jos kutsut meitä ystäviksi.

Kirjoituksesi loppu oli niin suloinen, että hymyilin.

Kiitos. Minusta tuntuu niin hyvältä ajatella että jotkut teistä ovat ystäviäni samalla tavalla kuin te voitte olla keskenänne. Siis ettei minun tarvitse tehdä jotakin erityistä ansaitakseni ystävyytenne. Sitä kai aito ystävyys tarkoittaa. Kunpa voisin vielä erottaa teidät viestienne perusteella. Täällähän suuri osa esiintyy vierailijoina, joten kirjoittajia ei ikävä kyllä pysty tunnistamaan. Se .o. oli poikkeus, mutta hän ei olekaan nyt hetkeen kirjoittanut.

Vierailija kirjoitti:

Minulle jäi kaivertamaan kysymys, loukkaantuiko se alkuvaiheesi koulutuksessa pudonnut pysyvästi? Halvaantuiko siis tms?

Te keksitte kysyä kaikki asiat, nekin joista minun on tavattoman vaikea kirjoittaa. Mutta koska pyysin mahdollisuutta osallistua, en tunne voivani kieltäytyäkään.

Kyllä sille epäonniselle ratsastajalle kävi hyvin kurjasti. Hän joutui sellaiseen liikkumisen mahdollistavaan pyörätuoliin istumaan eikä minun käsittääkseni pystynyt kävelemään ilman tukea. Minut kuljetettiin samana keväänä suomeen, joten en ikävä kyllä osaa sanoa jäikö hänen liikuntakykynsä pysyvästi vajavaiseksi vai parantuiko hän vammasta.

Olin silloin niin nuori ja kehittymätön etten aluksi edes ymmärtänyt tapahtumien yhteyttä. Mutta hänet oli onnettomuuden jälkeen kannettu autoon ja sitten kun hän jälleen ilmestyi kentän laidalle hän istui aina joko auton penkillä tai myöhemmin pyörätuolissa enkä koskaan nähnyt hänen enää nousevan yhdenkään hevosen selkään.

Kun vuosien varrella aina ajattelin asiaa ja näin ratsastajien putoamisia ja eriasteisia loukkaantumisia, ymmärsin lopulta mitä oli tapahtunut. Kamalin asia kaikessa oli se, että hän oli alkuperäisen omistajani tytär ja minusta oli ilmeisesti suunniteltu tulevan hänen kilpaesteratsunsa. Esteitä hän nimittäin hyppäsi. Onnettomuuden jälkeenkin hän usein kävi luonani, silitti minua hellästi niin korkealta kuin tuolista ylettyi ja vaikutti aivan yhtä kiintyneeltä minuun kuin ennen sitä. Viimeisenä saksanpäivänäni hän tuli vielä saattamaan minua kuljetusautoon ja jättämään hyvästejä. En pysty koskaan unohtamaan hänen kasvojaan ja kyyneliään tuona eroamisen hetkenä. Toivon enemmän kuin itselleni mitään sitä että hän olisi toipunut vammastaan ja olisi pystynyt jatkamaa työtään ja harrastustaan jonkun toisen hevosen kanssa. Mutta mitä asiassa lopulta kävi, sitä minulla ei taida olla mahdollisuutta saada koskaan tietää.

Hyvin surullinen ja kauniisti kerrottu tarina siitä onnettomuudesta. Kovin ikävää, jollei hän enää koskaan pystyisi kävelemään.

Selvästikään ratsastaja ei ainakaan jäänyt kantamaan sinulle kaunaa. Kävi jopa jättämässä haikeat hyvästi.

Miten hyvin sinut nyt tuntee, ei uskoisi ainakaan sinulle tuollaista tapahtuneen, kun vaikutat niin rauhalliselta ja tasapainoiselta.

Kiitos, kun kerroit!

