Miten hevosena pystyn osallistumaan?

Onko sinulla sukkia tai tähteä?

Minkä värinen olet?

No tänään ainakin on keskiviikko ja sinä olit omistajasi kanssa. Mitä puuhasitte?

Onko kylmä jo?

Onko hevosella superhyvä hajuaisti. Kun koirasta sanotaan, että pitkä kuono mahdollistaa hyvän hajuaistin ja hevosilla vasta onkin pitkä kuono.

Lisäksi teillä on valtavan suuret ja ilmeikkäät sieraimet!

Miten pystyt syömään se metallijuttu suuss ja miten sulla hampaat mahtuu samaan aikaan kiinni. Eikö hevosilla ole takana hampaita.

Onko tuore ruoho liikaa syötynä hevosille keväällä haitallista?

Tänään minut talutettiin jo aamulla ruuan jälkeen yksin takimmaiseen aitaukseen. Muutkin tuotiin ulos kaikki omiin aitauksiinsa. Syy tähän oli kai se että uusi hevonen saapui tänään. Se osoittautui varmaankin minua vähän nuoremmaksi mustaksi friisiläistammaksi, jolla oli suuret hienot kaviot, pitkä vapaana roikkuva harja ja tavattoman tuuhea häntä. Sitä kuljetettiin aitausten ympäri jotta saatoimme katsella ja haistella uutta tulokasta, mutta emme päässeet vielä kosketuksiin sen kanssa. Se vietiin sitten varmaankin lääkärin tarkastettavaksi, mutta päiväruuan jälkeen se tuotiin myös ulos omaan aitaukseen, joka oli suomenhevosten ja islantilaisen vieressä. Se vaikutti vähän hermostuneelta mutta muuten rauhalliselta ja sopuisalta, muuta en vielä osaa sanoa.

Seisoin nimittäin koko päivän ulkona ja toivoin että tuuli toisi friisiläisen suunnasta sieraimiini hajua. Taisi kuitenkin tuulla huonoon suuntaan ja kun en päässyt sen kanssa muutenkaan tekemisiin, aloin jo päiväruuan aikaan olla kärsimätön ja kyllästynyt. Olin sitä myös kun omistajani saapui lopulta hakemaan minua. Sain sittemmin muuta ajateltavaa.

Omistaja satuloi ja suitsi minut, minkä jälkeen suuntasimme vanhalle harjoitusraviradalle muutaman kilometrin päähän. Radalla on aiemmin harjoitettu jonkun tilan ravihevosia, mutta niitä ei ilmeisesti enää kasvateta. Rata on jo melko ruohottunut ja sen keskellä kasvaa pensaikkoa. Omistaja ohjasi minut radalle, kannusti minut raviin ja juoksimme sen ympäri. Sitten hän nosti minut laukkaan ja kiersimme radan toiseen kertaan. Rata ei ole kovinkaan pitkä, joten siinä ei kauan kestänyt.

Sitten hän ohjasi minut pienen penkkirivistön viereen, jossa oli paikkoja pienelle määrälle katsojia. Mitä hän sitten teki, en ymmärtänyt radalla enkä vielä nytkään. Hän avasi satulavyön, nosti satulan selästäni ja asetti sen vanhalle penkille. Sen jälkeen hän riisui minulta suitset ja asetti ne satulan viereen. Hän tuli sitten eteeni, rapsutti minua hellästi kaulalta ja käänsi radan suuntaan. Ennen kuin ehdin juuri mitään edes miettiä, hän kehotti minua laukkaamaan yksin radan ympäri. Olin ihmeissäni mutta tein työtä käskettyä ja kiihdytin käynnistä suoraan laukkaan. Päästyäni radan toiselle puolelle lisäsin edelleen vauhtia. Hänen kohdallaan valmistauduin pysähtymään, mutta merkistä päättelin että hän halusi minun jatkavan. Olin ilman häntä niin kevyt ja vapaa ja voimakas. Juoksin suunnattomasti nauttien ja äänekläästi korskuen täyttä laukkaa radan vielä neljästi ympäri. Sen jälkeen pysähdyin omasta aloitteestani.

