Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Kiinnostaa, miten suhteet sen uuden kanssa sujuu!

Millä tavalla aiot puolusta paikkaasi lauman kolmantena.

Huomioiko arvoasteikossa ylhäällä olevat hevoset jotenkin sen, että ihminen antaa alimmalle ensin ruokaa, huomiota vettä tms.

1. Ollessaan samassa aitauksessa

2. Ollessaan eri aitauksessa

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla joku hevonen paras kaveri kanssasi?

Vai oletteko reilusti kaikki kaikkien kavereita?

Totta kai minullekin joku on parempi kaveri kuin toinen. Eli tykkäämme viettää aikaa yhdessä, rapsutamme toisiamme, leikimme mielellämme samalla tavalla ja niin. Se suomenhevonen joka oli lauantaina kanssani retkellä on laumastamme paras ystäväni. Mutta en torju ketään muutakaan, joka rauhallisin aikein minua lähestyy tai pyytää seuraksi.

Vierailija kirjoitti:

Hei hevonen!

Kysyisin, ratsastetaanko sinulla koskaan umpimetsässä niin, ettei ole kunnollista polkuakaan?

Olen aika varma että minua ei yleensä tarkoituksella viedä umpimetsään mutta joskus sinne siitä huolimatta päädytään. Niin voi käydä jos puita on kaadettu ja polku pääsee siitä syystä hukkumaan tai sitten se jatkuu liian vaikeakulkuiseen maastoon. Pärjään hyvin tavallisessa metsässä jos siellä ei vain ole liian nuorta ja tiheää puustoa. Suolle, kivikkoon tai kovin jyrkkiin mäkiin minua ei myöskään ratsasteta. Yleensä on sekä teille että minulle miellyttävintä pysytellä tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Teillä kun on se lämmitys siellä tallissa, niin varmaan olet joskus uteliaisuuttasi katsonut lämpömittarista montako astetta siellä on kovilla pakkasilla?

Maneesissa ei kai ole lämmitystä. Perutaanko tunnit kovilla pakkasilla?

Ja vielä: oletko Pesosen suosikki nukkuma-alustana. Tuleeko hän yleensä juuri sinun kanssasi?

En valitettavasti osaa lukea lämpömittaria. Tiedän kyllä ihmisten katsovan talvella siitä ovatko tunnit ulkona vai sisällä. Ja varmasti tallissakin on sellainen. Maneesissa on suunnilleen samanlämpöistä kuin tallissakin missä ei koskaan pakkasellakaan vesi jäädy. Lämpötila on ehkä suunnilleen sellainen kuin tähän aikaan vuodesta päivisin ulkona. Tarkemmin en ikävä kyllä osaa sanoa.

Minä olen mielestäni rauhallinen nukkuja. Muista pilttuista kuuluu enemmän ääniä öisin. Voi olla että pesonen valitsee siksi usein minun seurani, mutta kyllä hän taitaa samaan tapaan vierailla muittenkin luona.

Miten pitäisitte itsenne puhtaana, jos ihminen ei sitä tekisi. Koirat ja kissat yltävät pesemään peppunsakin ja kohdat joihin ne ei yletä kielellä, ne nuolevat tassuaan ja sitten tassulla pyyhkivät sitä kohtaa.

Mutta entä te hevoset. Pakko teidänkin on jotenkin pystyä esim selkänne putsaamaan ( ja vaikka korviin ei ainakaan kieli ulotu) kun teitä on villeinäkin.

Niin kysyin aiemmin sinulta oletko millainen sontija. Koska tallilla missä käyn on yksi hevonen joka varmaan pyörii ympyrää ja sontii. Toiset hevoset tekevät kaksi kasaa ja ne on helppo siivota.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla teidän tallin hevoset toimivat, jos suuttuvat toiselle hevoselle?

Esim, jos joku yrittää kiilata johtajan edelle tms.

Mitä sinä teet, jos koet toisen hevosen tehneen väärin sinulle?