Tapaturmat ovat karmeita. Ei hepolaiset niitä tahallaan aiheuta. Vaistot toimivat ja tulee havereita ihmisille

Shettis ja .o. taitaa olla ainoita, jotka ovat allekirjoittaneet viestejään. Mitähän tuo jälkimmäinen tarkoittaa. Näyttää ihan hevoselta, jolla on kuono ylöspäin ja pisteet silminä. Mutta tosiaan ei hevoselle voi olla lehmää eikä lehmällä hevosta.

Seuraan tätä hevosen palstaa. Tämä on niin syvällistä ja koskettavaa.

Tajusin hevosen lannasta yhden asian.

Lanta ja lannoite. Eli sanat lienee yhteydessä toisiinsa.

Aikoinaan lehmiä käytettiin eli pidettiin etupäässä lannoittamista varten. Maito oli hyvä sivutuote. (luin lapseni hissankirjasta)

Hevosilla oli työkäyttöä, mutta lannasta hyötyä.

Mites tänää uuden kaa meni?

Vierailija kirjoitti:

Mites tänää uuden kaa meni?

Tänään hän vasta totutteli minuun ja minä häneen. Minut haettiin aamupalan jälkeen ulos ja vietiin lähimpään tarhaan odottamaan muiden jäädessä vielä talliin. Pian tunnistin hänen hahmonsa joka lähestyi tallin omistajan seurassa päärakennuksen suunnasta. Omistaja kiinnitti riimunnarun kiinni ja taputti minua tuttuun tapaansa säkään. Työnsin otsani kiinni häneen ja lausuin aamuhörähdyksen.

Sitten uusi ihminen tuli myös vierelleni ja antoi minun ensin rauhassa nuuhkia kädenselkäänsä. Kun olin saanut aistia hänen ominaistuoksuaan hän antoi harjani alle ja rintaan kunnon rapsutukset. Sen jälkeen lähdimme kolmisin kiertämään tilan maita. Ensin kuljin tallinomistajan johdolla mutta pian hän antoi riimunnarun uudelle ihmiselle. He kulkivat ja kääntyilivät eri puolilla ja seurasin parhaan kykyni mukaan taluttajani sivulla hänen vauhdissaan. Kun hän pysähtyi, tiesin että minunkin kuului pysähtyä ja muutenkin yritin noudattaa niitä tapoja mitkä minun kuuluu talutettaessa muistaa. Kertaalleen omistaja pyysi häntä solmimaan narun aitaan. Tein mitä minun kuului rauhallisena ja hyvällä tuulella, koska luotin häneen.

Palasimme tallille minusta aivan hyvin sujuneen kierroksen jälkeen. Siellä omistaja näytti hänelle pilttuuni ja pyysi kuljettamaan minut sisälle ja taas takaisin ulos. Hän teki senkin taiten, enkä minäkään halunnut tointa millään tavalla vaikeuttaa. Sen jälkeen oli vuorossa suitsien laittaminen ja siirtyminen kentälle. Siellä tallin omistaja asettui kentän laidalle ja antoi käskyjä, miten hänen tuli ratsastaa. Käynti ja pysähtyminen, kevennetty ravi ja pysähtyminen vähän lisätty ravi, kentän tiet läpi ravaten, kulma, ympyrä molempiin suuntiin, voltti, laukannosto ja pysähtyminen, kaikki sellainen. Minun oli oltava kuitenkin tarkkana, että reagoin käskyihin vasta hänen antamiensa apujen jälkeen enkä huudoista jotka kyllä ymmärsin.

Mutta hyvin kaikki taisi mennä. Jos oikein ymmärsin, ensi viikolla voimme omin päin tehdä, mitä hän sitten haluaakaan. Jos minulta kysytään tulen mielelläni vaihtamaan perjantain koulutunnin aamureippailuun hänen kanssaan.