Tulin omistajani viereen. Hänen kasvoillaan oli ilme, mitä minun oli hyvin vaikea tulkita. Se oli ehkä kuin puoliksi tyyntä iloa ja puoliksi alakuloa. Huohotin hänen vierellään ja sain hengitykseni tasaantumaan. Sitten hän asetti satulan selkääni ja kiristi vyön vain hyvin kevyesti. Suitset hän otti kantaakseen ja lähti kävelemään kohti tallia. Minä seurasin tietysti tuntumassa aina perille asti, päätäni ylös alas viskoen ja kovin ihmeissäni.

Olen nyt illan miettinyt, miksi hän toimi sillä tavalla. Hän ei koskaan aiemmin ole päästänyt minua kulkemaan siten, ilman ohjausta, saati sitten laukkaamaan yksin rataa ympäri. Olen pahoillani että en ole pystynyt keskittymään kysymyksiin kun olen vain ollut tästä päivästä niin kummissani. No nyt ehdin ehkä vielä vastaamaan johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla sukkia tai tähteä?

Minkä värinen olet?

Olen väriltäni kastanjanruskea ruunikko. Vasemmassa takajalassani on vuohissukka ja oikeassa puolisukka. Muita merkkejä minulla ei ole.

Pystyt osallistumaan kyrpyyteen.

Vierailija kirjoitti:

Tänään minut talutettiin jo aamulla ruuan jälkeen yksin takimmaiseen aitaukseen. Muutkin tuotiin ulos kaikki omiin aitauksiinsa. Syy tähän oli kai se että uusi hevonen saapui tänään. Se osoittautui varmaankin minua vähän nuoremmaksi mustaksi friisiläistammaksi, jolla oli suuret hienot kaviot, pitkä vapaana roikkuva harja ja tavattoman tuuhea häntä. Sitä kuljetettiin aitausten ympäri jotta saatoimme katsella ja haistella uutta tulokasta, mutta emme päässeet vielä kosketuksiin sen kanssa. Se vietiin sitten varmaankin lääkärin tarkastettavaksi, mutta päiväruuan jälkeen se tuotiin myös ulos omaan aitaukseen, joka oli suomenhevosten ja islantilaisen vieressä. Se vaikutti vähän hermostuneelta mutta muuten rauhalliselta ja sopuisalta, muuta en vielä osaa sanoa.

Seisoin nimittäin koko päivän ulkona ja toivoin että tuuli toisi friisiläisen suunnasta sieraimiini hajua. Taisi kuitenkin tuulla huonoon suuntaan ja kun en päässyt sen kanssa muutenkaan tekemisiin, aloin jo päiväruuan aikaan olla kärsimätön ja kyllästynyt. Olin sitä myös kun omistajani saapui lopulta hakemaan minua. Sain sittemmin muuta ajateltavaa.

Omistaja satuloi ja suitsi minut, minkä jälkeen suuntasimme vanhalle harjoitusraviradalle muutaman kilometrin päähän. Radalla on aiemmin harjoitettu jonkun tilan ravihevosia, mutta niitä ei ilmeisesti enää kasvateta. Rata on jo melko ruohottunut ja sen keskellä kasvaa pensaikkoa. Omistaja ohjasi minut radalle, kannusti minut raviin ja juoksimme sen ympäri. Sitten hän nosti minut laukkaan ja kiersimme radan toiseen kertaan. Rata ei ole kovinkaan pitkä, joten siinä ei kauan kestänyt.

Sitten hän ohjasi minut pienen penkkirivistön viereen, jossa oli paikkoja pienelle määrälle katsojia. Mitä hän sitten teki, en ymmärtänyt radalla enkä vielä nytkään. Hän avasi satulavyön, nosti satulan selästäni ja asetti sen vanhalle penkille. Sen jälkeen hän riisui minulta suitset ja asetti ne satulan viereen. Hän tuli sitten eteeni, rapsutti minua hellästi kaulalta ja käänsi radan suuntaan. Ennen kuin ehdin juuri mitään edes miettiä, hän kehotti minua laukkaamaan yksin radan ympäri. Olin ihmeissäni mutta tein työtä käskettyä ja kiihdytin käynnistä suoraan laukkaan. Päästyäni radan toiselle puolelle lisäsin edelleen vauhtia. Hänen kohdallaan valmistauduin pysähtymään, mutta merkistä päättelin että hän halusi minun jatkavan. Olin ilman häntä niin kevyt ja vapaa ja voimakas. Juoksin suunnattomasti nauttien ja äänekläästi korskuen täyttä laukkaa radan vielä neljästi ympäri. Sen jälkeen pysähdyin omasta aloitteestani.