En yleensä nosta isoa äläkkää vaikka vuonon annettaisiin kulkea edelläni. Jos olen sopivalla tuulella saatan kyllä näykkäistä sitä sopivan tilaisuuden tullen. Tai jos ohjissa on joku joka ei selvästi edellytä minulta tietyllä paikalla pysymistä voin yrittää ottaa oman paikkani sen edellä. Kaikki reagoivat tilanteeseen omalla tavallaan, ja johtajamme esimerkiksi tuntuu kyllä puolustavan hyvin herkästi oikeuttaan kulkea kärjessä. Mutta sekin kyllä lopulta taipuu jos niin vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Usein ajan mökin lähellä olevien hevosaitausten ohi. Miksi hevosia on eroteltu toisistaan omiin lokeroihin valkoisilla liinoilla. Ovatko ne riitaisia, mietin usein. Joku on yksin ja jotkut kaksin.

Miksette vain hyppää niiden liinojen yli, niin saatte syödä ruohoa siellä, missä tykkäätte sitä syödä. Jos vaikka lähistöllä näkyy herkullinen apilamätäs, niin miksei yli liinasta vaan ja syömään. (kun eihän se liina kuitenkaan mitenkään petoja pidättele)

Samaa lokerointia meilläkin paljon tehdään. Luulen että teidän kannaltanne on helpompaa kun olemme omissa tarhoissamme niin ainakaan riitoja ei pääse puhkeamaan, meitä on helpompi yksitellen hakea työhön ja sellaista. Mutta meidän näkökulmastamme ainakin toinen hevonen kaverinamme aitauksessa olisi todella tärkeä juttu. Voihan aidan ylikin koskettaa mutta rapsuttelua ja tiiviimpää läheisyyttä se estää kurjan tehokkaasti.

Olen tottunut aitoihin rajoina ja tiedän niiden tarkoittavan sitä että haluatte meidän pysyvän niiden sisäpuolella. Siksi en välttämättä ylitä niitä vaikka se olisikin mahdollista. Meillä liinoja ei käytetäkään kun tarhoja on useita.

Vierailija kirjoitti:

Oli jälleen erittäin kiinnostava viesti hevoselta.

Hän saarta ajatella (kuten hevonenkin), että olsiko hevonen sittenkin vapaana onnellinen ja halusi antaa hevosen maistaa vapautta ainakin hetken aikaa. Ehkä hän antaa sinun toimia vapaasti samalla tavalla toisinaan myös jatkossa. Ehkä hän myös nautti luottamuksesta ja uskollisuudesta, mitä häntä kohtaan osoitit.

Toinen mahdollisuus on, että hän on aavistanut sulla joskus olevan ratsastuksesta tulleita pieniä kipuja tai lihasjännityksiä. (niistähän mainitsit aiemmin) Ihmisellekin liike usein auttaa lihaskipuihin ja joskus nivelkipuihinkin. Ajatteli, että tekee nivelillesi ja lihaksillesi hyvää saada liikkua oikein kunnolla ilman painoa hevoselle luonnollisella tavalla.

Hyvä omistaja sinulla!

Kiitos sinulle siitä että mietit minun asiaani, vaikka se varmaan tuntuu teistä pikku jutulta. Molemmat ajatukset jotka esitit kuulostavat tosi viisailta. Ja vaikkei minulla ainakaan tunnu pahoja jumeja selässä tai jaloissa, olihan vapaana juokseminen aivan ihanaa. Laitumellahan sitä saan tehdäkin, mutta eilen se tuntui vielä paljon paremmalta!

Omistajani kyllä näkee minusta monia asioita, mutta tuntuisi silti uskomattomalta että hän pystyisi aistimaan minusta sen, että olen niin paljon miettinyt viime päivinä vapautta. Tietää en kuitenkaan voi, enkä myöskään kysyä. Siitä olen kuitenkin varma, että hänen yllätyksensä tuottama ilo ja riemu näkyivät minusta niin selkeästi, ettei sitä voinut väärin tulkita!

Hevonpaskaa

Vierailija kirjoitti:

Ehkä omistajaa hieman ahdistaa, kun sinua pidetään aina kahlittuna ja käytetään työntekoon, jolloin olet toisten komennossa. Halusi antaa sinun kirmata kunnolla nyt vielä ennen talvea. Oli saman aikaan iloinen puolestasi ja saman aikaan mietti, kaipaatko vapautta.

Kamalan jännää, kun saitte uuden tallikaverin. Mahtaako tulla jonkinlaista taistelua kanssasi arvojärjestyksen kolmannesta sijasta.