Vierailija kirjoitti:

Tässä on tämä turkulainen cityhevonen, jota lainmuutoksen myötä täytyy taluttaa keskustassakin ajoradalla. Tämä on kai se tässä ketjussa mainittu, joka nähtiin Tyksin edessä paikassa, jossa on 2 kaistaa molempiin suuntiin ja vilkas liikenne.

Tämä hevonen tykkää liikkua ennemmin keskustassa kuin maastossa.

https://www.is.fi/turun-seutu/art-2000006669873.html

Onpa outo ja hevosen kannalta vaarallinen lainmuutos, vai mitä sanot, hevonen. Uskaltaisitko kävellä tuolla tavalla keskustassa?

Edelleenkään en ymmärrä lakiasiasta yhtään mitään. Kyllä minä kävelen sinne minne minut viedään, mutta vastuun kyllä joudutte te kantamaan. Kuten aiemmin taisin mainita, autoihin olen melko hyvin tottunut, mutta kaupungissa varmasti on kaikenlaista melua ja yllättäviäkin ääniä niin paljon, että ehkä olisi viisainta jättää kaupungissa liikkuminen niille poliisihevosille jotka siihen on erikseen koulutettu.

Kiitos kuulumisten kertomisesta. Luen niin mielelläni :)

Vierailija kirjoitti:

Jos joku kaheli avaisi yöllä aitanne niityllä.ja poistuisi, niin mitä tekisit? Lähtisit pakoon vaan jonnekin, jäisit paikalleen, menisit tilan omistajan oven taakse?

Entä jos joku yrittäisi varastaa sinut? Lähtisitkö noin vaan tuntemattoman mukaan? Ihmettelen, miten noin arvokas omaisuus on öiisn valvomatta. Vai onko joku hälyytyslaite?

Useimmissa tapauksissa jäisin laitumelle. Jossakin sopivassa tilanteessa aamuöinen tunnelma ja vapaudenkaipuu voisivat saada vallan ja lähtisimme kaikki seikkailemaan. Yksin en sitä tekisi.

Ei meitä mikään hälyytyslaite ymmärtääkseni vartioi, mutta emme myöskään ole helpoimmasta päästä varastettavia! Oudon ihmisen emme laumana välttämättä salli edes tulla lähellemme ja vaikka hän sattuisi saamaan yhden meistä kiinni, kuljettaminen pois osoittautuisi kyllä vaikeaksi. Jos olisin yksin, saattaisin olla helpommin mukaan otettavissa ja jopa luulla että minun kuuluu lähteä. Mutta paljon riippuisi siitä, millaisen vaikutelman varas onnistuisi minulle antamaan. Voimalla ja väkivalloin minua ei varmasti vietäisi, ainakaan äänettä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos jälleen kiinnostavasta päivän kuulumisten kertomisesta. Elämäsi kuulostaa mielenkiintoiselta. Jännittävää seurata, millaiset välit sinulle uuteen kehittyy. Tuo potkimiskommentti oli kyllä taas hieno oivallus sinusta. Tosiaan, toivottavasti kukaan ei käytä tuota sanontaa väkivallan tekosyynä ihmisillä. Aikamoinen tapa tammoilla ilmoittaa astutushalunsa orille.

Ehkä omistaja antaa sinun jatkossakin kokeilla myös vapaan juoksemista, kun se sujui noin hyvin.

Miten osaat tunnistaa, onko jokin eläinlaji vaarallinen. Erotat esim suden koirasta. Koira kun on kuitenkin sudesta jalostettu. 2 silmää eteen päin on usein saalistajan merkki. Eli näkee hyvin etäisyyksiä. Saaliseläimellä silmät on sivuilla, että osaa vroa takaakin tulevaa vaaraa.

Luonnossa tulee varman sulle usein suuriakin vaarattomia eläimiä vastaan, kuten vaikka hirvi. Sehän on valtavan suuri. Kauriskin on aika suuri. Jänis suden kokoinen. Miten erotat vaarallisen ja ei-vaarallisen. Toki käyttäytymisestä, mutta alkuun on vaarallista odottaa, miten käyttäytyy, kun vaarallista kannattaa heti havainnon jälkeen lähteä pakoon.