Tulin omistajani viereen. Hänen kasvoillaan oli ilme, mitä minun oli hyvin vaikea tulkita. Se oli ehkä kuin puoliksi tyyntä iloa ja puoliksi alakuloa. Huohotin hänen vierellään ja sain hengitykseni tasaantumaan. Sitten hän asetti satulan selkääni ja kiristi vyön vain hyvin kevyesti. Suitset hän otti kantaakseen ja lähti kävelemään kohti tallia. Minä seurasin tietysti tuntumassa aina perille asti, päätäni ylös alas viskoen ja kovin ihmeissäni.

Olen nyt illan miettinyt, miksi hän toimi sillä tavalla. Hän ei koskaan aiemmin ole päästänyt minua kulkemaan siten, ilman ohjausta, saati sitten laukkaamaan yksin rataa ympäri. Olen pahoillani että en ole pystynyt keskittymään kysymyksiin kun olen vain ollut tästä päivästä niin kummissani. No nyt ehdin ehkä vielä vastaamaan johonkin.

Oli jälleen erittäin kiinnostava viesti hevoselta.

Hän saarta ajatella (kuten hevonenkin), että olsiko hevonen sittenkin vapaana onnellinen ja halusi antaa hevosen maistaa vapautta ainakin hetken aikaa. Ehkä hän antaa sinun toimia vapaasti samalla tavalla toisinaan myös jatkossa. Ehkä hän myös nautti luottamuksesta ja uskollisuudesta, mitä häntä kohtaan osoitit.

Toinen mahdollisuus on, että hän on aavistanut sulla joskus olevan ratsastuksesta tulleita pieniä kipuja tai lihasjännityksiä. (niistähän mainitsit aiemmin) Ihmisellekin liike usein auttaa lihaskipuihin ja joskus nivelkipuihinkin. Ajatteli, että tekee nivelillesi ja lihaksillesi hyvää saada liikkua oikein kunnolla ilman painoa hevoselle luonnollisella tavalla.

Hyvä omistaja sinulla!

Ehkä omistajaa hieman ahdistaa, kun sinua pidetään aina kahlittuna ja käytetään työntekoon, jolloin olet toisten komennossa. Halusi antaa sinun kirmata kunnolla nyt vielä ennen talvea. Oli saman aikaan iloinen puolestasi ja saman aikaan mietti, kaipaatko vapautta.

Kamalan jännää, kun saitte uuden tallikaverin. Mahtaako tulla jonkinlaista taistelua kanssasi arvojärjestyksen kolmannesta sijasta.

Kun et haistanut uutta, se haistoi sitten ehkä sinut, jos tuuli sen suuntaan.

Teistä voi tulla kavereita, jos se on mukava.

Vierailija kirjoitti:

Millaista on hevosten keskinäinen huumori?

Onko se sellaista hevosenleikkiä? Ei Tosin en tarkalleen tiedä, mitä tuolla sanalla edes tarkoittaa.

Huumori taitaa olla enemmän teidän juttunne. Itse asiassa minunkaan on vaikeaa ymmärtää sen vivahteita. Mutta leikkiä me kyllä osaamme. Ja isoja kun olemme niin saattaa joskus se aitakin kaatua! Sitä tuo teidän sanannekin kai tarkoittaa, vallatonta ja vähän rajuakin kisailua. Mutta emme me toisiamme leikkiessä tietenkään yritä vahingoittaa. Toista on sitten välejä selvitellessä.

No, tuliko sinulle ollenkaan sellainen olo, että kunpa saisi olla vapaana ilman ihmisiä?

Jos olisin hevonen, varmaan olisin mieluummin ratsuhevonen, jota ruokitaan ja hoidetaan ja pidetään pedoilta turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä viestissäsi kerroit, että pelkkä raipan päällä kevyesti koskettaminen saa hevosen ruotuun, jos se meinaa alkaa toimia niin, ettei enää huvita totella.

Onko hevonen alkuun opetettu varomaan raippaa lyömällä sillä kivuliaasti? Varmaan, sillä eihän joku raipan pään kosketus olisi mitään muutoin. Eihän se vaikuttaisi käytökseen, jollei se olisi muistutus jostain kivuliasta.