Kun et haistanut uutta, se haistoi sitten ehkä sinut, jos tuuli sen suuntaan.

Teistä voi tulla kavereita, jos se on mukava.

Kiitos sinullekin jos en kiitä samaa ihmistä jo uudelleen. Varmasti hän halusi antaa minulle tunteen vapaudesta, kun otti satulankin pois. En vain ole kokenut samaa koskaan aiemmin niin mieltäni jäi askarruttamaan miksi se tapahtui nyt kun hän on viiden vuoden ajan jo kanssani kulkenut. Vaan ehkä vasta nyt hän ajatteli voivansa luottaa minuun.

Tänään olin jo friisiläisen kanssa viereisessä aitauksessa ja hän todella vaikuttaa mukavalta hevoselta, eli rauhanomaiselta ja ei yhtään äkkipikaiselta. Aika ajoin kaulailimme aidan yli ja hörähtelimme ystävyyden merkiksi. Minulla olisi siis ollut mielekästä seuraa ja tekemistä koko päiväksi ennen maneesitunteja, mutta kun toinen hoitajistani tuli meitä katsomaan hän tuli kertoneeksi jotakin mikä sai mieleni levottomaksi.

Puhuessaan uudelle tammalle hän nimittäin mainitsi jotakin sulhasesta. Olen kuullut sen sanan kyllä, mutta vasta hänen puhuttuaan asiasta lisää, ymmärsin mitä hän tarkoitti. Jossain vaiheessa meille on tulossa toinenkin friisiläishevonen, joka siis on ori. Se tuntuu kiusalliselta ajatukselta enkä jaksa uskoa, että se tuo tullessaan muuta kuin levottomuutta ja kärhämiä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaunis ystävällisestä vastauksestasi! Minulla on joskus taipumus olla huomioimatta hyvinkin oleellisia yksityiskohtia. Onneksi et pahastunut siitä!

Lumouduin eläväisestä tekstistä ja hurmioiduin niin, että jäljelle jäi vain tunne.. jonkinlaisesta yhteismuistista, jaetusta kokemuksesta. Kumppanuudesta.

Ehkäpä kentauri on taru, joka on syntynyt taianomaisesta hevosen ja ihmisen kumppanuudesta - yhteistyöstä, joka on niin saumaton, ettei kumpikaan erota edes ajatuksissaan, missä hevonen loppuu ja ihminen alkaa?

Pesoselle lämpimät terveiset, purrr! Nähköön hän suloisia unia muinaisesta Egyptistä viileinä syysöinä. <3

Pesonen saa terveisesi, lupaan sen! Kirjoitit hyvin kauniisti kumppanuudesta ja joskus tunnen kyllä ihan samalla lailla. Vaikka minä olen kentaurin jalat ja ratsastaja se pää, tiedän että voisin vaikka ummistaa oikeat silmäni ja vain kulkea päältä saamieni ohjeiden mukaisesti eikä mitään pahaa tai vaarallista sattuisi. Jos pääsen sellaiseen mielentilaan, silloin esimerkiksi esterataa ratsastettaessa yllän vaivatta parhaaseen suoritukseeni. Toisaalta ei tarvitse kuin jalan kipeytyä jostakin, ratsastajan vähänkin epäröidä tai kannuksen käväistä liian lujaa kyljessäni niin se mielikuva ja mielentila kyllä haihtuvat nopeasti minun itseni voimatta sille mitään. Moni asia on niin valtavan pienestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä omistajaa hieman ahdistaa, kun sinua pidetään aina kahlittuna ja käytetään työntekoon, jolloin olet toisten komennossa. Halusi antaa sinun kirmata kunnolla nyt vielä ennen talvea. Oli saman aikaan iloinen puolestasi ja saman aikaan mietti, kaipaatko vapautta.

Kamalan jännää, kun saitte uuden tallikaverin. Mahtaako tulla jonkinlaista taistelua kanssasi arvojärjestyksen kolmannesta sijasta.

Kun et haistanut uutta, se haistoi sitten ehkä sinut, jos tuuli sen suuntaan.

Teistä voi tulla kavereita, jos se on mukava.