Lähtökohtaisesti pelkään kaikkea tuntematonta tai ainakin suhtaudun siihen epäluuloisesti. Olen kuitenkin nähnyt ja haistanut paljon koiria eivätkä useimmat niistä pelota minua yhtään. Ne ovat käytännössä aina seurassanne ja käyttäytyvät kuten kesyt eläimet. Ne lopettavat usein ääntelynkin kun te käskette. Ne eivät hiivi pimeässä lähellemme eivätkä tuoksu tapetuille eläimille ja verelle. Jos suuri vapaana juokseva koira kuitenkin yllättäen ilmestyisi eteeni, on hyvin todennäköistä että silloin pelästyisin.

Myös hirveä voisin pelästyä, vaikkakaan sillä ei ole pedon olemusta eikä varmasti käytöstäkään. Yhden kerran ohitimme omistajani kanssa etäältä pellolla laiduntavan hirven. Katsoin sitä kyllä valppaan kiinnostuneena, mutta kun sain vain rauhallisen käskyn jatkaa matkaani, tein niin. Olen tottunut paljolti luottamaan johtajani arviointikykyyn ja ratkaisuihin, oli hän sitten meidän suomenhevostammamme tai selässäni istuva ratsastaja.

Tuotit kivaa sisältöä jälleen. Sinulle tavalliset asiat saattaa olla cityihmiselle ihan erikoisia.

Oletko lukenut täällä muita ketjuja hevonen.

Huomaatko, että oma ketjusi on kaikkein ystävällisin? Sinusta tykätään siis. Ihmiset ilkeilee täällä netissä nimettömänä toisilleen ja purkaa pahaa oloaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko hevosella superhyvä hajuaisti. Kun koirasta sanotaan, että pitkä kuono mahdollistaa hyvän hajuaistin ja hevosilla vasta onkin pitkä kuono.

Lisäksi teillä on valtavan suuret ja ilmeikkäät sieraimet!

Hajuaistini on tarkka ja hyvin erotteleva. Tunnistan kaikki tallilla olevat ja säännöllisesti käyvät ihmiset ja hevoset heidän tuoksustaan, samoin erinäiset esineet ja ravintokasvit. Tarvittaessa voimistan hajuaistimusta vetämällä ylähuulta taakse asentoon, jota te kutsutte flehmenreaktioksi. Tiedän että myös koirilla on hyvin tarkka hajuaisti, mutta en pysty sanomaan onko se tarkempi kuin meillä hevosilla. Ehkä siihen vaikuttavat muutkin asiat kuin kuonon tai turvan mitta.

Hei hevonen!

Kiitos ketjusta kysellä! Sekä elämäsi jaosta meille.

On kylmä-ja lämminveriset hevoset sekä niiden risteytymät puoliveriset. Kylmäveriset on pohjoisen rotuja. Vahvoja ja suuria ja lämminveriset etelämpää. Sirompia ja ketterämpiä. Tuleeko tuo kylmä ja lämmin jaottelu vain sen mukaan, että miten lämpimässä maassa ne on jalostettu vai mistä noin oudot nimitykset?

Entä miten tarkkaan osaat tulkita muiden eläinlajien varoitusääniä. Pikkulinnun viholliset on ihan erilaisia kuin sinun. Suuri petolintu osaa napata myös varmaan pienen varsan. Pupuilla tai ainakin kauriilla ja hirvellä voi olla sama vihollinen kuin teillä. Kerroit, että sinua harmittaa susien olemassaolo. Ovatko yöpymisaitaukset teillä susivarmoja? Karhua ei taida aitaukset juuri pidätellä, kun kiipeilevät ja riehuvat. Niitä on harvemmassa tosin.

Tarkoitan yöpymisaitauksilla niitä, joilla siis yövytte kesällä ulkona.