En todellakaan osaa sanoa, miten koulutuksemme y l e e n s ä tapahtuu ja kuinka paljon siihen liittyy kivuliaita kokemuksia. Tiedän asian vain omalta kohdaltani ja sen seurauksena minulle on muodostunut kunnioitus raippaa kohtaan. En sano tästä nyt enempää, mutta nykyisin osaan olla kiitollinen siitä, että sillä useimmiten vain kosketetaan ja enintään napautetaan. Sellaisen kestän kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa sanonta, että rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Potkitteko tosiaan rakkaitanne?

Potkiminen ei ole meilläkään mikään varsinainen hellyydenosoitus. Se vain sattuu olemaan tammojen tapa viestiä astuvalle orille. Toivottavasti tuo vähän nurinkurinen sanontanne ei ole oikeuttanut mitään väkivaltaista omassa rakkaudessanne.

Kiitos jälleen kiinnostavasta päivän kuulumisten kertomisesta. Elämäsi kuulostaa mielenkiintoiselta. Jännittävää seurata, millaiset välit sinulle uuteen kehittyy. Tuo potkimiskommentti oli kyllä taas hieno oivallus sinusta. Tosiaan, toivottavasti kukaan ei käytä tuota sanontaa väkivallan tekosyynä ihmisillä. Aikamoinen tapa tammoilla ilmoittaa astutushalunsa orille.

Ehkä omistaja antaa sinun jatkossakin kokeilla myös vapaan juoksemista, kun se sujui noin hyvin.

Miten osaat tunnistaa, onko jokin eläinlaji vaarallinen. Erotat esim suden koirasta. Koira kun on kuitenkin sudesta jalostettu. 2 silmää eteen päin on usein saalistajan merkki. Eli näkee hyvin etäisyyksiä. Saaliseläimellä silmät on sivuilla, että osaa vroa takaakin tulevaa vaaraa.

Luonnossa tulee varman sulle usein suuriakin vaarattomia eläimiä vastaan, kuten vaikka hirvi. Sehän on valtavan suuri. Kauriskin on aika suuri. Jänis suden kokoinen. Miten erotat vaarallisen ja ei-vaarallisen. Toki käyttäytymisestä, mutta alkuun on vaarallista odottaa, miten käyttäytyy, kun vaarallista kannattaa heti havainnon jälkeen lähteä pakoon.

Oletko iloinen tallikauden alkamisesta? Eli, että saat nukkua turvallisessa tallissa niityn sijaan?

Paljonko olette talvisin ulkona aitauksissa?voisin kuvitella, ettei se silloin ole kovin mukavaa. Maa on sohjoinen tai mutavelliä.

Aktauksista kai kerätään kakat pois, mutta pissat tietty imeytyy, niin hoitaminen on helpompaa ja kuivikkeita ei tarvita.

Osaatkö tehdä aitauksessakin ulos teet yhteen nurkkaan? Vai teetkö siellä, minne sattuu?

Millä tavoin. Selvitätte välinne? Kerroit, että se ei ole mitään kilttiä puuhaa. Miten se on edes mahdollista, kun kesällä olette omissa aitauksissanne ja talvella omissa pilttuissanne?

Hei hevonen!

Luulen, että omistajasi on nähnyt monta kertaa koiria ulkoilutettavan koirapuistossa. Niissä on suuria aitauksia, joissa voi kunnolla juosta. Kokoon suhteutettuna siis suurempia kuin teidän aitauksenne.

Koiria päästetään usein myös muuten vapaana kirmaamaan jossain syrjemmällä. Kissat (kuten pesonen) kulkevat aika usein edelleen vapaana (vaikkei se ole kovin suotavaa pesintäaikaan)

Omistaja ehkä katsoi onnellisena, kun nautit vapaana juoksemisesta ja oli surullinen, kun ei ollut tehnyt sitä aiemmin mahdolliseksi.

Taitaa se uusi friisiläistamma haastaa ne suomenhevostammat.

Ensin koit olevasi hevonen ja sinut leikattiin ja hormonihoidettiin julkisella puolella veronmaksajien rahoilla hevoseksi. Nyt kun sometus ei sujukaan kavioilla, niin pitäisikö sinut muuttaa takaisin av mammaksi julkisella puolella verorahoilla?

Minulle jäi kaivertamaan kysymys, loukkaantuiko se alkuvaiheesi koulutuksessa pudonnut pysyvästi? Halvaantuiko siis tms?