Kiitos sinullekin jos en kiitä samaa ihmistä jo uudelleen. Varmasti hän halusi antaa minulle tunteen vapaudesta, kun otti satulankin pois. En vain ole kokenut samaa koskaan aiemmin niin mieltäni jäi askarruttamaan miksi se tapahtui nyt kun hän on viiden vuoden ajan jo kanssani kulkenut. Vaan ehkä vasta nyt hän ajatteli voivansa luottaa minuun.

Tänään olin jo friisiläisen kanssa viereisessä aitauksessa ja hän todella vaikuttaa mukavalta hevoselta, eli rauhanomaiselta ja ei yhtään äkkipikaiselta. Aika ajoin kaulailimme aidan yli ja hörähtelimme ystävyyden merkiksi. Minulla olisi siis ollut mielekästä seuraa ja tekemistä koko päiväksi ennen maneesitunteja, mutta kun toinen hoitajistani tuli meitä katsomaan hän tuli kertoneeksi jotakin mikä sai mieleni levottomaksi.

Puhuessaan uudelle tammalle hän nimittäin mainitsi jotakin sulhasesta. Olen kuullut sen sanan kyllä, mutta vasta hänen puhuttuaan asiasta lisää, ymmärsin mitä hän tarkoitti. Jossain vaiheessa meille on tulossa toinenkin friisiläishevonen, joka siis on ori. Se tuntuu kiusalliselta ajatukselta enkä jaksa uskoa, että se tuo tullessaan muuta kuin levottomuutta ja kärhämiä.

Ymmärrän, että on stressaavaa, kun ori tulee uutena laumaan.

(Heh, siitä tulee sitten niitä tammojen potkuja, joista oli puhe)

Ota se uuden tulo niin, että hyvä, kun tulee yksi vartija lisää laumaan.

Vierailija kirjoitti:

Oijoi, kuvailit todella osuvasti minun keljut asiani ja päänsisäiset ristiriitani, juuri noin se minullakin on. Oikeastaan ihan sama onko pilttuu tallissa vai talossa, ja tuo unelma olla vapaa, tai ainakin tunne täydellisestä vapaudesta. Runoilija Aaro Hellaakoski (en tiedä, oletko koskaan kuullut hänestä?) sanoi sen aikanaan hyvin: "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki." Miten hevosena ymmärtäisit tämän lauseen?

Lopuksi, se mitä kerroit ajatuksistasi näihin liittyen, näin ihmisenä olisi myös hyvä pohtia tarvitseeko syvemmälle mennä. Ja mikä tosiaan estää toteuttamasta unelmia? Annoit ajattelemisen aihetta. Kanssasi on mukava keskustella.

Minulla on runoista todella hatara kuva ja runoilijoista vielä paljon hatarampi. Talleilla ei jostain syystä paljon puhuta kummastakaan. Siksi tuo esimerkkisi aaro hellaakoskikin on minulle kyllä aivan vieras.

Mutta jotenkin minä luulen ymmärtäväni sekä tuon viisauden että sen miten tavattoman hienosti se on sanottu. Tietä pitkin pääsee vain sinne minne tie vie. Umpihanki tai umpimetsä taas teettää muuta epämukavuutta! Taidan tykätä runoista!

Onko Pesonen mustavalkoinen vai harmaaraidallinen kissa?

Voiko omistajasi ja Laurin välillä olla odotettavissa jotain pientä ihastumista?

Olet pystynyt kirjoittamaan sillä kynälläsi ja ei sensuroitukaan mitään.

Pystytkö hyppäämään aitasi yli ilman vauhtia kuten kauris?

Kiinnostuneen seuraan kui sujuu friisiläisen kanssa.

Osaatko vastata jotain siihen, kun sinua käytetään päivässä 3 tuntia melko kevyeen työhön, niin miten sodassa hevoset ovat jaksaneet vuosisatojen ajan (ennen polttomoottorien keksimistä) osallistua kiivaisiin taisteluihin?

Niissä sai hepat rynniä tosissaan varmaan tuntikausia ja miehillä oli raskaat varusteet siellä selässä lisäpainona hevoselle.

Vierailija kirjoitti:

Onko Pesonen mustavalkoinen vai harmaaraidallinen kissa?

Voiko omistajasi ja Laurin välillä olla odotettavissa jotain pientä ihastumista?

Ohis: tuskin Pesonen on raidallinen, muuten sen nimi olisi Viiru.